sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

JÄNNITYS TIIVISTYY

– Olen pahoillani, Floora, mutta joudun siirtämään sinut toiseen pesään, sanoin ja nostin höyheniään pörhistelevän ja käsiäni nokkivan kanan Millin kanssa samaan pesään. – Nyt siirrymme yhden pesän taktiikkaan, jatkoin, ja se on ihan teidän parhaaksi. (Kyllä, juttelen kanoille. J )

Olin löytänyt kylmenneet siitosmunat pesästä.

Olin löytänyt kylmenneet siitosmunat pesästä. Floora oli noussut jaloittelemaan ja tauon päätteeksi oli ängennyt Millin kanssa samaan pesään sillä seurauksella, että arvokkaat munat jäivät ilman hautojaa. – Voi itku, ajattelin. Enää ei ole mitään toivoa saada tipuja. Mieli oli maassa.

Soitin kanamummille, jolta olin ostanut munat. Hän lohdutti, ettei munien kylmeneminen välttämättä haittaa. Alkiot voivat aivan hyvin olla hengissä vielä ja kasvaa terveiksi tipuiksi. Hän kehotti läpivalaisemaan munia. Tipujen kehitys olisi helppo nähdä joka päivä. Alkion voi nähdä jopa liikkuvan.

Se oli viimeinen keinoni pelastaa munat,
jos mitään pelastettavaa edes oli.

Kanarouvat olivat tuohtuneita siirrosta ja kimittivät yhteen ääneen. Annoin Flooralle kolme valemunaa, jotka se sujautti mielihyvin alleen. Kolme ei kuitenkaan riittänyt, vaan Floora työnsi päänsä Millin vatsan alle yrittäen sieltä saada lisää. Milli piti puolensa ja munansa. Pikkuhiljaa riita vaimeni. Rauha laskeutui kanalaan. Minä tukin kolmannen pesän. Se oli viimeinen keinoni pelastaa munat, jos mitään pelastettavaa edes oli.

Kun riidat on riidelty, haudotaan hyvässä sovussa.

Olin harjoitellut läpivalaisua valemunilla, siis niillä, joista ei ole tarkoitus saada tipuja. Ne ovat olleet houkuttimina milloin missäkin. Pimeä vessa on läpivalaisuun oikein sopiva paikka, valonlähteenä kännykän taskulamppu. Homma vaikutti helpolta. Valaistu muna näytti juuri siltä kuin nettikuvissa. Hämähäkkikuvio eli verisuonisto oli helppo hahmottaa. Ilmatasku näkyi hyvin. Alkiokin näkyi tummana pisteenä. Olin huomaavinani myös sydämen, joka osoittautui tahraksi munan pinnalla. Ei sykkinyt.

Katsoin netistä, että kuudentena päivänä alkion kehitys olisi ehkä helpointa hahmottaa. Menin kanalaan iltayhdeksältä, vaikka vielä ei ollut pimeää. Kuopukseni oli lupautunut apulaisekseni. Muna näytti melko oranssilta, mutta oli vaikea erottaa hämähäkkikuviota sen enempää kuin alkiotakaan. Yritin varjostaa munaa käsilläni, mutta kanalassa oli aivan liian valoisaa. Floora odotteli tyynenä pojan sylissä, mutta silti minulla oli kiireen tuntu. Otin toisen munan, jos vaikka siitä saisi paremmin tolkkua. Ei saanut. Oli joko liian valoisaa tai sitten tiput eivät vaan ole kehittyneet. Jäi epävarma olo. Päätin yrittää vielä toisena päivänä.

Kuvassa on valemuna. Aidosta tilanteesta en viitsinyt ottaa kuvaa, sillä kuvan onnistuminen pimeässä vaatii jalustan. Hämähäkkikuvio näkyy. Punainen rengas johtuu siitä, etten ole käännellyt tätä munaa sen jälkeen kun otin sen pesästä.
Kuvan on ottanut Avilla Isopahkala.

Syvään huokaisten avasin viereisen alapesän.

Jos ehditte kuvitella – niin kuin minä kuvittelin – että yhden pesän taktiikka viimeistään toimisi, olitte väärässä. Tai ainakin minä olin. Kävi nimittäin niin, että myöhemmin huomasin Millin olevan vailla pesää. Arvojärjestyksen alimmalla ei ole helppoa. Milli-rukka! Sen paikka oli vallattu ja se käyskenteli pehkuilla. Tiesin, ettei se ollut jaloittelutauolla, vaan pesää vailla. Syvään huokaisten avasin viereisen alapesän, otin Flooran alta kolme siitosmunaa ja päästin Millin hautomaan. Päätin tyytyä siihen, että juoksen kodin ja kanalan väliä huolehtimassa, etteivät munat pääse kylmettymään.

Nyt kun Myykin on päättänyt hautoa tosissaan, kahden pesän taktiikka toimii hyvin. On  ihana nähdä, kuinka rohkeasti Milli, tuo arvojärjestyksen alimmainen, tunkee itsensä pesään ja ottaa munat itselleen.  Myy pörhistelee, mutta Milli (takana) vain menee päättäväisesti munien päälle.

Myy kaivaa yhden munan Millin alta, että sillekin jäisi jotain haudottavaa.

Pitkäperjantain iltana olin levoton. Olin nähnyt paljon vaivaa munien eteen. Oliko koko vaiva hukkaan heitetty? Pilkkopimeällä hiivin tyttäreni kanssa kanalaan. Ensimmäinen muna näytti tyhjältä. Verisuonia siinä kyllä erottui, mutta ei mitään tummaa möykkyä. Toinen muna oli aivan samanlainen. – Ei täällä taida olla mitään, kuiskasin. – Pitäisiköhän nämä ottaa pois, etteivät mädänny, jatkoin. Panimme silti munat takaisin pesään. Ehtiihän ne ottaa pois myöhemminkin. Kolmas muna näytti samanlaiselta. Mieli oli apea.

– Katsotaan nyt vielä yksi, vaikka Myy ei kyllä tykkää, ehdotin. Myy pörhisteli, kimitti ja kurkotteli jo kaukaa nokkimaan käsiäni. Pitelin Myytä. Avilla poimi munan ja asetti sen valon päälle. Näimme heti, että alkio liikkui. Mikä riemu! Melkein tippa tuli silmään. – Tämä riittää tällä kertaa, päätimme ja palautimme munan ja kanan pesään. Vaikka oli jo myöhä, oli vaikea saada unta. Niin onnellinen olin.

En siinä riemussani hoksannut katsoa, oliko muna Mille Fleurin vai Chabon. Jäi vielä paljon jännitettävää. Kuvassa Mille Fleur -vanhemmat kanamummin kanalassa.

Onnellista pääsiäistä kaikille!

12 kommenttia:

  1. No ei oo kanojenkaa kans helappua. Kyllä se tyästä ja hyvästä jännitysnäytelmästä käy :)
    Mukavaa pääsiääsen jatkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole helppoa, ei. En muista, että meillä ennen olisi näin kilpaa haudottu kuin nyt. Onneksi kanojen kanssa touhuaminen on niin rentouttavaa puuhaa, ettei mene stressin puolelle, vaikka jännitysnäytelmässä juonenkäänteitä riittää :)

      Kiitos, samoin sinne teille!

      Poista
  2. Aikamoinen jännitysnäytelmä tosiaan! Toivotaan onnellista loppua. Minulla ainakin on täällä kaikki sormet ja varpaat ristissä <3 Mukavaa pääsiäisen jatkoa teille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei tarvitse jännitystä muualta hakea :) Ihana kuulla, että sinäkin niin kovasti toivot ♥ En millään haluaisi Millin sinnikkyyden valuvan hukkaan. Olen niin onnellinen, kun nyt ainakin yksi näyttäisi olevan tulossa.

      Kiitos, samoin oikein hyvää pääsiäisen aikaa teille!

      Poista
  3. Taisin rutistaa hiirtä kädessäni tuota lukiessa, kun oli niin jännää :D Kanat on toisaalta helppoja, mutta just tämmöisissä tapauksissa älyttömän vaikeita. Hautomapuuhat eivät ole yksinkertaisia, varsinkin kun on monta kanaa samassa. Meillä kun on haudottu, niin saan kätevästi järjestettyä sille yhdelle hautovalle oman haudonta- ja jaloitteluyksiön. Ei tule muut kanat osille tai lisää munimaan. Ja kana pääsee palaamaan aina omien muniensa päälle hautomaan. Meidän maatiaiset on kyllä haluttomia hautomapuuhiin, kumma kyllä.

    Jatkokertomusta odottelen - tästä tulee vielä blogistanian suosikkisarja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Ihana kuulla, että tykkäsit. Nauroin miehelleni, että minulle voisi ostaa äitienpäivälahjaksi haudontakoneen ja puumunia. Saisivat hautoa puumunia missä ikinä haluaisivat ja laittaisin vasta ihan viime metreillä oikeat munat alle.

      Meidän kanala on niin pieni ja hankalan mallinen, että omaa eristettyä pesäpaikkaa on hankala järjestää. Se ajatus minulla oli, että viimeisenä keinona hommaan Millille oman yksiön, vaikka sitten oma kulkuni hankaloituisi tosi paljon. Onneksi nyt siihen ei tarvinnut turvautua.

      Ensi kerralla en rupea siirtämään hautovaa kanaa minnekään, vaan aion siirtää vasta tipujen kuoriuduttua. Ehkä silloin kanat vaihtelisivat pesiä vähemmän. No, oppia ikä kaikki.

      Tasan ei mene: meidän kanat puolestaan ovat ihan liian innokkaita hautojia. Onneksi eivät sentään talvella haudo.

      Lupaan kyllä, jatkoa on tulossa :)

      Poista
  4. No huh, siellä on ollut tosiaan jännät paikat. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja pian nähdään tipuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :) Tämän kanahärdellin tulemme muistamaan pitkään. Ainakin yhtä tipua pidän aika varmana, toivottavasti enemmmänkin tulisi.

      Poista
  5. Onpas siellä riittänyt tohinaa kanojen kanssa :) Sopii hyvin pääsiäiseen vaikka muutakin tekemistä varmasti olisi. Toivottavasti tipuja tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sopii. Olen yleensä koristellut kotia pääsiäiseksi, mutta nyt taisin keskittyä enemmän kanalan sisustukseen kuin kodin koristeluun. Uuden pehkun myötä kanalaan tuli niin viihtyisää, että teki itsekin mieli köllähtää pehmeille pehkuille :)

      Toivottavasti ainakin se yksi tipu tulisi, mieluiten enemmänkin :)

      Poista
  6. Voihan herttaiset pikkukanaset, toivottavasti tämä draama päättyy iloiseen tipujen sirkutukseen. Meillä on 12 pääsiäistipua, kiirastorstaina kuoriutuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, miten ihana kuulla teidän tipu-uutiset! Ette varmaan ole muita tipukoristeita pääsiäiseksi tarvinneet. Kyllä minusta nyt tuntuu, että meillekin on tipujen sirkutusta luvassa - vähän pienemmässä mittakaavassa vain kuin teillä :)

      Poista