ALKU AINA HANKALAA

Haimme munat torstaina. Kuvittelin, että sujautan munat Millin alle ja sitten vain onnellisina odotamme. Huolehdimme Millistä, varastamme liiat munat ja siinä se. Meillä oli kahdet tiput kolme vuotta sitten. Floora hautoi kanalassa ja Fiona hautoi kesäkanalan alla. Fionaa tuskin näki rakennuksen alta ja saatoimme vain arvailla, kuinka monta munaa se hautoo. Kanat hautoivat eikä meidän tarvinnut muuta kuin odottaa.

Tässä ne munat nyt ovat. Olin tilannut vain kolme munaa, mutta kanamummi antoi koko kennollisen. Mikäpäs siinä, koskaan ei tiedä, vaikka varamunia tarvittaisiinkin.

Milli oli valinnut pesäkseen
toisen kerroksen yksiön ilman hissiä.

Ei se tällä kertaa ihan niin yksinkertaista ollut. Milli oli valinnut pesäkseen toisen kerroksen yksiön ilman hissiä. Se ei ollut ottanut huomioon sitä, miten saisi tulevat tiput maan tasalle. Nyt Milli piti saada muuttamaan kerrosta alemmas.

Kanojen ollessa jo nukkumassa hiippailin kuopukseni kanssa kanalaan. Tuntui kurjalta mennä toisen haudontapuuhia häiritsemään, mutta ajattelin, että Millin parastahan minä tarkoitan. Poikani kasasi alakerran pesään mahdollisimman houkuttelevan kasan munia, ei arvokkaita siitosmunia, vaan ihan tavallisia. Nostin vähän vastustelevan kanan uuteen pesään. Munakeko oli niin vakuuttava, että Milli jäi tyytyväisenä asettelemaan munia paremmin alleen. Pian se alkoi kauniisti jutella. Se työnsi munia nokallaan alleen lämpimään. Jäi sitten tyytyväisenä makaamaan. Minä tukin molemmat toisen kerroksen munintapesät.

Nyt ei ole varaa tehdä virheitä.

Kasvattaja oli kertonut, että munien pitää automatkan tärinän jälkeen antaa tasoittua vuorokauden ajan. Olin jo sängyssäni, kun vielä tarkistin siitosmunien säilytyslämpötilan. Nyt ei ole varaa tehdä virheitä. Kipaisin viemässä munakennon varastoon. Siellä olisi juuri optimilämpötila. Asettelin puupalikan kennon toisen pään alle, jotta munat olisivat sopivasti kallellaan. Aamulla ne pitäisi sitten kallistaa toiseen suuntaan.

Yöllä minä valvoin. Mietin, mitä Milli tuumaa kun sen pitää jaloitteluhetkensä jälkeen mennä uuteen pesään. Mitähän toiset kanat tuumaisivat? Tuleeko pesästä taas tappelu ja menevätkö munat siinä rytäkässä rikki? Sellaisestakin olen kuullut.

Aamulla heräsin ennen seitsemää katsoakseni mitä kanalaan kuuluu. Huokaisin helpotuksesta: Milli hautoo yhä. Ei ottanut muutoksesta nokkiinsa.

Milli on luottokanani. Tiedän, että se hoitaa hommansa loppuun asti.

Vielä oli yksi iso pulma ratkaistavana: ylimääräiset munat pitäisi saada kerättyä pois. Olen lukenut, että hautova kana pitää jaloittelutauon yleensä aina samaan aikaan päivästä. Tauko on lyhyt, sen verran vain, että kana ehtii pikaisesti syödä ja juoda, oikoa jäseniään sekä kakata. Niinpä hyppäsin kanalassa monena päivänä vähän väliä, jotta saisin selville, milloin pesä on vapaa. Puoli kahdeltatoista. Silloin voin varastaa ylimääräiset munat häiritsemättä hautovaa Milliä. Ei sittenkään, vaan varttia vaille kaksi on se hetki. Seuraavana päivänä se hetki olikin aamulla, kymmentä yli seitsemän.

Ei tämä haudontajuttu olekaan ihan helppoa.

Päätin vielä kerran yrittää. Kipaisin kanalaan aamuseitsemän jälkeen vartin välein. Tuloksetta. Ei tämä haudontajuttu olekaan ihan helppoa. Lähdin kaupunkiasioille. Tultuani kaupungista kurkkasin kanalaan. Pesässä makasi kaksi hautojaa, Milli ja Floora. Nauratti.  Nämä munat tulevat varmasti haudotuiksi.

Milli ja Floora ovat ennenkin hautoneet yhdessä.

Iltamyöhällä kävin nostamassa Millin hetkeksi pois pesästä ja vaihdoin siitosmunat pesään. Merkkasin lasketun ajan kalenteriini: perjantaina kolmas toukokuuta.

Alku aina hankalaa.

Sitten hankaluuksiin tottuu.

Alku aina hankalaa. Sitten hankaluuksiin tottuu. Ehkäpä. Seuraavana aamuna hautojia oli samassa pesässä jo kolme. Tein pikaisen suunnitelman. Juoksin keittiöstä hakemaan pienen korillisen munia. Asettelin ne keoksi viereiseen pesään. Nostin Myyn munien päälle. Ei kelvannut. Myy nousi ja meni menojaan.

Nyt Millillä alkaa olla jo liian ahdasta. Kuvassa etualalla ovat Myy ja Floora.

Nyt pesässä oli enää kaksi kanaa, mutta Millillä ja Flooralla oli täysi tappelu munista. Molemmat yrittivät saada nokallaan vieritettyä siiven alta pilkistävää munaa itselleen. Ihme on, jos munat pysyvät ehjinä. Onneksi niitä tässä vaiheessa on vähän ylimääräisiäkin. Nostin Flooran viereiseen pesään ja se painautui lättänäksi munien päälle aivan kuten hautovat kanat tekevät. Hyvä. Nyt oli kanalassa taas rauha. Hetken aikaa.

Floora (vasemmalla) saa hautoa kaikessa rauhassa. Millillä on hankalampaa.

Vaihtoehdot alkoivat olla vähissä.

Kun seuraavan kerran menin kanalaan, näin Tiuhtin ajavan Millin pesästä. Tiuhtille ei riittänyt, että se änkeää samaan pesään. Se halusi koko pesän itselleen. Kerta ei ollut ensimmäinen ja tiesin, ettei se jäisi myöskään viimeiseksi. Pikaisesti kokosin uuden munakeon parhaimpaan pesäpaikkaan, mutta pieleen meni sekin yritys. Vaihtoehdot alkoivat olla vähissä.

Tiuhti oli saatava pysymään poissa Millin pesästä. Tiuhti ei ole puhdasrotuinen Mille Fleur ja on siksi selvästi isompi muita kanoja. Se on myös temperamentiltaan erilainen kuin rauhalliset Mille Fleurit. Jos tipuista tapeltaisiin yhtä paljon kuin munista, oli viisainta tehdä jotain jo nyt. Pesän eristäminen pienessä kanalassamme olisi liian hankalaa. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi etsiä Tiuhtille uusi koti. Tuntui pahalta, olihan Tiuhti kuoriutunut meillä ja tuolla kauniilla, reippaalla, nopealiikkeisellä ja aktiivisella kanalla oli aivan erityinen paikkansa sydämissämme.

Viiden tunnin kuluttua sain viestin,

että ostaja oli löytynyt.

Laitoin viestin tyttärelleni Espanjaan. Hän laati Tiuhtista myynti-ilmoituksen ja viiden tunnin kuluttua sain viestin, että ostaja oli löytynyt. Seuraavana aamupäivänä Tiuhti matkusti uuteen, hyvään kotiin osaksi pientä parvea. Minä tietysti itkin, mutta yhtä aikaa olin helpottunut.

Vähän myöhemmin päivällä kuulin, että Tiuhtin muutto uuteen kotiin oli sujunut oikein hyvin. Hetken aikaa omasta häkistä katseltuaan se oli tepastellut toisten perässä ulos. Pian reipas Tiuhti oli tutkinut kaikki paikat ja näytti rennolta. Miten ihanaa!

Itku kurkussa hyvästelin Tiuhtin (kuvassa vasemmalla). Toki tiesin, että reipas kana pärjää kyllä.

Illalla aion jakaa ”oikeat” munat niin, että Floorakin saa tipuja – jos nyt noista tapelluista, valmiiksi vatkatuista munista mitään tulee.

Sydämellisesti tervetuloa blogini lukijoiksi, Piia Kukkola ja Eija Halonen! Toivottavasti saatte iloa jutuistani ja kuvistani.