LEMPIVUODENAIKANI

Olen syksyihminen. Syksy on ihanaa, suloisen haikeaa aikaa täyteläisen kesän jälkeen. On raukea ja onnellinen olo. Puutarha on taas mennyt ison harppauksen eteenpäin. Ilman täyttää tyytyväisyys. Pian on ansaitun talviunen aika.

Rakastan syksyn kuulaita säitä. Kurkien ja joutsenten huuto kaikuu korvissani vielä pitkään sen jälkeen kun ne ovat muuttaneet etelään. Haluaisin säilöä nuo riipaisevan ihanat hetket purkkiin.

Lehtimainoksessa sadeasuiset lapset huusivat:

"Äiti, saako tulla saappailla sisälle

kun meillä on Pehmo-matto?"

Pienenä koulussa paperille maalattiin tatteja, kanttarelleja ja kärpässieniä. Kirkkaankeltainen sadetakki oli ostettu Etolasta. Uusi sadetakki tuoksui erityiseltä. Lehtimainoksessa sadeasuiset lapset huusivat: "Äiti, saako tulla saappailla sisälle kun meillä on Pehmo-matto?"

Olen talvi-ihminen. On ihanaa kun on kerrankin aikaa kodille. Ehtii siivoamaan kaapit ja laittamaan ruokaa ajatuksella. Ei tarvitse olla kahdessa paikassa yhtä aikaa: puutarhassa ja sisällä.

Talvella on aikaa unelmoida, suunnitella uusia istutuksia, järjestää kuvat, kirjoittaa lapsille muistoja.

Talvella laitetaan Goretex-kenkiin liukuesteet ja käydään lenkillä. Silloin kun linnut visertävät, tuntuu huikean hyvältä. Aivan kuin lapsena.

Lapsena jalkaan pantiin töppöset, kaulaan kauluri. Paksut vaattet päällä oli vaikea liikkua. Kun äiti sai kaikki villahousut ja päällysvaatteet puettua, tuli pissahätä. Lumi tarttui lapasiin ja sitä syötiin, tottakai.

Petyin. 

En saanut tarvitsemaani kylmäkäsittelyä.

En ehtinyt tuntea kevätkaihoa.

Talvi on kyllä pimeä ja usein joko kylmä tai märkä ja kalsea. Pimeällä ja liukkaalla ajaminen on pelottavaa.  Kuitenkin tarvitsen kunnon kylmäkäsittelyn, jotta kevät tuntuu keväältä. Kevättä pitää saada odottaa aivan kuin lapset odottavat joulua.

Jonakin vuonna kevät tuli ennen kuin talvi oli ehtinyt kunnolla alkaakaan. Petyin. En saanut tarvitsemaani kylmäkäsittelyä. En saanut myöskään odottaa kevättä. En ehtinyt tuntea kevätkaihoa.

Parasta koko talvessa on se kun aurinko paistaa hangille tai kun aurinko paistaa jouluaaton juhlapöytään. Tai se kun joulukuusi on kannettu pois ja tulee kevätolo. Tekee mieli laittaa pöytään raikas keväinen pöytäliina, vaikka oikeasti on täysi talvi - tai ainakin niin täysi talvi kuin nykyään voi olla.

Sellaiseen pakkaustaituruuteen

ei pysty Ikeakaan!

Olen kevätihminen. On huikeaa kun aurinko paistaa likaisten ikkunoiden läpi ruokapöytään. Tekee mieli kylvää, jos ei muuta niin vihanneskrassia ainakin. Ensimmäiset maasta pilkistävät nuput saavat hihkumaan ilosta. Raparperin taidokkaasti laskostellut lehdet pilkistelevät maasta pyöreissä pakkauksissaan. Sellaiseen pakkaustaituruuteen ei pysty Ikeakaan! Kevät on täynnä iloisia tapaamisia puutarhassa. Into ja Tarmokin ovat jo siellä.

Lapsena oli ihanaa kun sai ensimmäistä kertaa keväällä pukea valkoiset polvisukat ja puolihameen. Pääsi eroon kutittavista sukkahousuista. Kevät tuoksui kasvuturpeelta. Äitienpäiväksi poimittiin valkovuokkoja. Koulussa piirrettiin vahaliiduilla keltaisia narsisseja. Minä en tiennyt millaisia ne ovat kun meillä ei niitä kotona ollut. Ajattelin, että aikuisena haluan narsisseja. Ne tuntuivat ylellisyydeltä.

Keväällä kaikki on vielä mahdollista. Touhua riittää. Leikkaamista. Siistimistä. Istuttamista. Taimiostoksia. Suunnitelmia. Kiirettä.

Sataa ja paistaa

 Aina on hyvä aika

tehdä puutarhapuuhia. 

Olen kesäihminen. Oi, miten paljon olenkaan jo saanut aikaan! Tämähän alkaa näyttää jo puutarhalta. Vielä ehtii vaikka mitä. Puutarha ryöpsähtää kasvuun. Ihanuudet seuraavat toisiaan: iirikset, syreenit, pionit, loistosalviat, päivänliljat...

Sataa ja paistaa. Aina on hyvä aika tehdä puutarhapuuhia. Iltaisin olo on raukea, mutta onnellinen. Iltaisin nukahdan kauniisiin unelmiin uusista istutuksista. Huomenna on taas ihana puutarhapäivä.

Lapsena kesäisin oli aina päivä. En muista, että koskaan olisi ollut yö, vaikka asuimme Etelä-Suomessa. Tehtiin lihapullia kuravellistä ja maitoa kalkkijauhosta ja vedestä. Juostiin sadekuuron aikana ulos hyppimään. Pengottiin ullakolla vanhoja vaatteita ja kuljettiin kylällä hienoina rouvina. Seikkailtiin.

Minulle on aina oikea vuodenaika. Joka aikana tuntuu, että kunpa tämä vuodenaika nyt jatkuisi pitkään. Haluaisi tallettaa sen jotenkin.

On kuitenkin yksi vuodenaika, johon liittyy erityisen suuria tunteita. Se on kevät. Sitä odottaa. Sitä kaipaa. Olen syntynyt maaliskuussa. Siksikö kevät tuntuu aivan erityiseltä?

Tai kun  tarkemmin ajattelee, niin on yksi vuodenaika, jolloin tuntuu, että joka paikka on täynnä kaikkea ihanaa. Se on syksy. Haluaisi jäädä juuri siihen hetkeen kun kurjet huutavat.

Vai onko se sittenkin...

Jutun kuvat ovat vanhasta englannin kirjastani Say it in English 3.


Tämän jutun innoittajana oli Sinella-tyttäreni kysymys lempivuodenajastani. Kiitos ja halaus ihanalle Sinellalle!

Kysy mitä vaan -sarja päättyy tähän. Lämpimät kiitokset kaikille kysyjille ja lukijoille! Minusta oli hauska tehdä tätä sarjaa. Toivottavasti teistä oli kivaa olla mukana.

Lämpimästi tervetuloa, Eeva Viherrin, blogini lukijaksi! Olen tosi iloinen siitä. Toivottavasti viihdyt juttujeni ja kuvieni parissa.