TYÖLEIRI
Useimmiten sentään
puutarha näyttää
mahtavalta työtarjoukselta.
Joskus – onneksi aika harvoin – satun nappaamaan väärät silmälasit nenälleni. Silloin puutarha näyttää työleiriltä. Kasvit ovat vielä pieniä, joku kasvaakin kituliaasti. Aukkopaikkoja on ihan liikaa. Voikukat varastavat huomion kukkapenkissä.
Useimmiten sentään puutarha näyttää mahtavalta työtarjoukselta. Tarjolla on innostavaa puuhaa, raitista ulkoilmaa ja hyvää liikuntaa. Näkee työnsä jäljen. Saa tuntea vuodenajat ihollaan. Tarjolla on flow-elämyksiä, jossa ajantaju katoaa, hommat sujuvat kuin itsestään ja murheet unohtuvat.
Työtä tarjolla. Muutama suursäkki someroa ja isompia kiviä odottaa asentajaansa. Nämä säkit ennakoivat siistejä talon vieruksia ja näyttäviä vesiaiheita.
OPPIKOULU
On aika hieno tunne kun huomaa,
ettei ole enää ihan aloittelija.
On ehtinyt tehdä jo monenlaisia virheitä.
On aika hieno tunne kun huomaa, ettei ole enää ihan aloittelija. On ehtinyt tehdä jo monenlaisia virheitä ja ottaa niistä opikseen. Kokemus on karttunut, mutta lapsenomainen uuden oppimisen riemu on vielä mahdollista.
Elämässä pitää olla haastetta. Silloin flow-elämyksetkin ovat mahdollisia. Uuden oppiminen on kiehtovaa ja puutarhassa mahdollisuuksia siihen riittää yllin kyllin. Aina voi sukeltaa uuteen ja ihmeelliseen mailmaan.
Muistan lämmöllä sitä kesäistä päivää, jolloin kiersimme puutarhaa ystäväni kanssa, keräsimme erilaisia rikkoja ja opettelimme tunnistamaan niitä. Valokuvasin ja tein niistä rikkakasvion. Tunsin suurta tyytyväisyyttä. Oli hauska oppia uutta ja rikkakasviosta on ollut todellista hyötyäkin. On nimittäin tärkeää erottaa todelliset pahikset rikoista, joiden olemassaoloa voi katsoa läpi sormien.
Opin tuntemaan muiden muassa särmäkuisman, joka ovelasti piiloutuu koivuangervon sekaan.
LUOVUUDEN LÄHDE
Puuhailu puutarhassa
tyhjentää mielen
turhasta sälästä.
Puutarha on kiehtova maalauspohja, sillä lopputulos on yleensä ihan muuta kuin alunperin on kuvitellut. Se on elävä taulu, jonka värit muuttuvat kasvukauden edetessä, mutta myös sään mukaan.
Voin istuttaa taimet tarkasti suunnittelemaani järjestykseen, mutta lopulta ne kurottavat oksansa minne haluavat - tai ovat kurottamatta oksiaan yhtään minnekään. Niinkin on käynyt. Toiset kasvit tulevat ja ottavat sen paikan.
Puutarhasuunnittelu on vuorovaikutteista. Luonto tarjoaa ehdotuksia ja ratkaisuja tuon tuostakin. Tämä näkymä muuttui kertaheitolla kun myrsky kaatoi vanhan pihlajan.
AARREAITTA
Saan kerätä raparperia, parsaa, yrttejä,
marjoja, hedelmiä ja vaikka mitä,
vaikka en ehtisi kylvää, kastella ja hoitaa.
Keväästä syksyyn saan kerätä luomuruokaa ja vieläpä niin herkullista, ettei sellaista kaupasta saa. En tosin samoilla kilohinnoilla raaskisi edes ostaa. Jos nimittäin lasken vaikkapa tomaaatin kasvattamiseen kuluneen ajan ja resurssit, tulee yhdelle makupalalle hintaa kuin parhaimmassa ravintolassa. Saan kerätä raparperia, parsaa, yrttejä, marjoja, hedelmiä ja vaikka mitä, vaikka en ehtisi kylvää, kastella ja hoitaa. Niiden kilohinnat eivät sentään päätä huimaa.
Syysomenat odottavat löytäjäänsä.
Puutarhasta löytyy viemisiä ystäville – kukkakimppuja, jakopaloja, syötävää.
ELÄMYSMATKAILUKOHDE
Mietin voisiko maailmassa olla
joku vielä ihanampi paikka.
Ei varmaan.
Mikä upea muotokieli ja taitavaa värisävyjen käyttöä! Kuvassa kärhö 'Xerxes'.
Taideteosten ääreen voi kumartua ja kyykistyä. Keväällä voi ihmetellä maasta nousevia, taidokkaasti laskostettuja raparperinlehtiä kuin parhainta veistosta. Voi hämmästellä huikean tarkkoja siveltimen vetoja iiristen terälehdillä.
Voi ihastella kimmeltäviä pisaroita poimulehden lehdillä kuten alkemistit ammoisina aikoina. Eivät ne pisarat muuta rautaa kullaksi, mutta mihinpä minä kultaa tarvitsisinkaan. Pisaroilla on paljon ihmeellisempiä taikavoimia: niitä katsellessa voi tuntea itsensä onnelliseksi.
Pioni 'Garden Treasure' on lopettanut kukintansa ja paljastanut katsojalle jotakin aivan uutta. Voin melkeinpä tuntea silkkisen pehmeyden siemenkodan pinnalla.
Tietääkö se mokoma liljakukko,
että tilasin juuri netistä uuden värililjan?
Puutarha tarjoaa maanläheisiä ja juurevia asioita. Ihmettelyn aihetta. Miten muurahaiset viestittävät toisilleen? Mihin kovakoriainen on menossa? Miten linnut löysivät keväällä taas meille? Ja tietääkö se mokoma liljakukko, että tilasin juuri netistä uuden värililjan?
Eräänä elokuisena päivänä kirjoitin puutarhapäiväkirjaani: "Tuulee aika
voimakkaasti, välillä ropsahtaa kunnon sade. Ennen kuin ehdin sisälle sadetta
pakoon, paistaa taas aurinko. Kurjet huutavat. Mietin voisiko maailmassa olla
joku vielä ihanampi paikka. Ei varmaan. Voisin myydä tänne elämysmatkoja: päivä
lapion varressa kurkien huutoa kuunnellen. Suunsa saisi makeaksi poimimalla
marjoja suoraan pensaista – uskomattoman hyvää!" Oikeasti en myisi paratiisini rauhaa.
Ihania ajatelmia, ja noitahan tämä puutarhaharrastus parhaimmillaan on! Elämysmatkailua ja terapiahetkiä, koulutuspäiviä ja terveyden edistämistä - olemme puutarhapuuhissamme iskeneet todelliseen kultasuoneen! Kauniita kuvia puutarhastasi! Iloisia talvipäiviä, Pauliina -kevättä kohti!!
VastaaPoistaTotta tosiaan - tuon terapiavaikutuksen olinkin aivan unohtanut. Se toki on tärkeä jo ihan ennaltaehkäisevässä mielessä. Ja tuo kultasuoni osuu ihan nappiin. Vaikea kuvitella muuta harrastusta, joka tarjoaisi näin valtavat mahdollisuudet :)
PoistaKiitos, Sirkku! Valoisia ja onnellisia päiviä myös sinulle!
Ei löyry helaposti monipualisempaa pakettia ku puutarha. Siinähän on kaikki!
VastaaPoistaEi löydy ei. Hyvin tiivistit asian, että siinähän on kaikki.
PoistaHienoja mietelmiä. Olen usein miettinyt että puutarha on kuin taulu, jota maalataan välillä suurin ja laajoin siveltimen vedoin ja välillä taas hyvin tarkoin, suunnitelmallisin, päämäärätietoisin ja enemmän aikaa vievin, mutta kuitenkin suurta tyydytystä tuovin vedoin.
VastaaPoistaKiitos, Kruunu Vuokko!
PoistaNiinpä. Aluksi on mielikuva, mutta sitten maalaus vie mennessään ja muotoutuu ihan omanlaisekseen. Välillä värit leviävät :) Joka tapauksessa hyvin mielenkiintoista ja inspiroivaa on niitä siveltimen vetoja vetää. Talvella otetaan hiukan etäisyyttä ja katsellaan mihin lisätään väriä...
Puutarha on juuri kaikkea näitä ja paljon enemmänkin. Puutarha kasvattaa myös ihmistä, sillä lopulta luonto tekee aina sen viimeisen päätöksen. Sen äärellä ihmisen on näyrryttävä ihailemaan luonnon ihmeellisyyttä.
VastaaPoistaJuuri niin. Me teemme suunnitelmia ja luonto viimeistelee ne. Viisas on se puutarhuri, joka tyytyy siihen - ja nauttii siitä :)
PoistaNiin totta jokainen näkökulma. Välillä on minullakin saanut työleiri-näkökulma vallan, mutta se unohtuu yleensä nopeasti, kun huomaa miten ihanassa paikassa saakaan itseään toteuttaa. Puutarha on loputon energianlähde ja parasta terapiaa tässä maailman melskeessä : )
VastaaPoistaNiin, välillä ajatus lipsahtaa väärille raiteille, mutta onneksi se on vain hetkellistä. Lohduttavaa kuulla, etten ole ainut, joka sellaiseen joskus retkahtaa. Aivan oikeassa olet: parasta terapiaa tosiaan. :)
PoistaTeillä on kaunis puutarha ja olet ihanasti omistautunut sen laittamiseen ja perheen hoitamiseen!
VastaaPoistaKiitos, Leena! Niin perhe kuin puutarhakin ovat tärkeyslistani kärkeä :)
PoistaTyöleiriosion allekirjoittaa ainakin mieheni. Minulle se on rattoisaa harrastamista. Sitä paitsi on tosi ihanaa saavuttaa tavoitteitaan. Terapiaosastoa korostaisin minäkin. Niin paljon se antaa mielenrauhaa. Kitkeminenkin voi olla ihan Zen.
VastaaPoista:D Niin, jokaiselle löytyy jotakin :) Tuo on totta, että tavoitteita pitää olla ja niihin on ihana päästä. Puutarhassa onkin sopivasti sisäkkäin pieniä ja suuria tavoitteita. Ja kyllä, kitkeminenkin on aika rentouttavaa puuhaa kun pääsee alkuun. Ja näkee työnsä jäljen.
PoistaHienoja ajatuksia ja monesta näkökulmasta. Niin totta joka sana!
VastaaPoistaPiha tuntuu työleiriltä silloin, kun sataa puoli kesää ja rikkaruohoa puskee joka paikasta. Mutta kun on lämmintä ja aurinko paistaa, kaikki on silkkaa onnea.
Täytyy myöntää, että kun aikoinaan rakensimme talomme ja aloin miettiä jonkinlaista puutarhan perustamista, en osannut arvata, mitä se toisi mukanaan. Valtavan määrän iloa.
Kiitos, Blue Tit! Kiva lukea kommenttiasi ensimmäistä kertaa :)
PoistaJoo, jossain vaiheessa tosiaan kun selkänsä kääntää, rikkaruohot ryöpsähtävät ja tuntuu, etä peli on menetetty. Minulle tuo käy yleensä heinäkuun alussa. Sitten kun saa taas ryhdistäydyttyä ja otettua tilanteen haltuun, alkaa näyttää taas helpommalta :) Sitähän se on :)
Tuttu tuo tunne kun kaikki on silkkaa onnea. Osuvasti sen sanoit!
En voi kuin jälleen ihailla sinun kirjoittajan lahjojasi! Ja mikäpä on sen ihanempaa kuin touhuta puutarhassa kuunnellen kurkien keväisiä huutoja, pala paratiisia omalla pihalla💚
VastaaPoistaKaunis kiitos, Minna! Näin ihana palaute virkistää mieltä pitkän aikaa :)
PoistaEi kestä kovin kauan kun kurjet ovat täällä taas ja pääsemme toteuttamaan haaveitamme paratiiseissamme.