tiistai 3. lokakuuta 2017

SYKSYNI ON SININEN

Syyspuutarhasta minulle tulee ensimmäisenä mieleen oranssi, keltainen ja punainen. Kuitenkin kun katson ympärilleni puutarhassani, huomaan syksyni olevankin sininen: indigoa, kesätaivaansinistä, baby blue'ta, lilaa vaaleampana ja tummempana.

Ihana tarhaiiso kukkii aina vain. Se loistaa kauas ja sopii hyvin yhteen syksyn muotivärin, harmaan, kanssa. Yhdistelmä on suorastaan tyylikäs.

Tarhaiiso 'Blue Fortune' –  olkoon se suomeksi vaikkapa Sininen Sattuma.

Sininen on taivaan ja veden väri. Jaloritarinkannus 'Summer Skies'  näyttää epätodelliselta ruskan keskellä. Sen väri on todellakin taivaansininen, mutta ei toki syystaivaan sininen, vaan kesäisen poutapäivän taivaan sininen.

Näyttää siltä kuin jaloritarinkannus eläisi väärää vuodenaikaa. Tuntuu, että sitä palelee. Melkein käy sääliksi. Jospa istuttaisin sille yhtä kesäisen kaverin, vaaleanpunaisen ruusumalvan.  Noiden hempeilijöiden myötä kesä jatkuu vielä lokakuussakin.

No, ei kesän tarvitse jatkua määräänsä pidempään. Suomen kesää sanotaan lyhyeksi, mutta minun ulkopuutarhakauttani kestää joka tapauksessa suurin piirtein seitsemän kuukautta. Siis suurimman osan vuotta saa kaivella sulaa maata! Se on paljon se! Hädin tuskin ehtii seuraavan kauden suunnitelmat tekemään ja puutarhakuvat järjestämään kun on jo kevätkylvöjen aika.

Jaloritarinkannus 'Summer Skies' seisoo juhlahepenissään syyssäässä.

Sininen on ollut lempivärini niin kauan kuin muistan. Mieluisimmat sävyt ovat vaihdelleet vaaleansinisestä laivastonsiniseen, nuorena pidin sähkönsinisestäkin. Puutarhaihmisenä olen alkanut haalia ympärilleni myös sinililan sävyjä, joihin en mielelläni silti pukeudu.

Mirrinminttu on aloittanut kukinnan jo kesäkuussa ja jaksaa kukkia aina vain samoin kuin naapurinsa jättipoimulehti. Myös sitruunatimjamit ovat ahkerasti kukkineet pitkin kesää.

Sininen symboloi tyyneyttä, tasapainoa ja mielenrauhaa. Sehän sopii. Rakastan niitä kaikkia. Sininen on hyvä mietiskelyväri. 

Mietin rakkautta. Siellä se mieheni nakuttaa autotallin kattolistoja. Ahersi koko kesän, että perhe sai yhtä ja toista tarpeellista ja muuten vain ihanaa.  Teki päiväkausia töitä, että vaimo sai tulevaan suihkulähteeseen patsaan seisomaan betonijalustalla tukevasti läpi tuulten ja tuiskujen. Tykkää lapsista. Tykkää vaimosta. Osaa sen myös sanoa - paremmin kuin minä. 

Mietin kiitollisuutta. Osaanko olla kiitollinen? Muistanko sanoa sen rakkailleni, ystävilleni, ennen kaikkea kaiken hyvän antajalle?

Mietin kiitoksella kasvattamista, josta olen vastikään lukenut Kodin kuvalehden nettisivuilta. Rakkautta sekin ja lisää niin lapsen kuin aikuisenkin onnellisuutta. Päätän ottaa kiittämisen sydämen asiaksi. Ei ihan helppoa, mutta aina voi aloittaa pienestä. Aina voi jättää moitteet sanomatta ja keskittyä hyvään. Niinhän sitä toivoisin itseänikin kohdeltavan.


Rantatädykkeet ovat lopettamassa kukintaansa, mutta tuovat silti kaunista sinililaa lokakuun puutarhaan.

Sininen rauhoittaa. Puutarhani todellakin tarjoaa lempeyttä, rauhaa ja hiljaisuutta. Siitä nautin. En kaipaa kaupungin sykettä. Olen onnellinen juuri tässä ja nyt. Kivipolun tekeminen on mindfulnessia parhaimmillaan.

Siperianpallo-ohdakkeet näyttävät tyynen rauhallisilta. On hauska katsella niitä tarkasti ja keskittyä hetkeen.

Sininen on vertauskuva henkisyydelle, viisaudelle ja sisäiselle voimalle. Eivät huonoja asioita nekään. Taidan istuttaa keväällä lisää tarhaiisoa. Jospa saisin lisää elämänviisautta. Sille on aina käyttöä.

Indigonsinisen eli violettiin taittuvan sinisen sanotaan auttavan tutustumaan omaan intuitioon. Intuitio on hyvä asia. 

Tiede on menettänyt luotettavuutensa. Esimerkiksi ravinnon ja terveydenhoidon suhteen kannattaa luottaa intuitioon ja  kuunnella omaa elimistöään eikä sokeasti luottaa ammattilaisiin. Lääketehtaat kouluttavat lääkäreitä - oma lehmä ojassa tietenkin - ja sponsoroivat tutkimuksia. Kun lääkäreiden tietotaito loppuu, määrätään vaivaan kuin vaivaan masennuslääkkeitä, joilla voi sivuvaikutuksena olla masennusta. Tutkimustuloksia manipuloidaan. Lumelääkkeinä käytetään aineita, esimerkiksi magnesiumia, joilla on oikeasti vaikutusta. Omia kokemuksia lähelle tulevat myös vauvojen äidinmaidonkorvikkeita koskevat tutkimukset, joissa on lumeena käytetty maitoa, jolle oma tyttäreni oli allerginen. 

Intuitioni sanoo, että ensi syksyksi tarvitaan lisää indigoa.


Kärhö 'Arabellalla' on hyvä intuitioväri.

Sinistä pidetään viileänä ja etäisenä värinä. Värikartalla se voi niin ollakin, mutta minulla väreihin sekoittuu niin paljon merkityksiä, etten koe sinisiä kukkia viileinä. Katsellessani vaikkapa kurjenpolvi 'Rozannea' mieleeni tulvahtaa muistoja lämpimistä kesäpäivistä.

Kurjenpolvi 'Rozanne' kukkii vielä täyttä päätä ja tervehtii iloisesti kirsikkapuun alta. Syysleimut alkavat jo luovuttaa.

Siniseen sanotaan liittyvän haikeutta ja jopa surumielisyyttä. Sen tunnistan, sillä katsellessani 'Rozannea' tunnen haikeutta jo nyt, vaikka ne kukkivat runsaina vielä. Toki samanlaista haikeutta tunnen silloin kun valkoiset krookukset alkavat olla kukintansa lopussa tai kun ensimmäiset valkoiset syysleimut puhkeavat kukkaan heinäkuussa.

Kaukasiantörmäkukassa on yhtä aikaa lumoavaa herkkyyttä ja vahvuutta.

Yksi mieleenpainuvimmista syksyn onnen hetkistä oli se ilta kun puuhailin puutarhassa. Puimuri hyristeli naapuripellolla. Laskeva aurinko hohti suurena oranssina pallona värjäten kohta koko läntisen taivaan vähitellen vaaleanpunaiseksi, vaaleansiniseksi ja vähitellen yhä tummemman siniseksi kunnes värit katosivat tummaan iltaan. Vain puimurin valot jäivät loistamaan pimeässä. Ilta oli hiljainen ja lämmin. Itse olin puutarhahommista väsynyt. Toivon muistavani sen haikean, onnellisen hetken läpi talven.

Amerikassa on sanonta having a blue day. Sillä tarkoitetaan päivää, jolloin ei saa aikaan juuri mitään. Minulla on vielä hyvänä apuna Into, Tarmo ja villasukat, mutta intuitioni sanoo, että minullakin alkavat pian ne puutarhan amerikkalaiset siniset päivät.


Tervetuloa, Milla Nousimaa, lukijakseni! Hienoa kun liityit. Toivottavasti viihdyt juttujeni ja kuvieni parissa ja saat niistä iloa.

    14 kommenttia:

    1. Niin kaunista sinistä väriä eri sävyissään pihallasi, upeaa!! Lempivärini :)
      Tuota mirrinminttua kasvattelin siemenistä, ja sitä on nyt aika monessa paikassa. Tykkään siitäkin ja kisut myös.
      Samoin tuolla tarhaiisolla on myös kaunis kasvutapa.

      VastaaPoista
      Vastaukset
      1. Yllätyin kuinka paljon sinistä vielä tähän aikaan löytyy. Mieluisaa väriä on tullut istutettua :)

        Tykkään kun naapurin kissa käy mirrinminttupenkissäni kun itsellä ei kissaa vielä ainakaan ole.

        Tarhaiisoon olen niin ihastunut, että ensi syksynä sitä tulee olemaan meillä joka puolella :)

        Kiitos, Tuulikki, kivasta palautteesta!

        Poista
    2. Sinisten kukkasten määrä on näin 100-vuotiaan Suomen kunniaksi kasvanut minukin pihassani,mutta kylläpä sinulla onkin paljon kauniita sinisen sävyjä jo omassa kukkamaassasi! Tuo kiitollisuuden muistaminen ja kiitoksella kasvattaminen on niin vaikeaa näinä itsestään selvyyden aikoina, kunpa muistaisikin useammin kiittää ja huomata hyvän! Sinisellä värillä on tosiaan valtavasti merkityksiä!

      VastaaPoista
      Vastaukset
      1. Luulenpa, että sinisten määrä kasvaa entisestään kun pääsen tarhaiisoa lisäämään. Olen niin ihastunut siihen. Puutarhani on vielä kovin nuori, mutta yllättävän paljon syyskukkijoitakin löytyy. Yllätyin kun rupesin niitä miettimään.

        Kiitollisuudesta puheen ollen - olen tosi kiitollinen sinusta ja muista ihanista lukijoistani, jotka jaksavat kommentoida ja vieläpä niin mukavalla tavalla :) Kiitos <3 Itse kommentoin harvoin, sillä käsieni motoriikan vuoksi kirjoitan tosi hitaasti. Monesti silti muistan lämpimin ajatuksin :)

        Poista
    3. Tosi näyttävä tua tarhaiiso. Mulla on kans, tänä kesänä ostettu mirrinminttu ja 'Rozanne' viälä kukas. 'Rozanne'n ostin sun hehkutuksen seurauksena, enkä oo hetkiäkää katunu. Kiitos hyvästä kasvivinkistä :)

      VastaaPoista
      Vastaukset
      1. Ihanaa, että tykkäät 'Rozannesta' - ettei tullut pettymystä kun sitä hehkutin! Minä tykkään siitä niin paljon, että nyt niitä kasvaa meillä jo neljässä eri paikassa ympäri taloa. Ja nyt tuo tarhaiiso on sitten uusin hehkutuksen aihe :) Kiitos itsellesi!

        Poista
    4. Tarhaiiso saa täältäkin pisteet. Vaan kurkkaapa mitä gentianoiden eli katkerojen sukukunta tarjoaa sinisen syksyisille sävyille - siellä on paljon mielenkiintoista pontentialia!

      VastaaPoista
      Vastaukset
      1. Kiitos, Tita! Hyvä kun muistutit katkeroista. Minulla oli kokeilussa yksi, mutta se raasu kuoli. En tiedä oliko paikassa vika vai missä. Ehdottomasti kokeilen niitä vielä, mutta olen vähän unohtanut ne jo tässä välissä :)

        Poista
    5. Sininen on loistava väri puutarhassa, hyvät kukkavalinnat.

      VastaaPoista
      Vastaukset
      1. Niin, on se mukava kun voi ympäröidä itsensä lempiväreillään myös syksyllä :) Kivasti noita erilaisia kasveja löytyy näinkin myöhäiseen aikaan.

        Poista
    6. Vastaukset
      1. Niin. Ihanaa, että niin monet siniset kukkivat vielä. Sopivat hienosti ruskavärien täydentäjiksi :)

        Poista