maanantai 30. lokakuuta 2017

PUNASILMÄINEN ÖTÖKKÄ JA MUUTA MUKAVAA

Puutarha ilman lintuja olisi autio. Onneksi meidän puutarhastamme tai sen lähettyviltä on bongattu ainakin seuraavat lintulajit: variksi, tulipalokärki, paloharakka, palohärkä, tulilintu ja tuliharakka. Tosin variksi oli oikeasti joutsen ja kaikki loput tarkoittavat palokärkeä. Lasten kanssa ei koskaan ole tylsää.

Tämä komea pöllö bongattiin autotallin kulmalta keskellä kirkasta päivää. 
Kuvan on ottanut Vilpas Isopahkala.

Myöskään aikuisen ajattelutoiminta ei pääse kapeutumaan kun saa miettiä vastauksia lasten visaisiin kysymyksiin.

– Voiko siitä tulla tulipalo kun paloharakka hakkaa?
– Kuinka monta kärpästä koko elämäs’ on?
– Nukkuvatko hedelmäkärpäset?

Tuohon hedelmäkärpästen nukkumiseen katsoin vastauksen Googlesta. Hedelmäkärpäset nukkuvat, mutta eivät sulje silmiään. – Räpyttääkö ne edes? poikani kysyi. Hän mietti, että jos silmiä ei räpytä välillä, silmäthän kuivuvat. Ja jos silmät kuivuvat, ne poksahtavat.

Onneksi moniin kysymyksiin lapsilla itsellään on vastaus valmiina.

Aikuinen luki kirjaa lapsen kanssa. – Mun pitäis löytää (kuvasta) linnunpönttö, aikuinen sanoi. – Niin, mihin ne linnut pissaa, tyttäreni täydensi.


Yksi esikoiseni suosikkiloruista oli Harakka hyppii maassa –loru, jonka lopussa linnut lentävät ”omaan pieneen pesään”.  Tyttö kertoi, että linnuille on munakas pesässä valmiina.

Kuvan on ottanut Vilpas Isopahkala.

– Joku hiipii mun nenäss, 2½-vuotias esikoiseni sanoi eräänä kesäpäivänä. – Mikä siellä on? minä kysyin. – Joku muurahainen varmaan, tyttö totesi tyynesti.


Muurahaiset rakastavat pioneita. Montako muurahaista löydät hiipimästä tämän pionin 'Madame Furtado' terälehdiltä?

Eräänä päivänä kuopus kertoi nähneensä ötökän, jolla oli punaiset silmät, mutta ei siipiä. Silti se osasi lentää. Ihmettelin miten ötökkä voi lentää ilman siipiä. – Se räpyttelee silmiä, kolmivuotias vastasi.

– Ei kannata viedä mukia ulos. Amppari voi litkaista ne (vedet), nelivuotias poikani selitti muki kädessään.

Kuvan on ottanut Vilpas Isopahkala.

Tein lapseni kanssa puutarhahommia ja meillä oli saappaat jalassa. Nelivuotias totesi, että käärmeet ovat lyhyitä eivätkä ne ylety saappaan latvaan.

Kuopukseni otti siemeniä sisältävän, vielä supussa olevan voikukan käteensä ja katsoi tiiviisti sen sisällä olevia hahtuvia. – Nää näyttää pehmusteilta, poika sanoi. – Ja ne onkin pehmusteita! hän jatkoi kolmivuotiaan varmuudella. 

Iloista päivän jatkoa kaikille!

P.S. Ensi kerralla alkaa Kysy mitä vaan -vastausten sarja. Ensimmäisenä on vuorossa vastaus Puutarhurin Majan Minnan kysymykseen puutarhanhoitotarvikkeiden säilytyksestä.

15 kommenttia:

  1. Lasten jutut on tosiaan niin hauskoja! Harmittaa kun niiden ylöskirjaaminen on aina jäänyt vain aikomiseksi. Voisihan senkin yrittää vielä korjata...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoita ihmeessä ylös! Sitä et tule katumaan. Meidän lapset tykkäävät lueskella niitä silloin tällöin itsekin ja hauskaa riittää aina uudestaan ja uudestaan. Parhaimmat on opittu ulkoa :)

      Poista
  2. Lasten jutut ovat kyllä niin mainioita. Harmi, ettei läheskään kaikkia hauskoja juttuja tullut aikoinaan kirjattua ylös. Sitä kuvitteli ne tarvittaessa muistavansa, vaan unohtuivat kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Olen monen muunkin kuullut harmittelevan samaa. Onneksi tiesin, että minulla on huono muisti enkä laskenut sen varaan.

      Olen säästänyt lasten piirustuksia ja kirjoittanut niihin mitä lapset itse ovat piirustuksista kertoneet. Tuossa vieressäni lapset juuri katselevat niitä ja nauravat katketakseen :)

      Poista
  3. Kolmen nyt jo aikuisen pojan äitinä tiedän kokemuksesta itsekin, miten ihana ja mielikuvituksen täyttämä on pienen lapsen maailma. Joitakin heidän sanomisiaan tallensin aikoinaan, mutta aivan liian vähän.
    Tässä kuitenkin yksi joka tuli mieleeni. Vanhin pojistamme, vähän päälle kaksivuotias, oli maalla vanhempieni navetassa. Kesäaikaan navetassa tietenkin lenteli jonkin verran kärpäsiä, joihin poikani kiinnitti huomionsa ja tuumasikin ykskantaan, että täällä haisee kärpänen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kärpäsjuttu :D Mahtavaa, että olet ainakin jotain lasten juttuja kirjoittanut muistiin! Niistä on varmasti paljon iloa.

      Tuossa vieressäni lapset nauravat vääränä katsellessaan vanhoja piirustuksiaan ja niihin liittyviä juttuja. Hämmästelevät juuri tuota pikkulapsen mielikuvituksen määrää. :)

      Poista
  4. Lasten kommentit ovat niin aitoja ja tosissaan sanottuja ja kuinka usein ne osuvatkin oikeaan. Omat lapseni ovat jo aikuisia, mutta ah, minullapa onkin ihana työ noiden aitojen pikkuihmisten parissa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan niin. Minunkin lapseni ovat jo sen ikäisiä, ettei tällaisia juttuja enää kuule, mutta koululaisilla on eri lailla ihana puhetyyli ja sanonnat. Nautin niin paljon kun kuuntelen heitä!

      Kuulostaa tosi kivalta, että pidät työstäsi. Minäkin olen työssäni suuntautunut lapsiasiakkaisiin :) Se oli jo nuoresta asti mielessä.

      Poista
  5. Hauskat jutut :D Vilpas on hyvä kuvaaja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minä välitän kehut Vilpakselle. Hän on 14-vuotias, mutta on ottanut minunkin mielestäni jo paljon hyviä kuvia.

      Poista
  6. Lapset katselevat maailmaa kyllä niin ihanien ja avarien silmälasien läpi, että meillä aikuisilla olisi siinä opeteltavaa.
    Todella hienoja kuvia Vilpas on ottanut.
    Mukavaa lokakuun viimeistä päivää ja marraskuun alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Miten se oma ajattelu kapeutuukin kun ikää tulee? Onneksi ympärillä on lapsia ja nuoria, jotka pistävät aikuisenkin katselemaan maailmaa vähän udesta näkövinkkelistä.

      Olen tässä viime päivät ollut niin onnellinen juuri tuosta lasten ja teinien ajattelumaailman avaruudesta. Kun minulla on tämä vapina, niin se on itsestä tuntunut nololta. Lapseni näkevät asian aivan päinvastoin. On kuulemma vain meriitti. Kaikkihan kuulemma tietävät, että vapina voi johtua stressistä ja ne vain luulevat, että minulla on ollut niin paljon bisneksiä ja menoja, että kädet vapisevat :) Kaikilla oli joku positiivinen näkökulma tähän. Kysyin heiltä, eikö heitä hävetä kun oma äiti vapisee kun monet teinit häpeävät omia vanhempiaan ilman vapinaakin. Heidän mielestään kysymykseni oli outo - eihän kukaan nyt omia vanhempiaan voi hävetä! Itkin ilosta :)

      Kerron kehusi Vilpakselle. Minunkin mielestä hänellä todella on silmää.

      Kiitos samoin, mukavaa päivän jatkoa sinulle ja toivotaan aurinkoista marraskuuta! Nyt aurinko ainakin paistaa ihan siniseltä taivaalta :)

      Poista
  7. Lapset tuovat elämään ihanaa sisältöä hauskoine juttuineen ja visaisine kysymyksineen. Lasten kanssa kaikkea katsoo ihan toisenlaisin silmin, vähän väliä pysähdytään ihastelemaan jotain ihan arkipäiväistä, kuten pilviä, vesilätäkköä tai ikkunaan heijastuvaa kattolamppua. Upeita kuvia, välitäthän kehut taitavalle kuvaajalle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäpä se. Voi, kunpa itsekin osaisi vielä katsoa avarin silmin noita arkipäivän pieniä asioita! Joo, välillä kysymykset ovat niin visaisia, ettei Googlekaan pysty vastaamaan niihin :) Aika paljon uusia asioita on tullut itsekin opittua kun Googlesta on etsitty vastauksia.

      Välitän kehut Vilpakselle :)

      Poista
  8. Kesällä tontillani istuminen on minulle puhdasta nautintoa, juuri minua ympäröivän luonnon takia. Rakastan katsella eläimiä, lintuja ja näitä pieniä hyönteisiä. Kaikki muodostaa yhden, täydellisen kokonaisuuden.

    VastaaPoista