sunnuntai 15. tammikuuta 2017

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: E

Sarja puutarhan ihanista asioista on päässyt hyvin alkuun. Olen taas saanut teiltä aivan loistavia kommentteja. Kiitos niistä!

Vaateliaat daaliat palkitsevat hoitajansa muhkealla kukinnallaan. Aivan päinvastainen on puolestaan Digitalis eli sormustinkukka, jota Maria luonnehti omapäisen upeaksi villiksi vaeltajaksi. Se ei höösäämistä tarvitse. Kalvakankeltainen Digitalis grandiflora eli keltasormustinkukka ihastuttaa niitäkin, jotka eivät varsinaisesti ole keltaisen ystäviä.

Suosiota saavat myös Dianthukset eli neilikat, niin sulkaneilikat, vuori-, keto- ja harjaneilikatkin. Delphinium eli ritarinkukka on oikein komea puutarhan D. Kehuja saivat myös Dicentra spectablis eli särkynyt sydän, Dicentra eli pikkusydän, Dodecatheon eli jumaltenkukka ja Dryas x suendermannii eli tarhalapinvuokko. 'Duchesse de Nemours' -pioni hurmaa kauneutensa lisäksi tuoksullaan.

Dicentra spectablis kukkii tulppaanien kaverina.

Daphne Mezereumin eli näsiän ihanan tarinan voit lukea tästä Suvikummun Marjan kommentista. Näsiästä pitää myös Kivipellon Saila, joka ihastelee myös Dactylorhiza maculataa eli Maariankämmekkää.

'Diabolosta' tykkäävät muutkin kuin minä. Navettapiialla se on pienenä puuna ja sehän on komea kuin mikä. Katsopa täältä!

Kaiken kruunaa digitaalimittari, jonka ansiosta puutarhuri voi seurata ja ennakoida säätä. Ja sehän on toki välttämätöntä, etteivät daaliat palellu ja kaikki saavat parhaan mahdollisen hoidon.

Ja nyt etsimään puutarhan suurta E:tä.

E
ELÄIMET.

Eläimet - tässä tapauksessa koira, kanalauma ja kanit - täydentävät maalaisidyllin. Voi, miten ihanaa on olla hereillä kukonlaulun aikaan! Meidän kukko kiekuu tosin pitkin päivää, niin aamu-unisempikin saa nauttia siitä. On hyvin kotoisa ja mukava tunne kun kanat tepastelevat perennapenkeissä. Koira seurailee niiden puuhia ja kaikkea sitä mitä minä puuhailen puutarhassa. Uskolliset puutarhakaverini.

Rose on eläinrakas ja kaikkien ystävä - niin kanojen kuin pupujenkin.

Eräänä iltana kun kanat olivat olleet meillä parisen viikkoa, sattui hupaisa tapaus. Kanat kylpivät mullassa. Rose-koira makasi multakasan päällä vähän kauempana. Hertta-kana nautiskeli erityisen pitkästä kylvystä auringon lämmössä. Se makasi selällään ja väänsi päänsä oudosti sivulle. 

Muut kanat jo nousivat tepastelemaan, mutta Hertta vielä jäi nauttimaan kylvystä auringossa.

Rose vinkui sivummalla ja jossain vaiheessa siirtyi lähemmäs kanaa. Rose meni kanan viereen makaamaan, painoi päänsä maahan ja vinkui surkeana. – Onko Hertta kuollut? Voi, voi! puhelin Roselle. Rose katseli kanaa ja vinkui yhtenään. 

Lopulta Rose ei enää malttanut. Se nosti takapuolensa, kuopi etutassuillaan maata ja kutsui kanaa leikkimään. Kana vain makasi kuin kuollut. Rosen oli ihan pakko pikkuisen hipaista tassullaan kanaa. Silloin Hertta ampaisi ylös ja pyrähti pakoon. Rose seurasi perässä. Se seurasi silmä kovana kanoja pitkän aikaa, ettei vaan enää tapahtuisi mitään niin kamalaa.

Kanalauma puutarhassa on aivan ihana, mutta rasittava. Kanat ovat aina siellä missä teen töitä. Ferramolit ja lannoitteet ne nokkivat heti viimeistä raetta myöten. Turhaahan ne kanojen kannalta ovatkin, koska kanat napsivat etanat joka tapauksessa ja lannoitteetkin tulevat tuoreina suoraan maahan. Katteetkin ovat kanojen mielestä turhia ja osittain ovatkin. Ne voi kuoputtaa kasvien juurelta ja levittää ties minne. Toki rikkaruohot menevät siinä samassa eivätkä uudet pääse kasvamaan jatkuvan rapsuttelun takia.

Seuralaiseni, Mini ja Mortti, kivipolun tekemisessä.

On hermostuttavaa istuttaa kasveja kanalauman avustamana. Ensinnäkin on hankalaa kaivaa maata istutuslapiolla kun neljä nokkaa on sentin (siis ihan oikeasti 1 cm) päässä lapiosta valmiina nokkaisemaan elukan, joka sattuu ilmaantumaan mullasta. Siinä samassa ne nokkivat jakopaloja, jotka odottavat valmiina – ja tepastelevat niiden lehdet ja varret murskaksi. 

Kun sitten saan vaivalla kasvit maahan, ne ryökäleet menevät ja kuoputtelevat taimet juuriltaan. Ellen pidä varaani, osa taimista makaa juuret ylöspäin juuri kun olen muka saanut työni valmiiksi. Niin, ja se kattaminen. Heti kun olen saanut levitettyä sanomalehtien päälle hakkeet, ne tulevat ja taas saavat hakkeet kyytiä.

Salaatit ne nokkivat rangoiksi. Punaiset tomaatit jäävät haaveeksi. Kylvämistä kanojen seurassa en uskaltaisi edes ajatella. Niistä kylvöksistä tuskin itäisi ensimmäistäkään.

Kanat tepastelevat lähettyvillämme koko päivän. Kun illalla menemme sisälle, ne ilmaantuvat välittömästi keittiön terassille ja vieläpä oven ikkunan eteen. Niiden pitäisi saada olla siellä missä mekin. Aika ihastuttavaa!

Onneksi on olemassa aitaus, jonne kanalauman voi laittaa siksi aikaa kun on tekemässä jotakin tärkeää tai pelastaa terassin kaiken kattavalta lannoitukselta.

Kertoisitko, mikä on sinun puutarhasi tärkeä E? Esikko? Etelänherne? Elämänlanka - ei kai? Syysleimu 'Elli'? Ehkä en arvannut. Eero, Esko, Erkki, Esa, Eevertti, Ermo, Erno, Eino, Eemeli, Elmeri?

Tervetuloa mukaan, Tjorven, ja kiitos ihanasta kommentistasi! Toivottavasti viihdyt!

29 kommenttia:

  1. Voi miten riemastuttavia kanoja. Itse olen vuosia varovaisesti kehittänyt keskustelua kanojen hankinnasta, mutta turhaan - toistaiseksi. Lisää juttuja kanoista tänne, niin saan virtuaalisesti seurailla niiden hauskoja touhuja! 😊
    Niin ja se E...taidan valita alppiruusu Einon. Se on minun alppiruusuistani ensimmäinen ja siksi erityisen tärkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koskaan ei tiedä milloin ensimmäinen kana päättää tepastella sinnepäin ;) Rose-koira tuli meille ihan suunnittelematta. Kehitysvammainen veljeni nimittäin muutti meille koiransa kanssa. Mies ei ollut koira-ajatuksesta innostunut, mutta toki Rose valloitti hänenkin sydämensä. Kanat sentään tulivat huolellisen harkinnan jälkeen ;) Välillä elämä on yllätyksellistä - onneksi :)

      No niin, saatiin ensimmäinen Eino listalle :)

      Poista
  2. Puutarhassani tärkeä E on esikot, upeat kirkasväriset kevät puutarhan kukkijat:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En yhtään ihmettele. Esikoita on niin monenlaisia ja ne ovat niin ihania kevään tuojia.

      Poista
  3. Onpas mukavia kanoja! Onko teillä kettuja tai haukkoja lähettyvillä? Vai ovatko kanat ja tiput saaneet olla rauhassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti olemme menettäneet muutamia tipuja petojen kynsiin tässä kolmen vuoden aikana. Meillä oli iso aitaus, jota ei voinut kokonaan kattaa :( Kerran pikku tipuset olivat keksineet aidan raon, josta olivat pujahtaneet kohtalokkain seurauksin. Nyyh! Vieläkin tulee ikävä olo :( Valvoa täytyy silloin kun ovat vapaana pihalla.

      Poista
  4. Olipa taas kutkuttavan hauska kirjoitus tuon eläimet osion osalta. Noinhan se menee, kun kanat ovat kysymyksessä.
    Tällä kertaa kasvivalinta oli helppo. Echinacea purpurea eli punahattu. Kauneutensa ja pitkän kukinta aikansa lisäksi se tuo perhoset mukanaan puutarhaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kruunu Vuokko! Kanat ovat tosiaankin uskollisia ystäviä puutarhassa.

      Minullakin on punahattuja ja toki perhoset ovat kiva lisä puutarhakavereina ;)

      Poista
  5. Esikot!
    Palloesikkoja mulla onkin ollut jo kauan, mutta aivan viime vuosina olen ymmärtänyt muidenkin esikkojen aikaisen kauneuden.
    Palloesikoiden kasvattamiseen liittyy myös hauska tarina: Kylvin siemet astiaan, jonka vein ulos kylmäkäsittelyyn talvella. Kun toin astian sisälle, aika nopeasti alkoi itämään ja olin innoissani. Suurin osa pienistä vihreistä aluista oli jotenkin kovin tutun näköisiä ja kun ne vielä hieman kasvoivat, nehän olivat koivuja. Luonto järjesti pikkuisen jekun;)
    Onneksi muutaman palloesikonkin sain kasvatettua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, miten hauska tarina! Mukava kun kerroit :) Pidän kovasti palloesikoista, mutta en ole hoksannut kylvää niitä itse. Hyvä kun muistutit! Vieläköhän niitä tänä talvena ehtisi kylmäkäsitellä?

      Minä hämmästelin yhtä kevätesikkoani, joka kukki keväästä jouluun asti pienin tauoin. Olin ostanut sen kukkivana ja kun talvi tuli sinä vuonna tosi myöhään, esikko kukki vielä aatonaattona.

      Poista
  6. Voi, kun hauskasti kerrot teidän kanoista!
    Olen myös kauan haaveillut muutamasta kirjavasta kanasesta. Pari vuotta sitten tulin ostaneeksi kanoille kesämökinkin. No, sitä ei vielä ole edes kasattu. Ensin pitäisi tehdä niille myös talviasumus, sillä en voisi edes ajatella pelkästään kesäkanoja. Kiintyisin niihin ihan liikaa, kyllä niiden pitäisi olla kokonaan omia. Silloin kun olin lapsi, meillä oli kanoja ja minulla oli omat kana ja kukko, sellaiset ruskeankirjavat kääpiöt. Nimetkin niillä oli; Jaana ja Janne :)
    E-kasveista se ihanin on Exochorda, helmipensas. Ne ovat lähes mykistävän kauniita. Keväällä valkoiset kukkanuput koristavat helminauhana oksia ja kohta pensas on valkoisten kukkien peitossa. E. macrantha 'The Bride' on silloin täysin nimensä veroinen. E. racemosa'Niagaran' oksat ryöppyävät niagaran lailla. Helmipensaita olen istuttanut vähän joka puolelle pihaa!
    Syksyllä hurmaa Euonymus planipes, kirsikkasorvarinpensas. Tähän pikku puuhun ihastuin Zetasin puutarhamyymälässä Tukholmassa. Pari vuotta sitten syksyllä, kun olimme kahvilla puutarhan kahvilassa istuimme kahvilan terassilla kirsikkasorvarinpensaan alla. Se oli täynnä ihania punaisia siemenkotia, aivan hurmaava. Kahvittelun jälkeen kävin hypistelemässä taimia siellä myyntialueella. En kuitenkaan ostanut sitä silloin. Parin viikon kuluttua mieheni meni taas työmatkalle Ruotsiin; ihan oma-aloitteisesti hän kävi ostamassa sen minulle tuliaisiksi. Oli osannut ostaa jopa ihan oikean pensaan :D
    Kolmas ihanuus-E on Epimedium youngianum 'Niveum' valkovarjohiippa. Olen saanut taimen entiseltä työkaveriltani jo monta vuotta sitten. Annoin hänelle vanhoja heinäseipäitä ja hän toi vaihtariksi valkovarjohiipan. Niinpä sillä on nimikin: Irmeli.
    Echinaceat, kaunopunahatut, niitähän pitää tietenkin olla. Mitä enemmän erilaisia, sen parempi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, suurkiitos taas Marja! Ihanaa lukea näitä hellyyttäviä tarinoita, joita kasveihin kätkeytyy.

      Googlasin heti tuon helmipensaan ja näyttävähän se on toden totta. Tällä II-vyöhykkeellä se vielä menestyisi. Nyt olen juuri miettimässä lisää pensaita meille, joten tämä tieto tuli ihan kreivin aikaan :) Kirsikkasorvarinpensaaseenkin pitää nyt oikein paneutua.

      Pidin aarteenani vihreäkukkaista kaunopunahattua, mutta se meni viime talvena :( Eihän se varmaan kovin harvinainen ole, mutta minulle se oli tärkeä, yhden ihanan puutarharetken muisto.

      Poista
  7. Puutarhakuviesi perusteella arvioin, että istutustyöt ja muut kasvinhoitotyöt teet suunnitelmallisen rauhallisissa olosuhteissa, mutta että kanat siellä keikkuvat - uskomatonta! Miten silti istutuksesi ovat noin täydellisiä?

    E-kasveista meillä on mainittava tietysti ECHINACEA PURPUREA, kaunopunahattu, loppukesän sitkeä kukkija ja perhosten kerääjä. Toisena tulee ESIKKO, joita kasvaa useitakin erilaisia ja ne levittävät siemeniään ahkerasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Istutukseni eivät suinkaan ole täydellisiä. Kyse on kuvakulmista ja rajauksista ;) On minulla itseäni varten esim. kuva lytätystä orvokki-istutuksesta, jota kanat tykkäsivät käyttää kylpyastiana. Sattuneesta syystä en ole sitä julkaissut ;)

      Ja meidän kanalauma on pieni. Ensimmäisenä kesänä niitä taisi olla viisi, tällä hetkellä seitsemän. Mutta kieltämättä aika monesti on mennyt hermot ja olen kutsunut lapset kanojansa vahtimaan :)

      Täytyy myöntää, että kanojen oleskelu terassilla oli aikamoinen rasite ja suoranainen murheenkryyni ennen kuin saimme aitauksen, jonne kanat voi sulkea silloin kun ne pyrkivät liiaksi terassille.

      Olosuhteet rauhoittuivat kun saimme viime kesänä ison aitauksen. Nyt niitä raaskii pitää enemmän aitauksessa kun aitaus on oikeasti iso. Valvotusti kanat pääsevät puutarhaan, jossa monet perennat ovat jo sen verran isoja, etteivät vähästä hätkähdä. Joka paikkaan niitä en toki päästä ja lapsilla on työtä paimentaa niitä ja kaneja, joilla on kauhea hinku kaivella kukkapenkkejäni :)

      Poista
    2. Niin, ja mitä tulee rauhallisiin olosuhteisiin... On pakko vielä kertoa, että meillä on neljä poikaa ja kaksi tyttöä. Varsinkin pienimmät tykkäävät parkourata puutarhassa :) Sitten olen sydän syrjällään sammaleisten kivien puolesta ja vaikka minkä puolesta, mutta ei kaikkea voi kieltääkään. Enää en sentään anna crossailla pyörillä, mutta sekin oli vielä vähän aikaa sitten suosittua :)

      Poista
  8. Eläimet todellakin! Aivan mainioita kavereita teillä, koira ja kanat noin sopuisana keskenään! Minäkin kanoista kovin haaveilen, pitäisi vain olla tosiaan talviasumuskin heille tarjota. Minun E on etelänruusuruoho, kaunis mutta kaatuileva kaunotar, jonka olen siemenestä saanut itämään puutarhaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kesäkanoista on vaikea luopua, jos niitä on itse hoidellut. Rose-koira on niin eläinrakas, että se pärjää kaikkien kanssa olivatpa ne sitten kissoja, kaneja tai mitä vaan. Se vain haluaisi leikkiä kaikkien kanssa. Aina se ei viitsi leikkiä ja silloin kani saa pomppia ympärillä ihan turhaan :)

      Hyvä - saatiin taas yksi ihana E lisää. Kiitos, Maria!

      Poista
  9. Oh, sulla on niin nopea postaustahti, että minä en ehtinyt mukaan edes D-kirjaimeen! E:n kohdalla meiltä löytyy suosikiksi jotain muuta kuin eläimiä (sillä ne ovat katalia peltomyyriä, vanhalla pellolla kun eletään). Se on nimittäin etelärinne. Voiko puutarhassa olla parempaa paikkaa? Siinä voi huijata itseä kuinka paljon haluaa. Pienilmasto kehittyy sellaiseksi kuin se on unelmapuutarhassa, aivan kuin elettäisiin Tanskassa! Maaliskuussa jo pilkistää krookuksia ja rinne kuivuu itsestään. Ei talvista jääpoltetta, ei seisovaa vettä. Syksyllä kesäkelit tuntuvat jatkuvan, vaikka pohjoisrinteessä on jo kuuraa. Etelärinteessä voi kulkea T-paita päällä ja pikkukengät jalassa ensilumeen saakka. Etelärinne on jokaisen puutarhanpitäjän must-juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan :) Laskeskelin, että aakkosia on niin monta, että täytyy postailla tiuhaan, että ehtii ennen kevätkiireitä.

      Voin kuvitella, että etelärinne on juuri noin ihana. Meillä on eteläreuna, mutta vähän turhan tasainen. Olen yrittänyt saada siihen kaltevuutta, mutta ei siihen saa määräänsä enempää. Istutin sinne kasvit viime syksynä ja odotan mielenkiinnolla. Eläimiä se ei voita, mutta hyväksi kakkoseksi voi joskus vielä päästä.

      Poista
    2. Meillä oli myös edellisessä kodissa tasainen eteläkulma (okei, oikeasti se oli pohjoiskulma, mutta tarinan kannalta tällä ei ole merkitystä). Kulma oli liitoksissa tasakattoiseen autotalliin (joka homehtui, tasakattoinen kun oli) ja KAS, siitä tulikin aina talvisin etelärinne! Katolta kun oli tarve poistaa valtava lumikuorma, jonka se keräsi. Monesti meillä oli metrin verran lunta tallin katolla, ja kolauksen jälkeen tasamaatontille saatiin hieno, pitkä pikkulapsille soveltuva sopivan hurja Stiga-mäki. Tasamaatontin etelärinne!

      Poista
    3. Sulla on kyllä asenne kohdallaan! Pohjoiskulmasta saa etelärinteen oikealla asenteella ja vieläpä homeisen autotallin ansiosta. :)

      Ajattelin tässä samalla niitä Keski-Suomen lumisia talvia. Teillä taitaa aina olla kunnon talvi, ainakin jonkin aikaa. Olen juuriltani keskisuomalainen ja asunut siellä nuoruusvuoteni. Kun muutin opiskelemaan ja töihin rannikolle, talvet olivatkin yhtä räntää ja loskaa. Voi olla, että se oli silloin ennen, mutta mielikuva minulla on, että Keski-Suomen talvi on ihan oikea luminen talvi.

      Poista
  10. Hyvät aakkoset. Voi myös mukavasti pomppia suomalaiset ja tieteellisten nimien välillä: puutarhassa Esikot, Punahatut ovat tärkeitä. Kukkivat silloinkin kun runsain muu kukinta ei ole alkanut tai alkaa olla ohi. Haaveissa Etelänruusuruoho, jonka siemenet ovat jo valmiina. Kuitenkin näiden edelle menee perheen Esikoinen, jota välillä kutsun Ee:ksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana E <3

      Joo, en ollenkaan arvannut, että tästä tulee niin hauskaa ja hyödyllistä kun kukin kertoo omia lemppareitaan. Aivan samoin kuin vieraat tekevät juhlan, niin tässä tapauksessa lukijat tekevät tästä tosi kivan jutun. Kiitos, vaalean vihreää!

      Poista
  11. Voi pikkuusta Rosea :) Olisin ittekki menny lankahan. Hyvi kana näyttelöö kuallutta.
    Esikoosta tykkään mäki. Niitä talavi vaa vei turhan monta. Mutta tosi isoo E on punalatva eli Eupatorium. Aiva mahtava vaalianpunaane syyskukkija ja isoooo, silloonku voi hyvin.....niitäki talavi kaaripenkis kuritti. Ny on taas alootettu kasvu aluusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Meitä oli onneksi varoitettu, ettei kannata säikähtää kanojen kylpyasentoja :)

      Hienoa, saatiin komea punalatvakin mukaan.

      Poista
  12. Koska kana ruopii vaikka Kiinaan asti, niin meillä kotkot pysyvät aidatulla alueella. Ulkoilevat sitten vahditusti. Näin puutarha pelastuu.

    Ehhhehhhehh... E? Eleutherococcukset eli aralehdet - niitä tykkään! Ja Euonymukset eli sorvarinpensaat - ihania kans. Toisaalta Echinaceat eli punahatut - niin hienoja! Mutta valitsen ihan parhaan puutarhurille eli Erehdys. Niitä on heti monta sorttia matkan varella. On erehdytty istuttamaan väärät lajit vierekkäin. Ihan hurjan huikea erehdys oli sinivaleunikko ja oranssi kullero. Kukkivat samaan aikaan, eikä mikään voinut särkeä silmään yhtä paljon kuin sävyjen riiteleminen. Auts! Erehdytty on monasti monessa muussakin. Se tietää siirtojuoksutusta istutuksissa, toisinaan tulee vainajaa väärän kasvupaikan vuoksi. Monta erehdystä on istutusten kokemussaldossa. Yritän kokemuksen karttumista, mutta se on K-kirjaimen kohdalla. Jään odottamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Ihana kommentti! Niin tuttua... Täytyy vaan yrittää pitää Erehdystä kaverina. Siltähän sitä oppii monenlaista. Tyhmähän ei ole se, joka tekee virheitä, vaan se, joka tekee saman virheen uudestaan ;) Noo, niitä uusintojakin tulee tehtyä varsinkin tulppaanien kanssa kun ei niistä sävyistä koskaan voi olla varma. Ei muuta kuin lippu korkealla uusia haasteita kohti :) Aika monen mestarin tie on ollut kuoppainen ja kivinen...

      Poista
  13. ...ja taas olen varmaan viimeinen villahousu! Miten ihmeellä elämäni on nyt niin haasteellista, tuo päivätyö...niin se on aikasyöppö kerrassaan, luulen, no onhan siinä pari hyvääkin puolta - muutama aivan ihana työkaveri ja kerran kuukaudessa tilille kolahtava palkkakin.

    Siis E! Rakastuin viime kesänä punahattuihin ihan täysillä siis Echinacea-suku ilman muuta, myös esikot - niihin olen ihan hullaantunut, jälleen on tulossa tilaus Barnhavenin ihmemaasta, niin taimia kuin siemeniä! Ilman muuta eläimet - mulla on juurikin samat kokemuksen kanojen kanssa istutuspuuhista, mutta joskus lapset toivat kanat perunapellolle ja siitä vasta riemu nousikin - tyttären Mustakaunosiriusirma, Ilus, Elvis ja kaikki muutkin olivat innoissaan kun matoja oli täyttämässä kupua! Myös varjohiippojen suku miellyttää ja tosi paljonkin (Epimedium). Kauhistus-E voisi olla etanat, toivottavasti niiden invaasio ei meille asti koskaan ehtisi! Oi melkein unohdin viime kesän ihanuuden, toivon että se säilyy talven yli...ihanainen fuksia kukkija Erodium variable 'Bishops Form',

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän tässä mitään, hyvin kerkesit :) Kiitos, Saila! Minulla on yrittäjänä se hyvä puoli, etten ole sidottu niin aikatauluihin eikä työmatkoihinkaan mene aikaa kun työskentelen kotona. Aikasyöppö tosiaan :D

      Ihana kertomus kanoista! Näitä pikku tarinoita suorastaan rakastan!

      Minäkin pidän punahatuista, vaikka aluksi en ymmärtänyt niiden kauneuden päälle. Onneksi kaikkea voi oppia. Varjohiippoja ei vielä ole kun ei ole niitä varjopaikkoja. Ja nyt menen kuukkeloimaan mikä ja millainen tuo viimeksi mainitsemasi kasvi onkaan :)

      Poista