torstai 12. tammikuuta 2017

HOH-HOIJAA!

Säpsähdän hereille talviunesta. Aurinko paistaa – vihdoinkin! Se tarkoittaa sitä, että uudet havut tarvitsevat suojaa. Kipaisen ulos ja haen säkkikangashuput. Onneksi kehikot ovat jo valmiina, joten huppujen laittaminen käy näppärästi. Siellä ne nyt seisovat kuin möröt hiljaisessa puutarhassa pieninä ryhminä, joku vähän etäämpänä toisista.

Innostun leikkaamaan kuusen alimmat oksat. Mies huomaa muutoksen ja kehuu, että kuusi on kuin parturissa käynyt, siisti ja näyttävä. Niin minustakin. Tulee hieno fiilis. Tällaistahan se sitten on kun keväällä taas pääsee vauhtiin. Näkee työnsä jäljen.


Tulen takaisin sisälle. – Hoh-hoijaa! haukottelen ja vedän peiton korvilleni. Nukun talviunta.

Unen läpi kuulen kuinka yksi blogiystävä on kylvänyt siemeniä, toisen taimet kasvavat kohisten kasvilampun alla, kolmas tekee siementilauksia kone sauhuten, neljäs hoivailee pelakuitaan. Ihailtavan reipasta!

Minä en kylvä enkä tilaa siemeniä. Minä nukun nyt. Kirjoittelen, katselen, lueskelen, siivoskelen, haaveilen, teen vähän töitäkin…

Näen unta kuusista, jotka istutan muurin eteen. Leikkaan niiden alaoksat pois, etteivät oksat peitä kaunista muuria. Veistoksellinen muoto antaa näkösuojaa naapuriin ja lintu voi tehdä oksalle pesän.

Näen unta pehmeän vaaleanpunaisista pioneista, joiden seurassa availee nuppujaan vähän voimakkaamman värinen, aniliini kaunotar. Ah, kuinka täydellisesti sävyt sopivat yhteen!

Käännän kylkeä. Minä tarvitsen tämän kylmäkäsittelyn. Onneksi on sentään lunta ja pakkasta. Kerran kevät tuli jo helmikuussa ja minä petyin. Ne vähät lumet vain sulivat pois. Aivan noin vain, varoittamatta. Maa kuivui ja siirryimme kesäkenkiin maaliskuussa.

Ei sellainen käy päinsä. Kevättä pitää saada odottaa. Sitä pitää saada odottaa pitkään ja hartaasti, aivan kuten lapset odottavat joulua.



Välillä näen painajaisia. Miten nietospensaitteni käy? Niiden, jotka istutin viime kesänä. Ne ovat pieniä vielä ja talvi on ankara. Terassin tuija on kovin ruskea. Onko se nyt komean ’Globosan’ lorun loppu?

Kohennan peittoani. Tyhjä köynnöskehikko saa keväällä uuden kaunokaisen ympärilleen. Köynnös saa peittyä valkoiseen kärhön kukkapilveen vai sittenkin vaalean sinisävyiseen…


Kauniita unia sinullekin, hyvä lukijani!


Lämpimästi tervetuloa, Paula Koo, blogini lukijaksi! Toivon, että viihdyt.

P.S. Vielä ehdit kommentoimaan tänne, mikä on sinun puutarhasi suuri D. 

22 kommenttia:

  1. Puutarhurin unelmia!
    Ajatus jo kevään kasvusta kuitenkin itää jo mielessä! =)

    Leppoisaa heräämistä talvi-unilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :) Ajatus keväästä itää mielessä, tottakai. Silti yritän vielä elää tässä hetkessä ja nauttia talvesta.

      Kiitos, kaunista tammikuuta sinullekin!

      Poista
  2. Kivat unet sulla:))) Ja aivan ihanat kuvat joka postauksessa. Kuva Joriinista on henkeäsalpaava!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kiitos, Leena, mukavasta palautteesta! Tuo kuvaamani joriini oli valtavan suuri muutenkin. Oli harmi, ettei minulla tuolloin ollut mitään sopivaa paikkaa sen talvettamiseen.

      Poista
  3. Kylläpä kirjoitit taas kauniisti. Näitä sinun postauksiasi on niin kiva lukea, sillä kirjoitat kasveista ja puutarhasta ja elämästä yleensä todella taitavasti. Tätäkin lukiessa saatoin tuntea lämpöisen patjan ja tyynyn ja unen maailman ja samalla näin pionit ja havut ja kivimuurin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä puolestasi annat niin liikuttavan ihanaa palautetta, että olen aivan otettu! Kiva kun pääsit talviunen tunnelmaan :)

      Poista
  4. Minulla olo on kuin liian aikaisin talviunilta heränneellä. Nälkä on jo kova, mutta maa on vaan jäässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska vertaus, Reetta! :D

      Minä saan purkaa viherintoani huonekasveihin, joita meillä on talo täynnä ;) Vaikka ne puolihydrossa ovatkin helppohoitoisia, niin aina riittää pölyjen puhdistamista (suihkussa) ja muuta puuhaa. Ehkä siksi minulla ei vielä ole kova hinku puutarhaan.

      Poista
    2. Tein muuten ekan hydrokokeilun postauksisi innoittamana. Äidiltäni sain vedessä juuret kasvattaneita pistokkaita ja mullan sijaan laitoinkin ne kasvamaan soraan. Terhakkaasti näyttää voivan. Täytyy pian hankkia jotain sopivaa lannoitetta.

      Poista
    3. Hauska kuulla! Huomioithan, että sora on hydrosoraa. Lecasora on hapanta. Ole varovainen lannoituksen suhteen, että eivät saa liian nopeasti. Menestystä pistokkaillesi!

      Poista
  5. Ihan totta! Miltä se kevät tuntuisi ilman talvea, ei miltään! Meille on tänään vihdoin satanut lunta, niin, että mies pääsi ihan kolaamaan! Kunpa ei taas kohta sulaisi pois.
    Kyllä minäkin silti eilen kylvin jo muutamat siemenet, mutta se kuuluu siihen kevään odotukseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, totta puhuen kyllä minullakin on käynyt mielessä idättää vähän vihanneskrassia ;) Mutta on se kyllä niin, että kevät tuntuu aivan erityiseltä kun sitä on joutunut odottamaan.

      Nautitaan siis lumesta kun meidän ei tarvitse edes matkustaa toiselle puolelle maailmaa kokeaksemme sen eksoottisuuden. Ja perennatkin tykkää :)

      Poista
  6. Sinulla on upea tyyli kirjoittaa niin mukaansatempaavasti ja löytää vielä näin ihania aiheitakin. Minä täällä luen ja nauran, ja välillä pyyhin kyyneleitäkin, kun menet ja pistät sellaisen kehukierteen liikkeelle, että itkettää. Kiitos Pauliina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, Piia Anneli! Tämä on juuri se ihana lumipalloefekti, joka tuo lisää iloa ja onnea. Annoit niin liikuttavan hyvää palautetta, että tulee taas aivan valtavan kiitollinen olo ja silloin tekee mieli ojentaa kukkia tutuille ja tuntemattomille.

      Helpottavaa kuulla, että koit kehujen ketjun hyvänä asiana. Jälkeenpäin nimittäin mietin, voiko joku kokea itsensä muita huonommaksi kun ei saa yksilöityjä kehuja. Sehän ei toki ole tarkoitus. Minusta vaan on ihanaa miettiä ihmisiä, että millaisesta kukasta juuri hän saattaisi pitää ja mitä hyvää juuri hänessä on. Mielessä on monia, monia ihmisiä, jolle haluan ojentaa kukan kehujen kera :)

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Kiitos, Sussi! Kommenttisi lämmittää mieltäni - jälleen kerran :)

      Poista
  8. Onneksi meillä on nämä neljä vuodenaikaa. Pyritään nauttimaan niistä kaikista, sillä jokainen vuodenaika "puoltaa" oman paikkansa. Talvella on myös paremmin aikaa hieman huokaista ja kerätä voimia kevään ja kesän koitoksiin.
    Kiva postaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ehtii elämään vähän muutakin elämää kuin pelkkää puutarhaa ;) Täytyy myöntää, ettei kylmyys, räntä ja jää hirveästi miellytä, mutta ehtiipähän keräämään voimia ja uutta intoa. Kiitos, Kruunu Vuokko, mukavasta kommentistasi!

      Poista
  9. Kiitos Pauliina! Jäin koukkuun mukavaan tapaasi kirjoittaa -ja näihin puutarhan aakkosiin. Kasvilistani saa lisää täytettä joka postauksesta ja valkoisille hangille on helppo ideoida uutta kevättä odottamaan. Vielä ei pihassa heilu kuin lumilapio, mutta kevättä kohti mennään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, Tjorven! Lämpimästi tervetuloa mukaan :) Tämä vuorovaikutus juuri on niin parasta - saa intoa, ideoita, potkua ja iloista mieltä blogimaailmasta.

      Totta tosiaan, kevättä kohti mennään toiveikkain mielin. Kaikkea ihanaa on taas luvassa kun päästään maata möyrimään ;)

      Poista
  10. Tuloo talavella tupaki siivottua. Enkä kylyvä siämeniä..... viälä.

    VastaaPoista