MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: I

Sarja puutarhani ihanista asioista jatkuu I-kirjaimella, mutta ensin kiitos huikean hyvistä, hauskoista ja hyödyllisistä kommenteista!

Hulluus, siis puutarhahulluus, on hämmästyttävän hieno olotila. Suosittelen hankkimaan sen jostain, ellei sitä itsellä vielä ole. Unelmia ruusuista -blogin Tita ja Navettapiika kirjoittivat siitä huvittavasti.

Harava, heilurihara, hevosenlanta ja hanskat. Niillä pärjää pitkälle. Suvikummun Marja kertoi käyttävänsä kertakäyttöisiä nitriilihanskoja. Hyvä idea!

Hiljaisuus on haluttua ylellisyyttä. Kasvin paikka -Blogin Riinan mielestä hiljaisuus voittaa jopa hortensiat ja hevosenlannan. Ilman hyönteisiä emme pärjää.

Miten minä olinkaan jättänyt haaveilun listalta! Se on oikeastaan hyvin lähellä suunnittelua ja sitähän kaikki fiksut puutarhurit tekevät. Fiksu on tämäkin Suvikummun Marjan kommentti: "Että jäisi myös aikaa haaveilulle, tarvitaan ehdottomasti kunnon kerros haketta, säästyy monelta rikkaruohojen perkauskierrokselta ja säästyneen ajan voi käyttää haaveiluun."

Olin tehnyt toisen pahan mokan kun olin jättänyt hostat eli kuunliljat pois listalta. Eihän ilman kuunliljoja oikeasti voi tulla toimeen. Ei sen puoleen ilman havukajaan.

Hemerocalliksista eli päivänliljoista löytyy hehkeitä kaunottaria ja hyviä kukkijoita. Erityismaininnan sai voimakkaanpunainen 'Agnes Elpers'.

Hemerocallis 'Fragant Treasure'

Heucherat eli keijunkukat ovat herkkiä ja monipuolisia. Erityisen houkutteleva on H. 'Midnight Rose'. Harmaamalvikki ei nimestään huolimatta ole puutarhan harmaa hiirulainen, vaan hempeä kaunotar.

Moni haltioituu hortensioista. Niistä erityisen hyvännäköisiä ovat Hydrangea paniculata 'Vims Red' ja 'Vanilla Fraise' sekä Mustilanhortensia H. paniculata 'Mustila' ja kiinanhortensia H. heteromalla 'Bougie'. Varjon seinustalla hurmaa köynnöshortensia Hydrangea anomala subsp. petiolaris. Köynnöksenä ihastuttaa myös humala.

Helleborukset eli jouluruusut ovat hienostuneita kasveja niin kesällä kuin talvellakin. H. foetidus eli kellojouluruusu, H. viridis eli viherjouluruusu ja Helleborus x hybridus 'Luua Plum' mainittiin erityisesti.

Pian alkavasta Hepatica nobiliksen eli sinivuokon kukinnasta jo haaveillaan. Toivotaan, että Hederat eli muratit ovat talvehtineet hyvin. Hajuherneiden siemenet odottavat vielä pusseissaan.

Ja nyt siis eteenpäin.

I

IIRIS.

I:tä ei tarvitse kauan miettiä. Se on tietenkin iki-ihana IIRIS. Kurjenmiekka on tuttu kasvi jo isoäidin ajoilta. Eveliina-mummoni opetti minut tuntemaan sen iiriksenä. Hän näytti sen litteitä lehtiä. Arvasi varmaan, että litteät, aivan kuin mankeloidut lehdet kiehtovat lapsen mieltä. Kuinkahan moni lapsi muuten nykyään tietää, mitä on mankelointi tai manklaus?

On hienoa kun jotkut perennat liittävät minut sukupolvien ketjuun. Muistan usein rakasta mummoani katsellessani iiriksiä, vaikka minun iirikseni eivät olekaan mummolan puutarhasta.

Iiris on niin ihmeellinen kukka, että joka kerta sitä läheltä katsellessani, ajatukseni siirtyvät kaiken luojaan. Iiriksen kaikki yksityiskohdat ovat niin taitavasti tehdyt. Ymmärrän, että DNA:ssahan se tieto on. Kyllä, kyllä. Geenit ja sen sellaiset.

Mietin sitä DNA:ta. Se on ihan hirveän pieni. Lapsena mietin, että mikä on pienin asia, joka voi olla. Ehkä piste, mutta senkin voi jakaa puoliksi ja vielä sen puolikkaan ja sen ja sen... En voinut kuvitellakaan, että joku tutkija voi päästä näkemään niin pikkiriikkisen asian kuin DNA.

Jos ihmisen yhden solun DNA avattaisiin nauhaksi, se olisi noin kahden metrin mittainen. Jos yhden ihmisen kaikkien solujen DNA:sta tehtäisiin nauha, niin arvatkaapa minkä pituinen se olisi. Wikipedia kertoo, että nauha ylettyisi Maasta Kuuhun ja takaisin! En millään pysty uskomaan, että kaikki nämä olisivat sattuman tulosta. Minun on helpompi uskoa, että kaiken takana on Jumala.

Minulla on niin Saksan kuin Siperiankin iiriksiä, joitakin japanilaisia ja kuningatariiriksiäkin löytyy. Parhaiten olen päässyt tutuksi siperialaisten kanssa. Ne kasvavat kohisten ja olen päässyt niitä jo jakamaan. Ainoa huono puoli on se, että lajikkeesta riippumatta olen sattunut saamaan pelkkiä kirkkaanliloja kukkia.

Pidän iiriksen selkeälinjaisesta tyylistä.

Innolla odotan kevättä, jolloin viime kesän istutukseni saattavat kukkia ensi kertaa, jos hyvin käy. Ostin muutamia erilaisia vaaleansinisiä siperianiiriksiä.

Onko iiris sinunkin I-kirjaimesi vai ohittavatko sen imikkä, iiso, iisoppi, isomaksaruoho tai ihan joku muu ihanuus?