HEINÄKUU KATAJAKUJALLA

Helteisinä heinäkuun päivinä Katajakujalla kerätään heinänkorteen ahomansikoita ja mustikoita. Uidaan kolme kertaa päivässä. Poimitaan kukkia. Nukutaan taivasalla riippumatossa. Veneillään. Retkeillään. Kalastetaan. Pyöräillään. Voimistellaan. Soitetaan. Luetaan.

– Äiti, haluatko tämän?

Metsästetään. Leikitään. Haukutaan. Mau'utaan. Ollaan muuten vain suloisia.

Onneli vakiopaikallaan terassilla

Kaakatetaan. Kuopsutetaan. Ilahdutetaan isäntäväkeä muutamalla munalla.

– Hei kaverit, joko lähdetään ulos ottamaan aurinkokylpyjä?

Mielessä siintelee

kasvihuone.

Kaadetaan puita. Kaivetaan. Mitataan. Kaivetaan taas. Mielessä siintelee kasvihuone. Sitä varten tarvitaan vesijohtoja, routaeristyksiä, betoniautoa. Ja kun kerran kaivinkone tulee, kaivetaan samalla pieni lampi. Ja kun betoniauto tilataan paikalle, tehdään samaan syssyyn kanalaan aidantolpat ja kesäkeittiön perustus.

Ensin kaivetaan hankalat paikat pienellä koneella.

Kun illalla sulkee silmänsä,
näkee keuhkosammalta, pihatatarta, pihatähtimöä.

Kitketään. Kitketään aivan mahdottomasti. Niin, että kun illalla sulkee silmänsä, näkee keuhkosammalta, pihatatarta, pihatähtimöä.

Harataan. Katetaan. Kastellaan. Harvennetaan. Poimitaan mysteerililjat maljakkoon. Valokuvataan.

Ruusu 'Schneewittchen' kukkii runsaana juuri nyt.

Haaveillaan pionipenkistä ja siksi kaivetaan. Tai ollaan ainakin hengessä mukana. Yhdeksäntoista kuoppaa: viisitoista pioneille, kolme jaloritarinkannuksille ja yksi tarhaiisolle.

Lannoitteet ovat kuoppien pohjilla valmiina. Istutus sujuu sitten vaivatta. Jos haluat lukea tämän projektin alun, klikkaa tästä.

Tyk-tyk-tyk-tyk... trrrr... Kastelijan rytmikäs ääni on kesäpäivän taustamusiikkia. Kuvassa tosin on keinutyyppinen kastelija, joka on melko äänetön.

Työn lomassa nautitaan mansikoita, pensasmustikoita ja herneitä.

Herne punasävyisine kukkineen

Kiitollisina kuluneesta päivästä käperrytään rakkaan puolison kainaloon. Selkää kivistää ja koko kropassa tuntuu, mutta mieli on kevyt ja onnellinen. Aamulla kivut ovat taas poissa ja mielessä ovat uudet innostavat puuhat.

Kiiltoleimut kukkivat.

Sunnuntaina levätään. Valokuvataan. Grillataan. Vähän blogataankin. Haaveillaan kukista ja uusista puutarhapuuhista.

Lämpimästi tervetuloa, Suvi Eskola, blogini lukijaksi! Kiva kun tulit, toivottavasti viihdyt.

KITKEMISTALKOOT

Heti kun selkänsä kääntää, ne ovat taas täällä: litukat ja lutukat, pihatähtimöt, savikat, ohdakkeet... Ei muuta kuin kitkemään vain! Kuukin on sopivasti kohdallaan. Tule mukaan talkoisiin Elias Til-Landzin kasvinimistön hengessä! Nimistö on vuodelta 1683. Voin samalla vähän esitellä meidän puutarhaa.

Tarvitsetko hanskoja? Täällä ei Saxan nockoisia juurikaan ole, niin pärjäät kyllä ilmankin, jos et ole tottunut hanskoja käyttämään. 

Saxan nockoinen = rau­ta­nokko­nen

Aloitetaan pohjoispuolen puutarhasta. Sisääntuloon halusin pienen muotopuutarhan. Täällä kasvaa catawaa, sian leuwan lehtiä, caatuwaisen taudin juuria ja sen sellaista. Matalan pensasaidan välistä törröttää hassusti rupuli ruoho. Se on ainoa tumma täällä, enkä tiedä, mistä se on siemenenä tullut. Sitä en raaski kitkeä. Täällä muotopuutarhassa ei nyt muutakaan kitkettävää kauhean paljon ole kun nämä perennat ovat jo aika isoja.

catawa = kataja
sian leuwan lehti = isomaksaruoho
caatuwaisen taudin juuri = tarhapioni
rupuli ruoho = akileija

Caatuwaisen taudin kukat ovat jo kuihtumassa.

Heti polun toisella puolella kitkettävää riittää. Viime syksynä istuttamani marian ruohot ovat vielä pieniä, joten niiden välistä löytyy kanan nockimisen ruohoa vaikka kuinka. Heitetään sitä vähän kanoillekin. Ne ovat siitä innoissaan. Katinnauriit ovat jo isoja, vaikka istutin ne samoihin aikoihin marian ruohojen kanssa.

marian ruoho = poimulehti
kanan nockimisen ruoho = pihatähtimö
katinnauris = malva

Kanan nockimisen ruohoa riittää niin paljon, että illalla ne vilisevät silmissä.

Tässä vieressä on hedelmäpuutarha: omenoita, plomupuita ja yksi perunapuu. Kirsperin-marianpuut ovat tuolla talon toisella puolella. Ai, minäpä nyppään tuon kieru-ruohon tuosta. 

plomupuu = luumupuu
perunapuu = päärynäpuu
kirsperin-marianpuu = kirsikkapuu
kieru-ruoho = (kieru)matara

Päivänliljojen kukinta vie huomion rikoista.

Täällä itäpuolella on aika uusia istutuksia, joten rikkoja riittää. Tuolla törröttää hanhenjalkoja, onneksi ne lähtevät helposti. Ämmän hambait. Nilkan yrti. Kynsilisen ruoho. Hyvä, etteivät ole vielä kukassa. Ehdittiinpäs! Koiranruohoa riittää joka paikkaan. Jos mustassa muovissa on pienikin reikä, sieltä se nousee takuuvarmasti. Onneksi se on helppo kitkeä. 

hanhenjalka = jauhosavikka
ämmän hambait = keltamaite
nilkan yrti = pelto-ohdake
kynsilisen ruoho = pietaryrtti
koiranruoho = juolavehnä

Olen nyt ihastunut tällaiseen kaksipiikkiseen työkaluun. Sillä on kätevä irrottaa kasveja,  joiden vahvat juuret ovat aika pinnassa.

Paimenen taskut lähtevät helposti. Wallwaten lehtien kanssa olen ollut tosi tarkkana. Silti niitä vain riittää. Ämpäriin vaan. Nyt alkaa ämpäri olla puolillaan.

paimenen tasku = lutukka
wallwaten lehti = val­vatti

Maan nousemisen ruohosta eli paimenen taskusta ei paljon vaivaa ole.

Maan päckänää ei täällä kai ole, mutta joku päckänä kurkistelee aina jostain välistä. Ja täällä on taas pari maan nousemisen ruohoa.

maan päckänä = mukulaleinikki
maan nousemisen ruoho = lutukka

Tuossa kaariportin vieressä kasvaa kirsperin-marianpuu, josta jo mainitsinkin.

Mennäänpä nyt tämän kaariportin läpi potageriin. Siellä minulla kasvaa liberstickua ja parkisia. Tuo aidanne on wijnamarjaa – ludenmarjaa, punaista ja vihreää. Tämä aidanne tässä on musticanwarsia. Sain tänä keväänä kylvettyä ensimmäistä kertaa myös kellaista muruotia. Maan päärynän kanssa olin sen verran myöhässä, että en edes yrittänyt. Jospa ensi keväänä sitten. 

libersticku = liperi
parkisi = parsa
wijnamarja = puna- ja valkoherukka
ludenmarja = mustaherukka
musticanwarsi = mustikka
kellainen muruoti = porkkana
maan päärynä = peruna 

Mukavasti on musticanwarsista satoa tulossa.

Tuonne kulmaan olen ajatellut maan omenaa, mutta en ole vielä saanut laitettua. Tuonne kylvin keväällä rinki plonmua. Olin onnellinen kun löysin sitä ihan vaaleankeltaisena. Ja tähän kylvin vähän pellawaa.

maan omena = maa-artisokka
rinki plonmu = kehäkukka

Täältä löytyy war­sankawion kalia ja nätin ruohoa.  Ämpäriin mahtuu vielä. Onneksi coi­ran cusi­cuckainen ei sentään ole löytänyt tänne.

war­sankawion kali = aho-orvokki
nätin ruoho = niittynätkelmä
coi­ran cusi­cuckainen =  haisusaunio

Nätin ruoho ei ole vielä kukassa. Kuva on viime vuodelta.

Tuolla muurin päällä kasvaa aika ihanasti vierekkäin sini­cuc­kainen ja pappin kraj. Ne sopivat niin hyvin yhteen, etten raaski niitä kitkeä.  Coiran putken kyllä nyppään aina pois, vaikka onhan sekin aika nätti. 

sini­cuc­kainen = ruiskaunokki

pappin kraj = päi­­vän­kakkara
coiran putki = koiranputki

Sini­cuc­kainen ja pappin kraj

Jos kurkistat tuon parkisirivin yli, niin näet mansickamaani. Sen alapuolella on sopivasti kosteikko. Nuo näckin waldikat kasvavat siinä luonnostaan. Voi että, miten minä pidän niistä! Ne viihtyvät hyvin, mutta eivät lähde leviämään kuivemmille paikoille. 

parkisi = parsa
näckin waldikka = osmankäämi

Näiden väleissä ei kasva rikkoja, sillä katoin välit sanomalehdillä ja hiekalla.

Mennään takaisin kaariportista tuohon sateenvarjojalavan katveeseen. Muuten, pitäiskö tässä vaiheessa pitää pieni kaffeepaussi? Ai, no jatketaan sitten ja juodaan kahvit lopuksi.

Tuossa jalavan juuressa kasvaa muistin ruo­ho. Kylvin nuo walmot viime vuonna ja olen niin onnellinen niistä. Siinä vieressä minulla kasvaa musticanwarsia ja catavia. No niin, ja tuolla katajan oksien välissä pilkistää hewoisen cafwio. Ne ovat kyllä tosi sitkeitä. Aina niitä vain riittää.

muistin ruo­ho = kangas­aju­ruoho
walmo = unikko
musticanwarsi = mustikka
catava = kataja
hewoisen cafwio = leskenlehti

Hewoisen cafwio

Tuo iso kasvi tuossa on kai joku metzän ämmän kengä. En ole viitsinut kitkeä niitä, vaikka se on kuulemma kova siementämään.

metzän ämmän kengä = tummatulikukka

Se metzän ämmän kengä näkyy kuvan oikeassa laidassa keskellä. Minulla on sitä valkoisena, joku ranskalainen kuulemma.

Nämä perennapenkit täällä eteläpuolella ovat jo sen verran vanhoja, etteivät rikat juuri viihdy niiden seassa. Tuo lewien lehdin kello ei tosin ole vielä täyttänyt aluettaan. Pitäisi  keksiä siihen jotain kaveriksi. Punainen weri ruoho on ihan liian korkea tähän. En ymmärrä, miten se on innostunut kasvamaan noin valtavaksi. 

lewien lehdin kello = peu­rankello
punainen weri ruoho = veri­kurjen­polvi

Catawat ovat kärsineet kovasti kuivuudesta.

Tuossa ihan terassin reunassa on tuollainen kuivan maan penkki: nälicka cuckaisia, katin käpälää ja muita. Alkukesällä se oli täynnä wähä hie­rickaa, mutta onneksi nyt näyttää paremmalta.


nälicka cuckainen = neilikka
katin käpä­lä = kissan­käpälä
wähä hie­rickaa = ahosuolaheinä

Puutarhan länsipuolella on vielä aika lailla tyhjiä aukkoja, onneksi sentään katteen alla puhdistumassa rikoista.

No niin, nyt ollaan täällä länsipuolella. Tuo iso on  färwiruoho. Täällä pajon ja pihlawan välissä kasvaa isot sini kellot.  Voi että, miten tuolta perennojen välistä taas nousee tuhatlatvaa, vaikka sitä kuinka olen yrittänyt kitkeä. Se on sitten hankala kitkettävä.


färwiruoho = punalatva
pajo = paju
isot sini kellot = kurjenkello
tuhatlatva = siankärsämö

Nämä isot sini kellot ovat suosikkejani!

Täällä luoteiskulmassa riddarin cannukset kukkivat ihanasti, vaikka nekin ovat uusia.  Olen nyt niin innoissani niistä. Olen suunnitellut istuttavani niitä vähän joka puolelle, mutta puhutaan niistä joskus toiste. Juodaan nyt ne kaffeet.

riddarin cannus = ritarinkannus

Riddarin cannusten kukinta on nyt parhaimmillaan.

Suuret kiitokset talkooavusta! Tosi kiva kun olit mukana!

ROUVA RUUSUPUU

Tiedättehän tarinan Onnelista ja Annelista sekä Rouva Ruusupuusta. Rouva Ruusupuu on eräänlainen hyvä haltijatar, joka nauttii saadessaan tehdä ihmiset onnellisiksi. Meillä kävi juuri sellainen. Ei kuitenkaan aivan yhtä salaperäinen, sillä hän on pikkusiskoni.

Keräsin kimppuun kauden viimeiset pionit, sinipallo-ohdaketta, kuunliljan nuppuja, koreakärsämöä, jättipoimulehteä sekä murattia ja kuunliljan lehtiä.

Hän lupautui hoitamaan eläimiämme sillä aikaa kun me olemme matkalla. Kun sitten tulimme reissussa rähjääntyneinä kotiin, ovelta tulvahti herkullinen tuoksu. Pöytä oli katettu. Pian hän hymyillen nosti höyryävän lasagnen uunista tai oikeastaan kaksi, sillä erityisruokavaliotkin oli huomioitu. Pöydässä olivat niin salaatit kuin kasviksetkin. Aterian kruunasi herkullinen jälkiruoka – taas erityisruokavalioni huomioiden.

He jättivät meidät herkuttelemaan

ja kurvasivat pois autollaan – Ikeaan kuulemma.

Pyysimme Rouva Ruusupuuta ja hänen tytärtäänkin jäämään syömään, mutta he jättivät meidät herkuttelemaan ja  kurvasivat pois autollaan – Ikeaan kuulemma.

Minä olin kuin Onneli ja Anneli uudessa talossaan. Kaikkialla oli siistiä. Olin halunnut jättää kodin siistiksi lomailijaa varten, mutta täällä oli vielä siistimpää kuin ennen lähtöämme. Pyykkejä oli pesty. Korissa odotteli pino puhtaita vaatteita nätisti laskosteltuina.

Eläimet olivat hyvin hoidettuja. Kani oli saanut pureskeltavia palloja, ettei sen tarvitsisi olla ikävissään. Koira oli tyytyväinen ja rauhallinen. Oli saanut jalan kipulääkkeensäkin ammattilaisen ottein. Kanat olivat tallessa ja hyvin hoidettuina aivan kuten kissatkin. Kuvat ja video kissoista oli ilahduttanut meitä kovasti jo matkalla. Taitavasti hän oli niitä kohdellut ja totuttanut kissat vieraaseen koiraan.

Mansikkamaan laidalla seisoi

Rouva Ruusupuun tekemä linnunpelätin.

Mansikkamaakin oli hyvin hoidettu. Mansikkamaan laidalla seisoi Rouva Ruusupuun tekemä linnunpelätin. Pakastimesta löytyi pussillinen mansikoita, vaikka olin sanonut, että Rouva Ruusupuu nauttisi niistä itse.

Kodinhoitohuoneesta löytyi purkki puhdistuskiveä sekä pullo ikkunanpesuainetta. Jälkeenpäin kuulin, että on kuulemma erityisen hyvä ikkunanpesuaine, niin hän oli halunnut ostaa meillekin.

Minä olisin mielelläni ostanut ruuat loman ajaksi hänelle, mutta hän halusi ostaa ne itse. Rouva Ruusupuut ovat juuri sellaisia. Keittiöstä löytyi herkkuja sieltä täältä, pakastimesta jäätelöä.

Työpöydälläni oli kaunis, kukkakuvioinen paperikansio.

Arvasin, ettei se ollut jäänyt vahingossa.

Kun sitten illemmalla menin työhuoneeseeni, löysin vielä yhden yllätyksen. Työpöydälläni oli kaunis paperikansio. Arvasin, ettei se ollut jäänyt vahingossa. Se oli minulle.

Näin kaunista kansiota pitää mielellään esillä.

Suurkiitos vielä kerran, ihanat Rouva Ruusupuu ja tytär! ♥

PIONIHÖSSÖTYSTÄ

Kyllä minä nyt lopetan tämän pionihössötyksen! Meillähän on niitä kaikkialla. Suunnittelin juuri uuden kolmentoista pionin ryhmän. Oli minulla siihen perusteltu syy: kuusi 'My Love' -pionia pitää siirtää parempaan paikkaan ja ne vaativat tietysti seuralaisia. – Tämä ryhmä saa olla viimeinen, päätän. Meillä on pioneita jo kaksikymmentäkaksi eri lajia. Eivätköhän ne jo riitä?

Suunnitelmissa on aniliininvärinen 'Coral Fay', vaaleanpunainen 'Garden Lace' sekä valkoinen 'My Love'. Keskelle tulee kesätaivaansininen jaloritarinkannus 'Summer Skies'.

Vaaleanpunainen on suloinen väri yksin tai ryhmässä. Kuvassa 'Pillow Talk'.

Miksipä lopettaisin?

Mutta sitten kun ajattelen vähän tarkemmin.... Ei jakamista, ei lannoittamista, ei talvisuojausta, ei kastelua, ei paljon kitkemistäkään. Ei tuholaisia, ei sairauksia, ei hallitsematonta leviämistä. Miksipä lopettaisin? Iso puutarha vaatii paljon kasvillisuutta ja pionilajikkeissa on valinnanvaraa. Avarassa tilassa runsaskaan kukinta ei näytä liialliselta.

Aniliini tuo ryhmään terää. Ettei ryhmästä tule liian lattea. Kuvassa mysteeripioni, jonka ostin 'Roselettena'. 

Pionien kukinta on lyhyt, mutta ylenpalttinen. Ei jäätelöäkään jaksa syödä määräänsä enempää. Kun kukinta on ohi, pioneita koristavat kauniit kruunut ja lopulta siemenkodat. Talveen asti pionit pysyvät vihreinä luoden kauniin taustan muille perennoille. Ne peittävät sopivasti jaloritarinkannusten kuihtuvat varret.

Sitten jo tuntuu, että

on saanut makeaa mahan täydeltä.

Vaikka yksittäisen pionin kukintaa kestää vain pari viikkoa, kukintaa saa lajikevalinnoilla pitkitettyä ihan mukavasti. Sitten jo tuntuu, että on saanut makeaa mahan täydeltä.

Tämä väriyhdistelmä ei petä koskaan. Kuvassa 'Angel Cheeks'.

'Roselettena' ostamani kerrottukukkainen mysteeripioni.

Pionivalikoiman edessä olen kuin lapset jäätelökioskilla. Kaikkea tekisi mieli: mansikkaa, vaniljaa, minttua, mangomelonia...

'My Love' -pioneja on ryhmään tulossa kuusi.

Tällä kertaa valitsen valkoisten, kerrottukukkaisten 'My Love' -pioneiden seuraksi vain yksinkertaisia kukkia. Helpottaa jo kovasti valintaa.  Aniliinia, vaaleanpunaista ja valkoista keltaisin maustein. Koko ryhmän keskelle tulee kesätaivaansinistä 'Summer Skies' -jaloritarinkannusta.

Kaikkea ei voi saada. Kuvassa yksi ihanimmista pioneista, jonka tiedän: 'Gardenia'. Onneksi niitä minulla on toisessa ryhmässä.

Tuskin maltan odottaa syksyä, että pääsen siirtämään 'My Lovet'. Nyt vain lihottamaan säästöporsasta...

VILPPIÄ

Olen lähtenyt vilpilliselle tielle. Ryhtynyt huijariksi. Olen ruvennut hämäämään harakoita ja räkättirastaita sekä ampiaisia. Enkä tunne edes syyllisyyttä. Päinvastoin. Olen iloinen kun en tarvitse myrkkyjä enkä verkkoja.

Ampiaiset ovat tehneet pesänsä muualle

kuin meidän terassillemme.

Rikostoverini, rakas mieheni, värkkäsi viime keväänä valeampiaispesät. Ne ovat toimineet hyvin. Ampiaiset ovat tehneet pesänsä muualle kuin meidän terassillemme. Sitä ennen ampiaispesiä saattoi olla joka terassilla.

Pesän ei tarvitse olla edes näköinen. Harmaa mytty riittää. Mies leikkasi pätkät lasten vanhoista collegehousuista ja huppareiden hihoista ja kääräisi ne mytyiksi. Sitten hän naulasi mytyt  jokaisen terassin katon nurkkaan.

Homma kannattaa tehdä aikaisin keväällä ennen kuin ampiaiset lähtevät etsimään pesäpaikkojaan. Jutun juju nimittäin perustuu siihen, että ampiaiset eivät tee pesäänsä ihan toisen ampiaispesän lähettyville. Pienelle terassille riittää yksi valepesä, mutta isolle terassille tarvitaan kaksi.

En tietenkään voi luvata, että ampiaiset eivät ikinä tekisi pesäänsä valepesän lähettyville. Valepesän paikkaa kannattaa keväisin vaihtaa, niin huijaus toimii taas.

Olimme onnekkaita kun kaikki myynnissä olleet valepesät olivat loppuneet. Säästimme pitkän sentin.

Nyt on ihanaa käydä herkuttelemassa oman maan mansikoilla

kun joka kolmas mansikka ei ole nokkaistu.

Ja nyt siihen toiseen petokseen. Maalasin kiviä punaisiksi ja vein mansikkamaalle. Nyt on ihanaa käydä herkuttelemassa oman maan mansikoilla kun joka kolmas mansikka ei ole nokkaistu. Ennen kuin laitoin kivet mansikkamaalle, nokittuja marjoja oli paljon. Nyt ei yhtään!

Maalasin mansikan kokoisia kiviä sekä melko kookkaita kiviä ja ripottelin niitä jokaiseen riviin. Jos homma ei toimi, kannattaa lisätä kivien määrää.

Idea ei ole omani. Sekin on varastettu ;) Hatunnosto sille, joka on tuon mahtavan idean keksinyt.

Yksi nokkaisu per marja ei vetele!

Joku tolkku sentään pitää olla.

Antaisin ihan mielelläni lintujen syödä mansikoita, jos ne söisivät aloittamansa mansikan loppuun asti. Mutta yksi nokkaisu per marja ei vetele! Joku tolkku sentään pitää olla.

Herukat saavat olla rauhassa, sillä meidän herukka-aidanteessamme kasvaa vain viher-, musta- sekä vaaleanpunaisia herukoita. En istuttanut punaherukoita lainkaan houkuttelemaan lintuja. Sitäpaitsi vaaleanpunaiset ovat minun makuuni aivan tarpeeksi kirpeitä.

Vielä kun keksisi,

miten rukata kärpästen kelloja?

Vielä kun keksisi, miten rukata kärpästen kelloja? Nehän heräävät tuossa viiden pintaan, tänä aamuna tarkalleen 5.40. Eikä siinä mitään, jos yksi kärpänen talossa valvoisi. Lentelisi missä tahansa, kunhan ei istahtaisi paljaalle iholle.

Kaikista varotoimista huolimatta se ainoa kärpänen halusi istua juuri minun ihollani. Aluksi yritin vain sietää sitä surisevaa otusta, mutta lopulta oli noustava hakemaan kärpäslätkä. Siihen heräsi miehenikin ja ystävällisesti lätkäisi kärpäsen, joka muuttui korvamadoksi. Kärpäsen surina korvissani jäin odottelemaan vielä lyhyttä unta ennen varhaista kellon soittoa.

PUUTARHATYÖKALUT NAULAAN

On aika nostaa puutarhatyökalut hetkeksi naulaan ja viettää juhannusta. Sain naulakonkin juuri sopivasti kun mies ystävällisesti ruuvasi tangon koukkuineen patinoituneen laudan päälle ulkorakennuksen terassin seinään. Nyt työkalut ovat sopivasti käsillä, mutta katoksen alla suojassa.

Tanko on Riviera Maisonin. Kaksi koukkua pitävät lapion tai talikon napakasti paikallaan kovassakin tuulessa, jolloin ne eivät hankaa jälkiä seinään.

Mies naurahti, että naulakko on hieno varsinkin silloin kun työkalut on työn jälkeen kiillotettu.

Ajatukset saavat lentää tai olla lentämättä.

Joka tapauksessa aika kuluu lentämällä.

Kitkeminen saa juhannuksen ajaksi jäädä, vaikka kyllä minä nautin kitkemisestäkin. Varsinkin nyt kun puutarha kukkii upeimmillaan, niin mikäs siellä kyykkiessä – niin kauan kuin selkä kestää. Nautin kun on mielekästä puuhaa, ajatukset saavat lentää tai olla lentämättä. Joka tapauksessa aika kuluu lentämällä.

Rikkojen sijaan keräsin kylmässä ja kovassa tuulessa muutamia pioneita, 'Green Wizzard' -loistopäivänhattuja  ja jättipoimulehtiä. Ehdin nippa nappa sadekuuron alta terassin suojiin. Onneksi enää ei kukkia tarvitse tunkea tyynyn alle. Kukat ovat paljon kauniimpia näin. 

Hyvää juhannusta ihan kaikille säässä kuin säässä!

Lämpimästi tervetuloa, Leena Niskanen, blogini lukijaksi! Ja ihanaa, Severine, että sinäkin luet blogiani! Sain mukavan sähköpostiviestisi ja tulin siitä tosi iloiseksi, mutta en ole vielä ehtinyt siihen vastaamaan. Toivottavasti viihdytte blogini parissa jatkossakin.

PIONIT PALKINTOPALLEILLA

Kesäisin on kilpailuja jäätelökisasta eukonkantoon ja kaikkea siltä väliltä. Minäkin innostuin järjestämään pionikisan. Puutarhassamme on kaksikymmentäkaksi pionilajiketta ja ne kaikki pääsivät mukaan.

Tässä kilpailussa jaettiin vain ensimmäisiä sijoja. Palkintoraatiin kuului yksi ihminen ja se olin minä. Kilpailu oli siinä mielessä epäreilu, että nuoret ja vanhat kilpailivat samassa sarjassa. Ei  se mitään, hauskaa oli. Tässä tulokset, olkaa hyvä!

Nuorekkain

'Jan van Leeuwen' kukkii 'Sarah Bernhardtin' edessä. Takana pilkistävät päivänliljat.

'Jan van Leeuwen' on nuorekkain, jopa ehkä vähän lapsellinenkin. Se ei pönötä, vaan näyttää huolettomalta. Liian sliipatulta ei saa näyttää, vaikka kaikki onkin tarkkaan harkiten aseteltu. Täytyy olla cool.

Suloisin

'Angel Cheeks' on elinvoimainen pioni ja kukkii runsaasti.

'Angel Cheeks' on todella suloinen, varsinkin nuppuisena ja hieman auenneena. Niinhän se on, että kissanpennutkin ovat suloisimmillaan pieninä. Onneksi niiden viehätysvoima ei mihinkään katoa. Se vain muuttuu. Sama pätee niin lapsiin, kissanpentuihin kuin pioneihin.

Kaunein

'Gardenia' on yksinkertainen pioni, jolla on kirkkaankeltaiset heteet.

Nyt siellä ruudun ääressä saatetaan mutista. Tiedän, että tämä kauneusasia herättää varmasti paljon mielipiteitä. Tämä tosiaan herätti paljon keskustelua täälläkin päässä, mutta lopulta raadin päätös oli yksimielinen :) Tänään kauneimman tittelin sai 'Gardenia', joka on sopusuhtainen olemukseltaan, raikas ja viaton.

Yllättävin

'Madame Furtadon' väri on voimakkaimmillaan silloin kun nuput ovat auenneet kuppimaisiksi. Kukan auetessa sen väri haalistuu.

'Madame Furtado' voittaa yllätyksellisimmän titteli siksi, että se on hämmästyttänyt minut aivan kertakaikkiaan. Mietin kauan pioniryhmän värejä ja niiden yhteensopivuutta. Etteivät vain väärät sävyt latistaisi naapurusten värejä, vaan värit korostaisivat toisiaan. Yllätyin, miten raikkaan pisteen i:n päälle 'Madame Furtado' tuo aniliinin värillään. Ihailen tuota väriyhdistelmää ihailemasta päästyänikin. Valkoinen, vaaleanpunainen ja aniliini yhdistettynä 'Blauw' -siperianiiristen siniseen ja 'New Moon' -kulleroiden kalvakankeltaiseen sointuvat toisiinsa täydellisesti.

Erikoisin nimi

'Yang Fei Chu Yu' eli Jalkavaimo nousee kylvystä

Raadin ei tarvinnut kauan pähkäillä erikoisinta nimeä. 'Yang Fei Chu Yu' eli Jalkavaimo nousee kylvystä oli ehdoton ykkönen. Kerrottu kukka toki on kuin vaahtoava kylpyvesi, mutta että tällainen nimi pionille...

Tuoksuvin

'Madame Calot' aukeaa vaaleanpunaisena ja muuttuu valkoiseksi.

'Madame Calot' tuoksuu kuin parfyymi, ei siis mikään eau de toilette. En osaa kuvailla mitä tuoksu muistuttaa, mutta hienostunut se ainakin on niin kuin arvon rouvalle sopii.

Äidillisin

'Mother's Choice'

'Mother's Choice' -pionissa on äidillistä lempeyttä niin nimessä kuin ulkonäössäkin. Se on täynnä äidinrakkautta. Ja lasten mielestä äiti näyttää aina kauniilta, vähän repsahtaneenakin.

Tyylikkäin

'Duchesse de Nemours' on lähes täysin valkoinen pioni.

'Duchesse de Nemours' on aina hillitty ja tyylikäs kuten herttuattarelle sopiikin. Se aloittaa kukintansa linjakkailla nupuillaan silloin kun moni repsottaa jo ihan auki. Vaikka 'Duchesse de Nemours' on kerrottu, sillä ei kukinta mene koskaan överiksi. Sitäpaitsi valkoinen on aina tyylikäs väri kesällä.

Räväkin

'Garden Treasure' on Itoh-hybridi.

Haaveilin hailakankeltaisesta pionista ja tilasin 'Garden Treasuren'. Sen väri olikin enemmän neonkeltainen kuin hailakka enkä tottunut siihen. Nostin pionin kottikärryyn, josta mies pelasti sen parin päivän päästä metsänlaitaan.   Se on siis aika kovia kokenut yksilö, mutta urheasti sinnittelee hengissä.

Tavallisin

'Sarah Bernhardt' ei ole suotta tullut kaikkien tuntemaksi.

'Sarah Bernhardt' on perinteikäs, lähes kaikkien tuntema pioni, jota myydään vaikka missä. Tavallisista tavallisin 'Sarah Bernhardt' on kuitenkin hieno pioni, joka sai myös jaetun ykkössijan elinvoimaisimman pionin nimestä.

Hassuin

Hybridipioni 'My Love' on kuin kameleontti, aina erinäköinen.

'My Love' ansaitsee ehdottomasti tämän nimityksen. Se aukaisee linjakkaat vaaleanpunaiset nuppunsa kuin mikä tahansa muu pioni, mutta sitten kun se pääsee vauhtiin, niin kaikki meneekin aivan hurlumhei. Ensin se on vaaleanpunainen sitten keltainen ja valkoinen. Se tekee röyhelöitä niin vinhaa vauhtia, että lopulta ne täytyy pursottaa hassuksi tötteröksi kun eivät muuten mahtuisi mihinkään.

Elinvoimaisin

'Madame Calot'

'Madame Calot' ja 'Sarah Bernhardt' jakavat elinvoimaisimman pionin ykkösssijan. Ne molemmat ovat voimakaskasvuisia ja kukkivat runsain määrin.

Nopein

Hybridipioni 'Claire de Lunella' on jo kruunu päässä.

Ensinnäkin 'Claire de Lune' on aikaisin minun pioneistani. Sen lisäksi se kukkii niin nopeasti, etten aina ehdi saada siitä mieleistäni kuvaa. Kukinnan lyhyys voi toki johtua siitä, että se on melko nuori ja se kasvoi epäedullisessa paikassa ja jouduin siirtämään sen syksyllä.

Hitain

'Elsa Sass' on valkoinen pioni.

'Elsa Sass' ei turhia hötkyile. Se pitää nuppunsa tiukasti supussa vielä silloin kun monet muut kiinanpionit ovat jo karistaneet terälehtensä. On hienoa kun on vielä jotakin odotettavaa.

Ylellisin nimi

'Kelway's Glorious' aloittaa kukintansa vaaleanpunaisena ja muuttuu lopulta lähes valkoiseksi.

Nimi 'Kelway's Glorious' lupaa jotakin loisteliasta eikä suotta. Pioni on aivan ihastuttava. 'Kelway's Glorious' on hyvin samannäköinen kuin 'Madame Calot'. Minun on vaikea erottaa niitä kukista. Tuoksukin on upea, mutta miedompi kuin 'Madame Calotilla'.

Tummin

Hybridipioni 'Buckeye Belle' kukkii puutarhassamme ensimmäisten pionien joukossa.

'Buckeye Belle' ja 'Henry Bockstoce' saavat jaetun ykkössijan, vaikka 'Buckeye Belle' onkin hieman tummempi. 'Buckeye Bellen' heteet ovat keltaiset kun taas kerrottu 'Henry Bockstoce' on röyhelöineen tasaisen tumma. Niiden väri on jopa niin tumma, että ne vaativat jotain raikasta vierelleen. Olen yhdistänyt ne valkoiseen, sillä minusta ne riitelevät vaaleanpunaisen kanssa. Hempeän vaaleanpunaisen sijaan kaveriksi voisi sopia räväkämpi aniliini, esimerkiksi 'Madame Furtado' tai 'Roselette'.

Hybridipioni 'Henry Bockstoce' on oikeasti paljon tummempi kuin tässä kuvassa.

Makein

'Do Tell' 

'Do Tell' on kuin karamelli: vaaleanpunaista, kirkkaankeltaista ja valkoista nätissä järjestyksessä kuin nonparellit rasiassa.

Suurin

Suurin kukka on samalla suurin mysteeri.

Tämän pionin kukka on suurimmillaan aivan valtava, teevadin kokoinen. Olen ostanut sen 'Roselettena', mutta olen alkanut epäillä, ettei nimi ehkä olekaan oikea. Luulin 'Roseletten' olevan yksinkertainen, mutta tämä vaikuttaa täysin kerrotulta. Väri on sama kuin toisessa yksilössä, jonka tunnistaan 'Roseletteksi'.

Uusin

'Bella Donna'

'Bella Donna' ja 'Blush Queen' jakavat tämän uusimman pionin sijan. Ne eivät ole kukkineet vielä kertaakaan. Jännää nähdä millaisena nuppu aukeaa.

Kunniamaininnat

'Pecher' muuttuu kukintansa aikana valkoiseksi palloksi.

Kunniamaininnan saivat 'Pecher' ja 'Pillow Talk', kelpo pioneja kumpikin. Suloisia ja kauniita.

'Pillow Talk'

Siinäpä ne puutarhamme pionit tulivat samalla esitellyiksi. Nyt saan makeaa mahan täydeltä kun ne kukkivat runsaimmillaan. Tämän jutun kuvat kahta lukuunottamatta onkin otettu muutaman päivän sisällä. Poikkeuksina tummanpunainen 'Buckeye Belle', jonka paras kukinta oli jo viikko sitten ja keltainen 'Garden Treasure', jonka kuva on viime vuodelta.

Kiitos kaikille osallistujille ja erityisesti sinulle, hyvä lukijani, joka osallistuit tähän palkintojenjakotilaisuuteen! Ai, mitä palkintoja? Onko täällä jaettu jotain palkintoja? – Hyvää mieltä ainakin.

Kukkaisaa kesää kaikille!