IHMISARVO 100 %

Tällä kertaa en kirjoita puutarhasta, vaan tartun ajankohtaiseen aiheeseen ja kirjoitan ihmisyydestä.

Emme voi valita millaisena synnymme ja millaiseen perheeseen tai olosuhteisiin ylipäätään. Jokainen olemme kuitenkin syntyneet ihmisenä, jonka ihmisarvo on sataprosenttinen kohdusta hautaan ja vielä senkin jälkeen.

Pidä hatustasi kiinni, sillä nyt mennään sellaisille vesille, joilla helposti myrskyää. Jos tuuli yltyy liian kovaksi, hengitä syvään. Laske vaikka kymmeneen ennen kuin jatkat matkaa. 

Meitä on niin monenlaisia.

Meitä on niin monenlaisia. On poikia ja miehiä, jotka haluavat olla poikia ja miehiä. Kukin haluaa olla omanlaisensa. Joku haluaa olla kenties tyttömäinen poika tai löytää aivan oman tapansa olla poika tai mies. On poikia ja miehiä, jotka haluavat olla tyttöjä tai naisia. Hekään eivät ole yksi yhtenäinen ryhmä, vaan kukin haluaa ilmaista itseään juuri omalla itselle sopivalla tavalla. On heitäkin, jotka haluavat olla molempia tai eivät halua olla kumpaakaan tai haluavat olla jotakin aivan muuta. On tyttöjä ja naisia, jotka haluavat olla tyttöjä ja naisia. Tyttö tai nainen voi toteuttaa tyttöyttään tai naiseuttaan feminiinisesti tai maskuliinisesti tai jollakin aivan omalla erityisellä tavallaan. On tyttöjä ja naisia, jotka haluavat olla poikia tai miehiä. Ja vielä toistan, että on heitäkin, jotka haluavat olla molempia tai eivät kumpaakaan tai jotakin aivan muuta, ehkä jotakin sellaista mitä itse en edes ole tullut ajatelleeksi.

Olen edelleen sitä mieltä, että meidän kaikkien ihmisarvo on 100 %. Ei yhtään sen enempää eikä vähempää missään tilanteessa.

On tekoja, joita en voi hyväksyä.

En voi silti vähentää kenenkään ihmisarvosta prosenttiakaan.

Puhun aivan omalla suullani ja sinä voit vapaasti olla erimieltä kanssani. En halua yleistää, vaan puhun omasta puolestani.

On tekoja, joita en voi hyväksyä. En voi silti vähentää kenenkään ihmisarvosta prosenttiakaan. 

Niin täydellinen...

Ajattelen niin, että syntyvä lapsi on täydellinen Jumalan luomistyö, onpa hän millainen tahansa: ehkä erivärinen kuin itse, ehkä jollakin tavalla vammainen tai ihan millä muulla tavalla tahansa erilainen kuin itse olen. Joka tapauksessa hän on erilainen kuin minä – onneksi. 

Sinä riität meille.

Sinun ei tarvitse miellyttää kaikkia,

mutta saat olla rohkeasti oma itsesi.  

Ajattelen, että syntyvän lapsen vanhempien yksi tärkeimpiä tehtäviä on antaa lapsille hyvä itsetunto. Tehdä lapselle selväksi sanoin ja teoin, että olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet. Sinä riität meille. Sinun ei tarvitse miellyttää kaikkia, mutta saat olla rohkeasti oma itsesi. Itse haluan tuoda esille lapsilleni myös sitä, että Jumala on luonut sinut juuri sellaiseksi kuin olet ja olet täydellinen Jumalan työ. Sinun suhteesi ei ole tapahtunut virheitä. En tarkoita tällä, että lapsen kaikki teot olisivat oikeita. Eivät tietenkään ole. Se kuuluu ihmisyyteen. Esimerkiksi lapsi saattaa lyödä toista ja aikuinenkin, eikä sellaista voi hyväksyä. Mutta puhun tässä lapsen ja aikuisen arvosta ihmisenä.

Minusta viisaat vanhemmat kasvattavat lastaan siten, että he antavat lapsen kasvaa omaksi itsekseen arvottamatta esimerkiksi hänen leikkejään. Minusta on oikein tukea lasta olemaan poika tai tyttö, eihän poikana tai tyttönä olemisessa ole mitään väärää. Sen sijaan mielestäni on vissi ero siinä, jos vanhemmat määrittelevät millainen tytön tai pojan tulee olla. En usko, että kasvattaminen olemaan ei mitään sukupuolta tukee lasta. Siinä asetetaan pieni lapsi päättämään niin suurista asioista, ettei hänellä ole siihen edellytyksiä.

Nykyään lasten leikkikalut ovat tietyllä tavalla hyvin polarisoituneet. Leluteollisuuden tytöille suuntaamat lelut ovat överityttömäisiä ja toisaalta taas pojille suunnatut lelut ovat todella maskuliinisia. Vanhempana olen varovainen lokeroimasta tyttöjen ja poikien leikkejä. He ovat saaneet itse valita leikkinsä oman mielenkiintonsa mukaan. Yksi tytöistäni toivoi joululahjaksi kuorma-autoa ja sai sen. Miksipä ei olisi saanut? Yksi pojista halusi ottaa matkalle mukaan parisenkymmentä pehmolelua. Miksi ei olisi saanut? Takakonttiin raivattiin tilaa niin, että kaikki tärkeät pehmot mahtuivat kyytiin. Tyttäreni pyysi pikkuveljeään leikkimään kanssaan nukeilla. Pikkuveli suostui ja lastasi nukkensa kolmipyöräisen kyytiin ja ajeli kovaa vauhtia ympäri huushollia. Tytär hoivasi nukkeja kuin pieni äiti. Hän katseli pikkuveljen menoa huolestuneena ja kehotti häntä hoitamaan vauvojaan. – Vauvat itkee, tyttö vetosi. – Ne itkee ilosta, pikkuveli vastasi ja paineli menemään kolmipyöräisellään.

Historian kuluessa vaaleanpunainen

on ollut hyvin maskuliininen väri.

Tänä päivänä vaaleanpunaista saatetaan pitää tyttömäisenä värinä. Kun katsoo asiaa laajemmassa perspektiivissä huomaa, että käsitys liittyy hyvin vahvasti aikaan. Historian kuluessa vaaleanpunainen on ollut hyvin maskuliininen väri. 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa äitejä kehotettiin pukemaan poikansa maskuliinisiin väreihin, kuten vaaleanpunaiseen. Tämän sanottiin auttavan kasvamista miehekkääksi. Sinistä puolestaan pidettiin naisellisena värinä.

Monet ulkonäköön liittyvät seikat ovat hyvin sidoksissa aikaan ja kulttuuriin. Mieleeni nousevat kuvat monista vanhoista säveltäjistä peruukkeineen ja puuterointeineen. Heidän paitojensa röyhelöt, pitsit ja muut koristeet vaikuttavat tässä ajassa melko feminiinisiltä.

Vieläkö hattu pysyy päässä? Kun mietin omaa ajatteluani esimerkiksi kymmenen vuoden aikana, jolloin olemme asuneet tällä nykyisellä paikkakunnallamme, huomaan selvän muutoksen. Olen niin tottunut siihen, että mies voi pukeutua punaisiin silkkivaatteisiin ja leveisiin röyhelöihin, etten enää edes huomaa siinä mitään erikoista. 

En menisi moittimaan ketään,

vaikka nautinkin oman puolisoni pukeutumisesta housuihin. 

Mitä tulee hameisiin, niin ei sekään selviö ole, että hameet olisivat aina kuuluneet tai kuuluisivat vain naisille. On paljon maita, jossa miehet käyttävät pitkiä kaapuja. Skottilaiset käyttävät kilttejä. Kaikkia variaatioita en edes tiedä. Jos haluaa laajentaa ajatteluaan, voi hengittää muutaman kerran syvään, ottaa neutraalin asenteen ja googlettaa vaikkapa mies ja hame -sanayhdistelmän. En menisi moittimaan ketään, vaikka nautinkin oman puolisoni pukeutumisesta housuihin.

Tästä päästään seuraavaan aiheeseen ja todella toivon, että voit yhä hengittää rauhallisesti.

Asioiden ei tarvitse olla mustavalkoisia.

Olen lukenut Positiivareiden sivuilta seuraavan kaltaisen ajatelman: ratkaisut, jotka eivät ole kaikille hyviä osoittautuvat myöhemmin huonoiksi ratkaisuiksi.

Hallitus on valmistelemassa lakiesitystä sukupuolineutraaliuden puolesta. Se sisältäisi muun muassa seikan, ettei olisi enää määritelmiä tyttö ja poika eikä äiti ja isä. (P.S. Vanhemmuuslakiin määritelmät äiti ja isä ilmeisesti jäävät. Sellainen asenne on kuitenkin lisääntymässä, ettei vauvoja saisi luokitella tytöiksi ja pojiksi, vaan hänen pitäisi saada valita se itse.) Sen mukaan sukupuoli ei saisi näkyä henkilötunnuksessa. Liikennemerkit halutaan neutralisoida niin, että ne eivät ilmaise kumpaakaan sukupuolta. Liikennemerkeissä näkyvät hameet halutaan pois.

Mietitäänpä hetki tuota liikennemerkkiasiaa. On totta, että kuvakieli vanhenee ja liikennemerkkienkin päivitykset ovat paikoillaan. Mutta onko ratkaisu kaikille hyvä? Mitä asiasta ajattelevat ne pojat / miehet, jotka nimenomaan haluavat käyttää hametta? Rohkaiseeko se heitä käyttämään hametta katukuvassa? Tekeekö se hameen käytön helpommaksi ja hyväksyttävämmäksi? Enpä usko.

Voiko ratkaisu tosiasiassa kääntyä heitä vastaan,

joita varten tällaista lakiehdotusta on mietitty?

Entäpä sitten henkilötunnus: pitäisikö nykyiset henkilötunnukset muuttaa sukupuolineutraaleiksi? Hallitus on ehdottanut, että ne muutettaisiin siten, että syntymäaika poistuisi ja tilalle tulisi pelkkä numerosarja. Onko sellainen ratkaisu kaikkien etu? Voiko ratkaisu tosiasiassa kääntyä heitä vastaan, joita varten tällaista lakiehdotusta on mietitty? Lisääkö tällainen tasa-arvoa vai voiko se johtaa rasismin lisääntymiseen? Mitä, jos asia kääntyykin itseään vastaan ja vähemmistöryhmää aletaan syyttää siitä, että kaikkien henkilötunnukset muutettiin ja käytettiin siihen miljardi euroa?

Pyörätuolin käyttäjän on osittain mahdotonta liikkua pitkin Vanhan Porvoon mukulakivikatuja tai päästä sisään vanhoihin rakennuksiin. Ehkä ei ole kuitenkaan mielekästä asvaltoida ja uudistaa kokonaan  tätä maailman perintökohdetta. Asiaan on löytynyt ja toivottavastiu löytyy lisääkin toimivia, kaikille hyviä ratkaisuja.

Horisontissa näyttää siltä, että tuuli yltyy, tulee aivan myrskyn enteitä. 

Voimme myös laskea köyden

ja etsiä ratkaisuja, jotka olisivat kaikille hyviä.

Näitä asioita miettiessäni säikähdin tosissani, sillä tosielämässä transsukupuoliset tarvitsevat tukea ja rasismi on suorastaan vaarallista. Kyseessä on henkilölle itselleen erittäin vaikea ja raskas asia. Sitä kuvastaa se, että 40 % transsukupuolisista on yrittänyt itsemurhaa. Luku on lähes yhdeksänkertainen koko väestöön verrattuna. Kyse on siis todella laaja-alaisesta ja kauaskantoisesta asiasta, ei vain siitä haittaako henkilötunnuksen vaihdos tai liikennemerkkien muutokset itseäni vai ei.

Voimme päätyä riitelemään asiasta ja tarttua köyden jompaankumpaan päähän kiskomaan. Voimme myös laskea köyden ja etsiä ratkaisuja, jotka olisivat kaikille hyviä.

Voimme väitellä vessa-asioista maailman tappiin asti: pitäisikö naisten ja miesten vessat muuttaa kaikkien yhteisiksi vessoiksi? Mielipiteitä löytyy ihan varmasti puolesta ja vastaan ja kaikkea siltä väliltä. Olisiko olemassa ratkaisua, joka olisi kaikille hyvä – niille naisille tai miehille, jotka haluavat olla naisia ja käydä naisten vessassa sekä niille naisille tai miehille, jotka haluavat olla miehiä ja käydä miesten vessassa sekä niille jotka haluavat olla kumpaakin tai eivät kumpaakaan? Onko meidän vedettävä köyttä niin kauan, että toinen pää irtoaa? Vai voisimmeko olla niin suvaitsevaisia toinen toistamme kohtaan, että ratkaisisimme asian kolmella erilaisella vessalla: naisten vessat, miesten vessat ja neutraalit vessat? Tai jollakin muulla kaikille sopivalla tavalla. Luovuutta suomalaisilla riittää ratkaisujen keksimiseen, jos halua löytyy. Voisiko sama systeemi toteutua uimahalleissa?

Olisimmeko oikeasti niin suvaitsevaisia,

että hyväksyisimme niin vähemmistöjen kuin enemmistön erilaiset mielipiteet

ja etsisimme kiihkottomasti ratkaisuja, jotka olisivat kaikille hyviä?

Voisiko henkilötunnuksiakin olla naisille, miehille ja neutraaleita? Olisiko mahdollista, että ihminen saisi halutessaan valita neutraalin henkilötunnuksen itselleen tietyn ikäisenä?

Olisiko mahdollista, että armeijaan ei pakotettaisi heitä, jotka eivät koe itseään miehiksi? Onko mahdollista, että Suomen puolustusvoimat voisivat kuitenkin pitää vankan asemansa, joka perustuu yleiseen miesten asevelvollisuuteen? Olisiko tässä joustovaraa yksilöiden kohdalla ilman, että koko systeemi muutetaan? Jos nimittäin kielletään määrittelemästä vauvoja tytöiksi ja pojiksi, niin sehän väistämättä sotii yleistä miesten asevelvollisuutta vastaan.

Uskon, että hekin haluavat kunnioittaa toinen toisiamme

eivätkä riistää oman etunsa vuoksi toisilta heille tärkeitä asioita.

Olisimmeko oikeasti niin suvaitsevaisia, että hyväksyisimme niin vähemmistöjen kuin enemmistön erilaiset mielipiteet ja etsisimme kiihkottomasti ratkaisuja, jotka olisivat kaikille hyviä? Se, että valtiovalta ylhäältäpäin määrää ihmiset joksikin muuksi mitä he haluavat oikeasti olla, ei ole kauaskantoista ajattelua. Ei se, että minulta viedään elämäni arvokkain titteli ”äiti”, auta vähemmistöryhmän asiaa. Uskon, että hekin haluavat kunnioittaa toinen toisiamme eivätkä riistää oman etunsa vuoksi toisilta heille tärkeitä asioita.

Uskoni tähden kuulun vähemmistöryhmään itsekin. Minua kauhistuttaa ajatus, että yhteiskunta muutettaisiin valtiovallan määräyksestä vastoin muiden ihmisten tahtoa minun uskolleni sopivaksi. Ajattelen, että se lisäisi entisestään vihaa meitä kohtaan. Ajattelen asian niin, että muut saavat uskoa omalla tavallaan ja kunnioitan heidän tapaansa, vaikka pidänkin kiinni omasta uskostani.

Fredrikan puutarhassa oranssi päivänlilja on kaunis, vaikka en oranssin ystävä olekaan.

Minun ei tarvitse hyväksyä ihmisen tekoja tai olla hänen kanssaan samaa mieltä kunnioittaakseni hänen ihmisarvoaan. Minun ei tarvitse pitää hänen tyylistään, olla samaa mieltä hänen kanssaan tai luopua omista arvoistani ajatellakseni ja puhuakseni hänestä kunnioittavasti ja etsiäkseni ratkaisuja, jotka ovat kaikille hyviä.

Vaadinko, että yhteiskunnan (= muut) on muututtava vai

voisinko aloittaa asennemuutoksen itsestäni, nyt vaikka heti?

Haluan korostaa sitä, että transsukupuoliset todellakin tarvitsevat tukea. Tukeakseni heitä minun ei silti tarvitse luopua omasta arvomaailmastani ja tavastani olla nainen, äiti ja vaimo. Vaadinko, että yhteiskunnan (= muut) on muututtava vai voisinko aloittaa asennemuutoksen itsestäni, nyt vaikka heti? Voisinko katsoa suopeasti erilaisuutta: äidin vatsassa kasvavaa kehitysvammaista, eri tavalla sukupuolisuuttaan ilmaisevaa lähimmäistä, erivärisiä, eriuskoisia, sairaita, terveitä, mitä vaan? Voisinko hyväksyä erilaisuuden niin itsessäni kuin muissakin – hyväksyä itseni sellaisena kuin olen ja antaa muiden olla sellaisia kuin he ovat?

Toivottavasti hattu pysyi päässä tai sait sen kiinni myrskystä. Ilahdun kommentistasi, mutta huomaathan, etten voi julkaista muita loukkaavia kommentteja.

357

Otsikon luku on suuri tai mitättömän pieni ihan sen mukaan miltä kantilta asiaa katsoo. Ikkunalautapuutarhan omistajan näkövinkkelistä luku saattaa olla käsittämättömän suuri. Sen sijaan tosiharrastajapuutarhurille se saattaa olla vain pieni alku, maistiainen vain. Hänellä on ehkä parikin tuhatta kasvia ja pelkkiä ruusuja voi olla 357 lajiketta.

Ruusujen kasvattajana olen aloittelija. Pensasruusuja minulle on kertynyt kaksitoista erilaista. Kaikkein mieluisin niistä on valkoinen ’Schneewittchen’ eli ’Iceberg’. Kuvassa on kuitenkin melko tuore hankintani, puistoruusu 'Aicha'. 

Minun puutarhassani on 357 erilaista monivuotista kasvia ja rikat päälle. Minulle tuo numerosarja on merkityksellinen juuri sellaisenaan. Se on kutakuinkin sopiva tähän hetkeen. Vuosien mittaan tuo luku saattaa kivuta pikkuhiljaa ylöspäin, vaikka en keräilijä olekaan. On vain niin mahdottoman hauskaa tutustua uusiin kasveihin, että niitä tahtoo tulla aina vain lisää. Tilaakin on vielä yllin kyllin.

Tämä luku pitää sisällään monenlaista herrasväkeä, niin taviksia kuin samiksiakin, diivoja ja tavallisia perheenäitejä, nuorisoa ja pikkuväkeä. Siihen kuuluu niin puita, pensaita kuin perennojakin, koriste- ja hyötykasveja. 

Erilaisia iiriksiä minulle on kertynyt kymmenkunta lajiketta. Mieluisimmat niistä ovat vaaleansiniset ’Blauw’ ja ’Blue King’. Tänä keväänä ostamani vaaleankeltainen siperiankurjenmiekka ’Yellow Tail’ on mielenkiintoinen. Siltä odotan paljon. 

Jotkut kasvit olen ostanut surullisena,

toiset innostuneena ja iloisena.

Jokaisella numerolla on tarinansa. Rakastan noita tarinoita. Joillakin kasveilla on harvinainen alkuperä. Toiset taas on ostettu marketeista. Erityisen tärkeitä ovat ne kasvit, jotka olen saanut ystäviltä. Moniin kasveihin sisältyy muistoja yhteisiltä matkoilta Joukon tai muun perheen kanssa. Jotkut kasvit olen ostanut surullisena, toiset innostuneena ja iloisena.

Talvella kokosin kaikki kasvien nimet ja niihin liittyvät tarinat jonkinlaiseen aakkosjärjestykseen. Nyt täydensin tämän kasvukauden ostokset ja siirsin listat uusiksi sivuiksi blogiini. Kuunliljat ja pionit piti panna omiksi sivuikseen, sillä niiden lajikkeita on niin paljon. Ne löytyvät nyt blogin otsikon alta. Sieltä löytyy myös muuta kivaa ja tarpeellista. 

Mieluisimpia maanpeitekasveja ovat Grönlanninhanhikki sekä peittokurjenpolvi. Molemmat toimivat erittäin hyvin rikkakasveja vastaan. Varjossa viihtyvä varjoyrtti (kuvassa) on ihan huippu, varsinkin vähälumisena talvena. Se on yksi parhaista kasveistani koko puutarhassa. 

Kaikki ostamani kasvit eivät ole luetteloissa. Voi, kunpa olisivatkin, mutta ne ovat kuolla kupsahtaneet. En ole koskaan laskenut niiden määrää. Jos puutarhassa kaikki olisi onnistunut heti ensimmäisellä kerralla, puutarhani olisi niin sanotusti valmis. Ehkä yksi puutarhan viehättävistä puolista on kuitenkin yllätyksellisyys. En voi koskaan olla varma mikä menestyy juuri minulla. Olen onnistunut tappamaan jopa morsiusleinikin, joka monella on riistäytynyt vaivaksi asti. Sitten taas on niitä kasveja, jotka eivät ole moksiskaan tekemistäni virheistä.

Aitakasvina pidän erityisesti koivuangervosta (kuvassa). Suuriin ruukkuihin olen valinnut tuijat lajiketta 'Holmstrup’ (ei ihan näy kuvassa). Se on poikkeuksellisen talvenkestävä ja sietää aurinkoakin hyvin. Kuvassa itselleni mieluisat jättipoimulehti ja kurjenpolvi 'Rozanne' sekä Grönlanninhanhikki.

Puutarhuri raapi päätään ja huokaili,

että minulla on niin vaikea ostoslista.

Puutarhaharrastukseni alussa en tiennyt mitkä kasvit ovat tavallisia ja mitkä harvinaisia. Olin törmännyt niiden nimiin kirjoissa, lehdissä ja netissä ja kyselin niitä tutulta taimistolta. Puutarhuri raapi päätään ja huokaili, että minulla on niin vaikea ostoslista. Nyt seitsemän vuoden jälkeen voin todeta, että ostoslista oli todellakin vaikea. Listallani oli muun muassa sinikämmen, johon ei usein törmää. Onnistuin kuitenkin saamaan sinikämmenen juuri siltä samaiselta puutarhalta muutaman vuoden jälkeen.

Olen joskus huokaillut sitä miten vaikea on löytää lehdissä tai netissä nähtyjä kasveja. Toisaalta se tekee tästä harrastuksesta tietyllä tavalla mielenkiintoisen seikkailun. Ja hillitsee kasvien ostelua, mikä on sinänsä ihan hyvä.

Pioneja minulla on 24 erilaista. Niistä mieluisimpia ovat kiinanpionit ’Jan van Leeuwen’ ja ’Gardenia’ sekä ’Yang Fei Chu Yu’ eli ’Jalkavaimo nousee kylvystä’. Kuvassa pioni 'Angel Cheek'. Sen sijaan syyshortensioita ja kärhöjä minulla on vähänlaisesti. En ole saanut niitä oikein menestymään.

Useat kasveistani ovat valkokukkaisia. Aika monet ovat sinisen sävyisiä ja vaaleanpunaisia. Viime aikoina valikoimani on karttunut monilla hailakankeltaisilla kukilla. On minulla muutama kirkkaankeltainenkin kukka, mutta niistä en juuri pidä. Ne vain ovat saaneet jäädä, ettei niiden paikka olisi täysin tyhjä.

Jotkut kasveista ovat mustalla listalla.

Jotkut kasveista ovat mustalla listalla. En toivoisi näkeväni aggressiivisesti leviävää valkoista kyläkurjenpolvea täällä, en myöskään kirkkaankeltaisena kukkivaa suikeroalpia. Ruosteenpunaiset päivänliljat antaisin mielelläni pois.

Olen kuunliljojen suuri ystävä ja niitä minulle on kertynyt 16 eri lajiketta. Niistä yksi mieluisimpia on tavallistakin tavallisempi, suurilehtinen ’Elegans’. Kuvassa myös vuorenkilpi ja kirjovuohenputki.

Listaltani puuttuvat melkein kokonaan arat, talvisuojausta vaativat kasvit. Sen sijaan listallani on useita helppoja ja kestäviä kasveja. Jotkut ovat hutiostoksia, jotkut täysosumia. Parhaista ostoksista mainittakoon harokataja ja sen viereen istuttamani Japaninunikko ’Pacino’. Tuo pienikokoinen unikko kukkiin aina vain vaaleankeltaisin, suloisin kukin. 

Japaninunikko ’Pacino’, taustalla iki-ihana harokataja

Muita mieluisia hankintoja ovat olleet vaaleanpunaisena keväällä kukkiva rusokirsikka, runsaskukkainen sinilila kurjenpolvi ’Rozanne’ ja kirkkaansininen loistotädyke ’Royal Blue’, kalpeankeltainen ’New Moon’ -kullero, valkoinen kiiltoleimu, vaaleankeltaiset päivänliljat ’Gentle Shepherd’ ja ’Joan Senior’ sekä valkoinen koreakärsämö ’Noblessa’. Täysosumia ovat olleet myös viiniköynnös ’Somerset Seedless’, viherherukka ’Vilma’ ja luumu nimeltä ’Yleinen keltaluumu’. 

Ostoslistalla ovat vielä ainakin syyshortensia ’Limelight’, joka aloittaa kukintansa limenvihreillä nupuilla sekä makeakirsikka. Pensasruusuistakin haaveilen. Kanadalainen ruusu ’Lambert Closse’ olisi kiinnostava. Sille olisi paikkakin valmiina. 

Tämän kasvukauden ostosten huippuihin lukeutuu pensashanhikki ’Creme Brulee’. Sen valkoiset kukat ovat erityisen näyttäviä. 

Olen usein leikkinyt ajatuksella, että jos perustaisin uuden puutarhan, valitsisin sinne vain parhaat lajikkeet nykyisestä valikoimastani. Ja sitten varmaan kävisi kuitenkin niin, että kokeilisin taas jotakin uutta. Ja lajikevalikoima paisuisi taas. 😊

KUIN LENTOON LÄHDÖSSÄ

Jonakin päivänä tuntuu kuin olisi lentoon lähdössä. On niin iloinen, ettei tiedä miten päin olisi. Tällä viikolla oli juuri sellainen päivä. Tapahtui monia ihania asioita. Yksi niistä oli blogini lukijan vierailu meillä. Aiemmin kerroin tapaamisestamme Prisman hedelmä- ja vihannesosastolla. Olin tavatessamme sen verran hämmentynyt, etten hoksannut pyytää tätä miellyttävää rouvaa kahville. Ilahduin kun hän oli lukenut blogijuttuni ja saanut kutsun sitä kautta. 

Pihalla rouva ojensi minulle upean, herkän kimpun. Tiesi minun rakastavan kukkia. Blogistani hän oli oppinut tuntemaan esteettisen makuni ja oli osannut valita juuri oikeanlaisen kimpun: vaaleanpunaisia hortensioita ja ruusuja, lisänä pientä valkoista ja suuria vihreitä lehtiä. Mukavaa eksotiikkaa kimppuun tuo Afrikanlilja. Sen mustat silmät antavat juuri sopivan säväyksen hempeään kimppuun.

Kimppu voi syksylläkin olla kesäisen hempeä.

Olimme sopineet tapaamisemme torstaiksi ja toivoneet sateetonta päivää, jotta voisimme kierrellä puutarhassa. Sateettoman päivän saimmekin. Tai ei ainakaan satanut paljon, pientä tihkua vain. Hyvä niin. Saimmekin hyvin tuulisen päivän. Muualla Suomessa riehui oikea myrsky ja repi liikennemerkkejä mutkalle, huusseja matalaksi ja sen sellaista. Meilläkin sähköt olivat olleet muutaman tunnin poikki, vaikka sähkökatkot täällä ovat harvinaisia. Urheina kiertelimme puutarhaa toista tuntia tuossa tuulessa.

Minä nolostelin

villiintynyttä potageria.

Minusta puutarha näytti ränsistyneeltä ja paikoitellen jopa ankealta, mutta vieraani oli ihastuksissaan. Hän ihasteli muun muassa Grönlanninhanhikkia, jota minulla on melko isoina pläntteinä maanpeitteenä. Lupasin hänelle rönsyjä niistä ja muistakin, jos vain haluaa. Hän kiinnitti huomiota myös muuhun maanpeitekasvillisuuteen sekä puutarhan vaihteleviin muotoihin ja värimaailmaan. Hän ihmetteli myöhään kukkivia päivänliljoja. Minä nolostelin villiintynyttä potageria, mutta hänestä siinä ei ollut mitään hävettävää. Miten lohduttavaa!

Yhden ikävän yllätyksen koin vierailun aikana. Olin juuri kehunut vuolaasti miten makea ’Somerset Seedless’ viinirypäle on. Sehän on oikeasti aivan fantastinen lajike. Huomasin, että tänä keväänä istuttamassani viiniköynnöksessä oli muutama terttu ja kehotin häntä maistamaan. Rypäleet olivat epäilyttävän tummia, mutta ajattelin niiden nyt vain sattumalta olevan sen värisiä eikä punertavia niin kuin meidän toisessa köynnöksessä on. Maistoin itsekin – ja voi ei, rypäle ei maistunut ollenkaan hyvältä ja siinä oli isot siemenet sisällä. Olin saanut väärän lajikkeen. Nimilappu on edelleen paikallaan ja siinä lukee ’Somerset Seedless’. Onneksi tiesin millainen se oikeasti on. Saimme sentään maistiaiset myös oikeasta viinirypälelajikkeesta ja se toden totta on makea ja herkullinen.

  

Afrikanliljaa voi kasvattaa itsekin. Kokeilin kerran ja sain sen jopa kukkimaan.

Halusin näyttää hänelle

uudet pensashanhikkimme:

valkoisen ’Creme Bruleen’ ja

vaaleanpunaisen ’Lovely Pinkin’.

Ne kukkivat vielä täyttä päätä.

Jos yksi ikävä yllätys sattui tämän kasvukauden ostoksiin, niin osui sinne myös ihania positiivisia yllätyksiä. Yksi niistä on Japaninunikko ’Pacino’, jota oli ilo esitellä. Se kukki kun istutin taimen kesäkuun alussa ja kukkii aina vain. Näyttää siltä, ettei se kai aio lopettaa ennen kuin jää lumen alle. Yllätyin miten pieni se on ja ex tempore istutin sen terassin eteen paikkaan, jossa voin nähdä sen olohuoneen ikkunasta. Ei parempaa paikkaa olisi voinut sattua tällaiselle syksyn ilahduttajalle.

Mielelläni esittelin myös harokatajan, joka on yksi mieluisimmista kasveista puutarhassani. Kerroin vaaleankeltaisesta ruususta nimeltä ’Aicha’, joka uskollisesti kukki melkein näihin päiviin asti. Halusin näyttää hänelle uudet pensashanhikkimme: valkoisen ’Creme Bruleen’ ja vaaleanpunaisen ’Lovely Pinkin’. Ne kukkivat vielä täyttä päätä. Kerroin iiriksistä, pioneista, jaloritarinkannuksista...

Eihän tämän edessä voi muuta kuin huokailla ihastuksesta.

Puutarhakierroksen jälkeen meillä oli mukava kahvihetki. Oli helppo vaihtaa ajatuksia. Päätimme pitää yhteyttä jatkossakin. Toivottavasti saamme katsella yhdessä vähän värikkäämpää keväistä tai kesäistä puutarhaa. Ja olisi niin kiva antaa vaikkapa kimppu pioneja, nippu juurtuneita muratinoksia, vadillinen Grönlanninhanhikin rönsyjä tai jotakin muuta mieluisaa.

Puutarha ainakin on oivallinen 

ja mitä helpoin tapa tutustua.

Saamani kimppu on niin kaunis, että kannan sitä ympäri huushollia, jotta voin nauttia siitä mahdollisimman paljon. Ruokailun ajaksi kannan sen ruokapöydälle ja sitten taas olohuoneen pöydälle, että näen sen mahdollisimman usein ohi kulkiessani. Se on myös valokuvattu huolellisesti, jotta siitä on iloa vielä talvellakin.

Sydämelliset kiitokset! Toivottavasti tapaamme uudelleen puutarhan merkeissä tai muuten vain. Terveisiä myös äidilleni! Häneltä olen oppinut, että tuikituntemattomiakin voi pitää ystävinä ja kutsua kahville. Puutarha ainakin on oivallinen ja mitä helpoin tapa tutustua.

Ihanaa syksyn jatkoa niin myrskyyn, sateeseen kuin paisteeseenkin teille kaikille!

KESÄKUULUMISIA

Kesä harppoi pitkin askelin. Minä yritin kipittää perässä. Silti olin aina muutaman askeleen jäljessä. Onneksi nyt ajan kulku on hidastunut ja ehdin vähän kirjoittelemaankin.

Katajakujalla on puuhailtu paljon, kuten aina. Emme me työmyyrät malta olla paikoillamme.

Katajakujalla on haudottu ja hoidettu tipuja,

Tällä kertaa saimme kolme tipua, jotka saivat nimensä ruusujen mukaan: Roosa, Lumikki ja Minette. Jospa joskus ehtisin kirjoittaa niistä oman juttunsa. Haudonta ja tipujen hoito oli taas tarinan arvoinen härdelli. 

rakennettu ulkovarastoa ja myllätty maata,

Samalla kun kaivinkone laajensi lampea, tehtiin Lapiomiehelle oma plantaasi kasvihuoneen ympärille. Istutukset ovat vielä osittain kesken. 

istutettu pensaita ja perennoja enemmän kuin koskaan ennen,

Pitkän talven aikana oli aikaa suunnitella kaikkea ihanaa puutarhaan. Turusta tuli kasveja autolastillinen, parista muusta paikasta vielä lisää. Nämä taimet tilasin Särkän perennataimistolta. Sain hyvää palvelua ja vähän erikoisempia taimia, joita ei joka paikassa myydä. Kiitos heille ystävällisestä palvelusta!

jatkettu ruusuprojektia muurin päälle,

Taisin istuttaa toistakymmentä ruusua muurin päälle. Tämä ihana ruusu on kestävä Morsionruusu. 

rakennettu lampea,

Lampea laajennettiin ja siihen asennettiin kangas ja hiekka. Pulahdus lampeen puutarhapuuhien välissä oli pelastukseni pitkän hellejakson aikana. 

kasteltu – ja taas kasteltu,

Uudet istutusalueet tarvitsivat runsaasti kastelua ja hyvää se teki vanhoillekin istutuksille. 

ihasteltu huikeaa kukintaa,

Tuntui, että kaikki kukat puhkesivat yhtä aikaa kukkaan. Tässä ihanan sininen loistotädyke ja neidonkurjenpolvi yhdessä. 

opeteltu kukkakimppujen ja -asetelmien tekemistä,

Yksi unelmani on täyttynyt ja voin surutta poimia leikkoja puutarhasta. Nyt on materiaalia, josta värkätä kimppuja ja asetelmia. 

valokuvattu,

Valokuvaaminen helteellä ja auringon paisteessa on ollut haasteellista. 

kitketty ja kitketty,

kärvistelty helteessä, 

nautittu rauhasta, kesästä ja kesän taittumisesta syksyksi, puutarhapuuhista, perheestä ja läheisistä ja muista elämän tärkeistä asioista.

Vielä on paljon istutettavaa, kitkettävää, leikattavaa, siistittävää, valokuvattavaa... Kunpa vain saisi itsensä tuonne  tuuleen ja sateeseen.

IHANA TAPAAMINEN

Eräänä perjantaina kävin Prismassa. Se nyt ei sinänsä taida olla uutisaihe, mutta hedelmä- ja vihannesosastolla tapahtui jotakin erityistä. Olin juuri valitsemassa kiivejä rippijuhlia varten ja olin keskittynyt pohtimaan, olisivatko kiivit sopivan kypsiä sunnuntaita varten. Silloin eräs ystävällinen rouva hymyili minulle ja kysyi, olemmeko olleet samassa Pilates-ryhmässä. Kyllä vain. Ensin en muistanut mitään, mutta pikku hiljaa aloin saada muistikuvia hänestä jumppasalin ikkunanurkassa. Minä ja mieheni levitimme jumppamattomme aina hänen viereiselle paikalleen. Tunnin alussa vaihdoimme muutaman sanan, mutta emme varsinaisesti tutustuneet.

Rippijuhliin tarvittiin vähän muutakin kuin kiivejä.

– Olen ajatellut sinua usein, hän sanoi. Tulin niin iloiseksi tästä tapaamisesta. Kun kantaa näkyvää sairautta, kaikki tapaamiset ihmisten kanssa eivät suinkaan ole miellyttäviä. – Olet niin ihana ihminen, hän jatkoi, valoisa ja ihana. Aivan häkellyin. Hän kertoi lukeneensa blogiani ja sitä kautta oppineensa tuntemaan minua. Tuntui mukavalta kun hän kertoi lukeneensa sairaudestani ja ajatelleensa minua lämmöllä. En sillä hetkellä muistanut mitä olin kirjoittanut.

Kerroin hänelle, että nyt olen saanut lisää tietoa. Minulla on todettu proteiinien puutos, mikä johtuu imeytymishäiriöstä. Jostain syystä lihakset eivät saa käytettyä proteiinia ja ovat siksi jatkuvassa energiavajeessa. Siksi lihakseni vapisevat ja väsyvät helposti. Jälkeenpäin muistin kirjoittaneeni tänne blogiin Hashimoton taudista. Nämä kaksi liittyvät yhteen sillä tavalla, että tuo Hashimoton taudin aiheuttama kilpirauhasongelma voi olla se syy.

Sairastaminen ei ole kivaa,

mutta onneksi se ei ole koko elämä.

Hän ihmetteli kuinka sairaudestani huolimatta olen niin positiivinen. Sairastaminen ei ole kivaa, mutta onneksi se ei ole koko elämä. Olen saanut elää pitkään aikuisiällä terveenä, kun taas joillakin on sairaus riesanaan jo syntymästä asti. Haluan olla kiitollinen kaikesta siitä mitä minulla on. Kaikella on tarkoituksensa, myös tällä sairastamisella. Olen toiveikas. Ehkä tähän löytyy vielä jokin ratkaisu.

Katttauksen teemana oli metsä.

Vaikea kuvailla miten paljon iloa tuo tapaaminen tuottikaan minulle siinä keskellä hedelmä- ja vihannesosastoa. Että joku ventovieras ihminen on muistanut minua lämpimin ajatuksin! Yhtäkkiä tuntui, ettemme niin vieraita toisillemme olekaan. Asummehan melkein samalla kylällä. Molemmat pidämme puutarhan hoidosta. Ja oli meillä yhteinen harrastuskin, Pilates. Minä jouduin sen tosin lopettamaan, sillä tällä hetkellä liikunta ei sovi minulle. Liikuntaa suositellaan lääkkeeksi melkein vaivaan kuin vaivaan, mutta minun lihakseni kaipaavat eniten lepoa tällä hetkellä. Onneksi puutarhapuuhia ne sietävät jonkin verran, mutta levosta ja palautumisesta täytyy huolehtia tavallista tarkemmin. Jos innostun tekemään liikaa puutarhatöitä, olen ihan kanttuvei.

Mustikoilla saa yksinkertaisen kaunista.

On helpompi, että ihmiset tietävät asian oikean laidan

eikä tarvitse arvailla, mikä minua vaivaa.

En ole katunut sitä, että olen ollut avoin. Sairauteni näkyy joka tapauksessa ulospäin. On helpompi, että ihmiset tietävät asian oikean laidan eikä tarvitse arvailla, mikä minua vaivaa. No, silti jotkut haluavat tehdä omat diagnoosinsa – ja poikkeuksetta väärän – ja puhuvat niistä mielellään muillekin, mutta sehän on heidän oma ongelmansa.

Blogeissa sairauteni näkyy lähinnä siten, että kommentoin toisten blogeja mahdollisimman lyhyesti. Usein kommentoin vain laittamalla hymiön tai sydämen. Toivon, että ymmärrätte töksähtävän tyylini. Postauksianne olisi mukava kommentoida, ihastella kauniita puutarhanäkymiä ja kirjoittaa jutun herättämiä ajatuksia. Nämä omat juttuni ja kommenttini kirjoitan sanelemalla, joten se vaatii vähemmän tarkkaa käden toimintaa ja on siksi helpompaa.

Onneksi Korona ei haitannut juhliamme.

Olin onnellinen, mutta vähän hämmentynyt tästä tapaamisesta enkä siksi hoksannut pyytää häntä kahville jonakin päivänä. Jos nyt luet tämän tekstin, olet tervetullut puutarhaani vierailulle ja kahville milloin vain Sinulle sopii.

Ei tällaista joka päivä tapahdu.

Ei tällaista joka päivä tapahdu. Kassalle mennessä huomasin unohtaneeni punnita kiivit.

Toivottavasti vuoden päästä saamme juhlia viidettä rippinuorta.

Toivon Sinulle kaunista alkavan syksyn aikaa ja erityisesti Sinulle, jonka kanssa juttelin Prisman hedelmä- ja vihannesosastolla. Jutteluhetkemme ilahduttaa minua vielä pitkään.

ÄIDILLE

Lapsena oli arvokasta saada kokea, miten ihailit isää. Olit onnellinen ja kiitollinen meistä lapsista. Tyytyväisenä ja kiitollisena muistit aina mainita, jos vain vähänkin oli siihen tilaisuus, että sinulla on kaksitoista lasta – siitä huolimatta, että tuolloin isoille perheille naureskeltiin. Kerran kassajonossa sanoit tämän vanhalle koulukaverillesi. – Ooo, minä pyörryn, tuttava huudahti.

Olitte ottaneet meidät lahjoina vastaan ja sen minä todellakin sain kokea. Tuohon aikaan saatettiin epäillä, riittääkö isossa perheessä rakkautta kaikille. Tunsin, että rakkautta riitti silloin yllin kyllin ja riittää edelleenkin.

Sinulla ja isällä oli aina aikaa minulle. Puuhailitte arkisia asioita ja minä sain siinä samalla jutella teidän kanssa. Iltaisin kun koululaiset olivat jo menneet nukkumaan, halusin jäädä sinun ja isän kanssa valvomaan. Ette te koskaan patistaneet minua nukkumaan, vaan sain olla teidän vieressä ja katsella mitä te touhusitte. Usein sinä ompelit ja isä kirjoitti työpöytänsä ääressä. Seisoin vieressä silloinkin kun askartelitte meille lapsille joululahjoiksi Ankkalinna-aiheiset taulut. Narrasitte, että Pelle Peloton tulee jollekin kummilapselle, vaikka se olikin minulle.

Jos minua pelotti omassa sängyssä, sain kömpiä teidän sängyn päätyyn nukkumaan. Sinulle oli tärkeää, ettei vauvojen tarvinnut itkeä. Vauvoja hyssyteltiin ja kannettiin. Unikoulusta ei tiedetty eikä välitettykään tietää. Sinulle oli tärkeää, että vauva sai hoitoa silloin kun sitä tarvitsi.

Keitit makaronivelliä, makkarakeittoa, ruskeaa kastiketta ja perunoita. Paistoit silakkalaatikkoa ja mitä kaikkea tuona aikana ylipäätään tehtiin. Mutta helmipuuroa halusit keittää silloin kun minä olin rippileirillä, sillä minä en pitänyt helmipuurosta.

Voi sitä iloa kun äiti oli leiponut lihapiirakoita, karjalanpiirakoita tai munkkeja. Niitä sai syödä niin paljon kuin halusi. Kun meille tuli vieraita, teit valmiiksi voileipiä. Kauniit voileivät saivat loppusilauksen juustoraasteella ja persiljalla.

Paistoit mämminkin itse. Leivoit usein ja meillä tuoksui tuore pulla. Järjestit mielelläsi suuria, monipäiväisiä juhlia ja asettelit ruoat kauniisti tarjolle. En käsitä, miten jaksoit tehdä sen kaiken.

Saimme askarrella, leipoa ja ommella niin paljon kuin halusimme. Et koskaan toppuutellut meitä, vaan askartelu-, leipomis- ja ompelutarvikkeita riitti aina. Luotit minuun ja koinkin, että lapsuuteni ja nuoruuteni oli hyvin vapaata aikaa. Meillä ei ollut kotiintuloaikoja eikä muitakaan tiukkoja sääntöjä. Koin, että tuo kaikki perustui luottamukseen ja luottamuksen arvoinen halusin ollakin. 

Jos sattui jokin vahinko, lohdutit sanomalla, että kaatuu sitä valtamerilaivojakin. Toinen usein käyttämistäsi lauseista oli, että asioilla on taipumus järjestyä. Se on varsin totta. – Ei se mitään kun sen itse tietää, sinulla oli tapana sanoa. Opin, ettei ihmisten pahoista puheista tarvitse välittää. 

Nuorena juttelin mielelläni asioitani sinulle. Olit aina juonessa mukana. Kun kerroin olevani ihastunut johonkin poikaan, kannustit minua. Sanoit, että poika vaikutti oikein sopivalta minulle ja toivoit asiasta tulevan jotakin. Kun sitten myöhemmin kerroin, ettei siitä tullutkaan mitään, olit silloinkin täysillä mukana. Sanoit, että tarkemmin ajatellen tuo poika ei olisikaan ollut ollenkaan sopiva minulle. 

Teillä oli 39-vuotishääpäivä ja olin luvannut tulla silloin kotiin käymään. Soitin sinulle ja sanoin, että tulen kyllä kotiin, mutta minulle olisi ollut tulossa yksi mies vieraaksi juuri silloin. Sanoit topakasti, että et voi tulla kotiin, otat vain vieraasi vastaan. Niinhän siinä sitten kävi, että tulimme vähän myöhemmin Joukon kanssa yhdessä. 

Nuorena aikuisena minulla oli vuohia. Kun yksi vuohistani sairastui ja kuoli, itkin sitä sinulle. Minua vähän nolotti kun itkin vuohta ja samaan aikaan joltakin tuttavalta oli kuollut läheinen ihminen. Sanoit, että itke vain, se on sinun surusi. Viisaasti sanottu.

Olet aina muistanut vanhuksia, sairaita ja yksinäisiä. Olet soittanut, käynyt tapaamassa, lähettänyt kortteja ja tehnyt pieniä yllätyksiä. Olet ottanut ventovieraatkin nopeasti ystäviksesi.

Erityisen arvokkaana näen, että halusit isän kanssa hoitaa omat vanhempasi loppuun asti. Nyt on arvokasta kun huolehdit isästä, jonka muisti on alkanut heikentyä. Toivottavasti saatte isän kanssa vielä monia onnellisia vuosia yhdessä. 

Luonnollisella ja arvostavalla suhtautumisellanne kehitysvammaiseen sinä ja isä opetitte sellaisia arvoja, jotka haluaisin välittää omille lapsillenikin.

Lapset ja lastenlapset ovat edelleen hyvin lähellä sydäntäsi. Tiedän, että hyvin usein sinä ja isä muistatte lastenlapsianne ja kaipaatte heitä. Mekin muistamme teitä.

Tärkeintä oli, että sinä ja isä opetitte uskomisen asioita ja annoitte anteeksi – ja olette valmiit yhä edelleenkin aina antamaan anteeksi.

Sydämelliset onnittelut ja Taivaan Isän runsasta siunausta,

rakas äiti, täyttäessäsi tänään 80 vuotta!

Pauliina

EN YMMÄRRÄ

Oi, minulla olisi niin paljon kirjoitettavaa. Minulla on kevään ja kesän aikana ollut monta rautaa tulessa – tai monta tainta juurtumassa ja munaa hautumassa. Ei vain ole ollut aikaa bloggaamiseen. Onneksi kevättä ja kesää voi muistella pitkän talven aikana. Haluaisin myös kirjoittaa eräästä yllättävästä tapaamisesta Prisman hedelmä- ja vihannesosastolla. Palaan siihen vähän myöhemmin. Terveisiä vain tälle ihanalle rouvalle! Nyt kuitenkin kirjoitan mieltäni polttavasta asiasta ja palaan puutarhaan sen jälkeen.

Kursivoidut lainaukset ovat päiväkirjastani.

Heinäkuun 27. päivä
Kun odottaa jotakin enemmän kuin pikkulapset joulua ikinä, ei siihen tepsi kuin yksi keino: puutarha.

Heinäkuun 28.päivä
Tänään on tiistai, posti ei kulje. Mietin, millaista olisi jos pystyisin kumartumaan ilman että jalkoihin sattuu. Jos pystyisin kyykistymään tuosta noin vain. Jos pystyisin kantamaan kastelukannuja ilman että voimat menevät. Jos pystyisin nostamaan multasäkin. Jos pystyisin kävelemään ajattelematta jokaista askelta. Jos saisin käydä kirpputorilla ilman että kassa tekee diagnoosin ja kertoo kuinka hänenkin miehensä sairastaa tuota samaa ja miten hänenkin miehensä leikkaus epäonnistui. Jos.

Kunpa nyt vain

saisin sen kirjeen.

Voisikohan tuo olla joskus mahdollista? Ehkä. Kunpa nyt vain saisin sen kirjeen. Sen paperisen reseptin kun sähköposti ei kuulemma käy. Pääsisin viemään sen apteekkiin ja tekemään anomuksen. Pääsisin maksamaan tuplahinnan siitä, että asiani käsittely ei kestä tolkuttomasti aikaa. Että saisin sen purkin.

Luulisi, että kysymys olisi huumeista tai vähintään huumepohjoisista lääkkeistä tai jostakin muusta keskushermostoon vaikuttavasta aineesta. Ei. Kyse on vain elimistön omasta hormonista, jota se tuottaa silloin kun se on terve. Hormonista, jota vauvatkin saavat äidin vatsassa. Rakas päiväkirjani, ethän kerro kenellekään, mutta tässähän on kyse vain endokrinologien ylpeydestä. Siitä, etteivät he halua myöntää, että joku tavallinen lääkäri saa ihmeitä aikaan antamalla T3-hormonia silloin kun se todellakin on tarpeellista. Mitään järkisyytähän siihen ei ole. Sellainen on vain noloa jääräpäisyyttä. Onhan se Valviraltakin julmaa, ettei parhaiden lääkärien anneta hoitaa kilpirauhaspotilaita. Mummoja saa vuodeosastoilla huumata ihan urakalla kysymättä edes lähiomaisen lupaa, mutta tällaista vaaratonta hormonia saa vain kiven alta. Eihän tällaista voi ymmärtää. 

Heinäkuun 30. päivä
Tänään odotettu kirje on postilaatikossa. Olisi mahtava puutarhailma, mutta lähden melkein siltä seisomalta apteekkiin. Apteekki on valittava sillä ajatuksella, että sitä ei voi vaihtaa.

Tuntuu, että olen ihan hämärähommissa. Vien reseptin apteekkiin ja nyt minun pitää saada lupa, että apteekki saisi myydä T3-hormonia minulle. Farmaseutti ottaa asiani hyvin hoitaakseen. Jos maksaisin 20 euroa, asian käsittely saattaisi kestää jopa kuukauden. Maksan 40 euroa ja asiani luvataan käsitellä enintään kolmessa päivässä. Proviisori lupaa soittaa lupatoimistoon saman tien. Olemme lähdössä matkalle ja hän kiirehti asiaa. Hyvässä lykyssä saattaisin saada luvan jo saman päivän aikana.

Ruokakaupassa kännykkä piippaa ja pian sen jälkeen tulee puhelu apteekista. Ystävällinen työntekijä soittaa ja ilmoittaa luvan olevan valmiina. Jihuu, lupa on myönnetty!

– Nähdään sitten teholla,

vitsailen Joukolle

ja nielaisen neljännestabletin. 

Heti kotiin päästyäni leikkaan tabletin neljään osaan. – Nähdään sitten teholla, vitsailen Joukolle ja nielaisen neljännestabletin. 

Miksi tätä hormonia pidetään niin vaarallisena, että jotkut lääkärit ovat menettäneet oikeutensa hoitaa kilpirauhaspotilaita määrättyään T3-hormonia? Päätän ottaa selvää ja luen apteekista saamani paperin. ”Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet: Varoen potilaille, joilla on huomattava ateroskleroosi. Sisältää laktoosia.” Hui kamala, että ihan laktoosia! Siitähän voi tulla jollekin vaikka ilmavaivoja ja noloja tilanteita. Sivumennen sanoen saman tien voitaisiin myyntioikeudet ottaa pois kahviloilta tai vähintään tehdä berliininmunkkien myynti luvanvaraiseksi. Berliininmunkithan voivat sisältää laktoosin lisäksi myös rasvaa ja sokeria, jotka ovat myös vaarallisia erityisesti diabeetikoille ja sydän- ja verisuonisairauksista kärsiville ja monille muillekin. 

Oikeasti – mikä lääke on yhtä turvallinen? 

Luen lisää. ”Raskaus ja imetys: Vähäiset tiedot eivät viittaa siihen, että raskauden aikainen käyttö tuottaisi haittaa sikiölle tai lapselle. Voidaan käyttää imetyksen aikana.” Oikeasti – mikä lääke on yhtä turvallinen?

Luen edelleen. ”Haittavaikutukset: Nopeasti annosta suurennettaessa voi aiheuttaa hypertyreoidismin oireita. ”(Siis kilpirauhasen liikatoiminnan oireita.) Siinä koko litania.

Tämän täytyy olla vaarallista, jos kerran lääkäreiden oikeuksia ammattinsa harjoittamiseen on rajoitettu ja tämän saanti on näin tiukan valvonnan alla – ellei tilaa netistä ja maksa 142-kertaisen hinnan. Sehän ei ole vaarallista eikä kukaan ole siitä huolissaan. (Sain 100 tablettia apteekista hintaan 12 e. Netistä tilaamalla saisin noin puoli purkkia hintaan 960 e.)

Haenpa huvikseni ibuprofeeni-pakkauksen. Tätä päänsärkylääkettä saa apteekista ilman reseptiä, ilman anomuksia ja lupamaksuja. Luen käyttöohjeita kohdasta varoitukset ja varotoimet. Lista on niin pitkä, etten jaksa sitä tähän kirjoittaa. Lääkkeen ottamisesta täytyy keskustella lääkärin kanssa, jos henkilöllä on ruoansulatuskanavaan liittyviä häiriöitä, munuaisten tai maksan toimintaan liittyvää ongelmaa, korkeaa verenpainetta, sydämen vajaatoimintaa, allergioita tai jos on ollut suurehkossa leikkauksessa ja niin edelleen. Viimeisillään raskaana olevat eivät tietenkään saa lääkettä käyttää eikä sitä saa antaa alle 6-vuotiaille lapsille. Tuotetta ei saa käyttää myöskään, jos on kuivumisen oireita.

Ohjeessa mainitaan, että haittavaikutuksina saattaa ilmetä väsymystä, huimausta ja näköhäiriöitä, jotka puolestaan voivat heikentää kykyä selviytyä liikenteessä ja käyttää koneita. Ohessa on erittäin pitkä selostus siitä miten aine voi vaikuttaa haitallisesti ruoansulatuskanavaan, sydämeen, verenkiertoon ja aivoverenkiertoon.

Mahdollisten haittavaikutusten lista on pitkä. Haittavaikutukset voivat liittyä ruoansulatuselimistöön aiheuttaen maha- ja pohjukaissuolihaavan. Voi tulla pahoinvointia, oksentelua, ripulia, ilmavaivoja, ummetusta, ruoansulatusvaivoja, mustia ulosteita, verioksennuksia, haavainen suutulehdus ja vaikka mitä.

Jatkan päänsärkylääkkeen käyttöohjeen lukemista. Pitkässä paperissa on lueteltu vielä vähän harvinaisempia haittavaikutuksia kuten keskushermoston häiriöt, yliherkkyysreaktiot, näköhäiriöt, ihottumat ja niin edelleen ja niin edelleen. Tämän jälkeen luetellaan vielä harvinaisia ja hyvin harvinaisia haittavaikutuksia kuten korvien soiminen ja niin edelleen. Haittavaikutuksia on niin paljon, etten millään jaksa kirjoittaa niitä kaikkia tähän ettekä te jaksaisi edes niitä lukea.

Kukaan lääkäri ei tiettävästi ole menettänyt oikeuksiaan määrättyään tällaisia päänsärkylääkkeitä. Ei tarvitse edes reseptiä tällaisen myrkyn ostamiseen puhumattakaan luvan käsittelymaksusta. Sen kun vain marssii apteekkiin ostamaan paketillisen tai kaksi. Kukaan ei valvo kuinka paljon näitä napsit. Mutta annapa olla kun labratulokset osoittavat, että sinulla on kilpirauhashormonin muunto-ongelma ja tarvitset T3-hormonia hetkellisesti, jotta oma elimistö alkaa taas toimia. Silloin on Valvira valppaana.

Jotkut vetoavat siihen, ettei moista muunto-ongelmaa ole olemassakaan. Kilpirauhaspotilaita onnistuneesti hoitaneet lääkärit tietävät mistä tässä on kysymys. Jos elimistö ei pysty muuntamaan T4-hormonia T3:ksi, ei auta, vaikka sitä kaadettaisiin elimistöön purkkitolkulla. Lihakset eivät saa sitä silloin käyttöönsä ja oireilevat.

Kaikkien kilpirauhaspotilaiden vaivat eivät ole hoidettavissa T4-hormonilla eli tyroksiinilla. Minulla esimerkiksi on todella kummallisen kuuloinen ongelma: labra-arvoni viittaavat kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta oireeni ovat liikatoiminnan oireita, kuten vapina ja laihtuminen. Kaikki kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivät tietänevät, että vajaatoimintaan liittyy lihominen. Laihtuminen on erityisen vaikeaa tai jopa mahdotonta. Minä puolestani en liho, vaikka itkisin. Olen sitä joskus yrittänytkin.

Olen onnekas. Pitkän etsimisen jälkeen olen löytänyt lääkärin ja saanut reseptin. Lupa-anomukseni on hyväksytty ja olen saanut ostaa T3-hormonit. Nyt pääsen pikkuhiljaa kokeilemaan auttaisiko T3-hormoni minua. Olen kuullut, että monet muunto-ongelmista kärsineet ovat saaneet ratkaisevan avun. Monet ovat sairastaneet vuosia tai jopa vuosikymmeniä ja sitten parantuneet. Monet ovat päässeet sairauseläkkeeltä takaisin töihin. Monien elämänlaatu on parantunut huomattavasti.

Omasta sairaudestani olen kertonut jutussa nimeltä Into, Tarmo ja herra Hashimoto. En tiedä miten minun käy, mutta olen toiveikas. Nyt minulla on ainakin mahdollisuus kokeilla tätä. T4-hormonin, ruokavaliot ja sen sellaiset olen jo kokeillut.

Minun logiikkani sanoo, että

sellaisia lääkäreitä pitäisi kuunnella,

jotka ovat saaneet parannettua pitkään sairastaneita ihmisiä.

Sitä vain tässä mietin, että ei tämän näin pitäisi mennä. Minun logiikkani sanoo, että sellaisia lääkäreitä pitäisi kuunnella, jotka ovat saaneet parannettua pitkään sairastaneita ihmisiä. Heidän tietotaitoaan kannattaisi hyödyntää. Valvira hoitaa asian toisin ja heittää nämä parhaat lääkärit pellolle. Miksi??