357

Otsikon luku on suuri tai mitättömän pieni ihan sen mukaan miltä kantilta asiaa katsoo. Ikkunalautapuutarhan omistajan näkövinkkelistä luku saattaa olla käsittämättömän suuri. Sen sijaan tosiharrastajapuutarhurille se saattaa olla vain pieni alku, maistiainen vain. Hänellä on ehkä parikin tuhatta kasvia ja pelkkiä ruusuja voi olla 357 lajiketta.

Ruusujen kasvattajana olen aloittelija. Pensasruusuja minulle on kertynyt kaksitoista erilaista. Kaikkein mieluisin niistä on valkoinen ’Schneewittchen’ eli ’Iceberg’. Kuvassa on kuitenkin melko tuore hankintani, puistoruusu 'Aicha'. 

Minun puutarhassani on 357 erilaista monivuotista kasvia ja rikat päälle. Minulle tuo numerosarja on merkityksellinen juuri sellaisenaan. Se on kutakuinkin sopiva tähän hetkeen. Vuosien mittaan tuo luku saattaa kivuta pikkuhiljaa ylöspäin, vaikka en keräilijä olekaan. On vain niin mahdottoman hauskaa tutustua uusiin kasveihin, että niitä tahtoo tulla aina vain lisää. Tilaakin on vielä yllin kyllin.

Tämä luku pitää sisällään monenlaista herrasväkeä, niin taviksia kuin samiksiakin, diivoja ja tavallisia perheenäitejä, nuorisoa ja pikkuväkeä. Siihen kuuluu niin puita, pensaita kuin perennojakin, koriste- ja hyötykasveja. 

Erilaisia iiriksiä minulle on kertynyt kymmenkunta lajiketta. Mieluisimmat niistä ovat vaaleansiniset ’Blauw’ ja ’Blue King’. Tänä keväänä ostamani vaaleankeltainen siperiankurjenmiekka ’Yellow Tail’ on mielenkiintoinen. Siltä odotan paljon. 

Jotkut kasvit olen ostanut surullisena,

toiset innostuneena ja iloisena.

Jokaisella numerolla on tarinansa. Rakastan noita tarinoita. Joillakin kasveilla on harvinainen alkuperä. Toiset taas on ostettu marketeista. Erityisen tärkeitä ovat ne kasvit, jotka olen saanut ystäviltä. Moniin kasveihin sisältyy muistoja yhteisiltä matkoilta Joukon tai muun perheen kanssa. Jotkut kasvit olen ostanut surullisena, toiset innostuneena ja iloisena.

Talvella kokosin kaikki kasvien nimet ja niihin liittyvät tarinat jonkinlaiseen aakkosjärjestykseen. Nyt täydensin tämän kasvukauden ostokset ja siirsin listat uusiksi sivuiksi blogiini. Kuunliljat ja pionit piti panna omiksi sivuikseen, sillä niiden lajikkeita on niin paljon. Ne löytyvät nyt blogin otsikon alta. Sieltä löytyy myös muuta kivaa ja tarpeellista. 

Mieluisimpia maanpeitekasveja ovat Grönlanninhanhikki sekä peittokurjenpolvi. Molemmat toimivat erittäin hyvin rikkakasveja vastaan. Varjossa viihtyvä varjoyrtti (kuvassa) on ihan huippu, varsinkin vähälumisena talvena. Se on yksi parhaista kasveistani koko puutarhassa. 

Kaikki ostamani kasvit eivät ole luetteloissa. Voi, kunpa olisivatkin, mutta ne ovat kuolla kupsahtaneet. En ole koskaan laskenut niiden määrää. Jos puutarhassa kaikki olisi onnistunut heti ensimmäisellä kerralla, puutarhani olisi niin sanotusti valmis. Ehkä yksi puutarhan viehättävistä puolista on kuitenkin yllätyksellisyys. En voi koskaan olla varma mikä menestyy juuri minulla. Olen onnistunut tappamaan jopa morsiusleinikin, joka monella on riistäytynyt vaivaksi asti. Sitten taas on niitä kasveja, jotka eivät ole moksiskaan tekemistäni virheistä.

Aitakasvina pidän erityisesti koivuangervosta (kuvassa). Suuriin ruukkuihin olen valinnut tuijat lajiketta 'Holmstrup’ (ei ihan näy kuvassa). Se on poikkeuksellisen talvenkestävä ja sietää aurinkoakin hyvin. Kuvassa itselleni mieluisat jättipoimulehti ja kurjenpolvi 'Rozanne' sekä Grönlanninhanhikki.

Puutarhuri raapi päätään ja huokaili,

että minulla on niin vaikea ostoslista.

Puutarhaharrastukseni alussa en tiennyt mitkä kasvit ovat tavallisia ja mitkä harvinaisia. Olin törmännyt niiden nimiin kirjoissa, lehdissä ja netissä ja kyselin niitä tutulta taimistolta. Puutarhuri raapi päätään ja huokaili, että minulla on niin vaikea ostoslista. Nyt seitsemän vuoden jälkeen voin todeta, että ostoslista oli todellakin vaikea. Listallani oli muun muassa sinikämmen, johon ei usein törmää. Onnistuin kuitenkin saamaan sinikämmenen juuri siltä samaiselta puutarhalta muutaman vuoden jälkeen.

Olen joskus huokaillut sitä miten vaikea on löytää lehdissä tai netissä nähtyjä kasveja. Toisaalta se tekee tästä harrastuksesta tietyllä tavalla mielenkiintoisen seikkailun. Ja hillitsee kasvien ostelua, mikä on sinänsä ihan hyvä.

Pioneja minulla on 24 erilaista. Niistä mieluisimpia ovat kiinanpionit ’Jan van Leeuwen’ ja ’Gardenia’ sekä ’Yang Fei Chu Yu’ eli ’Jalkavaimo nousee kylvystä’. Kuvassa pioni 'Angel Cheek'. Sen sijaan syyshortensioita ja kärhöjä minulla on vähänlaisesti. En ole saanut niitä oikein menestymään.

Useat kasveistani ovat valkokukkaisia. Aika monet ovat sinisen sävyisiä ja vaaleanpunaisia. Viime aikoina valikoimani on karttunut monilla hailakankeltaisilla kukilla. On minulla muutama kirkkaankeltainenkin kukka, mutta niistä en juuri pidä. Ne vain ovat saaneet jäädä, ettei niiden paikka olisi täysin tyhjä.

Jotkut kasveista ovat mustalla listalla.

Jotkut kasveista ovat mustalla listalla. En toivoisi näkeväni aggressiivisesti leviävää valkoista kyläkurjenpolvea täällä, en myöskään kirkkaankeltaisena kukkivaa suikeroalpia. Ruosteenpunaiset päivänliljat antaisin mielelläni pois.

Olen kuunliljojen suuri ystävä ja niitä minulle on kertynyt 16 eri lajiketta. Niistä yksi mieluisimpia on tavallistakin tavallisempi, suurilehtinen ’Elegans’. Kuvassa myös vuorenkilpi ja kirjovuohenputki.

Listaltani puuttuvat melkein kokonaan arat, talvisuojausta vaativat kasvit. Sen sijaan listallani on useita helppoja ja kestäviä kasveja. Jotkut ovat hutiostoksia, jotkut täysosumia. Parhaista ostoksista mainittakoon harokataja ja sen viereen istuttamani Japaninunikko ’Pacino’. Tuo pienikokoinen unikko kukkiin aina vain vaaleankeltaisin, suloisin kukin. 

Japaninunikko ’Pacino’, taustalla iki-ihana harokataja

Muita mieluisia hankintoja ovat olleet vaaleanpunaisena keväällä kukkiva rusokirsikka, runsaskukkainen sinilila kurjenpolvi ’Rozanne’ ja kirkkaansininen loistotädyke ’Royal Blue’, kalpeankeltainen ’New Moon’ -kullero, valkoinen kiiltoleimu, vaaleankeltaiset päivänliljat ’Gentle Shepherd’ ja ’Joan Senior’ sekä valkoinen koreakärsämö ’Noblessa’. Täysosumia ovat olleet myös viiniköynnös ’Somerset Seedless’, viherherukka ’Vilma’ ja luumu nimeltä ’Yleinen keltaluumu’. 

Ostoslistalla ovat vielä ainakin syyshortensia ’Limelight’, joka aloittaa kukintansa limenvihreillä nupuilla sekä makeakirsikka. Pensasruusuistakin haaveilen. Kanadalainen ruusu ’Lambert Closse’ olisi kiinnostava. Sille olisi paikkakin valmiina. 

Tämän kasvukauden ostosten huippuihin lukeutuu pensashanhikki ’Creme Brulee’. Sen valkoiset kukat ovat erityisen näyttäviä. 

Olen usein leikkinyt ajatuksella, että jos perustaisin uuden puutarhan, valitsisin sinne vain parhaat lajikkeet nykyisestä valikoimastani. Ja sitten varmaan kävisi kuitenkin niin, että kokeilisin taas jotakin uutta. Ja lajikevalikoima paisuisi taas. 😊