KUIN LENTOON LÄHDÖSSÄ

Jonakin päivänä tuntuu kuin olisi lentoon lähdössä. On niin iloinen, ettei tiedä miten päin olisi. Tällä viikolla oli juuri sellainen päivä. Tapahtui monia ihania asioita. Yksi niistä oli blogini lukijan vierailu meillä. Aiemmin kerroin tapaamisestamme Prisman hedelmä- ja vihannesosastolla. Olin tavatessamme sen verran hämmentynyt, etten hoksannut pyytää tätä miellyttävää rouvaa kahville. Ilahduin kun hän oli lukenut blogijuttuni ja saanut kutsun sitä kautta. 

Pihalla rouva ojensi minulle upean, herkän kimpun. Tiesi minun rakastavan kukkia. Blogistani hän oli oppinut tuntemaan esteettisen makuni ja oli osannut valita juuri oikeanlaisen kimpun: vaaleanpunaisia hortensioita ja ruusuja, lisänä pientä valkoista ja suuria vihreitä lehtiä. Mukavaa eksotiikkaa kimppuun tuo Afrikanlilja. Sen mustat silmät antavat juuri sopivan säväyksen hempeään kimppuun.

Kimppu voi syksylläkin olla kesäisen hempeä.

Olimme sopineet tapaamisemme torstaiksi ja toivoneet sateetonta päivää, jotta voisimme kierrellä puutarhassa. Sateettoman päivän saimmekin. Tai ei ainakaan satanut paljon, pientä tihkua vain. Hyvä niin. Saimmekin hyvin tuulisen päivän. Muualla Suomessa riehui oikea myrsky ja repi liikennemerkkejä mutkalle, huusseja matalaksi ja sen sellaista. Meilläkin sähköt olivat olleet muutaman tunnin poikki, vaikka sähkökatkot täällä ovat harvinaisia. Urheina kiertelimme puutarhaa toista tuntia tuossa tuulessa.

Minä nolostelin

villiintynyttä potageria.

Minusta puutarha näytti ränsistyneeltä ja paikoitellen jopa ankealta, mutta vieraani oli ihastuksissaan. Hän ihasteli muun muassa Grönlanninhanhikkia, jota minulla on melko isoina pläntteinä maanpeitteenä. Lupasin hänelle rönsyjä niistä ja muistakin, jos vain haluaa. Hän kiinnitti huomiota myös muuhun maanpeitekasvillisuuteen sekä puutarhan vaihteleviin muotoihin ja värimaailmaan. Hän ihmetteli myöhään kukkivia päivänliljoja. Minä nolostelin villiintynyttä potageria, mutta hänestä siinä ei ollut mitään hävettävää. Miten lohduttavaa!

Yhden ikävän yllätyksen koin vierailun aikana. Olin juuri kehunut vuolaasti miten makea ’Somerset Seedless’ viinirypäle on. Sehän on oikeasti aivan fantastinen lajike. Huomasin, että tänä keväänä istuttamassani viiniköynnöksessä oli muutama terttu ja kehotin häntä maistamaan. Rypäleet olivat epäilyttävän tummia, mutta ajattelin niiden nyt vain sattumalta olevan sen värisiä eikä punertavia niin kuin meidän toisessa köynnöksessä on. Maistoin itsekin – ja voi ei, rypäle ei maistunut ollenkaan hyvältä ja siinä oli isot siemenet sisällä. Olin saanut väärän lajikkeen. Nimilappu on edelleen paikallaan ja siinä lukee ’Somerset Seedless’. Onneksi tiesin millainen se oikeasti on. Saimme sentään maistiaiset myös oikeasta viinirypälelajikkeesta ja se toden totta on makea ja herkullinen.

  

Afrikanliljaa voi kasvattaa itsekin. Kokeilin kerran ja sain sen jopa kukkimaan.

Halusin näyttää hänelle

uudet pensashanhikkimme:

valkoisen ’Creme Bruleen’ ja

vaaleanpunaisen ’Lovely Pinkin’.

Ne kukkivat vielä täyttä päätä.

Jos yksi ikävä yllätys sattui tämän kasvukauden ostoksiin, niin osui sinne myös ihania positiivisia yllätyksiä. Yksi niistä on Japaninunikko ’Pacino’, jota oli ilo esitellä. Se kukki kun istutin taimen kesäkuun alussa ja kukkii aina vain. Näyttää siltä, ettei se kai aio lopettaa ennen kuin jää lumen alle. Yllätyin miten pieni se on ja ex tempore istutin sen terassin eteen paikkaan, jossa voin nähdä sen olohuoneen ikkunasta. Ei parempaa paikkaa olisi voinut sattua tällaiselle syksyn ilahduttajalle.

Mielelläni esittelin myös harokatajan, joka on yksi mieluisimmista kasveista puutarhassani. Kerroin vaaleankeltaisesta ruususta nimeltä ’Aicha’, joka uskollisesti kukki melkein näihin päiviin asti. Halusin näyttää hänelle uudet pensashanhikkimme: valkoisen ’Creme Bruleen’ ja vaaleanpunaisen ’Lovely Pinkin’. Ne kukkivat vielä täyttä päätä. Kerroin iiriksistä, pioneista, jaloritarinkannuksista...

Eihän tämän edessä voi muuta kuin huokailla ihastuksesta.

Puutarhakierroksen jälkeen meillä oli mukava kahvihetki. Oli helppo vaihtaa ajatuksia. Päätimme pitää yhteyttä jatkossakin. Toivottavasti saamme katsella yhdessä vähän värikkäämpää keväistä tai kesäistä puutarhaa. Ja olisi niin kiva antaa vaikkapa kimppu pioneja, nippu juurtuneita muratinoksia, vadillinen Grönlanninhanhikin rönsyjä tai jotakin muuta mieluisaa.

Puutarha ainakin on oivallinen 

ja mitä helpoin tapa tutustua.

Saamani kimppu on niin kaunis, että kannan sitä ympäri huushollia, jotta voin nauttia siitä mahdollisimman paljon. Ruokailun ajaksi kannan sen ruokapöydälle ja sitten taas olohuoneen pöydälle, että näen sen mahdollisimman usein ohi kulkiessani. Se on myös valokuvattu huolellisesti, jotta siitä on iloa vielä talvellakin.

Sydämelliset kiitokset! Toivottavasti tapaamme uudelleen puutarhan merkeissä tai muuten vain. Terveisiä myös äidilleni! Häneltä olen oppinut, että tuikituntemattomiakin voi pitää ystävinä ja kutsua kahville. Puutarha ainakin on oivallinen ja mitä helpoin tapa tutustua.

Ihanaa syksyn jatkoa niin myrskyyn, sateeseen kuin paisteeseenkin teille kaikille!