IHANA TAPAAMINEN

Eräänä perjantaina kävin Prismassa. Se nyt ei sinänsä taida olla uutisaihe, mutta hedelmä- ja vihannesosastolla tapahtui jotakin erityistä. Olin juuri valitsemassa kiivejä rippijuhlia varten ja olin keskittynyt pohtimaan, olisivatko kiivit sopivan kypsiä sunnuntaita varten. Silloin eräs ystävällinen rouva hymyili minulle ja kysyi, olemmeko olleet samassa Pilates-ryhmässä. Kyllä vain. Ensin en muistanut mitään, mutta pikku hiljaa aloin saada muistikuvia hänestä jumppasalin ikkunanurkassa. Minä ja mieheni levitimme jumppamattomme aina hänen viereiselle paikalleen. Tunnin alussa vaihdoimme muutaman sanan, mutta emme varsinaisesti tutustuneet.

Rippijuhliin tarvittiin vähän muutakin kuin kiivejä.

– Olen ajatellut sinua usein, hän sanoi. Tulin niin iloiseksi tästä tapaamisesta. Kun kantaa näkyvää sairautta, kaikki tapaamiset ihmisten kanssa eivät suinkaan ole miellyttäviä. – Olet niin ihana ihminen, hän jatkoi, valoisa ja ihana. Aivan häkellyin. Hän kertoi lukeneensa blogiani ja sitä kautta oppineensa tuntemaan minua. Tuntui mukavalta kun hän kertoi lukeneensa sairaudestani ja ajatelleensa minua lämmöllä. En sillä hetkellä muistanut mitä olin kirjoittanut.

Kerroin hänelle, että nyt olen saanut lisää tietoa. Minulla on todettu proteiinien puutos, mikä johtuu imeytymishäiriöstä. Jostain syystä lihakset eivät saa käytettyä proteiinia ja ovat siksi jatkuvassa energiavajeessa. Siksi lihakseni vapisevat ja väsyvät helposti. Jälkeenpäin muistin kirjoittaneeni tänne blogiin Hashimoton taudista. Nämä kaksi liittyvät yhteen sillä tavalla, että tuo Hashimoton taudin aiheuttama kilpirauhasongelma voi olla se syy.

Sairastaminen ei ole kivaa,

mutta onneksi se ei ole koko elämä.

Hän ihmetteli kuinka sairaudestani huolimatta olen niin positiivinen. Sairastaminen ei ole kivaa, mutta onneksi se ei ole koko elämä. Olen saanut elää pitkään aikuisiällä terveenä, kun taas joillakin on sairaus riesanaan jo syntymästä asti. Haluan olla kiitollinen kaikesta siitä mitä minulla on. Kaikella on tarkoituksensa, myös tällä sairastamisella. Olen toiveikas. Ehkä tähän löytyy vielä jokin ratkaisu.

Katttauksen teemana oli metsä.

Vaikea kuvailla miten paljon iloa tuo tapaaminen tuottikaan minulle siinä keskellä hedelmä- ja vihannesosastoa. Että joku ventovieras ihminen on muistanut minua lämpimin ajatuksin! Yhtäkkiä tuntui, ettemme niin vieraita toisillemme olekaan. Asummehan melkein samalla kylällä. Molemmat pidämme puutarhan hoidosta. Ja oli meillä yhteinen harrastuskin, Pilates. Minä jouduin sen tosin lopettamaan, sillä tällä hetkellä liikunta ei sovi minulle. Liikuntaa suositellaan lääkkeeksi melkein vaivaan kuin vaivaan, mutta minun lihakseni kaipaavat eniten lepoa tällä hetkellä. Onneksi puutarhapuuhia ne sietävät jonkin verran, mutta levosta ja palautumisesta täytyy huolehtia tavallista tarkemmin. Jos innostun tekemään liikaa puutarhatöitä, olen ihan kanttuvei.

Mustikoilla saa yksinkertaisen kaunista.

On helpompi, että ihmiset tietävät asian oikean laidan

eikä tarvitse arvailla, mikä minua vaivaa.

En ole katunut sitä, että olen ollut avoin. Sairauteni näkyy joka tapauksessa ulospäin. On helpompi, että ihmiset tietävät asian oikean laidan eikä tarvitse arvailla, mikä minua vaivaa. No, silti jotkut haluavat tehdä omat diagnoosinsa – ja poikkeuksetta väärän – ja puhuvat niistä mielellään muillekin, mutta sehän on heidän oma ongelmansa.

Blogeissa sairauteni näkyy lähinnä siten, että kommentoin toisten blogeja mahdollisimman lyhyesti. Usein kommentoin vain laittamalla hymiön tai sydämen. Toivon, että ymmärrätte töksähtävän tyylini. Postauksianne olisi mukava kommentoida, ihastella kauniita puutarhanäkymiä ja kirjoittaa jutun herättämiä ajatuksia. Nämä omat juttuni ja kommenttini kirjoitan sanelemalla, joten se vaatii vähemmän tarkkaa käden toimintaa ja on siksi helpompaa.

Onneksi Korona ei haitannut juhliamme.

Olin onnellinen, mutta vähän hämmentynyt tästä tapaamisesta enkä siksi hoksannut pyytää häntä kahville jonakin päivänä. Jos nyt luet tämän tekstin, olet tervetullut puutarhaani vierailulle ja kahville milloin vain Sinulle sopii.

Ei tällaista joka päivä tapahdu.

Ei tällaista joka päivä tapahdu. Kassalle mennessä huomasin unohtaneeni punnita kiivit.

Toivottavasti vuoden päästä saamme juhlia viidettä rippinuorta.

Toivon Sinulle kaunista alkavan syksyn aikaa ja erityisesti Sinulle, jonka kanssa juttelin Prisman hedelmä- ja vihannesosastolla. Jutteluhetkemme ilahduttaa minua vielä pitkään.