TÄTÄ ET TIENNYT MINUSTA

Tätä et tiennyt minusta, sillä en tiennyt sitä aiemmin itsekään: puutarhakirjoja ja -lehtiä selaillessani minulla on tapana pysähdellä jokaisen muotoon leikatun pensaan kohdalla. Ihan jokaisen. 

Sen joku lukijoistani saattaa jo tietääkin, että lehdet selaan yleensä lopusta alkuun päin ja paperilehtien artikkelit aloitan keskeltä edeten ensin jutun loppuun ja viimeiseksi luen alun. Kuulostaa ihan hullulta ja sitä se tavallaan onkin, mutta on minulla sille perusteeni. Aika monen jutun alkuosa on johdattelua ja siksi tylsää. Jos artikkeli on keskeltä mielenkiintoinen, niin se kannustaa lukemaan jutun kokonaan. Ruudulta sentään luen jutut alusta loppuun päin, ettei näyttöä tarvitse selata ylös alas. Hauskaa tässä on se, että tiedän, että en ole ainoa näin kummallinen. Tapasin kerran erään äidinkielen opettajan, jolla on samanlainen tapa.

Voisinkohan joskus törmätä ihmiseen, jolla on samanlainen pakkomielle kuin minulla ihastella ja tarkastella jokaista vastaan tulevaa muotoon leikattua pensasta? Kaikki muodot käyvät: pallot, kuutiot, lieriöt, aidat ja erikoisemmat muodot. Kaikki niistä kiinnostavat, kunhan niiden vastapainona on vapaasti kasvavaa puutarhaa.

Katsotaanpa mitä muotoon leikattuja viritelmiä minulla on jo entuudestaan. Suurin ja näyttävin on muotoon leikattu kaksiosainen koivuangervoaita pohjoispihalla, josta kuljetaan taloon. Tämä matala aita antaa ryhdin koko pohjoispihalle. Tästä kyseisestä aidasta kirjoitin joskus jutun Muotopuutarha.

Kuva on vuodelta 2022. Siinä muotoon leikattu kaksiosainen koivuangervoaita näkyy hyvin. Uusimmat aidat puuttuvat.

Vanhimmat ovat muotoon leikattuja tuijia äsken mainitsemani koivuangervoaidan sisällä. Kaksi kookasta pallotuijaa ja yksi vapaasti kasvava kataja muodostavat ryhmän aitauksen molemmilla puolilla.

Näiden jälkeen on tullut istutettua paremmalla tai huonommalla menestyksellä tuijia eri puolille puutarhaa. Osan olen päässyt parturoimaan itse palloiksi ja kartioiksi, toiset on leikattu metsäneläinten toimesta mitä kummallisimpiin muotoihin, kuten pureskellun lyijykynän muotoon.

Tässä kuvassa olevan tuijan muotoilu ei ole minun käsialaani.

Yksi minun leikkaamistani yrittää olla lieriö. Olen leikannut sitä kilpaa kauriiden kanssa. Kartiotuijien eteen kompostoreiden näkösuojaksi on tulossa yksi iso pallo. Pallot ja kartiot korostavat toisiaan.

Ihastuin ensimmäiseen koivuangervoaitaan niin, että aitoja alkoi tulla lisää. Koivuangervo nimittäin on kauniin värinen, pienilehtinen ja talvella lehdettömänäkin näyttävän näköinen kasvi. Se on aika nopeakasvuinen, mikä on toisaalta vähän huonokin puoli, sillä leikkauksen tarve tulee melko tiheästi. Mutta nätti se on. Koivuangervoaidastamme kirjoitin myös täällä.

Rikkakasviongelman takia jouduin lopettamaan porkkanoiden, herneiden ja punajuurien viljelyn potagerissa. Istutin niiden tilalle koivuangervoja, joista on tulossa eräänlainen pyöreä täytekakku. Ehkä ensi kesänä kakku alkaa näyttää etäisesti siltä millaiseksi sen olen kuvitellut.

Liikenneympyrä

Aivan kuin tässä ei olisi jo yllin kyllin, istutin vielä kaksi koivuangervoaitaa. Toinen niistä muodostaa osittaisen ympyrän liikenneympyrässä. Punaruskeaoksainen aita herättää ansaitsemaansa huomiota myös talvella. Postinjakajilta ja muilta pihassa pyörähtäjiltä on tullut siitä myönteistä palautetta. 

Uusin niistä on suorakulmion muotoinen nuori aitaus pohjoispihalla. Minua oli jo pitkään häirinnyt alueen sekavuus. Matala aitaus saa ryöpsähtelevän ilmeen kuosiinsa.

Aitaus ei ole vielä ensi kesänä valmis, mutta ehkä seuraavana. Kolme kasvukautta siihen yleensä menee.

Olen miettinyt soveliaisuuden rajaa tässä asiassa. Raja ei ole vielä tullut vastaan, sillä isossa puutarhassa jämptit aidat rajaavat ja jäsentävät näkymiä. Ilman näitä ilme voisi olla sekava. Jatkan siis hyvillä mielin muotoon leikattujen pensaiden katselemista sillä silmällä.