UUSI JA INSPIROIVA

Sain Päiviltä blogista nimeltä Kottikärryn kääntöpiiri haasteellisen haasteen. Pitäisi esitellä uusi tai uudehko kasvi, joka erityisesti ilahduttaa omassa puutarhassa. Vaikeahkoksi asian koin siksi, että uudesta kasvista ei vielä tarkkaan tunne sen luonnetta. Kaunis kasvi voi tuoda ikävän yllätyksen muutaman vuoden kuluttua. Joskus on käynyt jopa niin, että kaunotar on saanut lähtöpassit. Kuitenkin pidän haasteista sitä enemmän mitä vaikeampi haaste on, ja siksi tartuin tähänkin ilolla. Kiitos, Päivi, kivasta haasteesta!

Mietin, esittelisinkö suloisen lumimarjan, joka osoitti yllättävää sitkeyttä ensimmäisenä kesänä. Unohdimme sen pitkäksi aikaa paahteeseen ja kuivuuteen. Tämä leikkokimppuja silmällä pitäen hankkimani pensas selvisi, vaikka luulin sen nääntyneen janoon. Ehkä en kuitenkaan esittele sitä. Jos se osoittautuukin liian innokkaaksi leviäjäksi. Niin saattaa käydä.

Entäpä sitten pioni ’Miss America’? Lukijani saattaisivat odottaa minulta uuden pionin esittelyä. Tämän Amerikan kaunottaren kukinta oli jo ensimmäisenä kesänä poikkeuksellisen näyttävä ja onhan se saanut jonkin palkinnonkin pioneiden kilpailussa maailmalla. En sittenkään valitse sitä. Haluan nähdä, kuinka elinvoimainen se on ja kuihtuuko se kauniisti.

Päädyin lopulta syysasteriin nimeltä ’Marie Ballard’. Luonnehtisin sitä sanoilla uusi ja inspiroiva. Tämä kauniin vaaleansininen perenna sai aikaan suuren muutoksen koko länsireunalla Ameriikassa. Puutarhassa sen väri mielestäni näyttää sinisemmältä kuin kuvissa tai sitten vain kuvittelen.

Toissa syksynä, syyskuun loppupuolella, kävimme Tommolan tilalla. Vain myöhäisimmät perennat kukkivat vielä. Tämä kauniin sininen syysasteri oli yksi niistä. Taisin ostaa niitä pari kappaletta ja lisäksi punertavakukkaisia reunusastereita. Istutin ne jonnekin Ameriikkaan. 

Viime syksynä pääsin ensi kertaa näkemään ’Marie Ballardin’ kukinnan. Sen sininen väri oli upea. Aloin haaveilla sinisen, punaisen ja valkoisen yhdistelmästä. Eräänä päivänä sain loistoidean. Lainaan siitä kertovan katkelman päiväkirjastani.

”Syyskuun 30. päivä
Ihastelen Joukolle syysmaksaruohoja, jotka hehkuvat marjapuuronpunaisina. – Tästä tulis ihana syyspenkki, kun siirtäis nuo (siniset) asterit maksaruohojen viereen ja laittais valkoisia kärsämöitä, intoilen. – Ai että, ja tähän reunaan nukkapähkämöitä, jatkan ideoimista. Suunnitelmani ovat taas täydessä vauhdissa. Verikurjenpolvet tästä etualalta pois. Koko alueen ilme selkiytyy. – Voisko niitä siirtää tänne reunaan, Jouko kysyy varovasti osoittaen tien toista laitaa. – Ei muuta kuin lapioimaan vaan, naurahdan. Ei mene kauan, kun näen Joukon kävelevän paikalle kottikärryineen.”

Minä näen tässä jo komean syyspenkin, joka on aloittamista vaille valmis.

Niinhän siinä sitten kävi, että iltaan mennessä verikurjenpolvet oli siirretty, asterit istutettu uuteen paikkaan ja koko Ameriikka oli saanut selkeämmän ilmeen. Olin nimittäin pitkään kärsinyt Ameriikan sekavasta ilmeestä, ja nyt asterin ansiosta palaset loksahtivat paikoilleen. Kun vielä ensi keväänä saan siirrettyä koreakärsämöt ja nukkapähkämöt etualalle, on näyttävä syyspenkki valmiina kasvamaan koko komeuteensa.

Haasteen alullepanijana oli Päivi blogista nimeltä Kottikärryn kääntöpiiri. Hän esitteli haasteen seuraavasti.

"Uusi puutarhavuosi on alkanut, toivottavasti löydämme taas jotain kivoja kasvituttavuuksia puutarhaan iloa tuomaan. Haluaisin tietää, jos sinulla on esiteltävänä joku puuvartinen, perenna tai yksivuotinen kasvi, joka ilahdutti ja innosti sinua erityisesti viime kasvukauden aikana tai on muuten sinulle suhteellisen uusi mieleinen tuttavuus.

Toivon, että laitat tiedon esittelystä tänne minun blogini kommenttikenttään, jotta löydän ne varmasti.

Voi myös haastaa blogiystäviä esittelemään omia uusia kasvituttavuuksiaan, haasteen voi napata käsiteltäväksi myös ihan itsenäisesti."

Haastan mukaan sinut, joka olet jo vilkuillut uusia taimistojen luetteloita. Kannattaa osallistua!