– En minäkään nuorena voinut käsittää, miksi minun äitini ei
halunnut matkustella, sanoin. – Nyt ymmärrän häntä oikein hyvin, minä jatkoin.
Iän myötä olen muuttunut niin paljon, että nyt ymmärrän monia muitakin.
Hidastelijoita. Liikenteessä töppäilijöitä. Sairaita. Vapisevia. Heikkoja. Niitä,
joilla on joskus vaikeaa. Niitä, jotka ovat onnellisia pienistä asioista…
Nuorena en voinut käsittää sitäkään,
miksi joku haluaa leikata pensasaidan.
Nuorena en voinut käsittää sitäkään, miksi joku haluaa leikata pensasaidan. Sehän on vapaasti kasvaessaan kaikkein kauneimmillaan. Inhosin leikattuja, korkeita orapihlaja-aitoja. Ne taisivat siihen aikaan olla muodissa. Nyt leikkaan pensasaitamme melkein joka viikko ja tuo matalaksi leikattu koivuangervoaita on yksi mieluisimmista elementeistä puutarhassamme.
Kuva on otettu kesäkuun loppupuolella.
Luonnollisten muotojen vastapainoksi halusin pienen
muotopuutarhan. Halusin matalaksi leikatun aidan, jonka sisällä ryöppyäisi
korkeahkoja kasveja. Haaveilin säntillisestä aidasta, mutta kasveja en halunnut
suoriin riveihin enkä muodollisesti.
En sitä suunnitellessani ymmärtänyt,
miten oleellinen osa puutarhaamme
tuosta polvenkorkuisesta aidasta tulisi.
En sitä suunnitellessani ymmärtänyt, miten oleellinen osa
puutarhaamme tuosta polvenkorkuisesta aidasta tulisi. Aita antaa ryhdin koko
pohjoispihalle, josta tullaan taloon sisälle. Se on kuin selkäranka.
Leikattu aita ei yleensä kuki, mutta tässä leikkausväli on näköjään vähän venähtänyt. Pallotuijat ja pilarikatajat saavat kasvaa luonnollisina.
Koivuangervoaitoja on kaksi peilikuvina leveän käytävän molemmin puolin. Kummankin aidan sisällä kasvaa pilarikataja ja kaksi
pallotuijaa, valeangervo, viiruhelpiä, kuunliljoja, pioneita, iiriksiä,
syysleimuja ja syysmaksaruhoa. Maata peittävät maksaruoho ja toistaiseksi vielä peittokurjenpolvi. Keväällä nousevat sipulikukat.
Leikattu aita on työläs. Ihan oikeasti. Pensasleikkuri on
kätevä, mutta kun leikattavaa on suurin piirtein 150 metriä, tietää tosiaan
leikanneensa. Ei se aita sentään yli sataa metriä ole, mutta kun kaksi sivua ja
päällinen on leikattava, metrejä kertyy. Ei riitä, että aidan leikkaa kerran keväällä. Ehei. Nopeimman kasvun aikaan kerran viikossa paremminkin tai ainakin joka toinen viikko. Koivuangervo kasvaa tosi nopeasti.
Kauneuden eteen on kuulemma kärsittävä.
Siis puutarhan kauneuden,
omasta kauneudesta ei niin väliä.
Valitsin mahdollisimman kevyen pensasleikkurin,
jossa kuitenkin on riittävän pitkä terä. Leikkurin heilutteleminen
puolikumarassa asennossa tuntuu silti loppumetreillä selässä, mutta kauneuden
eteen on kuulemma kärsittävä. Siis puutarhan kauneuden, omasta kauneudesta ei
niin väliä.
Muistan sen tunteen huhtikuussa 2015 kun mietin, mahtaako näistä risuista kasvaa yhtään mitään.
Istutin piiskataimet linjalankojen avulla mahdollisimman
täsmällisesti. Muutaman vuoden sain aidan tuuheutumista odotella. Parturoin
aitaa silmämääräisesti. Lopulta kyllästyin mutkitteleviin linjoihin.
Linjalankojen avulla leikkasin aidat tarkasti muotoonsa. Varasin hommaan apumiehen kanssa koko päivän. Linjalankojen kanssa touhuaminen vei aikaa, mutta lopputulos oli vaivan väärti. Nyt aita on helppo leikata silmämääräisesti koko loppukesän.
Linjalankojen avulla leikkasin aidat tarkasti muotoonsa. Varasin hommaan apumiehen kanssa koko päivän. Linjalankojen kanssa touhuaminen vei aikaa, mutta lopputulos oli vaivan väärti. Nyt aita on helppo leikata silmämääräisesti koko loppukesän.
Kuningatarkurjenmiekat 'Snow Queen' kukkivat taustanaan valeangervon komeat lehdet.
Tässä kesäkuussa otetussa kuvassa pioni 'Angel Cheeks' aloittelee kukintaansa. Aniliinpunainen 'Bella Donna' on vielä pieni. Maanpeitekasvina kukkii peittokurjenpolvi, joka tosin on liian voimakas pionien juurelle.
Selkäkivusta huolimatta
aloin haaveilla
parista leikattavasta pensaasta.
Olin niin onnellinen vastaleikatusta aidasta, että selkäkivusta
huolimatta aloin haaveilla parista uudesta leikattavasta pensaasta. Suoran ja matalan
aidan kontrastiksi olisi hienoa saada jokin korkeampi elementti, vaikkapa kartio
tai lieriö. Tai sitten pari pikku kuutiota. Joku kaareva tai korkea suora
pätkä taustaksi jollekin. Kaikenlaisia hullutuksia – ja lisätyötä – sitä saakin
päähänsä.
Siperiankurjenmiekat ovat parhaassa kukassaan kesäkuussa.
Mistä hullutuksista sinä haaveilet?
Hullutuksia on monenlaisia. Ei aina voi ymmärtää omien vanhempien juttuja. En olisi itsekään uskonut 20-vuotiaana, että nelikymppisenä minä hoidan puutarhaa.
VastaaPoistaAivan superihana on sinun koivuangervoaitasi. Työläältä tosiaan kuulostaa, mutta on se aita sen arvoinen.
Hullutuksista puheenollen. Lapseni joskus aina varmistivat, että nytkö äiti sinä hulluttelet, kun join jotain muuta teelaatua kuin tavallisesti. Puutarhaan toivon vaikka mitä, mutta en ole varma, mitkä niistä ovat hullutuksia ja mitkä jotain muuta. Täytyy kysyä ensin perheeltä.
:D Lapset ovat niin ihania! Meidän lapset hämmästelivät, että miksi te ette lähde vaikka kahdeks viikoks Norjaan tai Islantiin ja mitä kaikkea ehdotuksia niitä olikaan. Kaiken tuon jälkeen he kysyivät: ”Miks te ette tee mitä haluatte, kun nyt voisitte?” (Rahan tarvetta he eivät ottaneet huomioon.) He näyttivät tyrmistyneiltä kun vastasimme, että mehän tehdään nyt juuri sitä mitä haluamme. Kyllä hekin vielä tuon joskus ymmärtävät :) Ei siihen mene ehkä kuin 30 vuotta.
PoistaKiitos mukavasta kommentistasi, vaalean vihreää!
Olet kyllä uskomattoman tarhakkaana koivuangervojen leikkaamisessa! Ihanat kuvat taas kerrassan - aivan upeita!
VastaaPoistaKiitos, Tita! Terhakkana täytyy ollakin kun tuollaisen aidan menee istuttamaan ;) Ihan kuin ei olisi muutenkin yllin kyllin puuhaa tällä tantereella :)
PoistaSaat Pauliina ihan oman koivuangervoaidan Raahen keskustan puistoon. Inspiraationa on tämä postaus, ja ajattelin leikata istuttamani koivuangervot Urho Kekkosen patsaan ympärillä "Pauliina" malliin. Painoit juuri peukalonjälkesi Merenrantakaupungin miljööseen :D
PoistaVoi, mahtavaa! Että ihan Urho Kekkosen patsaan ympärillä :) Matalaksi leikattu aita varmasti sopii korostamaan tuota puiston yksityiskotaa. Jämpti aita sopii presidentin tyyliinkin.
PoistaTulin niin iloiseksi kuultuani sinun saaneen inspiraatiota jutustani. Niin ne ideansiemenet jalostuvat.
Tuo aita on niin upea, kuten myös istutukset sen sisäpuolella! Minä tykkäisin myös tosi paljon muotoonleikatusta aidasta, mutta tuntuu etten osaa leikata sitä. Voisihan sitäkin tietysti opetella:) Mukavaa viikonloppua sinulle!
VastaaPoistaKiitos! Minä jännitin aidan toteutumista. Varsinkin kaarevat osat jännittivät, että miten saisin näyttämään ne siltä kuin haaveilin. Ei se ollutkaan vaikeaa eikä leikkaaminenkaan vaikeaa ole, työlästä vain :)
PoistaKiitos samoin, oikein hyvää viikonloppua sinullekin!
totta, vuosikymmenten mittaan ajatukset muuttuvat niin monessa asiassa...pensasaita on silmiähivelevän kaunis, kuten koko puutarhakin. piti ihan pyytää isäntäkin katsomaan tuota leikkaamaasi angervoaitaa, hänkin ihastui, meidän aitojen leikkaaja. meillä on paljon angervoaitoja, lähinnä norjanangervoa, myös pihlaja- ja pajuangervoa löytyy. olemme aikeissa leikata alas pihatien varressa kasvavan angervoaidan ensi keväänä. tästä saimme kyl ajattelemisen aihetta, sopisikohan tuollainen tiukkaan muotoon leikattu matala aidanne myös meille. tämä meni nyt mietintämyssyyn, kiitos Pauliina:))
VastaaPoistaKiitos itsellesi, Ilona! Tosi kiva, että sait miehesi kanssa jotain ideanpoikasta jutustani :). Hienoa, että miehesi on innostunut aitojen leikkaamisesta. On niissä aina oma hommansa.
PoistaMinä puolestani sain inspiraatiota kommentistasi. Täytyykin katsoa millaisia nuo mainitsemasi muut angervot olisivat meidän pihassa.
On se hyvä, että mieli muuttuu vanhetessa. Miten sitä ehtisikään puutarhaan, jos pitäisi viilettää pitkin maailmaa ;)
Hyvähän sitä on välillä hullutella. Sinun aitasi ja muutenkin puutarha siltä osin on todella kaunis. Osittain ryhdikäs, osittain luonnollinen. Vihjailee sopivasti villiintymisestä, mutta on kuitenkin selvästi hallinnassa. Minä en haaveile leikatusta pensasaidasta; naapureiden enemmän tai vähemmän viimeistellyt pensasaidat näkyvät sopivasti meidänkin etupihallemme. Leikattu pensasaita tonttien raja-aitana on muuten aika hankala, jos naapuruksilla on eri käsitykset aidan leikkaamisesta. Meiltä näkyy yksi aidanpätkä, minkä toinen pystysivu ja puolet aidan yläosasta on siististi leikattu, toisen naapurin puoleinen osa aidan yläreunasta ja heidän pihansa puoleinen pystysivu jätetty leikkaamatta. Modernia puutarhataidetta, sanoisin :D Leikatun pensasaidan sijaan olen leikitellyt ajatuksella tehdä jonkun yksittäisen muotoonleikatun pensaan, kartion tai pallon muotoisen ehkä. Tuolla olisi koivuangervoja ja yksi todella hitaasti kasvava 'Brabant'-tuija, joita olen katsellut sillä silmällä. Purosta olen haaveillut pitkään, mutta se taitaa olla unelma, joka ei tällä tontilla tule toteutumaan koskaan. Hullutus siis :) Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaKiitos, Minna! En ihmettele, ettet halua leikattua pensasaitaa rajalle. Minäkään en sellaista laittaisi. Sen sijaan yksittäinen leikattu pensas voisi olla kiva kokeilu. Onneksi omalla pihalla voi hullutellakin.
PoistaMinäkin haaveilin purosta, mutta laitoin sitten pelkän altaan. Alueen nimi jäi Puroksi muistoksi tuosta toteutumattomasta haaveesta.
Kiitos samoin, oikein hyvää viikonloppua sinne teillekin!
Onpa kaunis kokonaisuus MUTTA niin työläs🙄vaikka ei se mitään kun nautit lopputuloksesta.
VastaaPoistaKotikissa minustakin on tullut. Kummallisesti pääkoppa muuttuu ja alkaa arvostaa erilaisia asioita.
Kiitos! Niinpä. Helpolla en pääse, mutta en siitä aidasta luopuisikaan. Tykkään siitä niin paljon. Olen ajatellut, että kun ei tarvitse leikata nurmikkoa (robotti leikkaa meidän pienen pläntin), niin ehdin parturoimaan vaikka joka viikko.
PoistaJoo, hyvin luonto hoitaa sen, että ajatusmaailma muuttuu iän mukana. Hyvä niin.
Iän myötä myös haaveet ja unelmat muuttuvat. Kommentoi heinäkuussa 50 täyttänyt :) Upea puutarha! Ja näkee, että tuon eteen on tehty töitä. Mukavaa elokuuta!
VastaaPoistaKiitos, Tarja! Eikös olekin ihanaa, että ajatukset ja haaveet muuttuvat. Itse en ainakaan peruuttaisi kaksikymppiseksi :)
PoistaKiitos samoin, oikein hyvää elokuun jatkoa sinne teillekin!
No eipä oo käyny mielessäkään koivuangervosta leikattu aita! Hieno on. Mie oon leikannu kuusta ja tuossa hiekkakennäällä mäntyy, ihan rankasti. Siinä ympärillä kasvaa maanpeittokasveja paahteessa. Kun vain tuon männyn saisin kestämään pienenä!
VastaaPoistaMukavoo elokuun jatkoa!
Kiitos, Ulla! Pienilehtisenä koivuangervo on aika kiva aidaksi. Nopea kasvu on sekä hyvä että huono puoli. Itse en ole havuja leikannut muuten paitsi kuusen alaoksia. Leikatut havut ovat kyllä kivoja. Naapurissa niitä on.
PoistaKiitos samoin, oikein hyvää elokuun jatkoa sinne teillekin!
Oi, pidän tästä suuresti. Hienosti kirjoitettu.:)
VastaaPoistaAivan mahtavaa saada tällaista palautetta! Kiitos, Petra ♥
PoistaLeikattu aita on kaunis ja tuo ryhtiä vapaammin kasvavien kasvien keskelle. Selkäranka, kuten sanoit. Minä haaveilen vesielementistä, mutta en oikein osaa vielä jäsentää, millainen sen pitäisi olla. Olisi kuitenkin ihanaa kuulla veden solinaa puutarhassa. Mukavaa viikkoa!
VastaaPoistaKiitos, Heidi! Vesielementit ovat ihania, mutta itse koen niiden rakentamisen jotenkin vaikeaksi. En oikein osaa hahmottaa niitä suunnitteluvaiheessa. Meillä on kolme vesielementtiä puutarhassa ja vain yhteen olen täysin tyytyväinen. Veden solina on kyllä tosi ihana.
PoistaOikein hyvää viikon jatkoa Sinullekin!
Leikattu koivuangervoaitasi on kyllä ihana! Ja mitä sitä ei kauneuden eteen tekisikään;)
VastaaPoistaMinä olen leikannut pikkuisia itsestään kylväytyneitä kuusia, että myös pysyvät pieninä! Suurimman osan niistä kyllä joutuu nykimään juurineen irti, ettei meidän puutarha ole kohta kuusimetsä:)
Kiitos, pioni! :) Monet leikkaavat kuusia, mutta minä en ole siihen vielä perehtynyt. Minulla tosin on kasvamassa kuusia, joiden alaoksat aion aikanaan leikata.
Poista