ETTÄ, JOTTA, KOSKA, KUN, JOS, VAIKKA, KUIN…

Viime aikoina olen julkaissut blogissani juttuja noin kerran kuukaudessa. Jutut ovat olleet katkelmia puutarhapäiväkirjastani. Nyt minun teki mieleni kirjoittaa jotakin ihan muuta. Luonnokset-kansiossa olisi keskeneräisiä juttuja, mutta halusin silti kokeilla pitkästä aikaa keksimääni juttuidea-automaattia. Kirjoittelin siitä tänne.

Tällä kertaa kirjoitin hakukoneeseen sanan ”että”. Aika pian kone tarjosi tuttua litaniaa alistuskonjunktioista: että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin… Siitäpä sain idean kehitellä tällaisen haasteen.

Hyvä puutarhaystäväni, jatka lauseita ja julkaise ne toistenkin iloksi. Halutessasi voit haastaa puutarhaystäviäsi mukaan. Jos haluat varmistaa, että näen vastauksesi, kannattaa linkata juttu alla olevaan kommenttikenttään.

Minä haastan mukaan sinut, jonka kodissa on kukkatapetti.



Pidän siitä, että kevät on

En olisi arvannut, että

Et ehkä tiennyt, että

Olen valmis ahertamaan, jotta

Koska haluan

Minun kesäni alkaa siitä, kun

Kun lämpömittari kipuaa +25 asteeseen,

Jos toiveeni toteutuu,

Vaikka en pidä

Puutarhurina olen kuin

Kunhan lumet sulavat,

Ellei minulla olisi puutarhaani,

Jollei tule mitään estettä, niin ensi kesänä



Tässä minun täydentämäni lauseet:

Pidän siitä, että kevät on pitkä ja viileähkö. Silloin ehtii saada paljon aikaan.

En olisi arvannut, että minusta tulee joskus tädykeihminen. Viime kesänä huomasin ostaneeni meille jo kahdeksannen tädykelajikkeen.

Et ehkä tiennyt, että en ole koskaan vieraillut Laukon kartanon puutarhassa, vaikka kartano on melkein meidän naapurissamme. Tosi noloa myöntää, että olemme aina lähteneet merta edemmäs kalaan. Ensi kesänä meidän olisi tarkoitus käydä Laukon taidenäyttelyssä ja samalla puutarhassa, sillä saimme lapsilta joululahjaksi rahaa siihen tarkoitukseen.

Olen valmis ahertamaan, jotta puutarhassani olisi mahdollisimman vähän voikukkia. Ajan hermolla olevat ihmiset sallivat voikukkiensa rehottaa pörriäisten ravintona, mutta minä olen siinä mielessä vähän vanhanaikainen. Tietenkään en pörriäisiä halua silti unohtaa. Olen istuttanut niille paljon muuta.

Koska haluan helppohoitoisen puutarhan, olen täyttänyt puutarhani pioneilla, päivänliljoilla ja pensailla.

Minun kesäni alkaa siitä, kun terassit on pesty ja somistettu.

Kun lämpömittari kipuaa +25 asteeseen, minä vetäydyn sisätiloihin ilmalämpöpumpun alle. Sen sijaan mieheni innostuu tuolloin pihahommista ja hehkuttaa, kuinka hienoa on työskennellä hien virratessa. Tuntuu kuulemma kesältä. 

Jos toiveeni toteutuu, istutan syksyllä (vaalean)oransseja tulppaaneja.

Vaikka en pidä kirkkaankeltaisesta, minulla on penkillinen kirkkaankeltaisia syyspäivänliljoja. Monta kertaa aioin jo hävittää ne, mutta sitten huomasin niiden rimmaavan täydellisesti ’Jan van Leeuwen’  -pionien  (kuvassa) kanssa. Päivänliljat saivat jäädä puutarhaamme.

Puutarhurina olen kuin muurahainen: jatkuvasti työn touhussa.

Kunhan lumet sulavat, alkavat terassin orvokki-istutukset pyöriä mielessä.

Ellei minulla olisi puutarhaani, toivoisin saavani edes postimerkin kokoisen palan maata.

Jollei tule mitään estettä, niin ensi kesänä ajelen puutarhamme polkuja pitkin sähköpyörätuolilla. Jouko levensi polkuja viime syksynä ja sähkäri on jo tilattu.