PUUTARHANI JA MINÄ Tammikuussa

Tammikuun 7. päivä

Teen juhlallisen uudenvuodenlupauksen: kylvän kehäkukkia, jotta voin kuivata terälehtiä mausteeksi. Aion nimittäin tehdä riisiä Knattenin tapaan. Kuinkahan monta vuotta olen sitä suunnitellut? On minulla toinenkin lupaus. Se on monta vuotta vanha, kuitenkin vielä käyttökelpoinen. Istutan joka syksy vähintään pari pussillista pikkuisia kevätsipulikukkia.

Olen ollut kevätmielellä jo vuoden ensimmäisestä päivästä alkaen. Ajatukseni ovat keveät. Ne lentelevät kukkiin ja puutarhaan sekä kesän matkoihin. Tulee tarve ympäröidä itsensä kukilla ja sukeltaa puutarhoihin. Niinpä selailen uusia tapettimalleja, viimeistelen viime vuoden puutarhakirjaani painoa varten (omaan kirjahyllyyni vain) ja selailen puutarhalehtiä.


Tammikuun 12. päivä

Joulutavarat on laitettu pois ja tänään paistaa aurinko. Tästä alkaa minun kevääni. Jouko on väläytellyt kesäkeittiön rakentamista ensi kesänä. Sopii minulle.


Tammikuun 17. päivä

Tammikuu hujahtaa nopeasti kuin kelkka alamäessä. Täytyy aivan pipoista pidellä kiinni, ettei se lennä vauhdissa taivaan tuuliin. Ei kai tämä lysti lopu ennen kuin ehtii tulla edes kunnon hanget ja pakkaset. Haluaisin ehtiä tekemään monia kivoja ja / tai tarpeellisia asioita ennen kuin puutarhakuume nousee.

Olen lievittänyt kukkien kaipuutani maljakollisella aprikoosinvärisiä morsiusharsoja sekä uppoutumalla puutarhamme vaiheisiin. Tällä hetkellä kokoan kirjaksi eskari-ikäisen puutarhamme kuvia ja vuoden 2018 blogijuttuja. Olin silloin niin nuori ja innokas. Huomaan innokkuuteni karisseen sitä enemmän mitä vanhemmaksi minä ja puutarhani olemme varttuneet. Nyt alkaa alakouluikä olla takana ja on aika siirtyä yläkouluun.


Tammikuun 28. päivä

Oi-voi pientä Flooraa! Sillä on sulkasato ja sen kaula on aivan paljaana. Vain uusien sulkien alut törröttävät kuin siilin piikit. Kun ainoasta mekosta on enää riekaleet jäljellä, vetää mielen matalaksi eikä ruokakaan maistu. En käsitä, että sulkien täytyy vaihtua yhtä aikaa ja vieläpä keskellä talvea. Onneksi kanalassa on lämmintä. Ja onhan se tietysti järkevää vaihtaa sulat nyt, kun ei ole haudonnan ja tipujen aika. Voi, kunpa keväällä pääsisikin hautomaan!

Tammikuu on ollut lämmin ja vähäluminen. Silloin tällöin on hetken ollut talven tuntu, mutta pian maa on ollut taas jäinen ja harmaa. En ole innostunut kuvaamaan harmaata maisemaa.