lauantai 1. helmikuuta 2025

PUUTARHANI JA MINÄ Tammikuussa

Tammikuun 7. päivä


Teen juhlallisen uudenvuodenlupauksen: kylvän kehäkukkia, jotta voin kuivata terälehtiä mausteeksi. Aion nimittäin tehdä riisiä Knattenin tapaan. Kuinkahan monta vuotta olen sitä suunnitellut? On minulla toinenkin lupaus. Se on monta vuotta vanha, kuitenkin vielä käyttökelpoinen. Istutan joka syksy vähintään pari pussillista pikkuisia kevätsipulikukkia.

Olen ollut kevätmielellä jo vuoden ensimmäisestä päivästä alkaen. Ajatukseni ovat keveät. Ne lentelevät kukkiin ja puutarhaan sekä kesän matkoihin. Tulee tarve ympäröidä itsensä kukilla ja sukeltaa puutarhoihin. Niinpä selailen uusia tapettimalleja, viimeistelen viime vuoden puutarhakirjaani painoa varten (omaan kirjahyllyyni vain) ja selailen puutarhalehtiä.


Tammikuun 12. päivä


Joulutavarat on laitettu pois ja tänään paistaa aurinko. Tästä alkaa minun kevääni. Jouko on väläytellyt kesäkeittiön rakentamista ensi kesänä. Sopii minulle.


Tammikuun 17. päivä

Tammikuu hujahtaa nopeasti kuin kelkka alamäessä. Täytyy aivan pipoista pidellä kiinni, ettei se lennä vauhdissa taivaan tuuliin. Ei kai tämä lysti lopu ennen kuin ehtii tulla edes kunnon hanget ja pakkaset. Haluaisin ehtiä tekemään monia kivoja ja / tai tarpeellisia asioita ennen kuin puutarhakuume nousee.


Olen lievittänyt kukkien kaipuutani maljakollisella aprikoosinvärisiä morsiusharsoja sekä uppoutumalla puutarhamme vaiheisiin. Tällä hetkellä kokoan kirjaksi eskari-ikäisen puutarhamme kuvia ja vuoden 2018 blogijuttuja. Olin silloin niin nuori ja innokas. Huomaan innokkuuteni karisseen sitä enemmän mitä vanhemmaksi minä ja puutarhani olemme varttuneet. Nyt alkaa alakouluikä olla takana ja on aika siirtyä yläkouluun.


Tammikuun 28. päivä

Oi-voi pientä Flooraa! Sillä on sulkasato ja sen kaula on aivan paljaana. Vain uusien sulkien alut törröttävät kuin siilin piikit. Kun ainoasta mekosta on enää riekaleet jäljellä, vetää mielen matalaksi eikä ruokakaan maistu. En käsitä, että sulkien täytyy vaihtua yhtä aikaa ja vieläpä keskellä talvea. Onneksi kanalassa on lämmintä. Ja onhan se tietysti järkevää vaihtaa sulat nyt, kun ei ole haudonnan ja tipujen aika. Voi, kunpa keväällä pääsisikin hautomaan!

Tammikuu on ollut lämmin ja vähäluminen. Silloin tällöin on hetken ollut talven tuntu, mutta pian maa on ollut taas jäinen ja harmaa. En ole innostunut kuvaamaan harmaata maisemaa.

14 kommenttia:

  1. Kevät vilauttelee itseään siellä sun täällä tekstissäsi. Kivaa tunnelmointia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mukavasta palautteestasi!! Kevätmieli on vahva, vaikka sää olisi minkälainen hyvänsä. :)

      Poista
  2. Muistan hyvin, miten tarkasti ja innostuneena luin blogistasi puutarhanne perustamisen vaiheista. Nyt puutarhanne on kasvanut upeaksi ja reheväksi.
    Jatketaan keväistä tunnelmointia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Silloin tuntui, ettei puutarha taida valmistua ikinä. Nyt alkaa uhkaavasti näyttää siltä, että puutarha on kohta sellainen mitä olen tavoitellut. Eihän työ tietenkään lopu, mutta innostus on vähän hiipumassa. Toivottavasti se johtuu vain talvesta.

      Poista
  3. Vielä on aikaa unelmoida ja tunnelmoida, vaikka kova kevätikävä kyllä iskee, kun kevätkuvia selailee:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri, mutta minusta on hyvä kun saa vähän tuntea myös sitä kevätkaihoa. Ettei kaikki vaan tapahdu liian nopeasti, ihan noin vain odottamatta.

      Poista
  4. Niin tutun kuuluista. Ajatus kulkee hangen alle ja kuitenkin edellisen kesän sekä syksyn haaveet ja suunnitelmat saattavat unohtua. Ja sepä onkin armollista, että kaikkea ei tule tehtyä mistä haaveilee.
    Tuota ajankulua tässä on ihmetelty. Onko se kirinyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Miten se aika voikin mennä niin nopeasti? Onhan se lohdullista, kun kesken jääneitä projekteja voi jatkaa seuraavana kasvukautena. Tai sitä seuraavana. :)

      Poista
  5. Hyvää ja aurinkoista helmikuuta sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin sinulle! Muutamana päivänä aurinko onkin jo näyttäytynyt. :)

      Poista
  6. Tammikuu meni nopeasti, olin ajatellut sen olevan hidas ja pitkäveteinen. Onpa morsiusharsot kivan näköiset vaikka maljakossa ei ole muita kavereita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se aika rientää. Kiitos! Laitoin nuo morsiusharsot odottamaan kavereita. Ne näyttivätkin niin kivoilta, etten sitten hakenutkaan mitään niille seuraksi.

      Poista
  7. Hyvää tätä vuotta ja helmikuuta sinulle! Kevät on pian täällä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin sinulle! Jostain kumman syystä aika juoksee niin nopeasti, että kevät on ihan pian. :)

      Poista