KEVÄÄN KAIPUUTAKO?

Miten voisin kirjoittaa kevään kaipuusta, kun en kaipaa kevättä? Kun nautin tästä ihanasta vanhanajan talvesta. Kun katselen postikortinkaunista lumista maisemaa ja huokailen, ettei talvimaisema voi enää kauniimmaksi muuttua. Ja kun muutaman päivän kuluttua totean, että kyllä voi. Kun kuuntelen lumen narskumista jalan alla. Kun ihastelen timanttien kimaltelua hangilla. Kun kesken kanojen ruokkimisen pitää juosta hakemaan kamera ja saada illan viimeiset säteet ikuistettua lumihiutaleiden leijaillessa puun oksilta kimmeltäen maahan. Kun siivoan kaapin toisensa jälkeen ja nautin ajatuksesta, että puutarhakauden alkaessa huusholli on puts plank.

Vaikka haasteessa pyydettiin kevätkuvia, tämän talvisen kuvan oli pakko päästä mukaan. Talven kuvia tulee julkaistua aivan liian harvoin.  

Ei kevät vielä saa tulla.

Puutarhasuunnitelmanikin ovat vielä kesken.

Innostuin hankikylvöistä* ja sujautin multaan loistotädykettä, arovuokkoja, nepalinhanhikkia, kaunopunahattuja, harmaamalvikkia ja siankärsämöitä. Ei kevät vielä saa tulla. Puutarhasuunnitelmanikin ovat vielä kesken. Olen tässä talven aikana suunnitellut puutarhaani eri vuodenaikojen tulokulmasta. Sitten keksin tehdä listan pitkään kukkivista perennoista. Aion lisätä vielä niitäkin suunnitelmiini. Olen tosi innoissani näistä kaikista. Seuraavaksi on ostoslistan laatimisen vuoro. Sen tekemisestä pitää ehtiä nauttia.

Tämä kylvämispuuhiin liittyvä kuva on viime vuodelta. 

En ole vielä ehtinyt selaamaan puutarha-aiheista leikekirjaani. Sen sijaan siemenluetteloita olen ehtinyt plaraamaan edestakaisin. Pionitkin olen jo osittain valinnut.

Luulin, että kevätmieli – ei kuitenkaan kevätkaiho – olisi tullut silloin, kun aurinko ensimmäisen kerran joulun jälkeen paistoi ruokapöytään. Yllätyksekseni se ei tullutkaan silloin, vaan olin täysin talvitunnelmissa. Kevätmieli käväisi aivan salaa, kun pakkanen lauhtui pitkien paukkupakkasten jälkeen.

Kevätkaiho on vielä uinumassa lumen alla.

 

Kinokset ovat niin korkeat,

etteivät ne yhdessä yössä sula.

Kyllä se kevään kaipuukin vielä tulee. Siitä olen aivan varma. Kinokset ovat niin korkeat, etteivät ne yhdessä yössä sula. Ja hyvä niin, sillä kevättä täytyy saada odottaa.

Aurinkoista kevättalvea kaikille, hyvät blogiystävät!  

* Lukijani ja ystäväni kysyi, mitä hankikylvöt ovat. Kylvin muutamia perennoja tavanomaiseen kylvömultaan. Pidin niitä muutaman päivän huoneenlämmössä imemässä kosteutta. Sitten vein ne ulos ja peitin hangen alle. Siellä ne saavat luonnollisen kylmäkäsittelyn ja toivottavasti alkavat sitten itää, kun on niille sopiva aika. Ne kyllä itse tietävät, milloin kannattaa nostaa päänsä mullan alta. Toivon saavani topakoita taimia, joita ei tarvitse karaista ja paapoa.

Sain tämän kivan haasteen Navettapiialta Navettapiian puuhamaa -blogista. Haasteen on alun perin laittanut alulle Tiiu Puutarhahetki-blogista. Kiitos molemmille! Haasteisiin on aina kiva vastata.

Haasteen säännöt:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.

Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki, jotta löydän ne.

Jos inspiraatio iskee, sinun ei toki tarvitse odottaa haastetuksi tulemista, vaan voit napata haasteen jo tästä mukaasi! Tuodaan yhdessä pilkahdus keväästä tänne talven keskelle!<3

Haastan mukaan kaikki ne, joilla on villapaita päällä tätä lukiessa. :)