SYYSPUUTARHA

Suunnitellessani istutusaluetta ajattelen yleensä sen silhuettia ja kukintaa. Mietin, onko jotakin kukassa pitkin kasvukautta tai tarvitseeko lisätä rauhallista vihreää. Mietin yhteensopivia kukkia ja lehtimuotoja. Sen sijaan harvemmin olen miettinyt kokonaista syyspenkkiä tai kevätpenkkiä tai elokuun penkkiä…

Millainen puutarha on ennen ruskaa?

Nyt paneudun puutarhani suunnitteluun syksyn tulokulmasta. 

Onhan syksyisessä puutarhassa tarpeeksi materiaalia kimppuihin ja asetelmiin?

Syksy on mitä parhain aika kukka-asetelmien tekoon. Ruusut kukkivat välittämättä pienistä pakkasista ja muitakin kukkijoita löytyy vielä loka-marraskuussakin. Syksyn tai oikeastaan syystalven viimeiset kukat tuntuvat erityisen arvokkailta. 

Syksyllä leikot ovat erityisen tärkeitä, sillä silloin on eniten aikaa värkätä kimppuja ja asetelmia. Ja mitä myöhäisempiä kukkia löytyy sitä parempi. Kun säät huononevat, tekee mieli tuoda puutarha sisälle.

Ne kylväytyvät itsekin,

mutta pari pussillista sinne tänne

ei olisi pahitteeksi.

‘Snow Princess’ -kehäkukkia tarvitaan ehdottomasti lisää. Ne kylväytyvät itsekin, mutta pari pussillista sinne tänne ei olisi pahitteeksi. Tiibetinkoirankieltäkin voisi jonnekin heitellä syksyn kimppuja varten. Jos joskus saisin aikaiseksi istuttaa daalioita, niille olisi paljon käyttöä kimpuissa. Jospa miettisin jonkin alueen, joka olisi varattu ainoastaan yksivuotisille kukille ja daalioille. Ehkäpä se voisi olla Potagerin yksi lohkoista tai sinkkisoikko Talon kulmalla.

Jospa vihdoin hankkisin vaaleanpunaisen myskimalvan siemeniä. Niistä saisi leikkoja ja muutenkin väriä puutarhaan.

Ostoslistalle menee myös syyskaunosilmä ‘Buttermilk’. Se on kaunis hailakankeltainen lajike. Vaaleankeltainen on monikäyttöinen kimpuissa ja asetelmissa. Syyskaunosilmän sanotaan kukkivan vielä lokakuussakin, varsinkin jos on nyppinyt kuihtuneita kukkia pois ainakin joskus.

Asterit olisivat hyvin käyttökelpoisia kukkasidonnassa. Syysasterit eivät aina ehdi kukkaan. Sen sijaan kuulin, että keveän hahtuvainen, valkoinen huiskuasteri on myöhäinen kukkija. Sen pitäisi ehtiä. Myös vaaleanpunainen pursuasteri ’Harry Schmidt’ ehtii hyvin kukkia kesän loputtua.

Ostoslista alkaa taas minulle tyypilliseen tapaan pidentyä. Olisi niin mielenkiintoista kokeilla villanukkajäkkärää. Se on todella kaunis hopealehtinen kasvi ja sopisi kauniisti pastellisävyisten kukkien joukkoon.

Haaveissani siintelee myös syyshortensia ‘Limelight’, jonka kukat ovat aluksi limenvihreät. Jos se viihtyisi meillä, ehkä siitä joskus raaskisi leikata kukan tai pari kimppuihin. Hortensialle olisi paikkakin jo valmiina.

Jutun syksyn leikoista löydät täältä.


Onko syksyn kukkijoita riittävästi eri puolilla puutarhaa?

Tertturuusu ’Schneewittchen’ on yksi tärkeimmistä syyskukkijoistani. Se aloittaa kukintansa aikaisin ja jatkaa ahkerana myöhäiseen syksyyn asti. Näistä ihanista pensaista saan materiaalia kukka-asetelmiin vielä pakkasten tultuakin. 

Pensasruusut siellä täällä tuovat ihanaa tunnelmaa pakkasiin asti. Varsinkin valkoinen tertturuusu ’Schneewittchen’ kukkii runsaana viimeiseen asti. Niitä ei koskaan voi olla liikaa, joten ei haittaisi, vaikka istuttaisi vielä yhden pensaan pohjois- tai länsipihalle. Ostoslistalle voisin laittaa jonkun sinisävyisen kurjenpolven. Ruusujen alla ne olisivat varmasti kauniita.

Yllätyksekseni päivänlilja ’Joan Senior’ Hedelmäpuutarhassa tuottaa yhä uusia nuppuja ja kukkia vielä lokakuussa viimeisten joukossa. Samalla suunnalla lupiinit jaksavat painaa hyvää vauhtia toista kierrosta. Kunhan nuoret pallo-ohdakkeet pääsevät vauhtiin, riittää kaunista kukintaa pitkälle syystalveen. Jos vielä kaipaa lisää väriä, voisi kylvää vaaleanpunaisia myskimalvoja. Kuupuutarhaan toisi valkoista valoa, jos havuryhmän taakse kylväisi vaikkapa valkoista myskimalvaa.

Valkoalpi kukkii suihkulähteen reunalla, mutta se taitaa jäädä vähän korkeampien kasvien taakse.

Itäpihalle syyskukkia sopisi mielin määrin. Täytyypä muistaa, kun itäpihan istutusalueita suunnittelen. Aurinkoiseen paikkaan voisi varata tilaa vaikkapa astereille. 

Kärhön paikka itäpihalla olisi edelleen vapaana. Jospa nyt saisin aikaiseksi hankkia siihen kärhön. Nehän kukkivat hyvin myöhään syksyyn asti. Lyhtykärhö ’Princess Diana’ on ainakin tosi helpoksi sanottu vaaleanpunainen. Loistokärhö 'Madame le Coultre' olisi aivan ihana valkoinen, mutta sen kestävyydestä en tiedä.

Syysvuokkoja voisi lisätä.

Tykkäisivätköhän ne kasvaa kiven kainalossa

aurinkoisessa tai puolivarjoisassa paikassa?

Kaukasiantörmäkukka kukkii vaikka kuinka pitkään Eteläpihalla. Se jaksaa aina vain tuottaa uusia kukkia pitkien varsiensa päihin. Syysvuokot kukkivat herkin kukin vielä lokakuussa, mutta niitä minulla on kovin vähän. Ovat aika kranttuja kasvatettavia. Syysvuokkoja voisi lisätä. Tykkäisivätköhän ne kasvaa kiven kainalossa aurinkoisessa tai puolivarjoisassa paikassa? Samoin kaunopunahattuja voisi kylvää lisää Vanhojen tuttavien penkkiin.

Eteläreunan syyskukinnasta pitävät huolen ’Creme Bruleee’ -hanhikit, jotka kukkivat ahkerasti vielä myöhään syksyllä. Olisikohan villanukkajäkkärälle paikkaa eteläpihalla?

Kehäkukat kukkivat Potagerissa. Samoin pellava kukkii kauniin sinisenä, vaikka se on tehnyt paljon kauniita siemenkotiakin. Jos varaisin yhden lohkon daalioille, tulisi Potageriin entistä enemmän syysväriä. Toiseen lohkoon voisi heitellä Tiibetinkoirankielen siemeniä ja muita yksivuotisia, esimerkiksi kosmoskukkaa.

Alkukulman syksy on toistaiseksi melko kukaton, mutta sen edessä kukkivat jättipoimulehdet, pallo-ohdakkeet, syysmaksaruohot ja konnanyrtit. Ameriikkaan voisi yrittää sovittaa pari kiinnostavaa asterilajiketta: huiskuasterin ja pursuasterin.

Talon kulman sinkkisoikko

on kuin varattu daalioita varten. 

Iisot, kuten lilansininen tarhaiiso ja hurmaava Koreaniiso, ovat erityisen näyttäviä syksyn kukkijoita. Talon kulman Koreaniiso kukkii vaaleanliloin kukin. Kaikista parasta siinä ovat kuitenkin limenvihreät lehdet, jotka ilahduttavat koko kasvukauden. Talon kulman sinkkisoikko on kuin varattu daalioita varten.

Rusopunalatva kukkisi pidempään kuin purppurapunalatva. Onnistuisinkohan jostain löytämään valkokukkaisen jaloängelmän ‘Splendide White’? Se olisi varmasti kaunis tummalehtisen purppurapunalatvan seurassa.

Avaruudessa syyskukat loistavat poissaolollaan. No, olenhan istuttanut sinne valkoisen syysmaksaruohon ja pallo-ohdakkeen. Ne ovat kuitenkin vielä kovin vaatimattoman kokoisia. Olisi hyvä, jos loistotädykkeiden ja kulleroiden sekaan löytäisi jonkin sopivan syyskukkijan. Sitäkin voisi miettiä, että istuttaisi ‘Rozanne’ -kurjenpolvea keittiön terassin reunaan.

Myskimalva ja kärhö ’Arabella’

takaavatkin runsaan syyskukinnan.

Myskimalva kukkii myöhään syksyllä täyttä päätä Kesäkeittiön kulmalla. Myskimalva ja kärhö ’Arabella’ takaavatkin runsaan syyskukinnan. Voimakkaansininen törmäsinikka on minulla nyt uutena.

Välitila kieltämättä kaipaa limenväristä syyshortensiaa tai japaninhortensiaa.

Jalokurjenpolvet ’Johnson’s Blue’ ja ‘Rozanne’, syysleimu ’Blue Boy’ sekä iki-ihana tertturuusu ’Schneewittchen’ kukkivat nekin Pohjoispihalla, vaikka eivät yhtä runsaina kuin aiemmin. Kurjenpolvilla saisi lisää väriä pohjoispihan syksyyn ennen ruskaa. Varsinainen syksyn kuningatar kuitenkin on syysmaksaruoho. Se säilyttää marjapuuronvärisen kukintonsa vielä lumen allakin jonkin aikaa.

Onneksi syysmaksaruohoa löytyy nykyään myös länsipihalta, Sivupolun varrelta. Jos valkoisia ja / tai punaisia kaunopunahattuja kylväisi syysmaksaruohojen seuraan, tulisi siitä näyttävä syyspenkki melkein sellaisenaan. Entäpä villanukkajäkkärä? Länsireunalle voisi varmaan heitellä vähän kehäkukan siemeniä ja ehkä muutakin.

Voi, olisi niin paljon mielenkiintoisia kasveja: sinertävä purtojuuri, sinikki, myöhäiset metalli- ja jukkapiikkiputki ja mitä kaikkea.


Näkyvätkö syyskukkijat ikkunasta? Säiden huonontuessa on ihanaa, jos viimeisiä kukkia voi ihailla ikkunasta.

Japaninunikko ‘Pacino’ vei sydämeni. Se jaksaa kukkia koko kesän aivan pakkasten tuloon asti. Ja vielä senkin jälkeen, kun kukat ovat kuihtuneet, sillä on kauniit siemenkodat. 

Pikkuruinen Japaninunikko ‘Pacino’ on syksyn suosikkikasvini. Se kukki kesästä asti lähes taukoamatta eikä sillä ollut aikomustakaan lopettaa vielä lokakuussa. Sen kummempia suunnittelematta istutin sen terassin eteen. Paikka oli täysosuma, sillä sen kukinta näkyy vaivattomasti olohuoneen ikkunasta.

Se on lainattu maisema enkä ikinä pystyisi sellaista

värien ilotulitusta omaan puutarhaani loihtimaan.

Olohuoneen ikkunasta näkyy puidun viljapellon takana loistava ruska. Se on lainattu maisema enkä ikinä pystyisi sellaista värien ilotulitusta omaan puutarhaani loihtimaan. Makuuhuoneen ikkunasta näkyvät tertturuusu ‘Schneewittchen’ sekä sen edessä kukkivat syysvuokot. Se ei ole kovin paljon, mutta toisaalta maiseman ruska vetää huomion joka tapauksessa puoleensa.

Keittiön terassin ikkunanäkymään, Avaruuteen, pitää ehdottomasti satsata. Valkoisen syysmaksaruohon ympärille voisi koota kokonaisen syyspenkin. Samoin ruokailuhuoneen ikkunasta saisi näkyä laaja syksyinen kukkaloisto. Siellä on jo hyvä alku, kun syysmaksaruohot ja purppurapunalatva kukkivat.

Keittiön ja kodinhoitohuoneen ikkunoista saan ihailla perennojen ruskavärejä, joten sinne en lisää syyskukkijoita kaivanne. Työhuoneen ikkunasta näen pihlajan latvuksen, joka loistaa punaisen ja oranssin sävyissä. Se on ihana!

Valkoalpi on niin kaunis ja sitä paitsi myös käyttökelpoinen leikkona, että sitä voisin istuttaa ruokailutilan ikkunanäkymään. Ehkä se viihtyisi suuren kiven suojissa.


Onko päivittäisten kulkureittien varsilla syyskukkia ja kauniita yksityiskohtia?

Viime syksynä koristelin terassin callunoilla, sinilaakakatajalla ja hopealangalla. Lisäksi tein muutamia sammalpalloja. 

Terasseja käytetään päivittäin. Nuukuuksissani en ole satsannut niihin kovin paljon. Onhan siellä puksipuu ja muratteja, mutta kun ensimmäiset pakkaset tulevat, joudun viemään muratit ja puksipuun varastoon. Silloin terassi jää aika tyhjäksi. On aika hankkia muutama calluna ja jotain muita kausikukkia sekä värkätä sammalpalloja. Joskus olen tuonut kuusentaimiakin ämpäreihin.

Miten valkoalpit saisi paremmin esiin?

Kanalaan tulee kuljettua parikin kertaa päivässä. Onneksi polun varrella on nähtävää yllin kyllin. Sitä vain mietin, että löytäisinkö törmäsinikalle toisen paikan. Nyt sitä täytyy erikseen muistaa mennä ihailemaan kesäkeittiön kulmalle. Entä miten valkoalpit saisi paremmin esiin?

Oi-joi, miksi en ole hankkinut kausikukkia eteläterassin nurkkaan, josta näkisin ne työhuoneeseeni pitkin päivää ja parhaimmillaan läpi talven? P.S. Korjasin puutteen saman tien. 


Entäpä onko puutarhassa riittävästi ruskavärejä?

Kun ruskan värit saapuvat ja ottavat koko puutarhan syleilyynsä, en kaipaa runsasta kukintaa muuta kuin leikkoja varten.

Rusokirsikka, lamoherukka, villiviini, marja-aronia, pihlaja, lamohietakirsikka ja pensasmustikat räiskyvät loistavan punaisina syysasuissaan. Koivun ruskaväri on lähinnä keltainen, komea sekin. Maa leiskuu punaisena, kun pihlaja on pudottanut lehtensä ensimmäisten joukossa. Amerikanpihlajan ruskaväri on erityisen kaunis, mutta se pudottaa lehtensä melko nopeasti.

Eikä haittaa,

vaikka luumu pudottaa lehtensä

ensimmäisten joukossa.

‘Tohtorin päärynä’ saa lehtiinsä oransseja sävyjä. Joidenkin luumulajikkeiden ruskaväri on kauniin keltainen. Eikä haittaa, vaikka luumu pudottaa lehtensä ensimmäisten joukossa. Kaunis keltainen on näyttävä maassakin. Eri lajikkeet näyttävät tulevan ruskaan eri aikoihin.

Osa kuunliljoista loistaa kauniin keltaisina toisten ollessa vielä vihreitä. Vuorenkilpien lehtiin tulee kirkasta punaista. Grönlanninhanhikin lehdet saavat keltaista ja oranssia. Ah, miten kauniita monet perennat ovatkaan syysväreissään!

Purppuraheisiangervo ’Diabolo’ tummine lehtineen

on ruskan keskellä kuin piste i:n päällä.

Syksyllä puutarha räiskyy punaisena, keltaisena ja oranssina. Tuntuu, että ruskavärejä ei voi olla liikaa. Ruskan loisto saa tällaisen kirkkaankeltaisen vieroksujankin huokailemaan ihastuksesta. Siitä huolimatta on eduksi, että puutarhassa on myös muita lehtivärejä. Purppuraheisiangervo ’Diabolo’ tummine lehtineen on ruskan keskellä kuin piste i:n päällä. Sen syysväri on uskomattoman hieno. Vihreävalkolehtiset valkokirjokanukka ja vuohenkuusama ’Cool Splash’ antavat upean säväyksen kaiken räväkkyyden keskellä.

Kirsikkapuut – paitsi mainitsemani rusokirsikka – ja hevoskastanja pysyvät vihreinä. Tai no, joskus 'Inkeroisten kuulasmarja' ehtii ruskaan mukaan ja muuttuu keltaiseksi. Amerikanheisi ’Jenkki’ on upea; se on melko vihreä, mutta saa kuitenkin liukuvia ruskan värejä lehtiinsä. Meidän pieni vaahteramme saa ruskavärinsä myöhään, mutta se on sitten sitäkin upeampi. 

Helmipihlaja on mielenkiintoinen. Sillä on valkoiset marjat ja räväkän punainen syysväri.

Jutun puutarhan ruskaväreistä löydät täältä.


Sopisiko puutarhaan kokonainen syyspenkki?

Tämän uuden istutusalueen voisin lihottaa syyspenkiksi. 

Minulla on siellä täällä marjapuuronpunaisia syysmaksaruohoja laajoina alueina. Mitäpä jos istuttaisiin niiden seuraksi muita syksyn kukkijoita – valkoisia ja pinkkejä kaunopunahattuja, villanukkajäkkärää ja ehkä kehäkukkia. Ei kai hassumpi olisi sekään, jos istuttaisiin tuon perussyysmaksaruohon rinnalle valkokukkaista sekä purppuralehtistä syysmaksaruohoa.

Purppurapunalatvan seuraan voisin istuttaa rusopunalatvaa. Se jatkaisi tuon penkin syksyn kukintaa. Jos vielä löytäisin sen mainitsemani valkokukkaisen jaloängelmän ‘Splendide White’, olisi vaikutelma varmasti täydellinen.

Avaruuden istutusryhmää – valkoisia syysmaksaruohoja ja pallo-ohdakkeita – voisi täydentää joillakin syksyn kukilla. Kaunopunahattuja kenties? Villanukkajäkkärää? Kehäkukkiakin voisi miettiä. ’Snow Princess’ ainakin on todella kaunis vaaleankeltainen. Konnanyrtillä on raikkaanvihreät lehdet läpi kesän ja syksyllä hempeä kukinta. ‘Rozanne’ -kurjenpolvi reunassa voisi olla aika ihana.

Lisää puutarhan syyskukkijoita löydät täältä.


Suuntaviivat syyspuutarhalle alkavat olla tässä. Talven aikana ideat saavat muhia ja jalostua. Keväällä alkaa sitten taimien bongaus. Odotettavissa on entistäkin kauniimpi ensi syksy. Toivotaan niin.