KALLIS HARRASTUS?

– Onko puutarhanhoito kallis harrastus? 

– Puutarhanhoitoko? Ai kallis vai? Juu, juu. On kyllä. Se on tosi rakas ja kallis harrastus. Minä niin tykkään siitä. Katsokaapa vaikka näitä iiriksiä. Eivätkö ne olekin ihania? Ne ovat sata vuotta vanhaa Haikalan kantaa. Pälä-pälä... Ja ajatelkaapa, että nämä viiruhelvet ovat taiteilija Emil Wikströmin viiruhelpien jälkeläisiä. Sain ne silloin kun... Kälkäti, kälkäti...

Iiriksistä minulle tulee mieleen rakas Eveliina-mummoni. Siksi iirikset ovat minulle erityisen tärkeitä.

Ne kyllä maksavat

istuttamisen vaivan.

– Tarkoitin, että maksavatko ne kasvit kovin paljon? Niitä näyttää olevan täällä aika lailla.
– Juu, maksaruohojahan minulla on. Ne kyllä maksavat istuttamisen vaivan. Kirjoittelin niistä joskus blogiinikin. Ajattelepa kun viime keväänä tökin syysmaksaruohon versoja maahan ihan noin vain, niin nehän lähtivät hienosti kasvamaan... Hölpöti, pölpöti...

Maksaruohoista pitävät muutkin kuin minä.

Kuvan on ottanut Avilla Isopahkala.

– Hyvä rouva, tarkoitin, että mitä tämä maksaa noin niin kuin euroissa ja senteissä. 

– Aivan. Se on kyllä niin, että ne sentit eivät yhtään pidä paikkaansa. Blaa-blaa... Luin, että verikurjenpolvi, siis Geranium sanguineum, olisi korkeudeltaan 20-40 cm, mutta minulla se huitelee pionien yläpuolella. Eräs puutarhuri sanoi, että se saa varmaankin liian vähän valoa ja kurkottelee sitä kohti... Pälä-pälä-pölö...

Piti olla vähintään

aatelinen tai lääkäri.

– Mutta rouva, riittävätkö teidän rahanne tähän kaikkeen?
– Niin, niin. Siis rahat. Ajatella, että 1700-luvulla Caatuwaisen Taudin Juuria oli vaikea saada edes rahalla. Monia pionilajikkeita ei ollut silloin edes jalostettu. Ja saadakseen siemeniä piti olla vähintään aatelinen tai lääkäri ja piti olla hyviä ystävyyssuhteita. Oi-voi! Ensin piti käydä kirjeenvaihtoa ja löytää joku, jonka kanssa voisi edes neuvotella asiasta. Ja kun siemenet vihdoin olivat perillä, jos niitä ylipäätään sai, piti odottaa taas monta vuotta kukkimista... Kälkäti, kälkäti...

Pioni 'Pillow Talk' on kuin unelma.

Niitä on nyt 365.

– Tarkoitan, että oletteko tehneet kustannuslaskelmia kuinka paljon tähän puutarhaan on mennyt? 

– Ai laskelmiako? Juu, tottakai. Niitä on nyt 365. Laskin siihen mukaan kaikki puut, pensaat ja perennat. Otin mukaan kaikki sellaiset, jotka säilyvät monia vuosia. Kehäkukat ja unikot kylväytyvät itsekseen... Höpön-löpön-höpöti... Tulppaanit sen sijaan taantuvat nopeasti ja niitä pitäisi istuttaa joka syksy lisää. Viime syksynä... 

Rakastan tätä 'Royal Wedding' -unikkoa.

– Mihinkähän hänellä oli noin kiire? Olisin mielelläni näyttänyt uusimmat pionit ja ritarinkannukset ja muutaman suunnitelman ensi keväälle sekä tietysti ne laskelmat. Jos nimittäin sen kaiken puutarhaan käytetyn rahan jakaa esimerkiksi kahdellakymmenellä vuodella ja sen jakaa 365 päivällä ja sen taas 24 tunnilla, niin ei tuntihinta päätä huimaa. Siitä kun vähennetään vielä kaikki tuotot, niin plussan puolelle jäädään. Ja korko sen kuin kasvaa.