tiistai 29. joulukuuta 2020

TALVEN KUKKA-ASETELMIA

Syksyllä innostuin kukka-asetelmien tekemisestä. Innostus ei näytä laantumisen merkkejä. Kun muu perhe odotti valkoista joulua, minä kiersin puutarhassa katselemassa, mitä inspiroivaa löytäisin maljakkoon. 

Aluksi tein pieniin kaunoluistimiin asetelman, jonka ripustin ulko-oven viereiselle seinälle. Käytin asetelmassa tuijan oksia, euroopansorvarinpensasta ja vihreitä parsan lehtiä. Hienostunutta hopeaa sain nukkapähkämön lehdistä, jotka säilyvät yllättävän hyvinä vielä pakkasten tultuakin. Ne pärjäävät ilman vettä, koska ne kuivuvat kauniisti. 


Lempeää harmaata asetelmaan antoivat myös hopeamarunan kukkavarret. Terää toin iiristen siemenkodilla sekä kuihtuneilla maksaruohon kukinnoilla. Erityisesti minua inspiroivat kukkineiden ruusujen kukkapohjat. Ne ovat itsessään kuin kukkia.

Ihmeellistä, että asetelma on säilynyt kauniina ilman vettä jo kuukauden päivät.

Varjoyrtti on lempparini.

Itsenäisyyspäiväksi tein asetelman lasisiin maitopulloihin. Leikkovihreänä käytin tuijaa ja muutamia varjoyrtin oksia. Varjoyrtti on lempparini. Se on niin kaunis ja todella kestävä.

Sinivalkoiset kynttilät olisivat sopineet asetelmaan hyvin, mutta ne olin unohtanut hankkia ajoissa.

Lisäksi ostin kimpun valkoisia ruusuja ja poimin omasta puutarhasta muutamia jouluruusuja. Jouluruusut ovat aivan ihania. Ne voi poimia vaikkapa jäisinä ja nuppuisina. Silti ne aukeavat ja kestävät pitkään. Ja uutta kasvaa tilalle. Asetelman somistin pöydälle huolettomasti ripotelluilla kävyillä.

Jouluksi olin suunnitellut valkovihreää asetelmaa. Aatonaaton aamuna ajellessamme Tampereelle haaveilin jalallisesta kukkamaljakosta. - Täksi jouluksi en sitä varmasti saisi, mietin, mutta päätin alkaa sellaista metsästämään. Maljakon pitäisi olla sopivan pieni ja painava ja tietysti kaunis. Metalli olisi itselle mieluisin materiaalina, mutta kaunis savimaljakin olisi hyvä. Jalka ei saisi olla liian korkea.  Kriteereitä oli paljon. Ja kuinka sattuikaan...

Joskus sitä vain sattuu olemaan
oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Parin muun asian ohella ehdin poiketa pienellä kirpputorilla. Sen hyllyt ammottivat tyhjyyttään, mutta eräällä hyllyllä nökötti pieni kannellinen tinamalja, joka oli koristeltu Berliini-aiheisin kuvioin. Se oli juuri sopivan kokoinen ja riittävän painava. Joskus sitä vain sattuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Vieläkin ihmettelen, miten se oli mahdollista. 

Kapeassa maljassa kukkavarret pysyvät halutuissa kohdissa toistensa tukemina.

Kukkakaupassa silmäni osuivat kauhtuneenoranssiin suuren neilikkaan. Se muutti suunnitelmani siinä paikassa. Tuon neilikan lisäksi ostin kimpun valkoisia tulppaaneita, pieniä hailakanoransseja neilikoita sekä pari valkoista freesiaa. 

Tuli niin jouluinen olo!

Jouluruusuja poimin omasta puutarhasta. Lauma valkohäntäkauriita katseli minua pellolla, kun leikkasin jäisiä kukkia. Tuli niin jouluinen olo! Hetken mielijohteesta leikkasin muutaman oksan kuihtuneita syyshortensioita. Yllättävän hyvin nuo pehmeänruskeat hortensiat sopivat neilikoiden väreihin. 


Vihreätkin sain pihalta: vähän tuijaa ja muutaman varjoyrtin. Samalla päätin, että ensi kesänä istutan varjoyrttiä lisää mahdollisimman moneen paikkaan, jotta raaskin poimia sitä reilusti kaikkiin talven asetelmiin.

Olen laskenut päiviä.

Bloggaajista innokkaimmat aloittivat joulufiilistelynsä jo syyskuussa. Minä juhlin joulua lyhyemmän kaavan mukaan. Jouluvalmistelut aloitin vasta itsenäisyyspäivän jälkeen. Sen sijaan pääsiäistä odotan jo nyt. Olen laskenut päiviä. Tänä vuonnahan pääsiäinen on heti huhtikuun alussa. Juhlapöydän kattaus, pashan resepti sekä kukka-asetelman suunnittelu on jo pantu mietintämyssyyn. 

Onneksi tuli talvi ja lunta, sillä talven jälkeen tulee kevät. Minun kevääni alkanee parin viikon päästä, jos vanhat merkit paikkansa pitävät. Tänä vuonna nimittäin kevääni alkoi tammikuun 9. päivä, jolloin aurinko paistoi ensi kertaa ikkunoista sisään sen jälkeen, kun joulutavarat oli laitettu pois. Ihan sama millaiset myräkät tai paukkupakkaset tulevat, mielessäni on silloin kevät. Silloin laitan pöydälle kevätliinan ja katson, olisivatko ensimmäiset kuvastot jo ilmestyneet ja …

12 kommenttia:

  1. Kauniita asetelmia olet tehnyt ja kaunis kattaus. Minulla on maljakoita monta kymmentä osan olen tosin myynyt kirpparilla muutama vuosi sitten. Vielä minä en odota mitään elän nyt vain tässä hetkessä ja nautin. Nautin rauhasta ja kiireettömyydestä niin kauan että kyllästyn 🤗😁 ja sitten alkaakin tosi toiminta taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Nila!

      Minulla on vain muutama maljakko. Nyt niitä on alkanut tehdä mieli lisää, kun innostuin kukka-asetelmista. Kirpputoreilta niitä on kiva bongailla. 😊

      Minäkin tykkään elää nykyhetkessä ja yleensä en odota mitään erityistä vuodenaikaa, vaan nautin juuri siitä, mikä on menossa. Mutta juuri nyt nautin tuon kevättunteen odotuksesta! Sen odottamisessa on aivan erityinen hohtonsa. 😊

      Poista
  2. Aivan ihana tina-astia kukkia varten, upea löytö!
    Ihailin jo aikaisemmin kuvissasi noita luistimissa olevia asetelmia, hieno idea ja toteutus on oikein kaunis.
    Nyt alkaa mieli kääntyä jo kevättä ja valoa kohti, ymmärrän tuon sinun kevään merkkisi :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen niin onnellinen tuosta tina-astiasta. 😊

      Kiitos, Päivi! Asetelmien tekeminen tähän aikaan vuodesta on tosi jännittävää, kun ei yhtään tiedä mitä puutarhasta maljakkoon saa.

      Auringonpaiste tekee ihmeitä näihin aikoihin vuodesta. 😊

      Poista
  3. todella kauniita kukka-asetelmia olet tehnyt ja hienon maljakon löysit!

    VastaaPoista
  4. Sinulla on kyllä taiteellista silmää noille kukka-asetelmille! Varsinkin tuo tinavaasissa olevva asetelma hivelee silmiä. Tammikuun ensimmäisissä aurinkoisissa päivissä on samaa taikaa kuin kevään ensimmäisessä kukassa. Vaikka täällä tammikuusta on vielä vähintään kolme kuukautta ensimmäisiin pälvipaikkoihin ja talven kovimmat pakkaset vasta edessä, niin silti aurinkoisista pakkaspäivistä tulee jollain tapaa keväinen olo. Niitä odotellessa... :) Iloa vuoden viimeisiin hetkiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minna! ♥ Jännä, että tykkäsit juuri tuosta asetelmasta. Kun sain sen valmiiksi, olin tosi pettynyt. Minusta se näytti aivan kamalalta. Sitten kun kukat rupesivat aukeamaan, aloin pitää siitä enemmän eikä se näyttänyt enää niin hullulta. 😊

      Kiva, kun ymmärsit ajatukseni. On hyvä osata elää hetkessä ja niin yleensä teenkin. Suon kuitenkin itselleni tuon kevään odottamisen ilon. Se on niin ihanaa. Ensin tulee kevätmieli, sitten tulee talvi. Oikea kevät tulee sitten joskus. Siihen asti nautitaan lumesta, jos sitä saadaan. Täällä satoi eilen reilu kerros lunta, mutta tänään se on jo melkein poissa. Mutta nautitaan silloin, kun sitä on. Sen hetken. 😊

      Kiitos samoin sinne teidän perheelle!

      Poista
  5. Hianoja kukka-asetelmia taas! Joskus siton oikias paikas oikiahan aikahan, niinku sä kipparilla. Muston tuntunu het joulun jäläkihin, etton jo vuasi 2021, mutta sehän onki vasta huamenna :) Mitähän hianua nähärähän ens pääsiääsenä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Navettapiika! Niinpä. 😊 Välipäivät sujahtavat aina niin nopeasti, ettei ollenkaan tiedä mikä päivä (ja mikä vuosi 😉) milloinkin on.

      Sormet niin syyhyäisivät päästä jo pääsiäisasetelman tekoon. 😊

      Poista
  6. Niin kauniista kaikki asetelmasi. Pieniä sieviä juttuja pitävät sisällään! <3

    VastaaPoista