TALVEN KUKKA-ASETELMIA

Syksyllä innostuin kukka-asetelmien tekemisestä. Innostus ei näytä laantumisen merkkejä. Kun muu perhe odotti valkoista joulua, minä kiersin puutarhassa katselemassa, mitä inspiroivaa löytäisin maljakkoon. 

Aluksi tein pieniin kaunoluistimiin asetelman, jonka ripustin ulko-oven viereiselle seinälle. Käytin asetelmassa tuijan oksia, euroopansorvarinpensasta ja vihreitä parsan lehtiä. Hienostunutta hopeaa sain nukkapähkämön lehdistä, jotka säilyvät yllättävän hyvinä vielä pakkasten tultuakin. Ne pärjäävät ilman vettä, koska ne kuivuvat kauniisti. 

Lempeää harmaata asetelmaan antoivat myös hopeamarunan kukkavarret. Terää toin iiristen siemenkodilla sekä kuihtuneilla maksaruohon kukinnoilla. Erityisesti minua inspiroivat kukkineiden ruusujen kukkapohjat. Ne ovat itsessään kuin kukkia.

Ihmeellistä, että asetelma on säilynyt kauniina ilman vettä jo kuukauden päivät.

Varjoyrtti on lempparini.

Itsenäisyyspäiväksi tein asetelman lasisiin maitopulloihin. Leikkovihreänä käytin tuijaa ja muutamia varjoyrtin oksia. Varjoyrtti on lempparini. Se on niin kaunis ja todella kestävä.

Sinivalkoiset kynttilät olisivat sopineet asetelmaan hyvin, mutta ne olin unohtanut hankkia ajoissa.

Lisäksi ostin kimpun valkoisia ruusuja ja poimin omasta puutarhasta muutamia jouluruusuja. Jouluruusut ovat aivan ihania. Ne voi poimia vaikkapa jäisinä ja nuppuisina. Silti ne aukeavat ja kestävät pitkään. Ja uutta kasvaa tilalle. Asetelman somistin pöydälle huolettomasti ripotelluilla kävyillä.

Jouluksi olin suunnitellut valkovihreää asetelmaa. Aatonaaton aamuna ajellessamme Tampereelle haaveilin jalallisesta kukkamaljakosta. - Täksi jouluksi en sitä varmasti saisi, mietin, mutta päätin alkaa sellaista metsästämään. Maljakon pitäisi olla sopivan pieni ja painava ja tietysti kaunis. Metalli olisi itselle mieluisin materiaalina, mutta kaunis savimaljakin olisi hyvä. Jalka ei saisi olla liian korkea.  Kriteereitä oli paljon. Ja kuinka sattuikaan...

Joskus sitä vain sattuu olemaan

oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Parin muun asian ohella ehdin poiketa pienellä kirpputorilla. Sen hyllyt ammottivat tyhjyyttään, mutta eräällä hyllyllä nökötti pieni kannellinen tinamalja, joka oli koristeltu Berliini-aiheisin kuvioin. Se oli juuri sopivan kokoinen ja riittävän painava. Joskus sitä vain sattuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Vieläkin ihmettelen, miten se oli mahdollista. 

Kapeassa maljassa kukkavarret pysyvät halutuissa kohdissa toistensa tukemina.

Kukkakaupassa silmäni osuivat kauhtuneenoranssiin suuren neilikkaan. Se muutti suunnitelmani siinä paikassa. Tuon neilikan lisäksi ostin kimpun valkoisia tulppaaneita, pieniä hailakanoransseja neilikoita sekä pari valkoista freesiaa. 

Tuli niin jouluinen olo!

Jouluruusuja poimin omasta puutarhasta. Lauma valkohäntäkauriita katseli minua pellolla, kun leikkasin jäisiä kukkia. Tuli niin jouluinen olo! Hetken mielijohteesta leikkasin muutaman oksan kuihtuneita syyshortensioita. Yllättävän hyvin nuo pehmeänruskeat hortensiat sopivat neilikoiden väreihin. 

Vihreätkin sain pihalta: vähän tuijaa ja muutaman varjoyrtin. Samalla päätin, että ensi kesänä istutan varjoyrttiä lisää mahdollisimman moneen paikkaan, jotta raaskin poimia sitä reilusti kaikkiin talven asetelmiin.

Olen laskenut päiviä.

Bloggaajista innokkaimmat aloittivat joulufiilistelynsä jo syyskuussa. Minä juhlin joulua lyhyemmän kaavan mukaan. Jouluvalmistelut aloitin vasta itsenäisyyspäivän jälkeen. Sen sijaan pääsiäistä odotan jo nyt. Olen laskenut päiviä. Tänä vuonnahan pääsiäinen on heti huhtikuun alussa. Juhlapöydän kattaus, pashan resepti sekä kukka-asetelman suunnittelu on jo pantu mietintämyssyyn. 

Onneksi tuli talvi ja lunta, sillä talven jälkeen tulee kevät. Minun kevääni alkanee parin viikon päästä, jos vanhat merkit paikkansa pitävät. Tänä vuonna nimittäin kevääni alkoi tammikuun 9. päivä, jolloin aurinko paistoi ensi kertaa ikkunoista sisään sen jälkeen, kun joulutavarat oli laitettu pois. Ihan sama millaiset myräkät tai paukkupakkaset tulevat, mielessäni on silloin kevät. Silloin laitan pöydälle kevätliinan ja katson, olisivatko ensimmäiset kuvastot jo ilmestyneet ja …