Pellot alkavat vaihtaa väriään vihreästä lempeään ruskeaan.
Kuvittele syksyistä peltomaisemaa: vilja on puitu, pellot lainehtivat
vaaleanruskeina. Aurinko saa pellot läikehtimään. Osa pelloista on kynnetty ja niiden pinta
aaltoilee kauniisti maastoa myötäillen.
Viimeiset viljat odottavat puimuria.
On helppo yhtyä navajo-intiaanien näkemykseen
siitä, että ruskea ja harmaa ovat sama väri.
Sitten tulevat marraskuun harmaat säät. Maa näyttää
ruskeanharmaalta. On helppo yhtyä navajo-intiaanien näkemykseen siitä, että
ruskea ja harmaa ovat sama väri.
Muuttomatkalle valmistautuvat jousenet ovat kuin valopilkkuja peltomaisemassa aitamme takana.
Tummanruskeissa kynnöspelloissa
on vahva kevään viesti.
Vähän myöhemmin ruskea maa saa väistyä valkoisen tieltä,
mutta puiden ruskeat oksat piirtyvät kuin taidegrafiikka harmaata taivasta
vasten. Kun sitten lumi sulaa, alkaa uusi ruskea kausi, joka on kuitenkin
tunnelmaltaan aivan erilainen. Tummanruskeissa kynnöspelloissa on vahva kevään
viesti.
Mitä sinulle tulee mieleen ruskeasta? Ehkä suklaa,
maitokahvi, kaneli? Millaisia tunnelmia ruskea sinussa herättää?
Osmankäämi kasvaa puutarhassamme luontaisella paikallaan.
Minulle ruskeasta tulee mieleen maanläheinen elämä,
rauhallinen talvi-ilta kodin lämmössä, pehmeys, rakkaat lemmikkieläimet,
vaatimattomuus, lämpö, puutarhan kevätpuuhat.
Onneli kevään ruskeassa maisemassa.
Kuvan on ottanut Avilla Isopahkala.
Jos siirryn ajatuksissani
maalis-huhtikuiseen puutarhaan, mieleni täyttää toivo. Hämmästyttävää!
Ajatellessani vaaleanruskeita säkkikangashupuilla peitettyjä havuja ruskeassa
maisemassa, suupieleni kääntyvät hymyyn: kevät on ihan pian täällä ja
krookukset nousevat ruskeiden käppyräisten lehtien seasta.
Ruskea ei olekaan minulle pelkästään kuihtuneiden kukkien ja
puoliksi maatuneiden lehtien väri. Se on myös toivon väri.
Säkkikangashuput sointuvat kauniisti huhtikuiseen värimaailmaan.
Ruskeaa pidetään maanläheisenä, yksinkertaisena,
vaatimattomana, käytännöllisenä, äidillisenä ja lämpimänä, joskus myös
masentavana ja melankolisena värinä. Ruskea herättää mukavuuden ja
turvallisuuden tunteita. Ruskeaan liittyy myös ripaus eksotiikkaa, onhan se
suklaan, kahvin ja monien mausteiden väri.
Oikeassa paikassa ruskea on se suola puurossa.
Ruskea on hyljeksitty väri puutarhassa. Kun kirjoissa tai
sivustoilla esitellään puutarhan värejä, ruskea sivuutetaan yleensä täysin. Usein
ruskeaa ei edes mainita. Eipä silti, ruskeakukkaisia kasveja on hyvin vähän. On
aivan totta, ettei ruskea voi olla puutarhakukkien vallitseva väri. Sellainen
puutarha näyttäisi kuihtuneelta. Kuitenkin oikeassa paikassa ruskea on se suola
puurossa. Pikku ripaus ruskeaa – oksa, siemenkota tai mustapäivänhattu –
hempeässä leikkokimpussa tai penkissä antaa juuri oikean terän.
Loistopäivänhattu ’Green Wizzard’ tuo sopivasti särmää hempeään kimppuun.
Jopa Google vieroksuu ruskeaa puutarhassa niin, ettei
millään usko, että haen oikeasti hakusanalla ”ruskealehtiset kasvit”. Se vain
ilmoittaa ykskantaan: ”Näytetään tulokset haulla liuskalehtiset kasvit”. Kun
jääräpäisesti napsautan: ”Hae kyselyllä ruskealehtiset kasvit” se vielä kysyy:
”Tarkoititko liuskalehtiset kasvit”. Taipuu lopulta pyyntööni. Tarjoaa
kuitenkin alkuun Iltalehden artikkelia: 6 tapaa elvyttää huonekasvi kuoleman
kielistä. Huoh!
Lopulta kuitenkin ruskealehtisiä kasveja löytyy: sara, fenkoli
’Smokey’, mukulaleinikki 'Brazen Hussy', kanna ’Canna Crozy’, täpläkurjenpolvi
’Espresso’ ja joitakin muitakin. Rusokirsikan lehdistö on puhjetessaan
ruskeanpunainen. Myös valeangervon lehdet puhkeavat punaruskeina.
Valeangervo aloittaa ja lopettaa kauden pronsssin värisenä.
Minun ruskeat kukkani ja ruskealehtiset kasvini ovat tulleet
puutarhaani ilman eri tilausta. Osmankäämit kasvoivat paikallaan jo ennen
meidän tuloamme. Loistopäivänhatun ostin heräteostoksena. Punaruskeina lehteen
puhkeavien valeangervon ja rusokuusaman hankin ihan muista syistä kuin
ruskeiden lehtien vuoksi. Olen kuitenkin onnellinen kaikista niistä. On niin
hyvä, kun elämä ei aina mene omien nuottien mukaan.
Ripaus ruskeaa... Kehäkukka 'Snow Princess'
Ruskea värinä ei oikein puhuttele minua. Se on sekoitus montaa väriä, eikä siis oikeasti ole siis itse mitään :D Ruskea on aina kompromissi, joka ei riitele minkään kanssa. Siis sangen sopuisa väri, jolle on varmaan oma mielentilansa - tyyni ja seesteinen. Ruskealla ei ole temperamenttia - siksi se ei ole oikein minun värini. Mutta se on puutarhassakin monen muun leppoisa naapuri.
VastaaPoistaKiva postaus - kiitos taas ajatusten virittämisestä!
Kiitos itsellesi hyvästä kommentista!
PoistaNiin, sekoitus tosiaan. Voi voi, kun lapsena sai ihanan kirkkaat muovailuvahat ja aina ajatteli, että näitä en kyllä sekoita - ja aina lopputuloksena oli ruskea möykky :D
Kirjoittaessani väreistä olen pyrkinyt pitämään mielen avoimena ja näkemään jokaisessa värissä hyvät puolet. Se on ollut hauskaa ja olen sen myötä saanut kokea hienoja elämyksiä. Ruskea ei ole minunkaan lempparini, mutta ehkä jatkossa katselen puutarhan ruskeita kukkia ja lehtiä vähän eri silmällä :)
Hyviä huomioita. Usein sitä tulee ekana mieleen vihreä, kun miettii vahvasti luontoon liittyviä värejä. Ruskea taitaa kuitenkin olla paljon laajemmin luonnossa havaittava väri kuin vihreä - sitä on joka puolella ja miltei kaikkina vuodenaikoina.
VastaaPoistaNiin. Ruskea on luonnossa jotenkin niin itsestäänselvä väri, että sitä harvoin tulee edes ajatelleeksi. Vihreää ja valkoista odottaa, mutta ruskea...se vain on. Sitä on enemmän tai vähemmän, mutta melkein aina ruskea jää sivuosaan.
PoistaMinä olen monesti ihmetellyt sitä, miten ruskea väri näyttää luonnossa syksyllä niin ankealta, mutta kevään tullen se ihastuttaa. Ihan sama paljas ruskea maa, mutta keväällä se muka näyttää ihan eriltä. Keväällä se on kaunista ruskeaa, kun taas syksyllä alakuloista ja vähän ankeaakin. Ehkä se on tuo kevätaurinko joka saa näyttämään kaiken niin kovin kauniilta ja uudelta, ruskean, paljaan maankin 😉😊
VastaaPoistaTuon koin juuri tänään! Satuin ikkunasta katsahtamaan pihan laidalla olevan kuusen juurelle. Aurinko oli sulattanut siihen tummanruskean läntin. Mieleeni tulvahtivat ihanat mielikuvat lapsuudesta kun ensimmäistä kertaa keväällä pääsi tekemään "lihapullia" savivellistä. Miten kaunis tuo ruskea laikku olikaaan :)
PoistaRuskea on yllättävä väri - ei ole yhtä ruskeaa. Kun se muodostuu väriympyrän kaikista väreistä, joku niistä voi olla voimakkaampi. Lisäksi valkoisen ja mustan kautta ruskea muuttuu. Männyn runkojen punaruskea, mullan harmaanruskea, auringonkukan keskustan sukalaanruskea - löytyy vaikka minkälaista ruskeaa. Mikä on ruskean rooli puutarhassa? Ehkä se on tausta tai joskus väriloiston keskellä jännittävä tumma täplä, joka tuo värit hyvin esiin.
VastaaPoistaNiin. Ihania ruskeita löytyy paljon: patinoitunut puu, kävyt, saviruukut, pajutyöt, orava, siili... Hyvä, että ne ovat ruskeita.
PoistaEihän sitä osaisi kovin laajaa ruskeaa istutusta tehdä, mutta pieni täplä oikeassa kohdassa on ihan nappivalinta :)
Ihanat maisemakuvat nuo kaksi ylintä. Oikein kaunis on ruskea niissä kuvissa. Kukkapenkissä ruskea maa ilahduttaa keväällä, kunnes toivoo, että se mahdollisimman pian on täynnä vihreää.
VastaaPoistaKiitos! Juuri niin. Ensin toivoo ruskeaa ja sitten mahdollisimman pian ja paljon vihreää :)
PoistaRuskeasta minulle tulee mieleen entisen kotimme ruskea sohva. Uutena kiva, mutta nyt ehdoton nou nou! Pidän kyllä ruskeasta, mutta tällä hetkellä kahvissa ja kaakaossa. Ruskeat silmät ovat kyllä ihanat! Haaveilin lapsena ruskeasilmäisistä lapsista(ja ruskeaihoisista) Tuli vaaleita:)))
VastaaPoistaAikansa kutakin. Meillä on paljon punaruskeita umpipuisia vitriinikaappeja ja muita huonekaluja. Nyt en sitä sävyä ostaisi, mutta vaihtaakaan ei voi. Yritän tykätä niistä :)
PoistaSaithan sen yhden ruskeaihoisen nuken, joka vahingossa maalattiin :D
Niinpä:))) Oliko sinun Bettiina vaalea vai ruskea? Minulla oli Elisabet. Minulla on kuvakin niistä. Kaksi tummaa ja yksi vaalea.
Poista:D Bettiina oli painava opetusnukke, vaalea. Toinen nukkeni, jonka nimeä en muista, oli vaalea ja vaaleahiuksinen. Kun se yksi tummatukkainen muuttui tummaihoiseksi, minäkin halusin omastani yhtä hienon. Ja sehän maalattiin. En silloin tajunnut epäloogisuutta tumman ihonvärin, vaaleiden hiusten ja sinisten silmien kesken :D Tai sitten en antanut moisten pikku yksityiskohtien haitata :D Olisipa hauska nähdä s kuva.
PoistaMullon ollu vaatetukses ruskia kausi ja samoon sisustukses. Oikiastansa son sisustukses nykki. Son käytännön sanelema juttu. Mutta ruskia yhyristettynä puutarhahan, tuntuu ensi jotenki ourolta. Ensimmääsenä ku tuloo miälehen kaikki muut färit, mutta ruskiastahan kevät alakaa ja ruskiahan kesä syksyllä päättyy. Ja ohan sitä läsnä puutarhas kaiken kesää, on ruskiat kalusteet, terassi ja ruskeeta kukkapurkkiaki. Nii ja ne puunrungot :)
VastaaPoistaMeilläkin on ruskeaa sisustuksessa. Esim. wc:ssä on seinällä pieniä hiekanruskeita rantakiviä ja kaakelit ovat vaihtelevan harmaanruskeita. Pidän sen maanläheisestä tunnelmasta.
PoistaTulee mieleen, että ruskea on puutarhassa kuin se puun runko: välttämätön, mutta jää aika piiloon kun vihreä valtaa maiseman.