torstai 21. maaliskuuta 2019

RUSKEAA

Ympäristön ja monien muiden tekijöiden sanotaan vaikuttavan värien kokemiseen. Mielestäni ruskean kohdalla tämä erityisesti korostuu.

Pellot alkavat vaihtaa väriään vihreästä lempeään ruskeaan.

Kuvittele syksyistä peltomaisemaa: vilja on puitu, pellot lainehtivat vaaleanruskeina. Aurinko saa pellot läikehtimään.  Osa pelloista on kynnetty ja niiden pinta aaltoilee kauniisti maastoa myötäillen.

Viimeiset viljat odottavat puimuria.

On helppo yhtyä navajo-intiaanien näkemykseen
siitä, että ruskea ja harmaa ovat sama väri.

Sitten tulevat marraskuun harmaat säät. Maa näyttää ruskeanharmaalta. On helppo yhtyä navajo-intiaanien näkemykseen siitä, että ruskea ja harmaa ovat sama väri.

Muuttomatkalle valmistautuvat jousenet ovat kuin valopilkkuja peltomaisemassa aitamme takana.

Tummanruskeissa kynnöspelloissa
on vahva kevään viesti.

Vähän myöhemmin ruskea maa saa väistyä valkoisen tieltä, mutta puiden ruskeat oksat piirtyvät kuin taidegrafiikka harmaata taivasta vasten. Kun sitten lumi sulaa, alkaa uusi ruskea kausi, joka on kuitenkin tunnelmaltaan aivan erilainen. Tummanruskeissa kynnöspelloissa on vahva kevään viesti.

Mitä sinulle tulee mieleen ruskeasta? Ehkä suklaa, maitokahvi, kaneli? Millaisia tunnelmia ruskea sinussa herättää?

Osmankäämi kasvaa puutarhassamme luontaisella paikallaan.

Minulle ruskeasta tulee mieleen maanläheinen elämä, rauhallinen talvi-ilta kodin lämmössä, pehmeys, rakkaat lemmikkieläimet, vaatimattomuus, lämpö, puutarhan kevätpuuhat. 

Onneli kevään ruskeassa maisemassa.
Kuvan on ottanut Avilla Isopahkala.

Jos siirryn ajatuksissani maalis-huhtikuiseen puutarhaan, mieleni täyttää toivo. Hämmästyttävää! Ajatellessani vaaleanruskeita säkkikangashupuilla peitettyjä havuja ruskeassa maisemassa, suupieleni kääntyvät hymyyn: kevät on ihan pian täällä ja krookukset nousevat ruskeiden käppyräisten lehtien seasta.

Ruskea ei olekaan minulle pelkästään kuihtuneiden kukkien ja puoliksi maatuneiden lehtien väri. Se on myös toivon väri.

Säkkikangashuput sointuvat kauniisti huhtikuiseen värimaailmaan.


Ruskeaa pidetään maanläheisenä, yksinkertaisena, vaatimattomana, käytännöllisenä, äidillisenä ja lämpimänä, joskus myös masentavana ja melankolisena värinä. Ruskea herättää mukavuuden ja turvallisuuden tunteita. Ruskeaan liittyy myös ripaus eksotiikkaa, onhan se suklaan, kahvin ja monien mausteiden väri.

Oikeassa paikassa ruskea on se suola puurossa. 

Ruskea on hyljeksitty väri puutarhassa. Kun kirjoissa tai sivustoilla esitellään puutarhan värejä, ruskea sivuutetaan yleensä täysin. Usein ruskeaa ei edes mainita. Eipä silti, ruskeakukkaisia kasveja on hyvin vähän. On aivan totta, ettei ruskea voi olla puutarhakukkien vallitseva väri. Sellainen puutarha näyttäisi kuihtuneelta. Kuitenkin oikeassa paikassa ruskea on se suola puurossa. Pikku ripaus ruskeaa – oksa, siemenkota tai mustapäivänhattu – hempeässä leikkokimpussa tai penkissä antaa juuri oikean terän.

Loistopäivänhattu ’Green Wizzard’ tuo sopivasti särmää hempeään kimppuun.

Jopa Google vieroksuu ruskeaa puutarhassa niin, ettei millään usko, että haen oikeasti hakusanalla ”ruskealehtiset kasvit”. Se vain ilmoittaa ykskantaan: ”Näytetään tulokset haulla liuskalehtiset kasvit”. Kun jääräpäisesti napsautan: ”Hae kyselyllä ruskealehtiset kasvit” se vielä kysyy: ”Tarkoititko liuskalehtiset kasvit”. Taipuu lopulta pyyntööni. Tarjoaa kuitenkin alkuun Iltalehden artikkelia: 6 tapaa elvyttää huonekasvi kuoleman kielistä. Huoh!

Lopulta kuitenkin ruskealehtisiä kasveja löytyy: sara, fenkoli ’Smokey’, mukulaleinikki 'Brazen Hussy', kanna ’Canna Crozy’, täpläkurjenpolvi ’Espresso’ ja joitakin muitakin. Rusokirsikan lehdistö on puhjetessaan ruskeanpunainen. Myös valeangervon lehdet puhkeavat punaruskeina.

Valeangervo aloittaa ja lopettaa kauden pronsssin värisenä.

Minun ruskeat kukkani ja ruskealehtiset kasvini ovat tulleet puutarhaani ilman eri tilausta. Osmankäämit kasvoivat paikallaan jo ennen meidän tuloamme. Loistopäivänhatun ostin heräteostoksena. Punaruskeina lehteen puhkeavien valeangervon ja rusokuusaman hankin ihan muista syistä kuin ruskeiden lehtien vuoksi. Olen kuitenkin onnellinen kaikista niistä. On niin hyvä, kun elämä ei aina mene omien nuottien mukaan.

Ripaus ruskeaa... Kehäkukka 'Snow Princess'

16 kommenttia:

  1. Ruskea värinä ei oikein puhuttele minua. Se on sekoitus montaa väriä, eikä siis oikeasti ole siis itse mitään :D Ruskea on aina kompromissi, joka ei riitele minkään kanssa. Siis sangen sopuisa väri, jolle on varmaan oma mielentilansa - tyyni ja seesteinen. Ruskealla ei ole temperamenttia - siksi se ei ole oikein minun värini. Mutta se on puutarhassakin monen muun leppoisa naapuri.

    Kiva postaus - kiitos taas ajatusten virittämisestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi hyvästä kommentista!

      Niin, sekoitus tosiaan. Voi voi, kun lapsena sai ihanan kirkkaat muovailuvahat ja aina ajatteli, että näitä en kyllä sekoita - ja aina lopputuloksena oli ruskea möykky :D

      Kirjoittaessani väreistä olen pyrkinyt pitämään mielen avoimena ja näkemään jokaisessa värissä hyvät puolet. Se on ollut hauskaa ja olen sen myötä saanut kokea hienoja elämyksiä. Ruskea ei ole minunkaan lempparini, mutta ehkä jatkossa katselen puutarhan ruskeita kukkia ja lehtiä vähän eri silmällä :)

      Poista
  2. Hyviä huomioita. Usein sitä tulee ekana mieleen vihreä, kun miettii vahvasti luontoon liittyviä värejä. Ruskea taitaa kuitenkin olla paljon laajemmin luonnossa havaittava väri kuin vihreä - sitä on joka puolella ja miltei kaikkina vuodenaikoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Ruskea on luonnossa jotenkin niin itsestäänselvä väri, että sitä harvoin tulee edes ajatelleeksi. Vihreää ja valkoista odottaa, mutta ruskea...se vain on. Sitä on enemmän tai vähemmän, mutta melkein aina ruskea jää sivuosaan.

      Poista
  3. Minä olen monesti ihmetellyt sitä, miten ruskea väri näyttää luonnossa syksyllä niin ankealta, mutta kevään tullen se ihastuttaa. Ihan sama paljas ruskea maa, mutta keväällä se muka näyttää ihan eriltä. Keväällä se on kaunista ruskeaa, kun taas syksyllä alakuloista ja vähän ankeaakin. Ehkä se on tuo kevätaurinko joka saa näyttämään kaiken niin kovin kauniilta ja uudelta, ruskean, paljaan maankin 😉😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon koin juuri tänään! Satuin ikkunasta katsahtamaan pihan laidalla olevan kuusen juurelle. Aurinko oli sulattanut siihen tummanruskean läntin. Mieleeni tulvahtivat ihanat mielikuvat lapsuudesta kun ensimmäistä kertaa keväällä pääsi tekemään "lihapullia" savivellistä. Miten kaunis tuo ruskea laikku olikaaan :)

      Poista
  4. Ruskea on yllättävä väri - ei ole yhtä ruskeaa. Kun se muodostuu väriympyrän kaikista väreistä, joku niistä voi olla voimakkaampi. Lisäksi valkoisen ja mustan kautta ruskea muuttuu. Männyn runkojen punaruskea, mullan harmaanruskea, auringonkukan keskustan sukalaanruskea - löytyy vaikka minkälaista ruskeaa. Mikä on ruskean rooli puutarhassa? Ehkä se on tausta tai joskus väriloiston keskellä jännittävä tumma täplä, joka tuo värit hyvin esiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Ihania ruskeita löytyy paljon: patinoitunut puu, kävyt, saviruukut, pajutyöt, orava, siili... Hyvä, että ne ovat ruskeita.

      Eihän sitä osaisi kovin laajaa ruskeaa istutusta tehdä, mutta pieni täplä oikeassa kohdassa on ihan nappivalinta :)

      Poista
  5. Ihanat maisemakuvat nuo kaksi ylintä. Oikein kaunis on ruskea niissä kuvissa. Kukkapenkissä ruskea maa ilahduttaa keväällä, kunnes toivoo, että se mahdollisimman pian on täynnä vihreää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Juuri niin. Ensin toivoo ruskeaa ja sitten mahdollisimman pian ja paljon vihreää :)

      Poista
  6. Ruskeasta minulle tulee mieleen entisen kotimme ruskea sohva. Uutena kiva, mutta nyt ehdoton nou nou! Pidän kyllä ruskeasta, mutta tällä hetkellä kahvissa ja kaakaossa. Ruskeat silmät ovat kyllä ihanat! Haaveilin lapsena ruskeasilmäisistä lapsista(ja ruskeaihoisista) Tuli vaaleita:)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikansa kutakin. Meillä on paljon punaruskeita umpipuisia vitriinikaappeja ja muita huonekaluja. Nyt en sitä sävyä ostaisi, mutta vaihtaakaan ei voi. Yritän tykätä niistä :)

      Saithan sen yhden ruskeaihoisen nuken, joka vahingossa maalattiin :D

      Poista
    2. Niinpä:))) Oliko sinun Bettiina vaalea vai ruskea? Minulla oli Elisabet. Minulla on kuvakin niistä. Kaksi tummaa ja yksi vaalea.

      Poista
    3. :D Bettiina oli painava opetusnukke, vaalea. Toinen nukkeni, jonka nimeä en muista, oli vaalea ja vaaleahiuksinen. Kun se yksi tummatukkainen muuttui tummaihoiseksi, minäkin halusin omastani yhtä hienon. Ja sehän maalattiin. En silloin tajunnut epäloogisuutta tumman ihonvärin, vaaleiden hiusten ja sinisten silmien kesken :D Tai sitten en antanut moisten pikku yksityiskohtien haitata :D Olisipa hauska nähdä s kuva.

      Poista
  7. Mullon ollu vaatetukses ruskia kausi ja samoon sisustukses. Oikiastansa son sisustukses nykki. Son käytännön sanelema juttu. Mutta ruskia yhyristettynä puutarhahan, tuntuu ensi jotenki ourolta. Ensimmääsenä ku tuloo miälehen kaikki muut färit, mutta ruskiastahan kevät alakaa ja ruskiahan kesä syksyllä päättyy. Ja ohan sitä läsnä puutarhas kaiken kesää, on ruskiat kalusteet, terassi ja ruskeeta kukkapurkkiaki. Nii ja ne puunrungot :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on ruskeaa sisustuksessa. Esim. wc:ssä on seinällä pieniä hiekanruskeita rantakiviä ja kaakelit ovat vaihtelevan harmaanruskeita. Pidän sen maanläheisestä tunnelmasta.

      Tulee mieleen, että ruskea on puutarhassa kuin se puun runko: välttämätön, mutta jää aika piiloon kun vihreä valtaa maiseman.

      Poista