Illemmalla Onneli oksensi. En ollut vieläkään huolissani. Sattuuhan sitä. Vähän myöhemmin näin Onnelin istuvan oudosti. Sen silmät seisoivat päässä eikä se kiinnostunut mistään. Reetta leikki jokailtaiseen tapaansa, mutta Onneli vain nuokkui ja painautui nukkumaan eteisen matolle. Se ei hypännyt lempipaikalleen ruokapöydän tuolille tai keinutuolille.
Tämä kuva Onnelista on otettu terveenä sen nukkuessa päivänokosia tuolilla.
Minä vaikeroin. Onko Onneli saanut jostain myrkkyä? Söikö se itsensä ähkyksi kun se oli juuri syönyt sen hiiren? Mitä voimme tehdä? Voi, pientä raukkaa!
Turvauduin Googleen. – Aristaako kissa vatsaa, eläinlääkärin sivustolla kysyttiin. Ei kai. – Ovatko limakalvot tavallista vaaleammat? Mistä minä sen tiedän? – Tuleeko verta? Ei kai. – Onko kissa väsynyt? No kyllä on! – Nesteen saanti on ehdottoman tärkeää. Voi kauheaa, miten minä saan tuon nuokkuvan olennon juomaan?
Teen pikaisen suunnitelman: seuraan Onnelin vointia ja soitan heti aamulla eläinlääkäriin, jos se on vielä väsynyt. Käyn saunassa ja mietin tuota pientä kissaa. Ei, ei se ole voinut saada myrkkyä. Sen täytyy johtua ylensyönnistä. Vai johtuuko sittenkään? Pieni kissa on tullut niin rakkaaksi, että tuntuu hirveän vaikealta ajatella, että se on tuossa kunnossa.
Tarjoan lirauksen lihaisaa nestettä. Se nuolaisee muutaman kerran. Ihanaa! Ei se taida kuolemansairas olla.
Ennen kuin ehdin nukkumaan, poikani tulee luokseni. – Onneli teki jotain erityistä: se kierähti vatsalleen ja sitten selälleen, hän sanoo. Huh! Menen katsomaan. Poika ei pääse nukkumaan, sillä kissa on vallannut tyynyn eikä hän raaski siirtää pentua.
Silittelen kissaa. Se alkaa kehrätä. Huomaan, että sen silmät eivät enää seiso päässä. Silmissä on taas tuttu katse. Hienoa! Huokaisen helpotuksesta. Rauhallisin mielin menen nukkumaan.
Seuraavana aamuna Onneli on taas reipas ja iloinen. Se pyytää ulos jo aikaisin – ja palaa sisään päästäinen suussaan. Innoissaan se menee joulukuusen alle heittelemään jo hiljaiseksi käynyttä päästäistä. Oi ja voi! Onneksi Onneli on taas kunnossa.
– Tämä on minun, Onneli sanoo.
Voi, Onneli pieni, älä enää syö itseäsi niin ähkyksi! Säikähdimme niin.
P.S. Tämä tapahtui joulun alla.
Onneksi Onneli on ihan kunnossa. Kissojen oksentelu on ihan tavallista. Ne putsaavat turkkinsa nuolemalla ja samalla saavat sisäänsä karvoja. Kesäaikaan kissa syö ruohoa ja heinää helpottaakseen oksentamista ja puhdistaakseen suolistoaan. Talvella on hyvä kasvattaa vaikka kukkaruukussa kauraa tai rairuohoa tms. tai ostaa kissanruohoa(hyvin varustelluissa kaupoissa sitä löytyy jopa valmiina muiden tuoreyrttien luota), jotta kissa saa pureskeltavaa.
VastaaPoistaJuuri noin ajattelin itsekin niin kauan kunnes näin kissanpennun seisovat silmät ja menin Googlettamaan... Tietysti säikähdin kun siellä sanottiin, että kissojen oksentelu on ihan normaalia ELLEI kissa ole samalla erityisen väsynyt.
VastaaPoistaOlen tottunut siihen, että Rose oksentaa joskus ja jatkaa sitten olemistaan ihan tavalliseen tapaan. Tämä oli ihan uusi tilanne kun Onneli olikin niin sairaan näköinen. Näin, että se oli syönyt hiiren ja karvatuppoja tuli mukana, mutta silti säikähdin. Pelästyin, että hiiri oli saanut jostain myrkkyä ja mietin, ovatko ne myrkyt nyt pennun mahassa. Kaikkea sitä pelästyykin kun nuo pennut ovat niin tärkeitä meille.
Nyt olen vähän viisaampi enkä toivottavasti seuraavalla kerralla säikähdä :)
Kiitos vinkistä, Between! Pitääpä laittaa jotain vihreää kasvamaan.
Kissat on todella sitkeitä toipujia. Vastaavasti ne voivat ihan normisti pitää jonkun paastopäivän syömättä mitään. Siitäkään ei tarvitse huolestua.
VastaaPoistaSitten tuli mieleen sanat kirjasta Pikku Prinssi: "Aika, jonka olet tuhlannut ruusullesi tekee siitä sinulle niin tärkeän". Vaihda ruusu-sana kissaksi. Tai mikä tahansa muu ajankohtainen sana käy.
Hyvä tietää, ettei tarvitse huolestua, ellei ruoka maistu. Tähän asti ovat kyllä hyvin syöneet, koiran nappuloillakin tuntuu olevan menekkiä ;) Ja toki vesi on koiran kupista maukkaampaa kuin omasta :)
PoistaAikaa noihin "ruusunnuppuihin" toki kuluu. Miten niitä malttaa olla paijaamatta kun ne niin kovasti sitä maukuvat! Tekee kyllä välillä hyvää itsellekin pysähtyä istumaan kissa sylissä. Stressi kaikkoaa kun aikansa silittelee kehräävää kissaa :) Ovat ne niin tärkeitä, että koko elämä on saanut yhden värisävyn lisää. Ne ovat ihania itselle, mutta on myös niin upeaa nähdä miten tärkeitä ne ovat ihan kaikille lapsille.