perjantai 8. joulukuuta 2017

KISSAKIIREITÄ

Tummat silmänaluset korostuivat kasvoillani. Olin aika pökkyrässä. Olin valvonut melkein koko yön. Pari päivää olin herpaantumatta ollut valppaana joka suuntaan. Hyvä jos jossain välissä ehdin syömään tai edes käymään vessassa.

Meille oli tullut kaksi kissanpentua. Ennestään meillä oli hyvin eläinrakas koira. Rosea ei kymmenen vuoden ikä paina.

Rose oli aloittanut odottamisen jo edellisenä iltana. Se oli tarkkaan haistellut kantokopan, kissanvessan ja hiekkalapion aivan ympäriinsä. Se selvästi tiesi mitä varten sellaiset ovat.

Rose tietää, että tällaisia tarvikkeita ei joka kauppareissulla osteta. Onko meille kenties tulossa lisää kaneja?

Olimme tehneet sotasuunnitelman. Minä tervehtisin Rosen aivan tavalliseen tapaan kotiin tultuamme. Tytär jäisi kissojen kanssa autoon siksi aikaa kunnes Rose olisi sisällä ja kodinhoitohuoneen ovi kiinni. Sitten tytär kantaisi kissat kantokopassaan ulkokautta kodinhoitohuoneeseen. Rose ei huomaisi mitään ja pennut saisivat rauhassa tutustua uuteen kotiinsa.

Kotona odotellut vastaanottokomitea velvoitettiin käyttäytymään rauhallisesti ja puhumaan kuiskaamalla, etteivät kissanpennut pelästyisi mitään.

Herkkuruoka oli katettu pöytään. 

Näin tehtiin ja kaikki sujui täydellisesti. Kissat menivät heti ruokakupille syömään ja sen jälkeen alkoivat leikit. Pian ne olivat tutkineet kaikki kolot. Löysivät kukkaruukun, jonne oli ihana mennä makaamaan rönsyliljan päälle.  Ne luottivat ihmisiin, kehräsivät äänekkäästi ja nauttivat silityksistä. Olimme onnellisia kun niillä oli seuraa ja tukea toisistaan.

Onnelin tunnistaa valkoisista sukista.

Sitten alkoi se rasittavin vaihe. Ovi piti avata. Koira sai hihnan päässä katsella kissoja ovelta. Koiramummo sai täydellisen hepulin. Kukapa siinä pystyisi olla kylmän rauhallisena kun kaksi ihanaa kissimirriä kieppuu pallon perässä ja itsekin haluaisi leikkiin mukaan? Mummoparka.

Minä sitten odottamaan sitä sekunnin hetkeä, että koira on hiljaa ja salamana työntämään palkkiota kuonon eteen. Kissat tuijottavat suurin, uteliain silmin. Istuvat ja katselevat. Välillä lähestyvät arasti. Välillä luikahtavat kauemmaksi palatakseen tuijottamaan tuota metelöivää ääliötä.

Virittelemme huoneiden väliin esteen, jonka läpi ne voivat nähdä ja haistella toisiaan. Este on koottu metallituolista, keittiöjakkarasta ja erilaisista koreista. Koko talo näyttää olevan huiskin haiskin.

Onneli pötköttelee Avillan sylissä. Reetta on löytänyt pyyhkeen lämpimältä kylpyhuoneen lattialta.

Minä taiteilen siinä välissä. Palkitsen Rosea hiljaisuudesta ja rauhallisesta käyttäytymisestä niin paljon, että alkaa jo hirvittää. Menemme Rosen kanssa vähän väliä jäähdyttelemään tunteita toiseen huoneeseen. Kannustan lapsia, että kyllä tämä tästä vielä. Edetään vain rauhallisesti, ei kiirehditä. Kissat uskaltautuvat yhä lähemmäs ja lähemmäs.

Yöksi levitän patjani eteisen lattialle. Tytär nukkuu kissojen puolella ja minä koiran kanssa esteen toisella puolella. Kun talo rauhoittuu, kissat innostuvat juoksemaan. Luikahtavat esteen raosta eteisen puolelle. Välillä minut herättää koira. En saa unta. Yritän kurkkia, että onhan pennuilla kaikki hyvin. Torkahdan hetkeksi ennen kuin pennut maukaisevat aamupisulle. Ovat oppineet käymään tarpeillaan ulkona, mutta emme vielä voi päästää niitä ulos.

Onneksi on sunnuntai ja hoitoapulaisia riittää. Tarjoamme ruuan siten, että Rose syö lihapullansa esteen toisella ja kissat oman annoksensa  toisella puolella. Hihkaisemme riemusta kun Reetta-kissa puikahtaa esteen raosta maistamaan Rosen ruokakupista! Olemme voiton puolella.

–Hyviä nämä koiran nappulat, mutta eivät sentään yhtä hyviä kuin meidän omat!

Kissat haluavat jo tutkia koko talon. Rose kulkee hihnassa. Välillä annan hihnan laahata maassa. Kissat innostuvat leikkimään sillä. Hienoa! Silloin tällöin käymme Rosen kanssa vähän jäähdyttelemässä tunteita. Ehdin kirjoittaa rivin tai pari.

Murattikehikosta tuli heti pentujen suosikkipaikka.

Kun Rose nukkuu tai menee ulos, livahdan kissojen luo. Ehdin hetken silitellä tai napata söpön kuvan. Sitten minua jo tarvitaan. Rosekin haluaa rapsutuksia. Se tarvitsee huomiota ja läheisyyttä.

Rose pinnistelee itsehillinnän haasteellisella saralla. Maanantaiaamuun mennessä se on oppinut, että vinkuminen ja hössöttäminen ei kannata. Rauhallisesti käyttäytymällä saa paremmin nauttia vauvojen seurasta. Vanha koira, mutta nopeasti oppii kun motivaaatio on kohdallaan.


Lasten ollessa koulussa saan purkaa esteen eikä hihnaakaan enää tarvita. Valppaana saan silti olla. Onneksi Rose nukahtaa viereeni. Saan nukuttua kunnon päiväunet.


Sitten pääsemme ulkoilemaan. Se onkin sitten jo toisen jutun aihe.

Mukava kun liityitte lukijoikseni Virpi Villiviinin viemää -blogista ja Päivi. Olette lämpimästi tervetulleita!

20 kommenttia:

  1. Kyllä muistan kun oma kissaneiti taloon tuli ja meillä entuudestaan vanha koiruli, no nyt on kissaneiti vanhempi ja pentukoira ja en tiedä miten päin hyppisin kun koira tykkää ajaa kissaa ja kissa taas tykkää leikkiä koiran kanssa, on tämä urakkaa, mutta mukavaa puuhaa. Hienosti teillä hommat sujuu!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, Esther, että muillakin on välillä melkoista hulabaloota ;) Joo, puuhaa riittää, mutta mielelläänhän niitä hoitelee.

      Ei täälläkään hommat lopu - koira loukkasi jalkansa (kynsi repeytyi rikkoutuneeseen jäähän). Nyt yritetään pärjäillä tötterökaulurin kanssa ja saada haava pikaisesti paranemaan. Suojaamista, puhdistamista, suihkuttelemista, vahtimista ja taas suojaamista... Kissat tulevat haistelemaan koiraa, mutta tötterökauluri tökkii mihin sattuu ja Rose on harmissaan :(

      Poista
  2. On teillä vilinää ja vilskettä. Mutta varmasti myös ilon ja naurun hetkiä. Aikanaan meno rauhoittuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitähän kyllä riiittää, kaikkea tuota monin verroin :) Toki talo rauhoittuu aina muutamaksi tunniksi kun kissavauvat nukkuvat päiväuniaan. Sitten kissat taas painavat menemään ympäri taloa... välillä yhtenä keränä, välillä peräkkäin vilistäen pitkin tuoleja ja niiden selkänojia. Sinähän sen tiedät :)

      Poista
  3. Meillä on sopeutettu kuutta kissaa villiin koiranpentuun. Talon jakaminen kahtia koiraportilla on ollut toimiva ratkaisu. Saavat kissatkin koiravapaan köllöttelypaikan. Penikat ovat aina jokseenkin riiviöitä.

    Rentouduhan jo vähäsen sinäkin, ainakin hyvien yöunien verran :) Kissoilla on erinomainen itsepuolustustaito, sekä mahdollisuus kiivetä korkeammille paikoille. Tuijottavat sieltä sitten ylemmyydentuntoisesti silmät ovelasti viirullaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, siinä sitä onkin puuhaa :) Aikuiset kissat eivät ehkä ole niin riemuissaan uudesta tulokkaasta kuin tulokas heistä.

      Postaukset laahaavat sen verran jäljessä (varsinkin kun itsenäisyyspäivänä teki mieli kirjoitella muuta kuin kissajuttuja), että nyt olen jo saanut nukuttuakin. Itsenäisyyspäivän aattoyö meni valvoessa tokkuraisen koiran harmitellessa tötterökauluriaan. Rose loukkasi jalkansa ja käytiin silloin illalla hoidattamassa se. Onneksi nyt ollaan jo voiton puolella ja saan nukkua omassa sängyssä :)

      Poista
  4. Voi, miten suloisia ne ovat ja Rose myös!
    Mutta kyllä teillä riittää nyt touhua. Kohta varmaan kuitenkin helpottaa. Onneksi eläinlapsilla menee vauvavaihe hieman nopeammin ohitse, kuin ihmisillä.
    Mukavaa viikonloppua ja tsemppiä sekä silmäpareja kaitsemiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Toivoisin, etteivät kissanpennut kovin nopeasti kasvaisi isoiksi. Ne ovat niin mahdottoman suloisia ja ihana on katsella kun ne riehuvat ympäri taloa :) On meillä jo kissojen puolesta helppoa. Kun vielä Rosen jalka saadaan kuntoon, niin sitten ei ole mitään ihmeempää. Rose on niin uskomattoman ihana kissoja kohtaan, ettei enempää voisi koiralta toivoakaan. Kirjoittelen siitäkin joskus.

      Kiitos samoin sinulle oikein hyvää ja kaunista viikonloppua!

      Poista
  5. Kerrassan kauniit kisut! Tarinan jatkoa odotan innolla :) Tulee niin elävästi mieleen meillä asuneet monet kissalapset, vauhti oli kyllä välillä melkoista. Odotetaan jännityksellä Rosen ja uusien perheenjäsenten lähempää tutustumista. Hyvää viikonloppua! -Päivi- kottikarrynkaantopiiri.blogi.net

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Päivi! Tarinan jatkoa onkin tulossa niin paljon, että voivat jotkut jo ruveta kyllästymään ;) Ne vain ovat niin ihania, että ihan pakko niistä on kirjoitella. Rosekin on ihan huippu! On se niin hienoa kun pennuilla vauhtia riittää. Tulee viherkasveistakin kuivat lehdet karisteltua pois siinä huiskeessa :)

      Kiitos samoin oikein mukavaaa ja rentouttavaaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Totta :) Näköjään, jos alkaa olla liian tasaista, pitää järjestää vähän säpinää ;)

      Poista
  7. Suloista hulinaa siellä. Nyt ei ehkä kannata toivottaa rauhallista viikonloppua, mutta mukavaa sellaista kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on noita vauvoja hauska seurata kun painelevat tuhatta ja sataa pitkin tuolien selkänojia :)

      Kiitos samoin, oikein hyvää viikonloppua sinullekin :)

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Kiitos! Pennut ovat tosi hurmaavia kuvauskohteita. Tiedostot pullistelevat kissakuvia :)

      Poista
  9. On teillä huisketta. Muistan kun meille otettiin kissanpentu muatille ja miten se pit Villen ison metsästyskoiran kurissa. Ihanii on lemmikit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, elämää tässä huushollissa riittää. Kun kohta taas talo muuten rauhoittuu, niin vauvat pääsevät oikein vauhtiin :) Onneksi saimme Rosen ja pennut ystävystymään. Muuten Rosella voisikin olla tiukat paikat kahden kissaneidin kanssa :) Ihan totta - ihania ovat ja vauhtia riittää yllin kyllin.

      Poista
  10. Onpa kaunis kuva tuo viimeinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen onnellinen kun sain kuvan tuosta tilanteesta kun Onneli tuli meillä ensi kertaa ulos :)

      Poista