TALVIPUUTARHA

On ollut hauskaa ja silmiä avaavaa miettiä omaa puutarhaa eri vuodenaikojen tulokulmasta. Olen saanut paljon uusia oivalluksia. Tällä kertaa mietin puutarhaani talviaikaan.

Onko puutarha talvella ilmeikäs?

Suuret katajat ja muut havut, kookkaat lehtipuut sekä isot kivet antavat ilmettä talviseen puutarhaan. Pohjoispuolella lehdetön, voimakkaan punaruskea koivuangervoaita antaa kivasti ryhtiä pihaan. Mielenkiintoa lisäävät myös Potagerin muoto, köynnöstuet, suuret betonipystit ja sinkkisaavit sekä suihkulähteen patsas. Pohjois- ja Eteläterassien sommitelmat ovat ilo silmälle talvellakin. Puutarha ei ole tasainen talvellakaan, siitä pitävät talventörröttäjät huolen.

Minun on tarkoitus muotoilla yksi tuijista lieriöksi, joten se lisää puutarhan ilmettä. Muotoon leikattua angervoaitaakin on tulossa lisää.

Kun tarkastelee puutarhaa lähemmin, huomaa monia vihreitä tai värikkäitä kasveja: varjoyrttiä, varjorikkoa, isorikkoa, kurjenpolvia, moniväristä vuorenkilpeä, mehitähtiä, ruusumalvan ja idänunikon nuoria lehtiä, särmämaksaruohoa, pikkutalviota, ruusuleimua, peittolehteä, rönsytiarellaa, sitruunatimjamia, syyslehtien alle peittynyttä rönsyakankaalia ja haalistunutta rönsyleimua. Jouluruusussa on yleensä jopa nuppuja lehtien alla, kun niitä vaan hoksaa sieltä etsiä. 

Lisää talvivihantia kasveja löydät täältä.


Onko päivittäisten kulkureittien varrella kaunista katseltavaa?

Kuljen päivittäin kanalaan enkä lakkaa ihailemasta varjoyrttiä polun varrella. Se säilyy raikkaan vihreänä läpi talven. Olen sitä yrittänyt lisätä ja tarkoitus on lisätä edelleen niin entiselle kuin uusillekin alueille. Kodinhoitohuoneen sekä kanalan terassi ovat valitettavasti paljaat. Mitähän niille tekisi? Jokunen kuusentaimi sinkkiämpärissä voisi tehdä terää.

Usein tulee kuljettua myös pääoven ja auton oven väliä. Sen matkan varrella on Muotopuutarha kulkuväylän molemmin puolin. Muotopuutarha on hyvin ilmeikäs talvellakin. Leikattu koivuangervoaita on näpsäkän näköinen ja komean värinen lehdettömänäkin. Aitojen sisäpuolella olevat havut - kaksi pallotuijaa ja kataja / puoli - antavat ryhtiä koko pihaan. Taidan leikata pallotuijat nyt marraskuussa, niin vaikutelma on viimeistellympi. Betonipystit kaipaisivat kausikukkia tai vähintään havuja, mutta kausikukkia ei enää ole saatavana.

Aina en ole satsannut Pohjoisterassin kausikukkiin, mutta tänä vuonna huomasin, että satsaus todellakin kannattaa. Jos ei muuta, niin havuja ja sammalia kannattaa ainakin tuoda. Sorvarinpensas ’Emerald Gaiety’ ränsistyy talven aikana, mutta säilyttää osan lehdistään hyvinä. Luin, että sen voisi istuttaa talveksi ruukkuun puolivarjoisaan paikkaan. Täytyypä kokeilla, menestyisikö se ruukussa. Se ainakin näkyisi paremmin kuin maassa.

Jos tulopihan aikoisi tehdä aivan viimeisen päälle, voisi verstaan eteen laittaa muutaman suuren ruukun. Ryhmä tuijista ja jostakin matalammasta havusta olisi varmasti aika hieno. Täksi talveksi en enää sellaista asetelmaa saa, koska suuret ruukut toimivat pöydänjalkoina. Teen nimittäin joka vuosi talvetettaville kasveille pöydän levystä ja suurista ruukuista. Ehkä ensi vuonna sitten.


Miellyttääkö puutarha ikkunoista katseltuna?

Harmi, että juuri se ikkunanäkymä, jonka edessä vietän ruokaillessa eniten aikaa, on suorastaan kamala. Sille ei voi mitään. Lammen ympäristö on peitetty mustilla muoveilla ja niitä vain on siedettävä, kunnes rikat ovat tukahtuneet. Onneksi toiveissa on saada ikkunanäkymään kokonainen kirsikkapuisto - jos nyt kymmenen kirsikkapuun istutusta voi puistoksi sanoa.

Voinhan toki ratkaista asian kääntämällä tuolini toiseen suuntaan, josta voisin katsella Eteläterassille päin. Voisin värkätä terassille siihen kohtaan jonkin hienon asetelman.

Näkymät keittiön ja kodinhoitohuoneen ikkunoista ovat kauniit: Muotopuutarha on mielestäni yksi onnistuneimmista ratkaisuista puutarhassamme.

Pitkä terassin kaide peittää aika lailla näkymiä olohuoneen ikkunoista, mutta korkeat katajat ja muut puut sentään näkyvät hyvin. Tein terassille sommitelman kausikukista, joka ilahduttaa valtavasti.

Keittiön terassin puoleinen näkymä on turhan paljas ja pelkistetty. Istutusalue on tosin kesken, joten toivoa näkymän muuttumisesta on. Varjoyrttiä voisi lisätä varjoisiin kohtiin. Ehkä alueella menestyisi myös käenkaali, metsäalvejuuri tai kallioimarre. Ne pysyvät vihreinä talven yli. Pitäisiköhän alkaa säästää betonipatsasta varten? Sille olisi tilaus juuri tällä alueella. Se sopisi aika ihanasti tulevaa muotoonleikattua angervoaitaa vasten.


Löytyykö puutarhasta materiaalia asetelmiin?

Puutarhasta ja pihapiiristämme löytyy kivasti vihreää jopa talvella: sitruunatimjamia, pikkutalvion versoja, vuorenkilpeä, mustikan vihreitä varpuja sekä tietysti havuja ja tuijia. Sorvarinpensas ’Emerald Gaiety’ meillä myös on. Sillä on vihreävalkoiset lehdet. Sammalta löytyy metsästä. Puolukanvarpuja toivoisin löytäväni enemmän, mutta niitä meillä ei juuri ole. Asetelmiin löytyy lisäksi oksia, siemenkotia ja käpyjä.

Joskus haaveilin mahoniasta. Ajattelin, että siitä saisi talvella kauniita oksia. Juttelin kerran siirtolapuutarhalla erään rouvan kanssa, joka sanoi, että hänen mahoniansa näyttää aika ränsistyneitä talvella. Se siitä haaveesta sitten.

Olen lukenut, että käenkaali, metsäalvejuuri ja kallioimarre pysyvät vihreinä talven yli. En tosin tiedä, voisiko niitä käyttää leikkoina. Niitä minulla ei nimittäin ole. 

Onko puutarha tarpeeksi vihreä/värikäs lumettomana talvenakin?

Puutarhassamme on havuja ja muuta vihreää melko runsaasti, mutta eihän vihreää talvella liikaa voi olla. Pyrin istuttamaan varjoyrttiä kaikkiin niihin paikkoihin, jonne se vain sopii. Voisin istuttaa käenkaalia, metsäalvejuurta ja kallioimarretta. Mahoniaa voisin kokeilla. Pikkutalviota aion suosia. Sinivuokoista haaveilen. Voi olla, ettei havujenkaan määrä ole puutarhassamme vielä täynnä.

Puutarhavarastossa minulla on valikoima kasveja, jotka eivät talvehdi ulkona: puksipuu ja muutama muratti. Sen valikoiman kasvattamisesta haaveilen. Ainakin pelargoneja ja verenpisaroita olisi ihana saada.

Värillistä puutarhassamme ei juuri ole, muuta kuin valkokirjokanukan punertavat oksat. Tai noh, onhan meillä varsinainen puutarhan kukkanen: meidän kirkkaanpunainen automme. Aina se pilkistää jostain, vaikka niin mielelläni piilottaisin sen. Mutta se onkin jo toinen juttu.