MITEN EROTTAA RIKAT PERENNOISTA?

Leikkasin talventörröttäjiä ja kitkin siinä saman tien muutamia vihreitä tupsuja. Olin iloinen kun siankärsämöt lähtivät niin helposti. Ne ovat tosi kiusallisia kitkettäviä myöhemmin kasvien välistä. – Hyvä kun saan ne nyt juurineen päivineen, iloitsin. Tunsin itseni oikein tehokkaaksi.

Tunsin itseni oikein tehokkaaksi.

Sitten huomasin. Hups, siinä menivät minun hartaasti kasvattamani koreakärsämöt! Eivät onneksi ihan kaikki sentään.

Nämä puutarhani uudet söpöläiset (koreakärsämö 'Noblessa') kuvasin viime kesänä.

Muistin erään mietelmän, joka menee suurin piirtein näin: Miten voi erottaa rikkakasvin perennasta? Se on ihan helppoa kokeilemalla. Se, joka irtoaa helposti, on perenna.

Aika kuluu lentämällä. Minne se huhtikuu hävisi?

Sydämellisesti tervetuloa, vaalean vihreää, blogini lukijaksi! Olenkin lueskellut silloin tällöin blogiasi, joten tunnut jo vähän tutulta :) Toivon, että viihdyt täällä.

POSTILAATIKOLLA

Meillä on punainen postilaatikko. Sellainen muovinen, oikein tavallinen. Niitä näkee joka puolella ja aivan samanlaisia oli jo lapsuudessani.

Oli meillä ennen sellainen aika hieno metallinen, jossa oli lukko. Kun lukko meni jumiin, vaihdoimme metallisen tilalle varaston perukoilta löytyneen muovilaatikon. Sitten en enää malttanutkaan luopua muovilaatikosta. Sen kansi kolahtaa niin nostalgisesti.

Tulee lapsuus mieleen. Oli ihanaa hakea postia, varsinkin silloin kun laatikossa odotti kirje ystävältä Kaupungista tai serkulta Keski-Suomesta tai Kultapossukerhon lehti, puhumattakaan siitä kerrasta kun postilaatikossa odotti iso ruskea kirjekuori. Kuoressa oli virallinen ilmoitus siitä, että olin voittanut mollamaijan Kultapossukerhon kilpailusta.

Tänäänkin oli kiva

käydä postilaatikolla.

Tänäänkin oli kiva käydä postilaatikolla. Laatikkoon oli kolahtanut Puutarhan kesä -lehti. Minulla on ilo olla mukana lehdessä.

Lehdessä kuvien laatu on paljon parempi kuin näissä minun ottamissani kuvissa. Pahoittelen kuvieni huonoa laatua.

Lehti on kerrassaan houkutteleva. Siinä esitellään kuusitoista erilaista puutarhaa sekä kasvi- ja muita vinkkejä. Oli hauska huomata siellä blogeista tuttuja kasvoja ja puutarhoja sekä myös ihan uusia upeita juttuja.

Ihan ilokseen sitä selkäänsä oikaisee puutarhapäivän jälkeen kun on inspiroivaa luettavaa.

Iloista ja innokasta huhtikuuta!

NYT ON AIKA

Alkaa taas  olla se aika, jolloin puutarhaintoilijan vuorokaudessa on liian vähän tunteja. Mistä niitä saisi lisää? Yöunesta ei voi nipistää. Se on terveydelle haitaksi. Ruokahuolto on organisoitu niin, ettei siinäkään enää ole tehostamisen varaa. Työtäkin pitäisi malttaa vielä tehdä ennen kesälomaa.

Jos hyvät säät jatkuvat,

pitänee laittaa lappu luukulle:

Olen puutarhassa.

Ainoaksi vaihtoehdoksi jää ajan nipistäminen somesta ja siivouksesta. Jos hyvät säät jatkuvat (ja vaikkeivät jatkuisikaan), pitänee laittaa lappu luukulle: Olen puutarhassa. Uusia juttuja ei vain ehdi näpytellä.

Sain äidiltäni lahjaksi Kotilieden vuodelta 1967. Poimin siitä pikku jutun teidänkin iloksi.

En kai ole vielä tarpeeksi aikuinen.

Muistan kun lapsena luin tuota Nyt on aika -palstaa ja ajattelin, että sitten aikuisena teen niitä asioita. En kai ole vielä tarpeeksi aikuinen. Oma Nyt on aika -listani näyttää tältä:

• siivota piha lasten kanssa
• koulia tomaatin taimet, jotka sain ystävältäni
• leikata loput perennanvarret
• nauttia lintujen laulusta
• levittää kompostit
• nauttia puutarhahommista ja keväästä kaikin aistein

On sentään yksi asia, jonka teen ihan lehden neuvojen mukaan. Teen itse viiliä. Onneli ja Reetta pitävät siitä. Olisi tosiaan kiva kun olisi kauniita posliiniastioita, johon sen viilin voisi tehdä.

Vielä ei ole aika.

Ja sitten, oi-voi, on vielä toinen lista. Sen nimi on Vielä ei ole aika. Ei, vaikka sormet syyhyäisivät:

• asentaa suihkulähteiden pumput 
• asentaa vesiletkut ulkohanoihin
• kerätä havujen suojahuput varastoon
• nostaa ulkomuratit ulos talvisäilöstä
• pestä terassit

Vielä on ennustettu pakkasia. Täytyy malttaa odottaa vähän. Onneksi on paljon muita innostavia asioita, joita voi tehdä jo nyt – esimerkiksi kantaa kivet valmiiksi suihkulähteitä varten.

Hyvää huhtikuun jatkoa kaikille!

Tervetuloa, Blogit.fi-sivuston kautta lukijakseni liittynyt! Olen iloinen kun halusit jäädä seuraamaan blogiani. Toivottavasti viihdyt.

MILTÄ KEVÄT MAISTUU?

Minusta kevät maistuu smoothielta. Kas, tässä reseptini, ole hyvä!

Lisää tehosekoittimeen yhtä paljon innostusta, jälleennäkemisen riemua ja toiveikkuutta. Ehkä desi – puolitoista kutakin. Määrät ovat noin suurin piirtein. Puoli purkillista puutarhahulluutta antaa hyvän säväyksen.

Halutessasi täyteläisen juoman, lisää tölkillinen työtä (näin sivumennen sanoen kompostit on tyhjennettävä ja piha siivottava). Voit lisätä myös hiukan odotusta ja suunnitelmia, jos niitä sattuu olemaan.

Jotta smoothiesta ei tulisi liian imelää, lisää pisara pettymystä paleltuneista ruusun versoista ja hyppysellinen huolta hortensioista. Maustemitallinen kiireen tuntua tuo vähän terää, mutta varo laittamasta liikaa, ettei se peitä muita makuja.

Pyöräytä kaikki ainekset tasaiseksi tehosekoittimessa. Tarkista maku. Voit koristella juoman muutamalla rippusella onnea, iloa tai rakkautta.

Annoksesta riittää juuri sopivasti kolmelle: Intolle, Tarmolle ja itselle. Nauti juoma kylmänä raittiissa ulkoilmassa, tarvittaessa tumput käsissä.

Miltä sinun kevääsi maistuu?

Tervetuloa, Pirkko, ihanien lukijoitteni joukkoon! Toivottavasti saat täältä hyvää mieltä ja joskus ehkä ideanpoikasiakin.

P.S. Syyssalaatin ohjeen löydät täältä. Ja jos et vielä tunne rakkaita apulaisiani, Intoa ja Tarmoa, voit tutustua heihin esimerkiksi täällä. Muut jutut heistä, Onnista ja Ilonasta, löydät hakusanalla Into ja Tarmo ja Onni & Ilona.

MIELIPITEITÄ JAKAVA KASVI

Ne ovat täällä taas, juuri hangen alta vapautuneina, lehdet vielä lurpallaan, mutta vihreinä ja elämänvoimaa täynnä. Vuorenkilvet – nuo monen ykkösinhokit. Esimerkiksi netissä eräs monia palkintoja saanut puutarhaihminen väitti vuorenkilpeä niin rumaksi kukaksi, ettei huoli sitä puutarhansa kolmen sadan lajin joukkoon. Harmi.

Omaa silmääni miellyttää erityisesti

havun, kiven ja vuorenkilven yhdistelmä. 

En väitä, että nettikirjoittajan maku olisi väärä ja hän saa toki olla sitä mieltä mitä on. Itselläni vain herää kysymys, onko kirjoittaja nähnyt vuorenkilpeä muualla kuin kaivonkansien ympärillä massaistutuksina yksinään. Omaa silmääni miellyttää erityisesti havun, kiven ja vuorenkilven yhdistelmä. Tulppaaneilla värimaailmaa saa sävytettyä suuntaan ja toiseen.

Eniten pidän vuorenkilvistä havujen ja kivien seurassa.

Onko vuorenkilpi sittenkään

maailman rumin?

Jos katselee perennaa neutraalisti, ilman ennakkoasenteita, niin onko vuorenkilpi sittenkään maailman rumin? Vuorenkilvellä on selkeämuotoiset lehdet, jotka sitä paitsi ovat hyvän näköisiä myös talvella. Minusta nuo pyöreähköt lehdet ovat tyylikkäistä. Ne sopivat myös leikkokimppuihin antaen täyteläisen pohjan asetelmalle. Selkeään lehtimuotoon on helppo yhdistellä monia muita kasveja.

Vuorenkilven selkeämuotoiset lehdet ovat hyvä pari monille pienilehtisille kasveille.

Kukkiessaan vuorenkilpi kieltämättä on aika räikeän värinen. Jos lyhyehkön kukinnan väri häiritsee, sitä voi vähentää välttämällä massaistutuksia. Yhtä aikaa kukkivat tulppaanit joko korostavat väriä – kuten minun kuvassani – tai tekevät rauhallisemman vaikutelman.

Hetken aikaa penkissä vallitsee iloinen juhlatunnelma: paljon vieraita ja paljon iloista puheensorinaa.

On upeaa, että vuorenkilpi menestyy melkein missä tahansa,

mutta ei siemennä ja valloita koko puutarhaa oman mielensä mukaan. 

Elinvoimaisella vuorenkilvellä on niin paljon hyviä ominaisuuksia, etten jättäisi sitä istuttamatta huolimatta kukan mallista, muodosta tai väristä tai siitä, että se on tavallisista tavallisin. On upeaa, että vuorenkilpi menestyy melkein missä tahansa, mutta ei siemennä ja valloita koko puutarhaa oman mielensä mukaan. Voimakashan se toki on, mutta helppo rajaamalla pitää aisoissa.

Vuorenkilven lehdet punertuvat talvea kohti.

Kaikki kasvit ovat omalla tavallaan kauniita

kun ne saavat kasvaa oikeassa seurassa.

Pyrin ajattelemaan, että ei ole olemassa rumia kukkia. Kaikki kasvit ovat omalla tavallaan kauniita kun ne saavat kasvaa oikeassa seurassa. Joskus varta vasten jumppaan aivojani: kun jokin kasvi näyttää ensi näkemältä jopa rumalta, muutan asennettani. Katselen kasvia hyväksyvästi ja mietin sille seuralaisia, jotka korostaisivat sen hyviä puolia. Kummallisetkin kukat saattavat silloin alkaa näyttää mielenkiintoisilta. On paljon ihmisiäkin, jotka eivät ehkä voittaisi kauneuskilpailuissa. Silti he voivat olla meille hyvin tärkeitä ja rakkaita.

Tässä viime keväänä otetussa kuvassa nuoret kukkivat jo. Nämä nuoret pelastavat minut pulasta kasvamalla ohuessa kasvualustassa talon luoteiskulmassa.

Istutin viime syksynä uusia taimia moneen paikkaan. Ihanaa tavata taas. 

YKSI HUOLI PÄIVÄSSÄ VÄHEMMÄN

Kaikki merkit viittaavat siihen, että ihan pian juostaan  kilpaa kevään kanssa. Puutarhahullu perheenäiti on taas sen tilanteen edessä, että ainakin vähintään kerran päivässä pitäisi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa: puutarhassa kuokkimassa ja keittiössä kokkaamassa.

Joskus puutarhahullu perheenäiti kohtaa myös tilanteita, että on unohtanut käydä kaupassa. Ruusu 'Lac Majeau' on kyllä hankittu ja lamoherukat odottavat istuttamistaan ja tarkemmin ajateltuna taisi samassa kuormassa muutama muukin kasvi olla, kun auto oli niin täynnä, etteivät ruokakassit olisi edes mahtuneet kyytiin.

Uusi perennapenkki on viimeistä silausta vaille valmis

kun puutarhahullu perheenäiti havahtuu flow-tilastaan.

Eikä tässä vielä mitään. Uusi perennapenkki on viimeistä silausta vaille valmis kun puutarhahullu perheenäiti havahtuu flow-tilastaan. Kello on jo viisi. Perheellä alkaa olla nälkä ja perheenäidillä ei ole aavistustakaan mistä taikoisi ruokaa. Seuraavat istutukset on jo hahmoteltu, mutta se ruoka! Ei hajuakaan!

Varauduin näihin tuttuihin tilanteisiin jo nyt. Nyt onkin hyvä aika varautua kun puutarha on vielä lumen, jään ja veden vallassa. Ensinnäkin tein listan ruuista, jotka voi  valmistaa nopeasti pääasiassa pakastimesta tai kuivakaapista löytyvistä aineksista. Vilkaisu listaan ja hetkessä "Mitä tänään syötäisiin" –ongelma on ratkaistu, vaikka jääkaappi ammottaa tyhjyyttään.

Näihin turvaudun kiireessä ja / tai laiskottaessa.

Tämän listan ruuat eivät vaadi pitkää paistoaikaa. Ne valmistuvat joko puolivalmisteista oikaisten tai taikakattilassa eli Thermomixissä itsekseen. Joku ruokalaji, esimerkiksi vihannespannukakku, vaatii hieman tekeytymisaikaa, mutta joskus se on vain hyvä. Siinä välissä ehtii levittämään sopivasti katteet pensaiden juurelle.

Jotta tiukan paikan tullen ainekset näihin löytyisivät kotoa, kirjasin listan ruoka-aineksista – kaikki helposti säilyviä joko pakastimessa tai huoneenlämmössä. Jos pakastimessa on muutama vihannespussi ja pari pussillista perunasoseaineksia, hätätilanteessa saa ruokatarjoilun vaikka yllätysvieraille. Kasviskeitto ja tuoreet perunarieskat häviävät kuin kuumille kiville. Perunasoseaineksista saa nopeasti peruna-purjosipulikeiton, johon halukkaat voivat lisätä nakkeja. Bataattisoseen kanssa perunasoseaineksista saa maukkaan soseen vaikkapa kalapuikkojen tai makkaran seuraksi. Nälkä lähtee taas vähäksi aikaa ja puutarhahullu perheenäiti pääsee viimeistelemään perennapenkin.

Ostoslistan tekeminen helpottuu kummasti kun tsekkaan listan pakasteista ja kuiva-aineista, jotka ainakin on hyvä olla jemmassa.

Toisen listan kirjoitin kuivakaapissa säilyvistä aineksista: munia, tomaattisäilykkeitä, tonnikalaa, kapriksia... Riisit, pastat, jauhot, mausteet ja sen sellaiset jätin listalta pois. Ne merkitsen ostoslistalle heti kun otan viimeisen pakkauksen käyttöön.

Minun ei tarvitse yllättyä, että

appelsiinimehu, suolakurkku tai pähkinät

ovat loppuneet juuri kun minä tarvitsisin niitä ruuan laittoon.

Pyhitin yhden alakaapin näille huoneenlämmössä säilyville ruokatarvikkeille. Tästä salaisesta kaapista löytyy niin tomaattisäilykkeitä, cashew-pähkinöitä kuin tonnikalaakin ja muutamia muita perustarvikkeita. Siis samoja tarvikkeita kuin muistakin kaapeista / laatikoista, mutta nämä ovat ainoastaan  ruuanlaittoa varten – niitä tilanteita varten kun hyllyssä onkin tyhjä aukko.  Sieltä ei käydä hakemassa tonnikalaa välipalavoileivän päälle tai appelsiinimehua  aamupalalle. Sellaiset vapaasti käytettävät ainekset ovat tavanomaisilla paikoillaaan, kuten myös riisit, pastat ja muut vastaavat.

Äidin alakaappi on aivan eri juttu. Tölkki appelsiinimehua on aina jemmassa niitä tilanteita varten, että haluan piristää porkkanakeiton lorauksella appelsiinimehua tai keksin tehdä salaatinkastikkeen appelsiinimehupohjaan. Minun ei tarvitse yllättyä, että appelsiinimehu, suolakurkku tai pähkinät ovat loppuneet juuri kun minä tarvitsisin niitä ruuan laittoon. Alakaapista löytyvät ainekset niin tonnikalakastikkeeseen, tomaattikeittoon kuin ex tempore –salaattiinkin, vaikka nuoriso olisi pyörinyt keittiössä kokkailemassa itselleen välipaloja.

Miestä hymyilytti kun kuvasin kaappia. – Nyt on talon salaisinkin kaappi julkistettu, hän sanoi ymmärtäväisesti. Ihana mieheni!

Kirjoitin listat kartongeille, joista tein kansioon välilehdet. Ohjeet kokosin kuhunkin lokeroon helposti löydettäviksi. Tosin moni ruoka tulee tehtyä ihan omasta päästä. Vaikka tekisin ohjeestakin, noudatan ohjetta vain suurin piirtein. Joka tapauksessa ohjeet löytyvät eikä paistolämpötiloja tarvitse arvailla.

Olen jo jonkin aikaa noudattanut gluteenitonta ruokavaliota, sillä olen huomannut sen vaikuttavan huomattavan paljon kilpirauhasen toimintaan. Jätin terveydellisistä syistä myös maitotuotteet ruokavaliostani.  Olen paljon energisempi ja kaikin puolin paremmassa kunnossa kuin ennen tätä ruokavaliomuutosta. Kuitenkin varsinkin juuston jättäminen pois oli kova pala, juuston ystävä kun olen aina ollut.

Aluksi tuntui, että jääköhän minulle enää mitään herkkuja

kun ruokavalioni on ton, ton ja vielä kerran ton. 

Aluksi tuntui, että jääköhän minulle enää mitään herkkuja kun ruokavalioni on ton, ton ja vielä kerran ton. Sokeriton. Gluteeniton. Maidoton. Kävin ruokaohjevarastoni läpi. Listasin meidän perheelle sopivat arkiruuat ja kokosin sen perään ohjeet. Lista on kuin onkin ilahduttavan monipuolinen, vaikka siitä on karsittu myös sianliha, pääosin myös kana, kaalit ja muutamia muitakin aineita, joita joku perheenjäsenistämme ei voi syödä.

Ohjeet säilytän muovitaskuissa, joissa lehtileikkeet ja sekalaiset paperit pysyvät siisteinä. Muovitaskuihin on helppo sujauttaa myös uusia, kokeilemista odottavia ohjeita.

Näihin ruokiin tarvittavat ainekset pitää ostaa jääkaappiin valmiiksi, mutta ostoslistan tekeminen sujuu nopeasti kun ohjeet ovat lähellä.

Salaateista laadin aivan oman listansa, sillä olen ihminen, joka voisi elää pelkillä salaateilla. Minulla on ollut tapana herkutella juustosalaateilla. Oli ilahduttavaa huomata, että salaattivalikoima on loputon ilman Fetaa, homejuustoa ja muita juustoja, joiden perään olin jo ehtinyt suremaan.

Lista on hyvä apu silloin kun pää lyö tyhjää tai tuntuu jämähtäneen samoihin yhdistelmiin.

Nyt voin taas huoletta miettiä uusia istutuksia,

sillä ruokapuoli on jo puoliksi hoidettu.

Kansion loppuun kokosin vielä luettelon ruuista, joita voi tarjota vaikkapa vieraille tai omalle perheelle vähän parempana ruokana. Ja ihan viimeisenä kokosin listan herkuista: herkullisia voileipiä, maukkaita yhdistelmiä, jotka tahtovat unohtua sekä hedelmävateja ja muuta ihanaa ilman lisättyä sokeria tai makeutusaineita.

Nyt voin taas huoletta miettiä uusia istutuksia, sillä ruokapuoli on jo puoliksi hoidettu. Lapsetkin löytävät listoilta ruokia, joita voivat innostuessaan kokkailla.

Nyt on ainakin yksi huoli päivässä vähemmän.

P.S. Tämä ei ole yhteistyöpostaus kenenkään kanssa. Esimerkiksi Thermomixin linkkasin ihan vain siksi, että se on pelastanut minut pulasta melkein 365 kertaa vuodessa nyt jo ainakin viiden vuoden ajan.

HEH-HEH!

Naurattaa vieläkin. Kaikkea sitä oppii kun vanhaksi elää. 

Olin lueskellut keväisiä blogikirjoituksia, joissa iloittiin ensimmäisistä piipoista. Viime pääsiäisenä Between kommentoi postaustani: "Etenkin näin keväällä jokainen pienen pienikin piippo tai avautuva kukka ihastuttaa kerrassaan valtavasti. Mukavaa pääsiäisen jatkoa sinulle!"

Piippoja minulla ei ole.

Pitääkin tutustua niihin.

Minä vastasin: "Kiitos! Piippoja minulla ei ole. Pitääkin tutustua niihin :) Niistä niin paljon puhutaan juuri näihin aikoihin."

Krookukset nousevat ensimmäisten joukossa.

Ja minä yritin tutustua. Kirjoitin Googleen "piippo". Löysin runoilijoita, sanoittajia, teollisuusjohtajia, hiihtäjiä... Jostain löytyi myös maininta "ruohokasvi" ja "vihviläkasvi". 

Napsautin hakusanaa "piippo kasvi" ja sain Wikipediasta lisätietoa: "Piipot (Luzula) on vihviläkasvien (Juncaceae) heimoon kuuluva suku. Ne ovat monivuotisia, yleensä mätästäviä. Niiden lehtitupet ovat umpinaisia ja niiden tupen suu on karvainen, kun taas vihvilöiden lehtitupet ovat avoimia ja kalvolaitaisia. Suomessa esiintyy noin kymmenen piippolajia, joista osa jaetaan vielä alalajeihin."

Suljin tiedostot vähin äänin. 

Ajattelin, että olen niin aloitteleva puutarhuri,

etten ole velä oppinut ymmärtämään noiden piippojen ihmeellistä maailmaa. 

Katsoin kuvaa äkikseltään juolavehnän näköisestä kasvista, jossa on ruskehtava pieni kukinto. Pyörittelin päätäni. – Miten jotkut voivat olla niin innoissaan noista mitättömän näköisistä kasveista? ihmettelin. Opin, että piippoja on vaikka kuinka monta lajia: tankeapiiposta sykeröpiippoon, kaikki toinen toistaan mitättömämmän näköisiä.

Suljin tiedostot vähin äänin. Ajattelin, että olen niin aloitteleva puutarhuri, etten ole velä oppinut ymmärtämään noiden piippojen ihmeellistä maailmaa. Ihmettelin, kuinka noin vaatimattoman näköisistä kasveista vouhkataan niin paljon. Päättelin, että niiden viehätysvoima perustunee siihen kun ne ilmaantuvat ensimmäisinä. Hämmästelin sitäkin, miten yleisiä piipot ovat, mutta silti niihin ei törmää puutarhamyymälöissä. En tullut kysyneeksi keneltäkään.

Komeasinikuunliljat kurkistelevat.

Lopulta törmäsin erääseen blogijuttuun, jossa jälleen kerran iloittiin kevään ensimmäisistä piipoista. Vasta silloin hoksasin, että piipot ovat versonpäitä. Repesin nauruun. Onneksi nauru pidentää ikää.

Nyt niitä piippolakkeja on meilläkin, tosin yllä olevat valokuvat ovat edellisiltä vuosilta. Syysleimut pilkistävät jo, vaikka puutarha on suurimmaksi osaksi hankien alla.

Toivottavasti piippolakit kurkistelevat pian jokaisessa puutarhassa. Hyvää huhtikuun jatkoa!