Ensimmäisellä osastolla heti sisäänkäynnin vieressä myydään antiikin puutarhoja. Isossa mainoskyltissä lukee "Locus amoenus", miellyttävä paikka. Niin, siihenhän antiikin puutarhoissa pyrittiin. Täältä löytyy rinnepuutarhoja ja terasseja. Kuulen jonkun sanovan, että täällä myytäisiin jopa riippuvia puutarhoja. Niitä en ole huomannut, mutta näen vaikuttavaa arkkitehtuuria ja patsaita, portaita, ramppeja ja pylväikkökäytäviä.
Kaikki näyttää niin suurelta ja kalliilta, että taidan jatkaa seuraavalle osastolle. Mutta hei, täällähän on ale-laari! Laarissa on patsaiden jäljennöksiä. Betonisia patsaita ei ole jäljellä kovin montaa, mutta löydän huikean kauniin naisfiguurin. Mikä tuuri, että tällainen oli vielä jäljellä!
Innoissani jatkan eteenpäin ja jossain kohtaa osasto vaihtaa ilmettään. Italialaiset barokkipuutarhat ovat valtavan suuria ja hienoja; paviljonkeja ja antiikkia mukailevia patsaita, suihkulähteitä, altaita, kanaaleja. Puutarhat ovat salaperäisiä ja lumoavia. Niissä on giardino segreto, salaisia piilopaikkoja ja mystiikkaa.
Osaston toisella puolella näyttää olevan ranskalaisia barokkipuutarhoja. Ne ovat vieläkin suurempia. Leikatut pensaat muodostavat tarkkoja geometrisia kuvioita.
Vilkaisen nolona vaatteitani. Voi kamala, eihän tänne voi tulla farkuissa ja paitapuserossa. Hiuksenikin ovat miten sattuu sutaistu nutturalle. Tänne pitäisi tulla vähintään pitkässä juhlapuvussa ja kampaajan kautta. Tuntuu siltä kuin olisin opiskelijabudjetilla viiden tähden ravintolassa. Kiiruhdan askeleitani ja toivon, ettei myyjä kysy, mitä etsin. Etsin nimittäin lyhintä reittiä ulos.
Juuri kun olen menossa osastolta seuraavalle, huomaan ale-laarit. Löydän laarista pari pientä, matalaksi leikattua aitaa. Otan ne. Ne eivät ole puksipuuta, mutta koivuangervo kelpaa minulle oikein hyvin. Ne sopivat pohjoispihalle, josta tullaan sisään. Tyytyväisenä löydöstäni marssin seuraavalle osastolle.
Huomaan värikkään mainoslapun: Ota kolme, maksa kaksi! Laarissa on erilaisia maisemia. Onneksi laari on vielä kukkuroillaan. Valitsen kumpuilevan peltomaiseman. Se muistuttaa minua lapsuudesta. Toiseksi valitsen järvimaiseman. Se muistuttaa minua nuoruudesta Keski-Suomen järvien äärellä. Kolmanneksi valitsen metsämaiseman. Sekin muistuttaa Keski-Suomesta, jossa sukuni juuret ovat. Olen onnellinen, että valikoimaa oli vielä näin hyvin jäljellä. Ovat tainneet aivan äsken panna ne tarjoukseen.
Kiinnitän huomioni yhteen loisteliaaseen taloon, jonka ympärillä on puutarha. Talon takana ovat muodolliset ja symmetriset puutarhat. Koristeina on kasveista muotoiltuja muureja, suihkulähteitä sekä aitoja, joita koristavat patsaat. Kaunista, mutta liian loisteliasta meidän kylälle ja kukkarolle.
Kierrellessäni eri puolilla osastoa olen mykistynyt. Täällä on niin kaunista. Poimin kärryyn pienen palan laadukasta, juuri tuota äsken mainitsemaani pehmeästi kaartuvaa nurmikkoa. Sitä en tarvitse paljon, mutta pieni alue antaa juuri sopivan avoimen vaikutelman.
En voi vastustaa suihkulähteitä. Valitsen saman tien kaksi: yhden pyöreän ja toisen vapaamuotoisemman vesiaiheen. Ai niin, pakkohan minun on ostaa vielä kolmaskin vesiaihe sille naisfiguurille, jonka valitsin antiikin puutarhojen ale-laarista. Innostuinkohan jo vähän liikaa?
Täältä löytyy myös mannereurooppalaisia – ranskalaisia ja saksalaisia – puutarhoja. Nämä eivät ole niin luonnonmukaisia kuin äsken kuvailemani. Niissä on geometrisiä osia ja muotopuutarhoja, luolia ja rauniojäljitelmiä.
Ah, mikä tunnelma! En ole raunioromantiikan ystävä, mutta rakastan antiikkitiilien rouhevuutta. Täytyypä katsella, löytyisikö tältä osastolta muurikasvihuonetta. Sellainen kelpaisi kyllä. Samoin metalliportti ja tiilimuurit portin pielissä. Ostan nyt ainakin kasan kauniin punertavia vanhoja tiiliä. Eiköhän niistä jotakin saada aikaan.
Oikealla puolella näkyy cottage garden –puutarhoja. Mielenkiintoista. Olen nuorena ollut au pairina Lontoon maaseudulla ja olen varma, että täältä löytyy kaikkea kivaa.
Täällä kaikki on niin runsasta, mutta silti puutarhat ovat avoimia ja aurinkoisia. Pastellinsävyisiä kukkia pursuilee kaikkialla. Akileijoja, malvoja, kelloja, tähtiputkia, kärsämöitä, tädykkeitä, marunoita, tuoksuherneitä, salkoruusuja, sormustinkukkia, daalioita, gladioluksia, köynnösruusuja ja –kuusamia, koristeheiniä ja luonnonkasveja…
Ah, miten ihanaa! Valitsen myynnissä olevista kanaparvista yhden sopivan kokoisen ja sille tarhan. Täytän ostoskärryni ruusuilla, pioneilla, kurjenpolvilla, iiriksillä, unikoilla, mirrinmintuilla, jaloritarinkannuksilla, kosmoskukilla, ruiskaunokeilla…
Puutarhat ovat kuin taideteoksia – kallioisia, sammaleisten kivien verhoamia. Astinkiviä sammalmatolla. Epäsymmetrisesti aseteltuja kiviä. Sorapintoja. Jossakin kasvaa käppyräisiä puita. Kauempana siintää vesi.
Niissä puutarhoissa, joissa ei ole vettä, näkyy vettä ja saaria symboloivia kiviä tai hiekkaa. Kivilyhtyjä. Teehuoneita. Paviljonkeja. Jossakin näkyy karppilampi. Kaikki kasvillisuus on hillittyä: ikivihreitä puita, mahonioita, bambuja, saniaisia, atsaleoja, japaninvaahteroita, kirsikkapuita, kuunliljoja.
Tungen täpötäyteen kärryyni marjakuusia, tuijia, katajia ja kuunliljoja. Tilaan sammaloituneita kiviä kokonaisen kuorman.
Jalat kipeinä jatkan seuraavalle osastolle, jossa myydään vanhoja suomalaisia puutarhoja: luostaripuutarhoja, kartanopuutarhoja, pappiloiden puutarhoja, apteekkipuutarhoja. Pihapiirit ovat avaria ja kauniita. Niissä on hedelmäpuita, yrttitarha mauste- ja lääkekasveille sekä kaalitarha keittiökasveille. Jossakin näkyy humalatarha.
Ryytimaat ja kaalitarhat ovat säännöllisen geometrisia. Hyötykasvit kasvavat suorissa riveissä ja niiden viljely on tehokasta. Kun tarkemmin katselen, huomaan monen puutarhan olevan neliö tai suorakulmio, joka on jaettu neljään osaan eli kortteliin: hedelmäpuita kasvava puutarha, kyökkiryytimaa, lääkekortteli ja kukkaskortteli.
Ystävällinen myyjä kysyy, voiko hän jotenkin palvella, mutta vastaan katselevani vain.
Jotkut puutarhat ovat melko vaatimattomia. Koristekasveja on aika vähän. Linnapuutarhat ovat toki komeita ja luostaripuutarhatkin. Monissa kartanopuutarhoissa on valtavan suuria jalopuita ja laajoja nurmialueita. Sellaisen kartanopuiston haluaisin, mutta eihän se tietenkään meille mahtuisi. Haluaisin talon eteen myös sellaisen ympyränmuotoisen istutusalueen, joita kartanopuutarhoissa on, mutta sellainenkin on meidän pihaamme liian iso.
Muutamiin puutarhoihin johtaa ylväs puukuja. Jotkut niistä on istutettu jalopuista, jotkut ovat koivukujia. Sellaisen kun saisi…
Lopulta poimin hyllystä muutamia hyötykasveja: lipstikan, ruohosipulin, sitruunamelissan, parsoja, herukkapensaita ja hedelmäpuita. Olen jo menossa eteenpäin kun huomaan vielä pioni ’Sarah Bernhardtin’ ja nostan pari sellaista kärryyni. Koivukujat jäävät hyllylle.
Huh-huh! Nyt alan jo tosissani haaveilla pehmeästä nojatuolista ja virkistävästä smoothiesta. Tai edes auton penkistä, jossa voisin lepuuttaa väsyneitä jalkojani. Olisi pitänyt älytä laittaa kunnon kävelykengät jalkaan.
Juuri ennen kassoja myydään moderneja puutarhoja. Ne ovat selkeitä ja pelkistettyjä. Niissä on vahvoja linjoja ja graafisia elementtejä. Väreinä näkyy paljon harmaata, mustaa ja valkoista. Materiaalit ovat usein betonia ja puuta sekä sileäpintaista kiveä. Näen minimalistisia, kulmikkaita tai säännöllisen pyöreitä suihkulähteitä. Abstrakteja veistoksia. Suuria pihalaattoja.
Kasvivalinnat ovat harkittuja: tuijia ja muita pylväsmäisiä havuja, jossain näkyy myös kartio tai pallo, muutamia kirkkaanvärisiä perennoja, mehitähtiä, heiniä. Nurmikkoa näkyy hyvin vähän. Nurmikon sijaan on laajoja oleskelualueita, jotka on päällystetty puulla, soralla tai jopa asfaltilla.
Puutarhoissa on suoria käytäviä ja symmetriaa. Geometrisyys toistuu kaikessa. Hyötykasvit kasvavat suorissa riveissä viljelylaatikoissa. Kaikkialla on siistiä ja huoliteltua.
Pihan oleskelupaikan ikkunat ja ovet ovat koko seinän korkuiset. Terasseilla näkyy vähäeleisiä puutarhakalusteita. Rentoutumispaikat ovat keskeisesti esillä.
Nämä puutarhat ovat minulle liian pelkistettyjä. Ihailen kuitenkin niiden siistiä ilmettä. Maaseudulle omaan puutarhaani toivon runsaampaa tyyliä, mutta uusin tekniikka minulle toki kelpaa. Valitsen hyllystä robottiruohonleikkurin.
Nyt vihdoin kassalle. Maksan ostokseni. Kassa toivottaa iloisesti hyvää päivän jatkoa. Sitä samaa toivotan hänellekin ja lähden laahustamaan kohti ulko-ovea.
Käytävällä on muutamia kojuja. Huomaan heti kirjoista tutun Rea Peltolan ja suuntaan sinne. Realla on tarjolla innostusta, rentoa otetta puutarhanhoitoon ja valtavasti tietoa. Ostan niitä kaikkia suurpakkaukset.
Toisella kojulla näkyy olevan Gisela Keilin suunnittelemia puutarhan osia ja tykötarvikkeita. Nappaan potager-setin sekä ison pussillisen tietoa luonnonmukaisesta puutarhasta. Kiitän ja raahaudun vihdoin autoon.
Aikamoinen ostosreissu! Kotona rojahdan nojatuolille juomaan smoothien. Smoothieta nauttiessa mietiskelen. Enköhän näistä aineksista saa kursittua kokoon yhden sopivan kokoisen puutarhan. Oman näköisen.
Inspiraation tähän juttuun sain, kun Valkoista salviaa -blogin Heidi kysyi joskus kauan aikaa sitten syksyn arvontaan osallistuessaan: ”Onko sinulla esikuvia puutarhailun suhteen? Tyylisuuntia, joita ihailet?” Kiitos, Heidi, erittäin kiinnostavasta kysymyksestä! Aihe innosti mielenkiintoiseen keskusteluun miehenikin kanssa.
