PUUTARHAPÄIVÄKIRJANI MUN Joulukuussa

Joulukuun 2. päivä

Kanalassa on rauhallista ja tunnelmallista. Kiireettömästi siivoan kikkareet. Annan rehut ja jyvät. Kuuluu vaimea piipitys. Kyselen kuulumiset. Juttelen kesästä ja Viuhtista. Onkohan Floralla vielä ikävä? Minulla on.


Joulukuun 3. päivä

Auringonpaiste ja pikku pakkanen saavat minut houkuteltua ulos nauttimaan puutarhasta. Sillä välin sähköpostiin on tulla tupsahtanut uusi pionimallisto. Kevät kolistelee nurkan takana. Johan tässä on talvea vietettykin useampi viikko.


Joulukuun 4. päivä

Sää Katajakujalla tänään 4. joulukuuta:

aurinkoista, lämpötila -17 astetta.
Tuntuu kuin 4. maaliskuuta

Joulukuun 9. päivä

Valkohäntäkauris seisoo syysleimupenkissäni aivan ikkunan edessä. Se on kaunis, lihaksikas ja hyväryhtinen, turkki on siisti ja tasainen. – Se on varmaan sama kuin eilenkin, sille voisi antaa nimen, innostun. Jouko ajaisi sen heti ulos portista, mutta Asla haluaa ottaa valokuvia ja minä en raaski häiritä eläintä.

– Annetaan sen syödä, sanon, sillä on kovat olot talvella. On vain hyvä, että se syö varret, jotka jäivät syksyllä leikkaamatta. Jouko hätäilee, että se oppii tulemaan yhä useammin ja pyytää muitakin syömään. – Onhan meidän puutarhassamme paljon syötäväksi joutavaa, vetoan. Tuijatkin kasvavat vain tuuheammiksi, kun niitä vähän leikkaa. (Oikeasti tuijat olivat aika tylyn näköisiä koko kesän.)

Video: Asla Isopahkala

Kun kauris on syönyt vatsansa täyteen, se lähtee kävelemään muualle puutarhaan. Silloin Jouko ei enää malta mieltään, vaan hätistelee sen pois. Onneksi sillä on nyt vatsa täynnä.


Joulukuun 15. päivä

Astuessani ulos putiikin ovesta satun kasvokkain kahden valkohäntäkauriin kanssa. Ne seisovat melkein terassin edessä. – Ei mitään hätää, yritän sanoa niille, mutta kahdella viimeisellä sanallani ei ole kuulijoita. Olisin vain halunnut sanoa, että onhan meillä niille syötävää vaikka kuinka paljon. Toivoisin vain, että söisivät tuijat vähän tasaisemmin, että puut ehtisivät kesän aikana vihreiksi.

Joulukuun 23. päivä

Olen pyytänyt Avillaa tuomaan kaupasta pari tummanpunaista sekakimppua. Jännittävää! Niissä voi olla mitä tahansa, mikä tekee asetelman sommittelusta mielenkiintoista.

Asettelen glöginpunaiset krysanteemit – pikkupallerot ja tavalliset – varjoyrtin versojen kanssa maitopulloihin. Asettelen sekaan pienilehtistä vihreää. Lisää vihreää saan viirivehkoista. Valkoiset krysanteemit ja nuppuiset liljat asettelen omiin maljakoihinsa. Myöhemmin liljat avaavat nuppunsa viehättävästi kauhtuneen vaaleanpunaisiksi kukiksi.

Kimppujen tekeminen käy helposti, mutta viimeisen puran useaan kertaan. Lopulta olen tyytyväinen, enkä malttaisi lopettaa. Alan ideoida uutta. Jospa tekisin jo uudeksivuodeksi…


Joulukuun 29. päivä

Viimeinkin alan saada talviunen päästä kiinni. – Onneksi on täysi talvi, huokaan kanalaan tarpoessani. En olisi vielä valmis kitkemään. Puutarhasuunnitelmat ja -unelmat, lajit sekä lajikkeet leijuvat utuisina jossakin kaukana. En suunnittele edes uusia leikkokimppuja. Entiset ovat oikein hyviä vielä.

Rakennan maatilaa ja laitumia, hoidan karjaa, viljelen peltoja ja pidän huolen ruokahuollosta – siis Agricola-lautapelissä. Välillä käyn hoitamassa ihan oikeita kanoja. Tyytyväisenä katselen lumisadetta. Puutarhassa on kaikki hyvin.

Lämpimät kiitokset kuluneesta vuodesta seurassanne, hyvät lukijani! 

Onnellista ja toiveikasta puutarhavuotta 2024 kaikille!

P.S. Suunnitelmissani on jatkaa blogia samaan tyyliin kuin tänäkin vuonna. Joka kuukauden lopussa olen julkaissut puutarhapäiväkirjani ja lisäksi matkavinkkejä puutarhaharrastajille. Matkavinkkien kokoelman löydät täältä. Satunnaisesti on tullut kirjoiteltua jotakin muutakin, kuten To Do -listoja ja puutarhamuistiinpanoja haaveilun ja suunnittelun pohjaksi. 

Jokaiseen kommenttiin vastaan ennemmin tai myöhemmin. Joskus vastaaminen viipyy, sillä lihassairauteni vuoksi kirjoittaminen on minulle vaikeaa ja työlästä. Samasta syystä kommentoin blogiystävien juttuja lyhyesti ja harvoin. Vaikka saneluohjelmat on keksitty, ne tekevät vielä niin paljon virheitä, ettei niitä tule aina käytettyä. Olen kiitollinen siitä, että olette uskollisesti pysyneet tämän hauskan harrastuksen parissa. Jatketaan toiveikkain mielin.