keskiviikko 1. helmikuuta 2023

ETELÄREUNA

Eteläreuna on siitä merkityksellinen alue puutarhassamme, että jokainen pihaan tulija kulkee sen ohi. Sitä vilkaistaan ohimennen, mutta harvoin jäädään varta vasten katselemaan. Pitkä istutusalue tien vieressä on kuitenkin kuin käyntikortti. Yleisilme on tärkeä, eivät niinkään pienet yksityiskohdat.

Pyrimme jättämään niin paljon pihaa tien ja talon väliin kuin mahdollista kuitenkaan menettämättä hienoa maisemanäkymää olohuoneen ikkunoista. Reunaan jäi muutama hyvän kokoinen kataja. Kuva on kesältä 2012. Tätä ennen oli jo raivattu pajupusikko.

Aloin suunnitella tätä reunaa ensimmäisenä siksi, koska se oli helpoin hahmottaa. Sisempänä metsässä oli kuviteltava ensin talon kohdalta puut pois ja vasta sitten saattoi miettiä muuta.

Rikkakasvien vuoksi olen kuitenkin alkanut suosia pensaita.

Alkuperäinen mielikuvani Eteläreunasta oli aivan erilainen kuin se, mitä siitä on tullut ja tulossa. Haaveilin tähän aurinkoiseen rinteeseen paljon maksaruohoja ja muita matalia erivärisiä paahteen kasveja suurina laikkuina. Rikkakasvien vuoksi olen kuitenkin alkanut suosia pensaita.

Kuvassa näkyy ainakin pensasangervoja sekä -hanhikkeja, takana keltalehtinen kanukka 'ByBoughen' . Kuvan etualalla levittäytyy lamohietakirsikka. Se kurottaa versonsa myös aidan läpi tien reunalle, mikä näyttää oikein kivalta.

Olen pyrkinyt luomaan vaihtelua erikorkuisilla kasveilla. Viime kesänä istutimme suklaakirsikkapuun. Sen takana kukkivat syysleimut. Etualalla oikealla on marja-aronia 'Viking'.

Alue on suuri, joten tänne mahtuu monenlaisia kasveja. Tänne päätyivät muun muassa ’Laura’ -kurjenpolvien sijasta tulleet lilat ’Laura’ -syysleimut, joiden väri ei ole minun makuuni.

Eteläreunalle olen istuttanut kaksi marja-aroniaa, joista toinen on rungollinen ja toinen tavanomainen pensas. Kuvassa etualalla ruusuleimua ja ohotanmarunaa.

Marja-aronian syysväri
on tunnetusti upea.

Marja-aronian syysväri on tunnetusti upea ja se näkyy ohivilkaisullakin.

Keväällä kukkivat kylmänkukat. Ne ovat levinneet hieman siementämällä, toivottavasti leviävät lisääkin.

Tulevaisuudessa alue tulee muuttumaan vielä paljon, koska aion istuttaa vanhan mansikkamaan (kuvassa taka-alalla) tilalle pensaita. Tuolloin koko Eteläreuna saa yhtenäisen ilmeen: suuria ryhmiä erivärisiä matalia lajikkeita. Marja-aronioita voisi olla muutama, matalia ruusuja ja pensasangervoja. Keltakoivuangervon limenvihreät lehdet toisivat vaihtelua kesällä. Ruskan aikaan olisi erityisen hienoa, jos olisi esimerkiksi ruusuangervoa (valkoista ja punaista) sekä keiju- ja koivuangervoa.

Ihan kaikki ei sentään muutu. Matalia perennoja jätän niin paljon kuin rikkakasvitilanne sallii.



8 kommenttia:

  1. Tosi kivoja näkymiä. Pidän kovasti erilaisista maanpeitekasveista ja matalista lehti- ja havupensaista. Ihailen aivan erityisesti noita kahta alimmaisen kuvasi aidanviereisiä alueita, joihin olet saanut luotua tosi luonnollisen ja kauniin kokonaisuuden. Tykkään tosi paljon. Hyvä sinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Niin minäkin pidän ja siksi lähtökohtana olikin, että meidän puutarhassa pitää olla paljon maanpeitekasveja. On niin mukavaa saada tuollaista rohkaisevaa palautetta! Hyvä on tästä jatkaa. 😊

      Poista
  2. Minäkin huokaisin, kun katsoin kahta viimeistä kuvaa. Tosi luonnollisen näköistä ja kaunista.

    VastaaPoista
  3. Tykkäsin kovasti näistä näkymistä. Erityisen paljon pidin kolmannen ja viimeisen kuvan kukkivista matoista. Kiva, kun tien pientareet eivät ole pelkkää heinikkoa ja joutoaluetta, vaan hoidettua aluetta. Silloin on itsekin mukavampi tulla kotiin ja on siinä vieraille ja muille ohikulkijoillekin ihasteltavaa. Iloista helmikuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Mukava kuulla, että tykkäsit. 😊 Olen aina yrittänyt laittaa tien pientareetkin kuntoon. On niin kiva tulla kotipihaan, kun niitä on edes vähän laitettu.

      Kiitos samoin oikein hyvää helmikuuta sinullekin!

      Poista