KEITTIÖN KULMA

Keittiön ikkunan alunen, Rusokirsikan katve ja Joulukuusen katve muodostavat alueen, jota kutsun Keittiön kulmaksi. 

Keittiön ikkunan edustalla oleva varjoisa alue (kuvassa etualalla vasemmalla) on routaeristeen päällä ja siksi siinä on ohut kasvualusta. Tontilla alun perin kasvanut metsäkuusi näytti minusta joulukuuselta, mutta se ei ole koskaan saanut valoja oksilleen. Rusokirsikka (kuvassa näkyvät punaiset oksat) on istutettu alkuperäisen, huonoksi menneen pihlajan seuraajaksi.

Kuvaan usein pohjoispuutarhaa rusokirsikan oksien alta.

Olin innoissani päästyäni toteuttamaan varjopuutarhaa. Varjoisia paikkoja meillä kun on niin vähän. Istutin alueelle peittolehtiä, sinivuokkoja, kevätkaihonkukkia, pikkutalviota ja tuoksumataraa sekä varjoyrttiä.

Seuraava talvi oli ennätysmäisen vaikea. Pahinta olivat tulipalopakkaset ennen lumen tuloa. Lumi satoi vasta sen jälkeen, kun pakkanen oli huidellut viikon huippulukemissa. Olin hyvilläni siitä, etten syksyllä ostanut ’Cool Splashia’ sinkkisoikkoon. Se olisi menehtynyt ihan varmasti. Varauduin siihen, että puoli puutarhaa on elottomana talven jälkeen. Puolet tästä alueesta olikin elottomana: taponlehdet, sinivuokot, kevätkaihonkukat, talvio ja tuoksumatarat olivat menneet. Varjoyrttikin kuoli. Onneksi rönsytiarella menestyi.

Rönsytiarella

Alun perin näillä kulmilla kasvoi kotipihlaja, joka vaurioitui rakennusaikana eikä menestynyt montaa vuotta hyvänä sen jälkeen. Vielä vuonna 2016 pihlaja seisoi paikallaan ja kirjoitin päiväkirjaani:

"Istuttelin viimeisiä kuunliljoja kotipihlajan katveeseen lauantai-iltana kesäkuun 18. päivänä. Oli satanut pitkin päivää, välillä kaatamalla. Olin kuitenkin saanut tehtyä yhden polun rajat sekä kotipihlajan katveen istutuksineen kaikkineen aika pitkälle. Ilma oli aika märkä ja minä kaivoin jakotaimia uuteen penkkiin.

Jouko oli tehnyt myös pitkän työpäivän sisällä ja tuli ulos haukkaamaan raitista ilmaa. Katseli touhuani ja kommentoi, että taitaa mennä fanaattisuuden puolelle. – No, siltä minustakin tuntuu, sanoin. Olin ajatellut tehdä vain muutaman pikkujutun ja kiertää talon ympäri, jotta puutarha olisi siisti sunnuntaiksi. Eihän se ihan niin mennyt. Itse asiassa kaikki siivoukset jäivät maanantaiksi ja saivat jäädäkin. – – –

Veljeni Lapiomies tarjoutui avuksi. Merkkasin polun joulukuusen ohitse. Sitten piti polun alta saada muutama kuunlilja pois. Seurasi ketjureaktio, kun kuunliljoille piti tietysti saada paikka. – – – Lapiomies kaivoi kolme kuoppaa ’Cool Splasheille’ ja mylläsi talikolla maanparannusaineet multaan. Lopuksi haravoi alueen. Jaoin maatiaiskuunliljoja ja sain niistä mukavan kokoisen alueen. Ja kun olin vauhtiin päässyt, hain terassilta vielä kaksi komeasinikuunliljaa ruukuista ja istutin maahan nekin.

Myöhemmin Jouko tuli vielä hetkeksi ulos ja tarjoutui lapioimaan hiekat kuunliljojen juurelle. Olin onnellinen tästä mieheni tarjoamasta avusta ja tietysti muutenkin."

Tässä niitä kuunliljoja on monta vuotta myöhemmin.

Keittiön ikkunan edusta oli haastava. Syvä varjo ei niinkään ollut haasteellinen, vaan ohut kasvualusta. Kuitenkin sisääntulosta piti saada näyttävä. Jotta alueesta ei olisi tullut pelkästään matala, istutin maahan pohjattoman sinkkisoikon. Ajattelin istuttaa siihen pensaan, mutta toistaiseksi siinä on kasvanut vain muutama hassu tarhakalliokielo.

Keväällä ikkunan alla kukkivat vuorenkilvet ja rönsytiarellat. Sinkkisoikko peittyy kasvillisuuteen. Aikaisin keväällä tällä alueella kukkivat myös idänsinililjat sinisinä ja valkoisina.

Kaikki eivät pidä vuorenkilvistä, mutta minusta ne ovat kauniita. Sitä paitsi ne ovat oikein sopivia tähän haasteelliseen paikkaan ja ovat vihreitä kesät talvet.

Kesällä alueella ei kuki juuri mikään, mutta lehtien muodot ja värit tuovat vaihtelua näkymään. Kuvassa kuunliljoja, vuorenkilpeä sekä kirjovuohenputkea. Kirjovuohenputken sanotaan olevan sukulaistaan huomattavasti hillitympi leviämään. Toistaiseksi minun vuohenputkeni on ollut hyvin kiltisti omalla alueellaan suurten kasvien kainalossa.

Syksyllä kuunliljat loistavat keltaisina.

Joku fiksu on istuttanut kuunliljat niin lähelle polun reunoja, että joka syksy polku peittyy suurien lehtien alle. Toisaalta kuunliljat ovat niin pitkään pieniä, että nykyistä leveämpi polku näyttäisi liiankin avaralta pitkälle kesään.

Joulukuusen katveessa kasvoi pieni pläntti luonnonmustikkaa, jonka saimme säästettyä rakennustyön myllerryksessä. Kyllästyin aukkopaikkoihin ja istutin kuusen toiselle puolelle kirjovuohenputkea ja toiselle kieloja, vaikka tiesinkin, että ne voivat levitä melko reippaastikin. Totesin, että suuressa puutarhassa on vain taiteiltava; liian hillityllä kasveilla puutarhaa ei saa täyteen millään ja liian villeissä kasveissa on hillitsemistä.

 

Niin siis valmistuivat alueet työllä ja vaivalla. To Do -Listalle laitan ’Cool splash’ -vuohenkuusaman istuttamisen sinkkisoikkoon. Aion myös joka syksy lisätä kevätkukkasipuleita, idänsinililjoja ainakin.