perjantai 25. marraskuuta 2022

AMERIIKKA

Alun perin kuvittelin, että tästä pihan länsireunasta tulisi Villi Länsi. Sellainen siementävistä perennoista koottu alue, jossa kasvit saisivat vapaasti levitä. Tien reunalla kasvavien puiden oksat kaartuvat kauniisti alueen ylle. Haaveilin, että niiden suojissa olisi ihana nähdä kellokukkien, unikoiden, malvojen ja muiden villisti leviävien kasvien pilvi. Johonkin kohtaan mietin havuja tuomaan ryhtiä. Kaikkein villeimmissä unelmissani mietin tänne jopa pientä pöytäryhmää.

Olisikohan kuva vuodelta 2015?















Eihän se niin mennyt.

Eihän se niin mennyt. Huomasin, että alue on puolivarjoinen tai jopa varjoisa. Aurinkoisen paikan kasvit vaihtuivat kuunliljoihin ja varjoyrtteihin, mutta en toki ilman aurinkoisen paikan kasveja jäänyt. Niitä pääsin istuttamaan tien reunamille ja aurinkoisiin pläntteihin.

Elokuussa 2017 ostin tänne Pohjois-Ameriikkaan ’Woodwardii’- tuijan, joka kuivui alaosastaan. Siitä tuli kyllä aika kiva.  ’Danicat’ (ei kuvassa) kasvaa kituuttavat liian kuivassa paikassa. Purppuraheisiangervo ’Diabolo’ pärjäilee ihan hyvin.

Istutin amerikanpihlajan,
jonka mukaan alue sai nimensä.

Seuraavana vuonna istutin amerikanpihlajan, jonka mukaan alue sai nimensä. Amerikkalaiseen tyyliin sillä on suuret lehdet ja suuret kukat.

Tänne päätyi myös syyshortensia ’Vanille Fraise’, mutta ei se taida tykätä läheisestä puusta.

Pohjois-Ameriikan aurinkoiseen tien laitaan sain suuren pioniryhmän. Minun piti löytää paikka kuudelle ’My Love’ –pionille, jotka kasvoivat eteläpihalla väärässä paikassa. Onneksi täällä oli tilaa niille. Valkoisten pionien seuraksi hankin vaalean- ja aniliininpunaisia.

Nuori 'Garden Lace' -pioni kukkii Väli-Ameriikassa.

Portinpieleen istutin 
toisen pioniryhmän.

Etelä-Ameriikkaan, portinpieleen istutin toisen pioniryhmän. Yksi ryhmän lajikkeista on 'Gilbert Barthelot' (kuvassa).

Etelä-Ameriikassa ryöppyävät jättipoimulehdet ja verikurjenpolvet. Jossakin kohtaa on myös jokunen lilja.

Välissä on syysmaksaruohoa sekä pallo-ohdakkeita ja syysleimuja. 

Eteläisimmässä kulmauksessa kasvaa puutarhamme ainoa keltakukkainen ruusu ’Aicha’.

Annan luonnolle mahdollisuuden näyttää,
millaiseksi se haluaa tämän alueen tulevan.

Minun Ameriikkani on sekalainen kokoelma kaikenlaista. Annan luonnolle mahdollisuuden näyttää, millaiseksi se haluaa tämän alueen tulevan. Ehkä tästä tuleekin se alussa mainitsemani Villi Länsi.

10 kommenttia:

  1. Ameriikka näyttää muotoutuneen oikein luontevaksi kokonaisuudeksi ja sinne varmasti sopii myös villin lännen meininki.
    Ovatko kokemuksesi mukaan pionit viihtyneet hyvin näiden aluskasvillisuuden kavereiden kanssa? Olen muutamassa kohdassa miettinyt omien pionien pärjäämistä esim. peittokurjenpolven kanssa, ettei aluskasvillisuus siis ala liikaa tukahduttaa / mädättää pionin juurakkoa. Pionit ovat niin kauniita, ettei niiden soisi tukehtuvan liian tunkeileviin naapureihin :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Tuo minun Ameriikkani on niin iso alue, että aika villejä kasveja tarvitaan, jotta sen saa täyteen.

      Suurimmaksi osaksi minulla on matalaa perusmaksaruohoa pionien alla, täällä Ameriikassakin. Se toimii oikein hyvin. Rönsyleimukin toimii, vaikka onkin hitaampi leviämään. Joissakin paikoissa minulla on kurjenpolvea ja se on vähän huono. En osaa sanoa, onko se hidastanut kasvua, mutta se itsessään kasvaa liian korkeaksi. Peittokurjenpolvikin, jonka pitäisi olla matala, kasvaa yhtä korkeaksi kuin pionit. Tietysti hakeutuu valoon.

      Olen miettinyt kovasti, että hidastaako kurjenpolvi pionien kasvua. Jossain penkissä tuntuu hidastavan, toisessa taas ei näy mitään vaikutusta. Joka vuosi aion repiä ne irti, mutta sitten kuitenkin jätän ne ennalleen. Pelkään turmelevani pionien juuret samalla. Ehkä joskus hävitän ne kattamalla ja vaihdan tilalle jonkun hillitymmän. Saapa nähdä. 😊

      Poista
  2. Näitä on ihana katsoa, piha muotoutuu pala kerrallaan upeaksi kokonaisuudeksi. My Love ja Aicha osuivat silmiini mieluisina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥

      ’My Love’ on varsinainen muuttumisen mestari. Kukintansa aikana se muuttuu niin paljon, ettei samaksi kukaksi meinaa tunnistaa.

      ’Aicha’ on vain lyhyen hetken kirkkaankeltainen ja sitten se vaalenee melkein valkoiseksi. Tykkään siitä tosi paljon, vaikka en ole kirkkaankeltaisen ystävä. 😊

      Poista
  3. Sinun Amerikkaasi oli kiva tehdä retki. Amerikanpihlaja jäi erityisesti mieleen. Pitääpä tutustua kasviin tarkemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Täällä matkailu on näppärää ja edullista. Grönlannista Etelämerelle pääsee tuosta noin vain ja moneen paikkaan siltä väliltä. Sen enempää minun ei juuri tee mieli matkustaakaan. Kotimaassa kyllä, mutta ulkomaille en enää haikaile. 😊

      Amerikanpihlaja on tosiaan aika kiva ja näyttävä kaveri. Hieno punainen syysväri.

      Poista