tiistai 8. marraskuuta 2022

KEITTIÖN KULMA

Keittiön ikkunan alunen, Rusokirsikan katve ja Joulukuusen katve muodostavat alueen, jota kutsun Keittiön kulmaksi. 

Keittiön ikkunan edustalla oleva varjoisa alue (kuvassa etualalla vasemmalla) on routaeristeen päällä ja siksi siinä on ohut kasvualusta. Tontilla alun perin kasvanut metsäkuusi näytti minusta joulukuuselta, mutta se ei ole koskaan saanut valoja oksilleen. Rusokirsikka (kuvassa näkyvät punaiset oksat) on istutettu alkuperäisen, huonoksi menneen pihlajan seuraajaksi.

Kuvaan usein pohjoispuutarhaa rusokirsikan oksien alta.

Olin innoissani päästyäni toteuttamaan varjopuutarhaa. Varjoisia paikkoja meillä kun on niin vähän. Istutin alueelle peittolehtiä, sinivuokkoja, kevätkaihonkukkia, pikkutalviota ja tuoksumataraa sekä varjoyrttiä.


Seuraava talvi oli ennätysmäisen vaikea. Pahinta olivat tulipalopakkaset ennen lumen tuloa. Lumi satoi vasta sen jälkeen, kun pakkanen oli huidellut viikon huippulukemissa. Olin hyvilläni siitä, etten syksyllä ostanut ’Cool Splashia’ sinkkisoikkoon. Se olisi menehtynyt ihan varmasti. Varauduin siihen, että puoli puutarhaa on elottomana talven jälkeen. Puolet tästä alueesta olikin elottomana: taponlehdet, sinivuokot, kevätkaihonkukat, talvio ja tuoksumatarat olivat menneet. Varjoyrttikin kuoli. Onneksi rönsytiarella menestyi.

Rönsytiarella

Alun perin näillä kulmilla kasvoi kotipihlaja, joka vaurioitui rakennusaikana eikä menestynyt montaa vuotta hyvänä sen jälkeen. Vielä vuonna 2016 pihlaja seisoi paikallaan ja kirjoitin päiväkirjaani:

"Istuttelin viimeisiä kuunliljoja kotipihlajan katveeseen lauantai-iltana kesäkuun 18. päivänä. Oli satanut pitkin päivää, välillä kaatamalla. Olin kuitenkin saanut tehtyä yhden polun rajat sekä kotipihlajan katveen istutuksineen kaikkineen aika pitkälle. Ilma oli aika märkä ja minä kaivoin jakotaimia uuteen penkkiin.

Jouko oli tehnyt myös pitkän työpäivän sisällä ja tuli ulos haukkaamaan raitista ilmaa. Katseli touhuani ja kommentoi, että taitaa mennä fanaattisuuden puolelle. – No, siltä minustakin tuntuu, sanoin. Olin ajatellut tehdä vain muutaman pikkujutun ja kiertää talon ympäri, jotta puutarha olisi siisti sunnuntaiksi. Eihän se ihan niin mennyt. Itse asiassa kaikki siivoukset jäivät maanantaiksi ja saivat jäädäkin. – – –

Veljeni Lapiomies tarjoutui avuksi. Merkkasin polun joulukuusen ohitse. Sitten piti polun alta saada muutama kuunlilja pois. Seurasi ketjureaktio, kun kuunliljoille piti tietysti saada paikka. – – – Lapiomies kaivoi kolme kuoppaa ’Cool Splasheille’ ja mylläsi talikolla maanparannusaineet multaan. Lopuksi haravoi alueen. Jaoin maatiaiskuunliljoja ja sain niistä mukavan kokoisen alueen. Ja kun olin vauhtiin päässyt, hain terassilta vielä kaksi komeasinikuunliljaa ruukuista ja istutin maahan nekin.

Myöhemmin Jouko tuli vielä hetkeksi ulos ja tarjoutui lapioimaan hiekat kuunliljojen juurelle. Olin onnellinen tästä mieheni tarjoamasta avusta ja tietysti muutenkin."

Tässä niitä kuunliljoja on monta vuotta myöhemmin.

Keittiön ikkunan edusta oli haastava. Syvä varjo ei niinkään ollut haasteellinen, vaan ohut kasvualusta. Kuitenkin sisääntulosta piti saada näyttävä. Jotta alueesta ei olisi tullut pelkästään matala, istutin maahan pohjattoman sinkkisoikon. Ajattelin istuttaa siihen pensaan, mutta toistaiseksi siinä on kasvanut vain muutama hassu tarhakalliokielo.

Keväällä ikkunan alla kukkivat vuorenkilvet ja rönsytiarellat. Sinkkisoikko peittyy kasvillisuuteen. Aikaisin keväällä tällä alueella kukkivat myös idänsinililjat sinisinä ja valkoisina.

Kaikki eivät pidä vuorenkilvistä, mutta minusta ne ovat kauniita. Sitä paitsi ne ovat oikein sopivia tähän haasteelliseen paikkaan ja ovat vihreitä kesät talvet.

Kesällä alueella ei kuki juuri mikään, mutta lehtien muodot ja värit tuovat vaihtelua näkymään. Kuvassa kuunliljoja, vuorenkilpeä sekä kirjovuohenputkea. Kirjovuohenputken sanotaan olevan sukulaistaan huomattavasti hillitympi leviämään. Toistaiseksi minun vuohenputkeni on ollut hyvin kiltisti omalla alueellaan suurten kasvien kainalossa.

Syksyllä kuunliljat loistavat keltaisina.

Joku fiksu on istuttanut kuunliljat niin lähelle polun reunoja, että joka syksy polku peittyy suurien lehtien alle. Toisaalta kuunliljat ovat niin pitkään pieniä, että nykyistä leveämpi polku näyttäisi liiankin avaralta pitkälle kesään.

Joulukuusen katveessa kasvoi pieni pläntti luonnonmustikkaa, jonka saimme säästettyä rakennustyön myllerryksessä. Kyllästyin aukkopaikkoihin ja istutin kuusen toiselle puolelle kirjovuohenputkea ja toiselle kieloja, vaikka tiesinkin, että ne voivat levitä melko reippaastikin. Totesin, että suuressa puutarhassa on vain taiteiltava; liian hillityllä kasveilla puutarhaa ei saa täyteen millään ja liian villeissä kasveissa on hillitsemistä.
 

Niin siis valmistuivat alueet työllä ja vaivalla. To Do -Listalle laitan ’Cool splash’ -vuohenkuusaman istuttamisen sinkkisoikkoon. Aion myös joka syksy lisätä kevätkukkasipuleita, idänsinililjoja ainakin.

16 kommenttia:

  1. Mukava postaus. Talvi on yleensäkin kohdellut meidän mökkipihaa ja puutarhaa lempeästi. Johtuneeko hieman hiekkaisesta maasta ja rinnepaikoista. Vähän on tullut menetyksiä vuosien varrella. Minulla on myös tuota tiarellaa ja se on aivan ihana myös syksyn punertavana. Vuorenkilpeä meillä on paljon ja pidän siitä todella myös paljon. Pieniä sipuleita minäkin lisäilin nytkin muutaman pussin. Johtuu varmaan siitä tämä minun hidas tahti kun se sipulien piilotus ei ole oikein minun mieleen. Mukavia kuvia kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Kuulostaa kyllä aika ihanteelliselta tuo teidän kasvualusta. Ei jää vesi talvella seisomaan. Meillä taas on hankalampi, kun on aika savinen maa. Olemme tosin sitä paljon saaneet parannettua, mutta onhan se savi alla joka tapauksessa. Ei minulla silti ole valittamista, aika vähillä menetyksillä olemme päässeet.

      Tiarella ja vuorenkilpikin ovat siinäkin mielessä ihania, että ne pysyvät mukavasti hallinnassa. Eivät vielä koskaan ole levinneet liikaa.

      Minäkään en tykkää istuttaa sipuleita, mutta ihan pienet sipulit menee. Savimaahan on työlästä kaivaa kuoppia, mutta onneksi noille pienille ei tarvitse isoja olla.

      Kiitos itsellesi kivasta kommentista!

      Poista
  2. Tämäkin alue on niin viehättävä. Tiarellat ovat niin suloisia ja niiden kukintaa odotan aina. Tässä oli kiva kattaus erilaisia lajeja, jotka asettuvat luontevasti toistensa lomiin ja täyttävät maan niin, että kokonaisuus on sekä kaunis että kiinnostava. Tuo eka ruskakuva on aivan ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Oli kiva kuulla luonnehdintasi alueesta: kaunis ja kiinnostava. Siinäpä ne tärkeimmät ovatkin. 😊 Kannustavaa kuulla, että olen onnistunut siinä.

      Tiarellat eivät tee itsestään numeroa, mutta ovat kyllä huomionarvoisia niin kukkien kuin lehtienkin puolesta.

      Ruska on kuin lahja kasvukauden päätteeksi. Puutarha syttyy loistamaan ja rikkakasvit peittyvät kauniiden ja värikkäiden lehtien alle. 😊

      Poista
  3. Kauniilta näyttävä alue. Usein tahtoo tulla panostetuksi vähän liikaa kauniisti kukkiviin perennoihin upeiden ja vaihtelevien lehtiperennojen sijaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Niin, ainahan ne kukat ovat mielessä. 😊 Minä kyllä pidän niin paljon kuunliljoista, että niitä tulee ripoteltua sinne tänne.

      Poista
  4. Kaunis alue ja piha kuin piha tarvitsee myös niitä varjopaikkoja, sillä löytyy paljon ihania kasveja jotka eivät tykkää niin auringosta. Minäkin tykkään vuorenkilvistä :) Samoin löytyy kirjovuohenputkea, joka oli vuosia hyvin aloillaan, mutta nyt näyttää leviävän.
    Tiarella näyttää ihanalta pisiltä ja sopii hyvin tuonne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Tykkäisin kyllä, että varjopaikkoja olisi paljon enemmän. Olisi kiva saada monenlaisia varjon kasveja ja itsekin olisi hyvä vähän vilvoitella kesällä varjossa.

      Kiva kuulla, että sinullakin kirjovuohenputki on levinnyt maltillisesti eikä ole muodostunut vaivaksi. Vuorenkilpi on joidenkin mielestä liian tavallinen tai jotakin, mutta minusta se on ihana. Talvellakin vihreälehtinen. Tiarellastakin tykkään jokaisena vuodenaikana. Pitsiä todellakin. 😊

      Poista
  5. Meiltäkin löytyy vuorenkilpeä. On ainut kasvi mikä menestyy rutikuivassa rinteessä koivun alla ja täysin varjossa. Minulla kirjovuohenputki leviää pikkuhiljaa mutta ei se ole käsistä ryöstäytynyt, vastassa on toisella puolella piparminttu ja toiselle puolelle saa levitä, siellä tulee nurmikko vastaan ja sitä leikataan säännöllisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on noita joka paikan kasveja. Mitä muuten tekisimmekään koivun alla oleville alueille ja muille vaikeille paikoille?

      Hyvä kuulla, ettei kirjovuohenputki ole muodostunut vaivaksi. Sitä moni muukin sanoi, kun etsin siitä tietoa ennen istuttamista. Onneksi nimi on pahempi kuin itse kasvi. 😉

      Poista
  6. Ihanaa muistella vuosien takaisia puuhia ja nähdä puutarhan kehitys💚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Onneksi olen kirjoittanut puutarhan vaiheita päiväkirjaan, muuten kaikki vaivat olisivat jo unohtuneet. 😊 Ihan hyvä on muistaa mistä on lähdetty, niin ei kaikki tunnu itsestäänselvyydeltä ja osaa olla kiitollinen.

      Poista
  7. Varjoisa paikka ohuella kasvualustalla on aika haasteellinen kasvupaikka ja tuossakin suuret puut vievät varmasti oman osansa kosteudesta. Olet kuitenkin saanut tuostakin puutarhan kolkasta upean ja vehreän tilan. Moni on kehunut tiarellaa sitkeäksi kasviksi, joka selviää mistä vain. Näemmä siis myös napakasta pakkasesta ilman lumisuojaa, mikä on monelle muulle kasville kohtalokas. Minulla tupastiarella ei ole selvinnyt edes hyvistä talvista, joten jännitän kovasti syksyllä istutetun tarhatiarellan ensimmäistä talvea. Toivottavasti se olisi kestävämpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Niin, joka paikassa ohutta kasvualustaa ei pysty mitenkään korottamaan, vaikka kuinka haluaisi. Tässäkin piti jättää kaatoa eikä muutenkaan voinut laittaa korkeaksi. Kiveys hirveän isona alueena ei olisi ollut kiva eikä sekään ihan helppohoitoinen ole.

      Onneksi löytyi kestäviä kasveja. Tuo minun tiarellani on joku ihan tavallinen, eikä sekään aina ole täysin pärjännyt. Viime vuonna menetin jonkun verran, mutta onneksi se uusiutui kesän aikana. Toivotaan, että olet saanut sitkeän tapauksen! 😊 Ja tietysti toivotaan hyvää talvea.

      Poista
  8. Vuorenkilpi on oiva kasvi tietyille paikoille! Sen juurelta ei tarvi koskaan perkata rikkaruohoja, se on yksi syy miksi pidän siitä:)
    Tiarella on niin kaunis, minunkin täytynee laittaa sitä suuremmalle alalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on juuri niin totta, että kasvin arvo ei todellakaan ole pelkästään kauneudessa. On ihanaa, kun jotkut kasvit pitävät puolensa rikkoja vastaan.

      Kyllä voin suositella tiarellaa isonakin alueena. Vaikka minulta viime talvena meni osa, niin aika nopeasti se kesän aikana uusiutui.

      Poista