AVARUUS

Avaruus – keittiön terassin edessä oleva istutusalue – on itselleni hyvin tärkeä paikka. Istun usein iltaisin terassin penkillä jäsenet päivän töistä raukeina ja ihailen ilta-aurinkoa. Hellepäivinä varjoisalla terassilla on ihana laskostella pyykkiä tai istuskella muuten vain.

Kuu, maa ja tähtisumu.

Nimensä tämä alue sai siitä, että huomasin istuttamieni kasvien lajikenimien liittyvän yhteen. Olin istuttanut kalvakankeltaisia ’New Moon’ -kulleroita, kuunliljoja, ’Stardust’ -maksaruohoa sekä ’Blue Globe’ -sinipallo-ohdaketta. Kuu, maa ja tähtisumu.  Tähtisumu on jo laskeutunut, mutta muut kasvit voivat hyvin.

Kahden suuren lehtipuun välisen alueen suunnittelu ei ollut aivan helppoa. Kuljin yrityksen ja erehdyksen tietä. Annoin tälle aikaa.

Aloitin suunnittelun jo ennen kuin talokaan oli ehtinyt nousta. Katselin tätä aluetta usein syödessämme ”terassilla” eli valettujen anturoiden päällä. 

Kaikki herkut tänne

Minulla oli mielessäni Kaikki herkut tänne -teema. Halusin tänne lempikukkani: pioneja, syysleimuja, jaloritarinkannuksia, loistosalviaa tai loistotädykettä, syysmaksaruohoa, ehkä magnolian ja jalokellojakin sekä tietysti valtavasti tulppaaneja ja valkoisia krookuksia. Haaveilin kevätesikoista, helmililjoista, palloesikoista ja vaikka mistä. Ajattelin, että purppuraheisiangervo voisi olla hieno lisä ja talveksi tietysti suunnittelin jotain talvivihantaa.

Sahasin lepikon pois. Kunnostin maan. Aloin istuttaa kasveja suunnitellusti ja suunnittelematta. Taimimoisiolta tarttui mukaan kaksi kermankellertävää kulleroa. Pinsiön reissulta puolestaan oli pakko saada pari pallo-ohdaketta. Tännehän ne päätyivät. Istutin sitruunatimjamia ja akankaalia. Voisin myöhemmin vaihtaa niiden tilalle jotakin muuta. Alueelle levittäytyi myös maahumala.

Istutin valkoisen ’Claire de Lune’ -pionin, mutta aika pian huomasin, ettei paikka ollut ollenkaan sopiva syväjuurisille kasveille. Sain unohtaa jaloritarinkannukset ja sen sellaiset. Onneksi. En vielä siinä vaiheessa tiennyt, että alueesta piti tulla aivan toisenlainen. Erilainen kuin mikään muu alue puutarhassamme.

Kalpeankeltaisista kulleroista ja loistotädykkeistä olin innoissani, mutta muuten alue haki muotoaan monta vuotta. Istutin suuren takaosan täyteen kaukasianmaksaruohoa. Koko ajan ajattelin, että maksaruoho on vain väliaikainen ratkaisu ja torjuu rikkakasveja sen aikaa, että keksin muuta.

Asiat loksahtivat kohdilleen, kun kuvioihin tulivat arovuokot sekä kauhtuneen vaaleanpunaisen ja aprikoosin väriset kellukat. En muista, kummat tulivat ensin. Ajattelin, että arovuokot saisivat loistaa kuin tähdet taivaalla, ja niitä saisi olla paljon. Kukat ja myöhemmin siemenhahtuvapallot nousisivat matalasta matosta niin kauas kuin silmä kantaa – tai ainakin kukkalaareihin asti.

Olin pitkään suunnitellut, että istuttaisin taustaksi koivuangervoaidan, jonka leikkaisin muotoon. Isän kuoleman jälkeen muutin suunnitelmani ja aidan tilalle tulivat kukkalaarit, mutta se on jo toisen tarinan aihe.

Kiintopisteeksi halusin patsaan. Istutin sen kivillä täytettyyn reikäpohjaiseen saaviin, jotta sain sitä nostettua korkeammalle. Muuten pieni patsas hukkuisi kasvillisuuden sekaan.

2021

Ehkä pidän niistä.  En ole vielä varma.

Luonto yllättää. Tällä kertaa se tarjosi heinäkuun iloksi sinililoja kurjenkelloja. Valkoisia pihlajan kainalossa oli jo ennestään. Ehkä pidän niistä.  En ole vielä varma. Siellä täällä törröttävät korkeat kukkavarret tuovat hieman sekavan vaikutelman. Toisaalta ne kasvavat korkeiksi vasta sen jälkeen, kun muut ovat jo kukkineet. Ja jos niitä kylväisi oikein paljon, vaikutelma olisi erilainen. Täyteläisempi.

Alueen etureunaan eli laatoituksen viereen istutin tänä keväänä ’Apfelblute’ -verikurjenpolvea sekä hopeahärkin. Tuo verikurjenpolvi on hennonvaaleanpunainen ja sopii minkä tahansa kanssa yhteen. Hopeahärkki puolestaan tuo valoa ja eloisuutta läpi kasvukauden. 

Alueella on muutama suurehko kivi. Yhden kiven edessä kasvaa viiruhelpi ja jalokelloja. Toisen kiven edessä on valkoalpia. Loppukesän ja syksyn iloksi on myös yksi syyshortensia sekä virginiantädykettä.

Jalokello

En arvannut purppuraheisiangervoa hankkiessani, miten ihana se on syksyisin. Kun ruskan värit leiskuvat ympärillä, sen tummat lehdet tuovat mahtavan kontrastin.

Kunhan valeangervo ja kuunliljat pääsevät mittoihinsa, alue on varmaan ihan passeli.

Avaruuden eteläreunaan kaipailen lisää korkeutta. Nyt siellä pihlajan katveessa kasvaa valeangervo ja ryhmä ’Francee -kuunliljoja. ’Princess Diana’ -kärhönkin istutin. Kunhan valeangervo ja kuunliljat pääsevät mittoihinsa, alue on varmaan ihan passeli. 

Alue on mielestäni riittävän hyvä näinkin, mutta jos intoa riittää, muutaman asian voisin vielä tehdä. Syyshortensia näyttäisi paremmalta kolmen ryhmänä. Vaihtoehtoisesti syyshortensialle voisi etsiä toisen paikan. Yksivärisiä kuunliljoja voisi lisätä pohjoiskulmaan. Kevätkukkia saisi olla enemmän. Tänä keväänä istutinkin jo amerikankulleroita. Ja ehkä niitä kurjenkelloja voisi kylvää vähän lisää tai sitten vain odottaa, että ne kylväytyvät itsekseen. Ai niin, ja loistotädykkeille aion viritellä matalahkot ristikkotuet.