sunnuntai 13. marraskuuta 2022

TUHKIMON PUUTARHA

Olipa kerran kaukaisessa valtakunnassa eräs kaunis ja hyväsydäminen pajupensas, jota kutsuttiin 'Tuhkimoksi'. En nyt ihan tarkkaan muista, missä hän asui ja kenen kanssa, mutta taisi siellä asua ainakin yksi herttuatar, joku ihme 'Henry Bockstoce' ja vaikka ketä.

Siinä sitten kävi kaikenlaista ja 'Tuhkimo' itki kohtaloaan lohduttomasti. Hän juoksi epätoivoissaan ulos puutarhaan ja heittäytyi suuren vaahterapuun alle. Tai ehkä hän ei varsinaisesti juossut ja oikeasti se vaahtera taisi olla raita. Ei sillä niin väliä, mutta silloin tapahtui kummia. Puun oksalla istunut kyyhkynen nousi ilmaan ja sen piti muuttua 'Tuhkimon' silmien edessä hyväksi haltijakummiksi, mutta ei kai siinä oikeasti niin käynyt.

Peittopaju 'Tuhkimo'

Itse, ihan omin käsin, istutin tarha-alpin,
vaikka oikeasti en pidä kirkkaankeltaisesta.

Paju näyttää edelleen aika vaatimattomalta, vaikka kukkiikin keväällä pikkuruisin pajunkissoin. ’Henry Bockstoce’ riitelee edelleen ’Kita-No-Seizan’ kanssa eikä prinssiä näy eikä kuulu. Itse, ihan omin käsin, istutin tarha-alpin, vaikka oikeasti en pidä kirkkaankeltaisesta. ’Kita-No-Seizan’ ostin muka vaaleanpunaisena, vaikka olisihan se pitänyt tietää, että vaaleanpunaisia iiriksiä on kai vain saduissa. Ei tullut suihkulähdettäkään veden solinoineen.

En tajua, miten olen onnistunut istuttamaan kaikki virhevalinnat samaan penkkiin. Toki kaikki eivät ole virhevalintoja. Esimerkiksi pioni ’Duchesse de Nemours’ on todella kaunis ja tuoksuu ihanasti. Sen raikkaassa seurassa ’Henry Bockstoce’ näyttää nappivalinnalta, mutta valitettavasti sen vahva punainen sävy ei sovi suurempaan kokonaisuuteen.

Peittopaju ’Tuhkimo’ on kaikessa vaatimattomuudessaan ihan nätti, samoin sen seurana kasvavat pesäkuuset ja kartiovalkokuusi.

Tähkähietalilja on herkkä ja kiltti. Kaukasiantörmäkukat (ei kuvassa) jaksavat kukkia kauniisti aina vain. Kaukasianmaksaruoho on hyvä ja huoleton maanpeitekasvi.

Valkoiset syys- ja kiiltoleimut ovat lempikukkiani. Purppurapunalatva ihastuttaa korkeilla kukinnoillaan syksyisin. Kuva on otettu elokuussa 2019.

Kurjenpolvi ’Johnson’s Blue’ on ihana, vaikka se onkin melko voimakkaan lila. Matalahkona kasvina se ei yritä kilpailla pionien kukkien kanssa. Kuunliljat eivät riitele koskaan kenenkään kanssa.


Alussa hyvin syvänpunainen ja myöhemmin kirkkaammaksi muuttuva pioni ’Henry Bockstoce’ olisi ihan kaunis valkoisen seurassa, mutta vaaleanlilan kanssa se ei mielestäni sovi yhteen. Vaaleanlila kerrottu iiris ’Kita-No-Seiza’ olisi sekin kaunis oikeassa seurassa, mutta ei mielestäni kirkkaankeltaisen kanssa.

Keltaisen hallitsevuutta olen pyrkinyt laimentamaan valkoisilla leimuilla ja tulikukilla, mutta ne eivät vielä näy kuvassa.

Ehkä jossakin vaiheessa
lakkaan odottamasta ihmettä.

Ehkä jossakin vaiheessa lakkaan odottamasta ihmettä – että nuo värit lakkaisivat riitelemästä – ja ryhdyn itse hyväksi haltijattareksi. Kaivan ’Kita-No-Seizat’ ylös. Annan niitä kaikille halukkaille ja loput siirrän sopivampaan paikkaan. Niiden tilalle istutan ’Joan Senior’ -päivänliljoja. Voi vielä tulla sekin päivä, että siirrän ’Henry Bockstocen’ Lammen läheisyyteen ja istutan sen tilalle jonkin vaaleanpunaisen pionin.

Syksyllä kaikki riidat ovat jo unohtuneet. Kuva lokakuulta 2020. 

10 kommenttia:

  1. Tähkähietalilja valkoisten ja punakukkaisten pionien kanssa on mielestäni tosi kaunis ja silmääni miellyttävä yhdistelmä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Niin, tavallaan onkin. Tähkähietalilja ainakin on sovitteleva. 😊 Ehkä kysymys on enemmänkin siitä, että mielikuvani tulevasta penkistä oli aivan toisenlainen kuin siitä sitten tuli.

      Poista
  2. Riidat voi aina selvittää <3 Kauniita kaikki omina itsenään, ja aika moni kelpaa minun silmiini ihan tuossakin seurassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Niin onneksi voi. 😊 Nyt syksyllä kuvassa kokonaisuus näyttää paremmalta kuin kesällä luonnossa – tai ainakin siltä se tuntuu.

      Poista
  3. On vaaleanpunaisia iiriksiä! Yhden olen onnistunut hankkimaan, jopa jaoin sitä tänä vuonna ettei vaan häviä puutarhasta. Keväällä ostin toisen Virosta, saapa nähdä onko vaaleanpunainen. Kitaa en ole saanut säilymään omassa puutarhassa. Minusta tuo puhtaan valkoisen ja kirkkaan punaisen pionin yhdistelmä on aivan ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Itse asiassa olen minäkin nähnyt vaaleanpunaisen iiriksen jossain taimistolla, olisiko ollut Viherlassila tai joku. En vain muistanut sitä kirjoittaessani juttua. Se oli kyllä kaunis, mutta en silti ostanut. Oli niin paljon muuta hankittavaa. 😊

      Minäkin tykkään valkoisesta ja punaisesta yhdessä, mutta en tykkää riemunkirjavasta. Jossakin vaiheessa nimittäin kauempaa katsottuna näkyy yhtä aikaa punaista, kirkkaankeltaista, lilaa ja valkoista. Ja se on se minun pulmakohtani. Hetken aikaa vain, mutta silti se panee miettimään, että siirtäisinkö kasveja kuitenkin sopivampaan seuraan.

      Poista
  4. Minäkin olen nähnyt vaaleanpunaisia iiriksiä. Tosin kaunis väri ei ole tae hyväntuoksuisuudesta; ainakin yksi lajike nimittäin haisee hyvin vahvasti kumihanskalta.
    Jokaisella on omat värimieltymyksensä ja välillä sitä vaan sattuu istuttamaan lähekkäin kasveja, joiden kukinta-aikaan silmiä särkee. Minulla sellaisia paikkoja on vaikka miten paljon ympäri puutarhaa, mutta niitä sitten tarpeen mukaan korjaillaan, jos niiden kanssa ei voi elää. Oikeastaan kärhökaaripenkissä onkin enää pahimmat yhdistelmät; alkukesällä tummahelmililjat kukkivat samaan aikaan 'Queen of Night' -tulppaanien kanssa ja keskikesällä jalopähkämön liila riitelee taivaansinisten tarhavaleunikon ja iiriksen kanssa. Helmililjoja olen siirrellyt kauemmas mutta niitä jää aina joku sipuli tai vähintään siementaimi huomaamatta ja sitten taas seuraavana keväänä putkahtaa uusi sininen väriläiskä hempeiden vaaleanpunaisten ja tummanpuhuvien tulppaanien sekaan. Ne haluavat väkisin totuttaa silmiäni kummallisiin yhdistelmiin. Ensi kesänä yritän kaivaa edes pähkämöt pois. Toivon, etteivät ne eivät ole yhtä innokkaita ilmestymään uudelleen kuin helmililjat.
    Tuossa kuvassa, jossa on tähkähietaliljaa, punaista pionia ja liilaa kurjenmiekkaa, on minusta jotain hyvin viehättävää. Tummanpunainenkin sopii ainakin kuvassa yllättävän hyvin hempeään liilaan, kun siinä on kepeää valkoista kaverina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Ai, minä en muista yhtään, miltä iirikset tuoksuvat tai haisevat. Yhtäkkiä en saa mieleen minkään muunkaan kukan tuoksua.

      Lohduttavaa kuulla, että muillakin on samanlaisia pulmia. Minä olen yrittänyt totutella niihin, mutta tosiasia on, etten ole niistä oppinut nauttimaan. Kyllähän niitä sietää, mutta ei koskaan hauko henkeään ihastuksesta. Ja silloinhan siinä on muutoksen paikka. 😊

      Tuota tarhavaleunikon sinistä olen ajatellutkin. Niin ihana kuin se onkin, se on varmaan aika vaikea yhdistettävä muiden kanssa. Ei se minustakaan lilan kanssa sovi oikein hyvin yhteen. Ja lilaa tahtoo puutarhassa aina olla, kun se on niin yleinen.

      Joo, valkoinen parantaa tilannetta, mutta en minä opi tuohon kirkkaanpunaisen ja lilan yhdistelmään. Kun en edes ole kirkkaanpunaisen ystävä. Luulin istuttavani syvänpunaisen pionin, mutta tämä kirkastuu kukkien vanhetessa. Onneksi se on helppo ratkaista leikkaamalla loput kukat maljakkoon.

      Poista
  5. sun tarinankerronta on kyllä kiehtovaa....ja häikäisevät kuvat upeasta puutarhastasi

    VastaaPoista