TARINAA KASVISMAALTA

Vuosia sitten kolmivuotias lapseni "luki" kirjasta sadun, joka sai ilmeisesti vaikutteita äidin puutarhaharrastuksesta.

- Puput loikkivat kasvismaan toisella puolella. Puutarha on aloitettu toiselta puolelta. Tattarit kypsyy autotien puolella. Puput loikkivat, hyppelevät. Nurmikot kypsyvät silloin tällöin kasvismaalla. Silloin tällöin puput loikkivat jalanjäljissään katon tiellä. Nuuskamuikkunen aloitti silmäpuutarhan kun kasvismaa oli täynnä ja puput loikkivat puutarhan jäljissään.

On onni, että olen saanut merkittyä muistiin tuon suurenmoisen verbaalisen tuotoksen. Satu ei ehkä avaudu kokonaan ensimmäisellä kerralla, mutta sadusta riittää ammennettavaa pitkäksi aikaa. Sellaisiahan hyvät tarinat ovat. 

Harvennusporkkanat ovat muidenkin kuin pupujen herkkua.

Sama poika kertoi alkavansa isona viljelemään porkkanoita ja nakkeja. Nakkeja voisi sitten kerätä suoraan puusta, kasvavat kuulemma siemenistä.

Ideahan on hyvin innovatiivinen ja pitkälle kehitelty, joten mielenkiinnolla jäämme odottelemaan. Tällä hetkellä tosin näyttää vähän huonolta, sillä pojan käsissä eivät niinkään rapise siemenpussit. Kädet ovat mustana öljystä. Mopot pärisevät. Pojan kulkiessa ilmassa leijuu omaleimainen bensan ja öljyn tuoksu.

Tuo bensan ja öljyn tuoksu sekä mopon varaosien sekamelska tosin on ollut ennakoitavissa jo vuosia sitten. Tuolloin isosisko luetteli kauniita asioita. - Kukat ovat kauniita, puut ovat kauniita, hän aloitti. - Moottoipyöät kauniit, Meesut (Mersut) kauniit, pikkuveli jatkoi.

Sitruunamelikukka (sitruunamelissa)

Esikoiseni, tuolloin 3 ½ vuotta, leikki Playmobil-puutarhalla. - Nää on kukkakaaleja ja nämä isot on puukaaleja, hän jutteli ja asetteli kukkakaalit ja muut kasvit penkkiin.

Meidän kukkakaalikokeilumme ei aivan onnistunut ensimmäisellä kerralla.

Lapset kaivelivat multaa, johon oli sekoitettu kompostoitunutta hevosenlantaa. Joku kohta oli sekoittunut huonosti ja lapset huomasivat siinä olevan hevosen lantaa. Kuusivuotias löysi muuta pehmeämmän kohdan. - Hevonen on ripuloinu, hän sanoi tietävänä.

Lasten ollessa pieniä puutarhahommien tekeminen ei aina ollut ihan helppoa. Isommat viihtyivät kyllä, mutta nuorimmainen oli mielellään äidin helmoissa. Omat puuhat keskeytyivät vähän väliä. 

Meille oli tuotu korkea multakasa. Multakasa kiehtoi kaikkia lapsia, mutta en antanut heidän kiipeillä kasassa. Yksi poikkeus asiaan kuitenkin oli: kolmivuotias kuopus sai kiivetä sen päälle, jotta viihtyisi edes hetken. 

Hän kysyi miksi toiset eivät saa kiipeillä kasassa. – Pienet lapset, jotka ei ymmärrä, saa kiivetä multakasan päälle, keksin hätäpäissäni typerän selityksen. Kuopus olisi halunnut, että hänen suuresti ihailemansa Tuomas olisi tullut hänen kanssaan kasan päälle leikkimään. – Tuomas sanoi, ettei se yleensä ymmärrä, kuopus selitti. Lupaa Tuomakselle ei herunut. Yhdeksänvuotiasta Tuomasta hymyilytti.

Isompana lapset keksivät tekemistä yllin kyllin. Tässä nelivuotias pelaa autotallin perustusten päällä. Mailana on harja ja kiekkona styrox-pyörylä. 

Tervetuloa blogini lukijoiksi, Teija Hämäläinen, Birgit Bikken pilttuu -blogista, Minna Auranen Puutarhurin maja -blogista, Sanna, Beate blogista Varjoista valoon, Tiina S, Tanja Dahlström, Riiti T, Sallikka ja Sirkkuli sekä ne Blogit.fi:n lukijat, joita en edes tiedä! Olen tosi iloinen teistä jokaisesta. Toivottavasti saatte iloa jutuistani ja kuvistani.

Hyvää syksyä kaikille!