Syysleimu 'Blue Boy' kukkii pitkästä aikaa. Tuo Sininen Poika on nuorimman tyttäreni valinta. Olimme menossa sukulaisen syntymäpäiville Vantaalle ja matkan varrella poikkesimme suurella puutarhalla. Puutarhaintoilijan paratiisin ohi ei kerta kaikkiaan voi ajaa noin vain. Olin luvannut lapsille, että jos matka menisi hyvin, jokainen saisi valita uuteen puutarhaamme jonkin kasvin, mieluiten monivuotisen.
Tuolloin kuusivuotias tyttö halusi pehmeän kukan. Tuo vaaleanlila syysleimu ei ollut kukassa, mutta näytti kuvassa pehmeältä. Se oli paras kaikkien satojen vaihtoehtojen joukosta.
'Blue Boy' kasvaa meillä puolivarjossa ja aloittaa kukinnan syysleimuista viimeisenä. Joka vuosi se ei ole ehtinyt kukkaan, joten suunnittelen sen siiirtämistä aurinkoisempaan paikkaan.
Toinen lapsista valitsi heinän. Hän pitää kaikista heinämäisistä kasveista, esimerkiksi päivänliljoista. Kolmas olisi halunnut hopeakuusen, mutta ihastui punertavaan mehitähteen kun puita ja pensaita ei tällä kertaa saanut valita. Neljännelle vaihtoehtoja meinasi olla liian paljon, mutta hän päätyi ruiskaunokkiin, vaikka se onkin pääosin yksivuotinen. Nuorin, nelivuotias, oli jo ennen matkalle lähtöä valinnut kukakseen lupiinin (hillitysti leviävän) ja lempikukan toivossa matkusti kiukuttelematta. Hän on aina ihaillut lupiineja maanteiden varsilla.
Ennen kukintaa 'Blue Boy' on helppo erottaa muista syysleimuista sen tummanpunertavien ylimpien lehtien perusteella.
Muistan erään reissun samalle puutarhalle seitsemän vuotta sitten. Olin silloinkin luvannut kaikille lapsille oman kasvin.
Tuolloin seitsenvuotias poikamme kierteli suurella puutarhalla keskittyneesti yksin. Toiset lapset juoksivat vähän väliä näyttämässä minulle ja toisilleen suosikkejaan, jotka vaihtuivat tiuhaan satojen vaihtoehtojen äärellä. Poika kierteli ja lopulta esitteli pitkän harkinnan tuloksena suosikkinsa hopeapoppelin.
Tuolloin seitsenvuotias poikamme kierteli suurella puutarhalla keskittyneesti yksin. Toiset lapset juoksivat vähän väliä näyttämässä minulle ja toisilleen suosikkejaan, jotka vaihtuivat tiuhaan satojen vaihtoehtojen äärellä. Poika kierteli ja lopulta esitteli pitkän harkinnan tuloksena suosikkinsa hopeapoppelin.
Valinta oli liikuttavan varma. Niinpä tämä suureksi kasvava, hopealehtinen ja kaunis, mutta hieman ongelmallinen puu matkusti meille asuntovaunun lattialla. Ongelmallista poppelissa on se, että voimakas puu tukkii salaojia ja tahmeat siemenet voivat kulkeutua jaloissa sisälle asti.
Valitsimme puulle sopivan paikan nurmikolta tontin kulmasta, jossa se saisi vapaasti levittää juurensa ja siemenensä ilman haittaa. Juurivesat tulisi leikattua yhtä aikaa nurmikon kanssa.
Puu kasvoi nopeasti suureksi ja komeaksi. Silloin tällöin ajamme entisen puutarhamme ohi ja ihailemme tätä kaunista puuta. Sen hopeiset oksat kaartuvat nurmikon ylle aivan kuin kutsuen kahvikupposelle puun alle.
En malta olla kertomatta pikku juttua tästä poppelin valinneesta pojasta. Veljekset - seitsen- ja kahdeksanvuotiaat - olivat kaivaneet pitkään myyrän koloa pellolla. Olivat toivoneet näkevänsä myyrän. Isoveli sanoi heidän oikeastaan nähneenkin jo sen myyrän. – Mä näin pelkät viikset, pikkuveli sanoi.
Puu kasvoi nopeasti suureksi ja komeaksi. Silloin tällöin ajamme entisen puutarhamme ohi ja ihailemme tätä kaunista puuta. Sen hopeiset oksat kaartuvat nurmikon ylle aivan kuin kutsuen kahvikupposelle puun alle.
Nyt puun istuttaja on neljätoistavuotias. Harmi, että hänen nimikkopuunsa jäi meidän muutettuamme uuteen kotiin.
En malta olla kertomatta pikku juttua tästä poppelin valinneesta pojasta. Veljekset - seitsen- ja kahdeksanvuotiaat - olivat kaivaneet pitkään myyrän koloa pellolla. Olivat toivoneet näkevänsä myyrän. Isoveli sanoi heidän oikeastaan nähneenkin jo sen myyrän. – Mä näin pelkät viikset, pikkuveli sanoi.
Hyvän färine syysleimu. Multa onki viälä hankkimatta violetin färine. Leimupenkki ku meni uusiksi tappotalaven myätä.
VastaaPoistaEi ihime, että hopiapoppeli kasvoo hyvi, ku istuttajalla on ihan ammattilaasen elekeet :)
Joo, se lila tuo vähän vaihtelua syysleimuihin. Suurin osa syysleimuistani on valkoisia ja aika voimakkaan pinkkejä. Pitää nyt vain merkitä se ja istuttaa keväällä parempaan paikkaan, jotta alkaisi kasvaa vähän vauhdikkaammin.
PoistaVoi harmi kun menetit syysleimujasi! Niitä tuli varmasti ikävä, sillä kyllä kunnon syysleimupenkki kuuluu syksyyn.
On meillä ollut sitä hopeapoppelia ikävä! Poika muistaa vieläkin tarkasti sen puun alkuvaiheet :)
Ihanan värinen syysleimu. Kiva tarina <3
VastaaPoistaKiitos, Jaana! Kun rupeaa oikein miettimään, niin aika monella kasvillani on kiva tarina - muutakin kuin että on ostettu Prisman puutarhaosastolta ;) Ja lasten jutuista riittää iloa pitkäksi aikaa :)
PoistaNätti syysleimu. Tuon värisen voisin hankkia omallekin pihalle.
VastaaPoistaLasten jutut ovat niin hauskoja. Harmi, ettei puoliakaan niistä muista, eikä aikanaan tullut niitä kirjattua ylös.
Tuo lilan sävy oli minulle aivan uusi tuttavuus leimuissa. Hyvin se on kestänyt monta vuotta meillä, joten sitä uskaltaa suositella myöhäiseksi lajikkeeksi perennavalikoimaan.
PoistaLueskelemme ja muistelemme usein lasten kanssa juttuja, joita he ovat puhuneet pieninä. Olen niin onnellinen, että tulin kirjoittaneeksi ne muistiin. Minulla on niin huono muisti, että muuten en muistaisi niistä kymmenesosaakaan.
Kaunis on väriltään tuo syysleimu. Miullakin on joku tuon tyyppinen, ei oo vielä kukassa vaikka nuput on ihan hetimmiten aukiimassa.
VastaaPoistaOn teillä kauniit muistot vielä vuoskymmeniin piähänkin!
Niin, se lila on ihan mukava väri vaihteeksi. Ei tämäkään aina ole ehtinyt kukkaan. Ihme, että nyt ehti :)
PoistaOlen iloinen, että olen harrastanut kirjoittamista koko sen ajan kun lapset ovat tässä ympärillä pyörineet. Niitä juttuja on niin kiva silloin tällöin lueskella. Lapset tykkäävät myös kovasti.
Olipas mukava muistelu, kiitos tästä. Kaunis syysleimu. - Mukavaa sunnuntaita!
VastaaPoistaKiitos, Anneli! Joskus on kiva muistella menneitä - en tosin muistaisi paljoakaan, ellen olisi kirjoittanut niitä muistiin :)
PoistaOikein hyvää sunnuntaita sinullekin!
Ihana syysleimu. Minä tykkään siitä ja se tykkäys perustuu kummitätini kukkapenkkiin liittyviin muistoihin. HÄnellä oli syysleimuja varsinkin vaaleanpunaisen sävyisinä. Ja sinne kukkapenkkiin hän aina kävi kaatamassa kahvipannusta loput kahvit pöönineen kaikkineen. Ja kukat kukkivat. Kaikki kukat.
VastaaPoistaMinäkin olen yrittänyt, mutta viime talvi vei monta juurakkoa...Niin harmi.
Minusta on aina niin hienoa kuulla, että joku kasvi herättää lämpimiä muistoja tärkeistä ihmisistä. Minä usein muistelen haikeana, että mitähän mummoni puutarhassa kasvoi. Haluaisin muistaa, mutta valitettavan vähän muistan. Ne vähäiset kasvimuistot ovatkin sitten sitäkin tärkeämpiä.
PoistaHarmi tosiaan, että moni menetti hyvinä talvehtijoinakin pidettyjä lajeja. Minä en onneksi muista mitä minulta meni ;) Jotain hyvää huonosta muistista.
Ihana kertomus:)
VastaaPoistaKiitos, Sussi! Oikein hyvää syksyn jatkoa sinulle!
PoistaIhana idea antaa lasten valita puutarhaan omia lempperikasveja 😍 Ja kauniin värinen syysleimu 💙 Syysleimuista minäkin pidän. Saa nähdä ehtiikö minun myöhäisin lajike tänä syksynä ollenkaan kukkia, kun vasta aivan nupullaan on. Rauhallista sunnuntaita!!
VastaaPoistaUuteen, isoon puutarhaan on ollut helppo antaa lastenkin valita kasveja. Kaikille on löytynyt paikka. Samalla on ehkä tullut kylvettyä vähän innostusta näihin puutarha-asioihin ;)
PoistaEn tiedä voiko syysleimuja koskaan olla liikaa ;) Ihania tosiaan ovat ja kiva kun on aikaisia ja myöhäisiä lajikkeita. Toki aikaiset lajikkeet aina vähän säikäyttävät, että nytkö se syksy jo alkaa.
Kiitos samoin, oikein hyvää sunnuntaita sinullekin! Toivotaan, että saataisiin vielä lämpimiä kelejä, että myöhäisetkin lajikkeet pääsisivät loistamaan.
Ihanaa, että lapsetkin ovat päässeet valitsemaan omat kasvit <3 Hyviä valintoja :)
VastaaPoistaMinusta on ihanaa, että he ovat halunneet valita kasveja. Kaikki eivät ole innostuneet hoitamaan niitä, mutta minusta on hienoa, että he arvostavat kasveja ja puutarhaa. Hoidan mielelläni lastenkin kasvit. Voi olla, että saan vielä jakaa harrastukseni jonkun lapseni kanssa tulevaisuudessa kukaties ;)
PoistaTodella kauniin värinen syysleimu valikoituikin kasvien joukosta.
VastaaPoistaTällaiset muistelut ovat mukavia lukea. Lasten suusta kuulee hyvin usein suupielet ylös nostattavia juttuja.
Niinpä. Ja mikä parasta - tuohon syysleimuun liittyy nyt ihana tarina, joka ei unohdu varmaan ikinä. Ehkä sitä kerrotaan vielä lastenlapsillekin :)
PoistaOlen aina tykännyt lukea lasten juttuja, omien ja toisten. Kokosinkin äsken meidän lasten juttuja puutarhaan liittyen. Julkaisen niitä joskus. :)
Voi miten ihanaa, kun lapset pääsevät valitsemaan omia kasvejaan ja samalla kiinnostus puutarhaan tulee pysyvämmäksi. Sinistä syysleimua minäkin metsästelen..
VastaaPoistaOnneksi lapset ovat halunneet valita kasveja. Kuopus on niin innoissaan kasveista, että lähti kiukuttelematta mukaamme asioille (vaikka ei olisi halunnut lähteä, mutta en voinut jättää yksin kotiinkaan) kun lupasin hänelle oman kasvin. Reissun päätteeksi hän oli onnellinen omasta ruukusta ja helmihyasintista siinä :).
PoistaEi tuo 'Blue Boy' mielestäni ole sininen, vaaleanlila paremminkin, mutta kaunishan se silti on. Toivottavasti löydät mieluisan sinisävyisen :)
Olipa kiva tarina :) Meillä myös lapset muistavat aina kysyä miten heidän nimikkokasvinsa jaksavat ja joko kukkivat. Heidän nimiensä mukaan on istutettu yhdessä Venla -alppiruusu ja Viljami -ruusu :)
VastaaPoistaKiitos! Tuokin on tosi kiva, että lapset saavat nimikkokasvinsa lajikkeen nimen mukaan. Niissä on yllättävän paljon valinnanvaraa, jos ei ole aivan harvinaisia nimiä kuten meillä.
PoistaMikä onkaan parempi tapa saattaa lapset kasvien maailmaan, kuin antaa heille omia kasvatettavia. Siinä oppii myös elämän toiasioita, välillä onnistuu ja välillä ei. Joskus jopa joutuu luopumaan hoivattavastaan ja seuraamaan, miten se kasvaa toisten hoivissa.
VastaaPoistaNiin, voihan siitä joku innostuksen siemen jäädä itämään puhjetakseen kukkaan kenties joskus tulevaisuudessa. Lapset ovat erilaisia. Toiselle oma hedelmäpuu on tärkeämpi kuin toiselle. Sen kasvua seurataan ja oman puun hedelmät ovat muita makeampia :) Toinen ei edes muista mikä olikaan se oma puu ;) Äitinä minusta on hienoa vaalia lasten nimikkokasveja, vaikka joku ei edes muistaisi omistavansa sellaista. Ja tosiaan, elämän perusasioita tulee opeteltua.
PoistaTulin vierailulle. Ihana oli tarinasi minulla on ensimmäinen lapsenlapsi vajaan vuoden, mutta tässä sinulla ihana idea saada heidät mukaan ja rakastumaan ensin yhteen omaan kasviin ja sitten kenties.....Käy kurkkaamassa minunkin blogiani jos vaikka kiinnostaisi jatkossakin. Hyvää alkavaa viikkoa.
VastaaPoistaKiitos, Nila! Kiva kun tulit! Monet lapset varmasti mielellään seurailevat omien kasviensa kasvua, vaikka varsinainen hoito sitten jäisikin äidin tai mummin vastuulle. Lisäplussana on se, että kasvia voi hoidella yhdessä. Niistä jää varmasti ihania muistoja. Itse muistan vieläkin miten katselimme huonekasveja yhdessä mummoni kanssa. Hän opetti minulle niiden nimet.
PoistaToki tulen vastavierailulle! Kiitos samoin, oikein mukavaa viikkoa sinullekin!