lauantai 16. syyskuuta 2017

TARINAA KASVISMAALTA

Vuosia sitten kolmivuotias lapseni "luki" kirjasta sadun, joka sai ilmeisesti vaikutteita äidin puutarhaharrastuksesta.

- Puput loikkivat kasvismaan toisella puolella. Puutarha on aloitettu toiselta puolelta. Tattarit kypsyy autotien puolella. Puput loikkivat, hyppelevät. Nurmikot kypsyvät silloin tällöin kasvismaalla. Silloin tällöin puput loikkivat jalanjäljissään katon tiellä. Nuuskamuikkunen aloitti silmäpuutarhan kun kasvismaa oli täynnä ja puput loikkivat puutarhan jäljissään.

On onni, että olen saanut merkittyä muistiin tuon suurenmoisen verbaalisen tuotoksen. Satu ei ehkä avaudu kokonaan ensimmäisellä kerralla, mutta sadusta riittää ammennettavaa pitkäksi aikaa. Sellaisiahan hyvät tarinat ovat. 

Harvennusporkkanat ovat muidenkin kuin pupujen herkkua.

Sama poika kertoi alkavansa isona viljelemään porkkanoita ja nakkeja. Nakkeja voisi sitten kerätä suoraan puusta, kasvavat kuulemma siemenistä.

Ideahan on hyvin innovatiivinen ja pitkälle kehitelty, joten mielenkiinnolla jäämme odottelemaan. Tällä hetkellä tosin näyttää vähän huonolta, sillä pojan käsissä eivät niinkään rapise siemenpussit. Kädet ovat mustana öljystä. Mopot pärisevät. Pojan kulkiessa ilmassa leijuu omaleimainen bensan ja öljyn tuoksu.

Tuo bensan ja öljyn tuoksu sekä mopon varaosien sekamelska tosin on ollut ennakoitavissa jo vuosia sitten. Tuolloin isosisko luetteli kauniita asioita. - Kukat ovat kauniita, puut ovat kauniita, hän aloitti. - Moottoipyöät kauniit, Meesut (Mersut) kauniit, pikkuveli jatkoi.

Sitruunamelikukka (sitruunamelissa)

Esikoiseni, tuolloin 3 ½ vuotta, leikki Playmobil-puutarhalla. - Nää on kukkakaaleja ja nämä isot on puukaaleja, hän jutteli ja asetteli kukkakaalit ja muut kasvit penkkiin.

Meidän kukkakaalikokeilumme ei aivan onnistunut ensimmäisellä kerralla.

Lapset kaivelivat multaa, johon oli sekoitettu kompostoitunutta hevosenlantaa. Joku kohta oli sekoittunut huonosti ja lapset huomasivat siinä olevan hevosen lantaa. Kuusivuotias löysi muuta pehmeämmän kohdan. - Hevonen on ripuloinu, hän sanoi tietävänä.

Lasten ollessa pieniä puutarhahommien tekeminen ei aina ollut ihan helppoa. Isommat viihtyivät kyllä, mutta nuorimmainen oli mielellään äidin helmoissa. Omat puuhat keskeytyivät vähän väliä. 

Meille oli tuotu korkea multakasa. Multakasa kiehtoi kaikkia lapsia, mutta en antanut heidän kiipeillä kasassa. Yksi poikkeus asiaan kuitenkin oli: kolmivuotias kuopus sai kiivetä sen päälle, jotta viihtyisi edes hetken. 

Hän kysyi miksi toiset eivät saa kiipeillä kasassa. – Pienet lapset, jotka ei ymmärrä, saa kiivetä multakasan päälle, keksin hätäpäissäni typerän selityksen. Kuopus olisi halunnut, että hänen suuresti ihailemansa Tuomas olisi tullut hänen kanssaan kasan päälle leikkimään. – Tuomas sanoi, ettei se yleensä ymmärrä, kuopus selitti. Lupaa Tuomakselle ei herunut. Yhdeksänvuotiasta Tuomasta hymyilytti.

Isompana lapset keksivät tekemistä yllin kyllin. Tässä nelivuotias pelaa autotallin perustusten päällä. Mailana on harja ja kiekkona styrox-pyörylä. 


Tervetuloa blogini lukijoiksi, Teija Hämäläinen, Birgit Bikken pilttuu -blogista, Minna Auranen Puutarhurin maja -blogista, Sanna, Beate blogista Varjoista valoon, Tiina S, Tanja Dahlström, Riiti T, Sallikka ja Sirkkuli sekä ne Blogit.fi:n lukijat, joita en edes tiedä! Olen tosi iloinen teistä jokaisesta. Toivottavasti saatte iloa jutuistani ja kuvistani.

Hyvää syksyä kaikille!

18 kommenttia:

  1. Hauskat jutut. Lasten jutut ja tokaisut ovat spontaanisuudessaan aina ihania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Ne jaksavat hymyilyttää aina uudestaaan ja uudestaan niin lapsia itseään nyt vähän vanhempina kuin meitä aikuisiakin.

      Poista
  2. Kivat jutut! Hyvä, että ovat muistissa ja tallessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En muistaisi montaakaan, ellen olisi niitä heti kirjoittanut ylös. Joitakin juttuja kerrotaan perhepiirissä aina uudestaan, niin ne oppii pikku hiljaa ulkoa :)

      Poista
  3. Lasten jutut ovat niin hauskoja ja usein varsin viisaita ja syvällisiä. Onneksi olet taltioinut näitä juttuja. Ei niitä muuten kovin pitkään muistaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen onnellinen, että kirjoitin kaikki hauskat jutut heti ylös. Ne ovat nyt meidän perheen aarteita suorastaan. Lapset mielellään itsekin lueskelevat niitä. Minulla on niin huono muisti, etten muistaisi montaakaan enkä sitä kuka on sanonut mitäkin iästä puhumattakaan.

      Poista
  4. Mukava kuunnella lapsiin juttuja, kummasti ne on jiäny elämään tiälläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Ne tulevat ihanasti mieleen aina silloin tällöin ja muuttuvat pikku hiljaa perheen perinnejutuiksi :)

      Poista
  5. Ihana postaus! Pyrin ottamaan aina lapset mukaan puutarhahommiin, elleivät keksi jotain muuta ajanvietettä ja saan "rauhassa" puuhailla. Lapsilla on sitten mahtava mielikuvitus, puutarha muuttuu niiden silmissä suureksi leikkikentäksi, voiko olla parempaa leikkipaikkaa 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mari! Tuo rauhassa puuhailu lainausmerkeissä osui ihan asian ytimeen :) Meidän pienimmäinen kyllä viihtyi kanssani puutarhassa, mutta puutarha oli yhtä kuin oma ja naapurin piha. Naapurin pihalla oli kiinnostava leikkipuisto, mutta sinne ei tietenkään voinut mennä noin vain ilman kutsua. Tilanne helpottui huomattavasti kun muutimme tänne uuteen paikkaan. Täällä on lääniä missä juoksennella :) Olet aivan oikeassa, että puutarha on mahtava leikkipaikka. Postailen siitäkin joskus :)

      Poista
  6. Aivan ihana postaus <3 Ja noista kuvista tulee tosi hyvälle tuulelle <3 Mukavaa syksyä teidän perheelle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos upeasta palautteesta! Hienoa kuulla, että voin jakaa hyvää mieltä. Kiitos samoin, oikein hyvää syksyä teidänkin perheellenne!

      Poista
  7. Elävää historiaa on tämä, joka muodostuu lasten totuuksista kuvilla höystettyinä! Vuosien päästä niihin on hienoa palata, kyllä monet ilot ja hämmästykset koetaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä niin. Mikäs sen mukavampaa isompana kuin lukea ja katsella kuvista millainen on ollut pienenä. Minä muistan kun äitini kertoi ystävilleen mitä kaikkea hauskaa olin puhunut, mutta on harmi, etten muista niistä jutuista kuin yhden. Olisi niin hauskaa muistella niitä.

      Poista