sunnuntai 16. lokakuuta 2016

MAKSAAKO VAIVAN?

Maksaako vaivaa istuttaa syysmaksaruohoja? Kyllä vain, ne palkitsevat vaivasi moninkertaisesti. Kun ne kerran istuttaa valoisaan paikkaan, ne nousevat uskollisesti maasta joka kevät. Tutusti ja turvallisesti. Tätä osaa arvostaa varsinkin nyt kun viime talven jälkeen ruusu ’New Dawn’ nousi maasta koiranruusuna.

Eikä niitä edes vaivaa mikään, eivät taudit eivätkä tuholaiset. Puutarhuri saa nukkua yönsä rauhassa - myös talvella - sillä maksaruohot ovat uskollisia ystäviä. Ankarinkaan pakkastalvi tuskin lannistaa maatiaismaksaruohoja.

Sitä paitsi ne eivät edes maksa juuri mitään, sillä taimella tai parilla pääsee oikein hyvin alkuun, ellei halua kaikki mulle heti nyt ja vähän äkkiä. Kun taimi juurtuu, se alkaa pian pulskistua ja sitä pääsee kohtuuajassa jakamaan. Olen kuullut, että maksaruohoa voi näppärästi lisätä lehtipistokkaistakin. Itse en ole syysmaksaruohoa pistokkaista lisännyt, mutta niin varmasti kasveja saa nopeasti.

Syysmaksaruoho on kuin lempeä täti, joka hääräilee koko kesän vaaleanvihreässä mekossaan ja tarjoilee lapsille lihapullia ja perunamuusia sekä jälkiruuaksi pannukakkua ja mansikkahilloa. Ei siis mitään gourmet-aterioita, vaan maukasta perusruokaa. Maksaruoho on puutarhan tavis, joka on tärkeä puutarhan peruskasvi ja yleisilmeen luoja. Keväällä ja kesällä maksaruoho antaa rauhallisen taustan muille kukkiville kasveille. Se tarjoaa olkapään, jota vasten nojata.

Maksaruoholla on paksut ja kookkaat lehdet, joita voi jopa syödä. Nuoret, pienet lehdet maistuvat kuulemma herneenpalolle ja sopivat salaattiin.

Mitä siitä tulisi, jos kaikki olisivat primadonnia ja odottaisivat erityiskohtelua? Puutarhassa tarvitaan näitä tavallisia, luotettavia ja ystävällisiä tätejä, jotka huolehtivat kodistaan ja kasvattavat lapsistaan kunnon kansalaisia. Maksaruohon juurella ei rikkoja näy eivätkä lapset riehu ympäriinsä.

Maksaruohon lapsukaiset eivät lentele siemeninä ympäri maailmaa, mikä on sinänsä hyvä. Siementaimia ei tarvitse siirrellä tai kitkeä. Maksaruohon voi helposti jakaa ja pian se on taas entisellään tai jopa vieläkin uhkeampi.

Täti Syysmaksaruoho on hieman pyöreä, hyvällä tavalla. Hän on juuri kuin sellainen lempeä ihminen, jota on mukava halata. Lämminsydäminen ja hyväntuulinen. Vuosien myötä hän pyöristyy entisestään, mutta se vain lisää hänen vetovoimaansa.

Maailma myllertäköön ympärillä, mutta maksaruoho puuhailee vihreässä mekossaan tyytyväisenä. Kaikesta on selvitty ennenkin – kuumista kesistä, lumettomista talvista ja vaikka mistä puutarhurin laiminlyönneistä.

Syymaksaruoho on kuvattu elokuun alussa.

Minulla on myös valkomekkoinen maksaruoho, joka vaikuttaa oikein mukavalta. Hän on tosin vielä nuori, enkä tunne häntä kovin hyvin. Sukulaistyttö, luultavasti hyvät geenit hänellä. On minulla myös joitakin muita, eksoottisen tummia maksaruohoja, mutta he ansaitsevat ihan oman juttunsa. Sitten minulla oli sellainen ’Brilliant’, jolla oli mohairvillainen mekko, mutta häntä en ole nähnyt sitten viime talven. Tiedä häntä, loukkaantuiko hän minulle jostain vai oliko lumeton talvi liikaa.

Syksyllä alkaa juhlakausi ja täti kaivaa vaatekomerostaan vähän paremman mekon, sen marjapuuronpunaisen. Ei siinä mitään krumeluureja ole, siisti perusmekko, mutta pukee häntä oikein hyvin. Silloin maksaruoho saa ansaitsemansa kiitoksen. Sitä ihastellaan ja kehutaan.

Kuvan syysmaksaruohot asustavat pallotuijan ja viiruhelpin naapurina.

Kukat pääsevät sisälle maljakoihin ja saavat ilahduttaa siellä ja täällä kodissa. Maksaruohoa nimittäin raaskii leikata useampaankin maljakkoon, kannuun tai ruukkuun. Niissä ne sitten kukoistavat vielä vaikka kuinka pitkään. Ja kuten sanoin, maksaruoho ei vähästä hätkähdä. Kaikesta on selvitty ja niin nytkin. Se kasvattaa juuret maljakossa ja elämä jatkuu.

Syksyllä maksaruohoja voi olla vaikka joka huoneessa.

Pihalla maksaruoho seisoo pää pystyssä juhlamekossaan ja saa ensilumesta hatun.

Mietin kovasti, että miksi tällaisella kasvilla on tuollainen nimi. Minusta tälle ystävälliselle tädille sopisi nimeksi paremminkin Helmi, Lempi, Elma tai Hulda.

Sain selville, että aikoinaan ihmiset ovat kai nähneet sen lehdet sian maksan muotoisina ja alkaneet kutsua kasvia kalliomaksaksi, sianmaksaheinäksi ja lopulta maksaruohoksi. Miksi sitten ihmiset ovat halunneet nähdä kasvissa juuri maksan muodon?

Ennen vanhaan maksaruohoa on käytetty ennustamaan rakkauden kestävyyttä. Kaksi maksaruohon oksaa on ripustettu kattoon. Jos ne ovat lakastuessaan taipuneet toisiaan kohti, ovat näkymät olleet myönteiset.

Mietin, että maksalla on täytynyt ennen vanhaan olla erilainen merkitys kuin nykyisin. Me hehkutamme sisäelintä, jonka nimi on sydän. Sydämelle on jos jonkinlaisia merkkejä ja symbolisia merkityksiä. <3 Sykkivä sydän WhatsApp'ssa on ihana, mutta miten olisi löllyvä maksa?

Kun asiaa edelleen selvitin, sain tietää ainakin roomalaisten pitäneen maksaa intohimon ja jumalien suosimana elimenä, onhan sen väri verenpunainen. Sielulla on nähty olevan yhteyksiä maksaan. On ajateltu, että maksalla on jopa kyky paljastaa jumalallisia salaisuuksia.

Tätä taustaa vasten ajateltuna maksaruohon nimi ei kuulostakaan kovin hullulta.



Sedum telephium

KUKAT: Vaaleanpunaiset kukat elo-lokakuussa.

KORKEUS: 40 cm

KASVUPAIKKA: aurinkoinen 

KASVUALUSTA: läpäisevä, multava maa

P.S. Tämä juttu löytyy myös blogista nimeltä Kasvikavalkadi. Sieltä löytyy myös juttu "Hieno rouva", joka kertoo pionista 'Madame Calot'. Voit kulkea näiden sisarusblogien välillä sivupalkissa olevien linkkien avulla.

Kasvikavalkadi on hyvällä alulla: kokonaista kaksi juttua ;) Lisää on luvassa pikkuhiljaa, mutta toki kestää ennen kuin kaikki puutarhamme kasvit on esitelty. Ja mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, uusia tulee hankittua sitä tahtia, että blogi laahaa onnellisesti perässä. Varsinainen kasvien keräilijä en ole, mutta niitä vaan tuppaa mukaan tarttumaan.

Kommentillasi saat minut onnelliseksi :)

12 kommenttia:

  1. Vaihdoin blogini asetuksia ja olin menettää kaikki teidän tähänastiset ihanat kommentit. Niinpä tallensin ne ja liitin kommentit takaisin blogiin. Valitettavasti profiilikuvat menivät samalla. Onneksi sanat jäivät :)

    Pauliina Isopahkala: Tervetuloa, Maria Kylmäluoma ja pyllerö, lukijoikseni! On hirveän kiva kirjoittaa kun tietää, että jotkut lukevat näitä :)

    Hannele Ruusukummusta: Tulin sitten vastavierailulle ja jäin lukijaksesi..:) Edellisessä kodissamme oli komeat maksaruohot, mutta täällä pikkupihallani niitä ei ole..:)
    Pauliina Isopahkala: Voi, kiitos! Toivottavasti sinulle on iloa blogistani :) Mä olen nyt niin ihastunut maksaruohoon, että olen poiminut niitä sisälle ja terassillekin :)
    Hannele Ruusukummusta: Varmasti on iloa..:)
    Pauliina Isopahkala: Mukava kuulla :) Hyvää päivän jatkoa sinulle!

    Sanna Rasku: Tykkään kans todella paljon, olkoonkin se tavis <3 <3
    Pauliina Isopahkala: Niinpä :) On hirveän hyvä kun kaikkia kasveja ei tarvitse hyysätä - suojata, tukea, kastella ja houkutella kasvamaan. Tää on niin huoleton ja silti nätti. Hyvää illan jatkoa!

    Sussi K: Ihana postaus!
    Pauliina Isopahkala: Kiitos, Sussi! Tällainen palaute kummasti piristää päivää ja iltaa :) Hyvää illan jatkoa sinulle!

    Pirkko Kovero: Voi tätä tarinaa, täti ja sukulaistytöt! Nauroin ihan ääneen lukiessani ja sittenkin sisältö on aivan täyttä asiaa. Totta on, että syksyn kasveille ei usein anneta riittävää huomiota, vaikka ne koristavat ympäristön silloin, kun muut ovat jo vaipuneet haalistuneina maan syliin!
    Pauliina Isopahkala: Kiitos, Pirkko! Painan tämän ihanan kommenttisi sydämeni sopukoihin ;) Oikein mukavaa sunnuntaita sinulle!

    Tita Haapajoki: Aivan hersyvän ihana tarina!
    Pauliina Isopahkala: Tosi kiva, että pidit siitä :) On taas oikein mukavaa kirjoitella kun saa näin kannustavaa palautetta. Hyvää sunnuntaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, paljon tietoa. :D

      Itse olen tosin muutamasta puutarhasta heti sinne kotiuduttuani
      ensimmäisenä kiskonut maksajuuret pois. :D Siinä emme siis ole samanlaisia, mutta pioneita miekin rakastan hirmusti. ❤

      Poista
    2. Kaikki eivät - onneksi - pidä samoista asioista. Sehän olisikin kamalaa kun kaikilla olisi aina samat kasvit :) Ja sekin on kiva, että löytyy yhteisiä ihastuksia kuten nuo pionit.

      Poista
  2. Tallennetut (=pelastetut) kommentit jatkuvat:

    Sini Kuha / Kasvihormoni: Maksaruoho on saanut minunkin ...maksani sykkimään! Tökin muutama vuosi sitten nuo maljakossa juuria tehneet varret multiin vain päivää ennen ensilumen tuloa. Kuinka ollakaan, paristakymmenestä varresta viitisen yksilöä selvisi sokista ja ne muodostavat nykyisin mukavan muhkean pallon. Suosittelen testaamaan, mikäli haluaa lisätä kasvustoa!
    Pauliina Isopahkala: Wau! Kokeilen kyllä. Maksaruohoja ei ole koskaan liikaa. Huomasin muuten, että olit antanut jo aiemmin minulle vinkin syysleimujen lisäämiseen pistokkaista. Kiitos! Kokeilen sitäkin ihan varmasti ensi kesänä. En huomannut - tumpelo kun olen - viestin jatkuvan painikkeen takana :) Kaikkea tässä oppii...

    Satu Kukkaiselämää: Ihana kirjoitus! Meillä on yksi iso täti ja kolme erilaista siskontyttöä. ;0)
    Pauliina Isopahkala: :D Ihanasti sanoit, Satu! Ja kiitos hauskasta ja kannustavasta kommentistasi! Sait minut onnelliseksi jo heti aamusta :) Hyvää sunnuntaita sinullekin!

    Jouko Isopahkala: Oli niin mukava postaus, että lisäisin tähän sykkivän maksan, jos sellainen vain emojeista löytyisi :)
    Pauliina Isopahkala: <3

    Anneli A. / Pihakuiskaajan puutarha: Onpas mukava postaus, piti lukea vielä toisenkin kerran. Kauniilta näyttää myös sisätiloissa. - Kaunista sunnuntaita sinulle!
    Pauliina Isopahkala: Voi, kiitos, Anneli! Kyllä minäkin näitä teidän ihania kommenttejanne luen moneen kertaan :) Joo, minustakin syysmaksaruoho on kaunis sisällä. En vain osaa yhdistellä sitä toisten kukkien kanssa, se on jotenkin niin voimakas. Oikein mukavaa sunnuntaita sinullekin!

    Tuulevi Boren: Joku muukin blogi sai minut tänään miettimään syysmaksaruohoja. Ehkäpä. Sen verran houkuttelevalta vaikuttaa...
    Pauliina Isopahkala: Kiva kun tulit vierailulle :) Joo, minäkin satuin katselemaan kauniita kuvia niistä jonkun blogissa. Nyt varsinkin niitä syysmaksaruohoja arvostaa kun muut kukat alkavat olla vähissä. Mukavaa illan jatkoa sinulle!

    Maria Kylmäluoma: Olen itsekkin ihmetellyt maksaruoho-nimitystä! Hyvä että valaisit asiaa. Ja kauniita ne on, ja kertakaikkiaan uskomattoman kestäviä maljakossa. Tykkään. :)
    Pauliina Isopahkala: Minua on suorastaan vaivannut tuo ruma nimi ;) Ei vaivaa enää :) Kesällä sitä aina unohtaa miten kauniita maksaruohot ovat syksyllä ja varsinkin kun muut kukat ovat vähissä. Hyvää illan jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
  3. Ihana kirjoitus, tuollaisia kuvauksia kasveista ei joka päivä kuulekkaan. Ja kuinka monelta kantilta pohdiskelitkaan maksaruohon syvintä olemusta. Minulla koko blogielämä on vasta taimiasteella, joten suorastaan ahmin toisten kirjoituksia ja upeita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Sirkku, ihanasta kommentistasi! Tuollainen palaute kannustaa ja innostaa kirjoittamaan :) Kiitos kun liityit lukijaksi! Lämpimästi tervetuloa! Toivottavasti voin jatkossakin ilahduttaa sinua jutuillani ja kuvillani. Tässä bloggaamisessa onkin juuri ihanaa tämä vastavuoroisuus. Olen niin iloinen kun omaa innostustaan voi jakaa toisten kanssa. Hyvää loppuviikkoa sinulle! P.S. Jos sinulla on oma blogi, niin vinkkaa. En löytänyt sellaista, mutta tulen kyllä vastavierailulle, jos sinulla blogi on :)

      Poista
  4. Näköjään, kun hauskasti kerrot, saat minutkin lukemaan puutarhan kasveista. Täti- ja mekkojutut uppoaa kuin pehmeään voihin! Luen juttujasi aivan innoissaan, kuin joitain kivoja, lasten satuja. Kirja, jonka sinulle lainasin, edusti tylsää, nukuttavaa kerrontaa puutarhan kasveista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa saada tällaista palautetta, Leena! Minusta lainaamasi kirja Puutarha Italiassa oli taitavasti kirjoitettu, mutta kieltämättä odotin loppuun asti milloin päästään itse asiaan - puutarhan hoidon ihanuuteen. Minusta on aivan ihanaa, että sellaisetkin lukevat blogiani, jotka eivät ole varsinaisia puutarhahöperöitä. Tasoissa ollaan: sinä innoissasi luet ja minä innoissani kirjoitan ;) Hyvää viikonloppua!

      Poista
  5. Syysmaksaruohot ovat mielestäni aina kauniita, keväästä syksyn kukintaan.
    Kirjoitat niin mukavasti, ilo on lukea juttujasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilo on minun puolellani :) On tosi kiva kirjoitella kun tietää ihmisten lukevan juttujani ja jopa pitävän niistä. Joo, maksaruohot ovat ihania. Keräsin niitä vielä toisellekin terassille. Oikein mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  6. Voi kuinka monipuolisesti kerroitkaan yhdestä lempparikasveistani! Kaunis keväästä syksyyn ja miksei vielä talvenkin ja niin helppo lisättävä,tökkii vain pätkiä multaan.
    Nimeä maksaruoho en ole huomannut miettiäkkään, sinä selvitit senkin!
    Kiitos ihanasta kirjoituksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Voi, miten iloiseksi tulin kun huomasin sinun lukeneen tuon vanhan juttuni ja vieläpä pitäneen siitä! Nyt on taas syysmaksaruohojen juhla-aikaa. Vähän myöhään ne tällä kertaa alkoivat kukkia, mutta siellä ne nyt uskolliseen tapaan kaunistavat syksyistä pihapiiriä.

      Taidanpa kokeilla nyt vielä tuota pistokaslisäystä. Muita maksaruohoja olen pistokkaista lisäillyt, mutta syysmaksaruohoa en. Kiitos muistutuksesta!

      Kaunista lokakuuta sinulle!

      Poista