357

Otsikon luku on suuri tai mitättömän pieni ihan sen mukaan miltä kantilta asiaa katsoo. Ikkunalautapuutarhan omistajan näkövinkkelistä luku saattaa olla käsittämättömän suuri. Sen sijaan tosiharrastajapuutarhurille se saattaa olla vain pieni alku, maistiainen vain. Hänellä on ehkä parikin tuhatta kasvia ja pelkkiä ruusuja voi olla 357 lajiketta.

Ruusujen kasvattajana olen aloittelija. Pensasruusuja minulle on kertynyt kaksitoista erilaista. Kaikkein mieluisin niistä on valkoinen ’Schneewittchen’ eli ’Iceberg’. Kuvassa on kuitenkin melko tuore hankintani, puistoruusu 'Aicha'. 

Minun puutarhassani on 357 erilaista monivuotista kasvia ja rikat päälle. Minulle tuo numerosarja on merkityksellinen juuri sellaisenaan. Se on kutakuinkin sopiva tähän hetkeen. Vuosien mittaan tuo luku saattaa kivuta pikkuhiljaa ylöspäin, vaikka en keräilijä olekaan. On vain niin mahdottoman hauskaa tutustua uusiin kasveihin, että niitä tahtoo tulla aina vain lisää. Tilaakin on vielä yllin kyllin.

Tämä luku pitää sisällään monenlaista herrasväkeä, niin taviksia kuin samiksiakin, diivoja ja tavallisia perheenäitejä, nuorisoa ja pikkuväkeä. Siihen kuuluu niin puita, pensaita kuin perennojakin, koriste- ja hyötykasveja. 

Erilaisia iiriksiä minulle on kertynyt kymmenkunta lajiketta. Mieluisimmat niistä ovat vaaleansiniset ’Blauw’ ja ’Blue King’. Tänä keväänä ostamani vaaleankeltainen siperiankurjenmiekka ’Yellow Tail’ on mielenkiintoinen. Siltä odotan paljon. 

Jotkut kasvit olen ostanut surullisena,

toiset innostuneena ja iloisena.

Jokaisella numerolla on tarinansa. Rakastan noita tarinoita. Joillakin kasveilla on harvinainen alkuperä. Toiset taas on ostettu marketeista. Erityisen tärkeitä ovat ne kasvit, jotka olen saanut ystäviltä. Moniin kasveihin sisältyy muistoja yhteisiltä matkoilta Joukon tai muun perheen kanssa. Jotkut kasvit olen ostanut surullisena, toiset innostuneena ja iloisena.

Talvella kokosin kaikki kasvien nimet ja niihin liittyvät tarinat jonkinlaiseen aakkosjärjestykseen. Nyt täydensin tämän kasvukauden ostokset ja siirsin listat uusiksi sivuiksi blogiini. Kuunliljat ja pionit piti panna omiksi sivuikseen, sillä niiden lajikkeita on niin paljon. Ne löytyvät nyt blogin otsikon alta. Sieltä löytyy myös muuta kivaa ja tarpeellista. 

Mieluisimpia maanpeitekasveja ovat Grönlanninhanhikki sekä peittokurjenpolvi. Molemmat toimivat erittäin hyvin rikkakasveja vastaan. Varjossa viihtyvä varjoyrtti (kuvassa) on ihan huippu, varsinkin vähälumisena talvena. Se on yksi parhaista kasveistani koko puutarhassa. 

Kaikki ostamani kasvit eivät ole luetteloissa. Voi, kunpa olisivatkin, mutta ne ovat kuolla kupsahtaneet. En ole koskaan laskenut niiden määrää. Jos puutarhassa kaikki olisi onnistunut heti ensimmäisellä kerralla, puutarhani olisi niin sanotusti valmis. Ehkä yksi puutarhan viehättävistä puolista on kuitenkin yllätyksellisyys. En voi koskaan olla varma mikä menestyy juuri minulla. Olen onnistunut tappamaan jopa morsiusleinikin, joka monella on riistäytynyt vaivaksi asti. Sitten taas on niitä kasveja, jotka eivät ole moksiskaan tekemistäni virheistä.

Aitakasvina pidän erityisesti koivuangervosta (kuvassa). Suuriin ruukkuihin olen valinnut tuijat lajiketta 'Holmstrup’ (ei ihan näy kuvassa). Se on poikkeuksellisen talvenkestävä ja sietää aurinkoakin hyvin. Kuvassa itselleni mieluisat jättipoimulehti ja kurjenpolvi 'Rozanne' sekä Grönlanninhanhikki.

Puutarhuri raapi päätään ja huokaili,

että minulla on niin vaikea ostoslista.

Puutarhaharrastukseni alussa en tiennyt mitkä kasvit ovat tavallisia ja mitkä harvinaisia. Olin törmännyt niiden nimiin kirjoissa, lehdissä ja netissä ja kyselin niitä tutulta taimistolta. Puutarhuri raapi päätään ja huokaili, että minulla on niin vaikea ostoslista. Nyt seitsemän vuoden jälkeen voin todeta, että ostoslista oli todellakin vaikea. Listallani oli muun muassa sinikämmen, johon ei usein törmää. Onnistuin kuitenkin saamaan sinikämmenen juuri siltä samaiselta puutarhalta muutaman vuoden jälkeen.

Olen joskus huokaillut sitä miten vaikea on löytää lehdissä tai netissä nähtyjä kasveja. Toisaalta se tekee tästä harrastuksesta tietyllä tavalla mielenkiintoisen seikkailun. Ja hillitsee kasvien ostelua, mikä on sinänsä ihan hyvä.

Pioneja minulla on 24 erilaista. Niistä mieluisimpia ovat kiinanpionit ’Jan van Leeuwen’ ja ’Gardenia’ sekä ’Yang Fei Chu Yu’ eli ’Jalkavaimo nousee kylvystä’. Kuvassa pioni 'Angel Cheek'. Sen sijaan syyshortensioita ja kärhöjä minulla on vähänlaisesti. En ole saanut niitä oikein menestymään.

Useat kasveistani ovat valkokukkaisia. Aika monet ovat sinisen sävyisiä ja vaaleanpunaisia. Viime aikoina valikoimani on karttunut monilla hailakankeltaisilla kukilla. On minulla muutama kirkkaankeltainenkin kukka, mutta niistä en juuri pidä. Ne vain ovat saaneet jäädä, ettei niiden paikka olisi täysin tyhjä.

Jotkut kasveista ovat mustalla listalla.

Jotkut kasveista ovat mustalla listalla. En toivoisi näkeväni aggressiivisesti leviävää valkoista kyläkurjenpolvea täällä, en myöskään kirkkaankeltaisena kukkivaa suikeroalpia. Ruosteenpunaiset päivänliljat antaisin mielelläni pois.

Olen kuunliljojen suuri ystävä ja niitä minulle on kertynyt 16 eri lajiketta. Niistä yksi mieluisimpia on tavallistakin tavallisempi, suurilehtinen ’Elegans’. Kuvassa myös vuorenkilpi ja kirjovuohenputki.

Listaltani puuttuvat melkein kokonaan arat, talvisuojausta vaativat kasvit. Sen sijaan listallani on useita helppoja ja kestäviä kasveja. Jotkut ovat hutiostoksia, jotkut täysosumia. Parhaista ostoksista mainittakoon harokataja ja sen viereen istuttamani Japaninunikko ’Pacino’. Tuo pienikokoinen unikko kukkiin aina vain vaaleankeltaisin, suloisin kukin. 

Japaninunikko ’Pacino’, taustalla iki-ihana harokataja

Muita mieluisia hankintoja ovat olleet vaaleanpunaisena keväällä kukkiva rusokirsikka, runsaskukkainen sinilila kurjenpolvi ’Rozanne’ ja kirkkaansininen loistotädyke ’Royal Blue’, kalpeankeltainen ’New Moon’ -kullero, valkoinen kiiltoleimu, vaaleankeltaiset päivänliljat ’Gentle Shepherd’ ja ’Joan Senior’ sekä valkoinen koreakärsämö ’Noblessa’. Täysosumia ovat olleet myös viiniköynnös ’Somerset Seedless’, viherherukka ’Vilma’ ja luumu nimeltä ’Yleinen keltaluumu’. 

Ostoslistalla ovat vielä ainakin syyshortensia ’Limelight’, joka aloittaa kukintansa limenvihreillä nupuilla sekä makeakirsikka. Pensasruusuistakin haaveilen. Kanadalainen ruusu ’Lambert Closse’ olisi kiinnostava. Sille olisi paikkakin valmiina. 

Tämän kasvukauden ostosten huippuihin lukeutuu pensashanhikki ’Creme Brulee’. Sen valkoiset kukat ovat erityisen näyttäviä. 

Olen usein leikkinyt ajatuksella, että jos perustaisin uuden puutarhan, valitsisin sinne vain parhaat lajikkeet nykyisestä valikoimastani. Ja sitten varmaan kävisi kuitenkin niin, että kokeilisin taas jotakin uutta. Ja lajikevalikoima paisuisi taas. 😊

NUMEROITA PUUTARHASTANI

Inspiroiduin erään aikakauslehden juttusarjasta, jossa haastateltavat kertovat elämänsä numeroista. Tässä minun puutarhaelämäni merkityksellisiä numeroita.

32

PIONILAJIKETTA

En keräile pionilajikkeita, niitä on vain kertynyt. Kauniita lajikkeita on niin paljon ja on hauska kokeilla erilaisia. Lempilajikkeeni ovat yksinkertaisia (’Jan van Leeuwen’ ja ’Do Tell’), puolikerrottuja (’Gardenia’ ja ’Miss America’) tai hurmaavasti tuoksuvia (’Jalkavaimo nousee kylvystä’), mutta suosikkini maljakkoon ovat kerrottuja röyhelöpalloja (’Angel Cheeks’ ja ’My Love’). Kaikki puutarhamme pionit näet täältä.

’Angel Cheeks’ -pionin upeat yksityiskohdat pääsevät maljakossa oikeuksiinsa.

Kun lajikkeita on kolmekymmentäkaksi ja melkein jokaista lajiketta on vähintään kolme kappaletta, pioneja on puutarhassamme aika runsaasti. Niitä on suurina ryhminä joka ilmansuunnassa. Enkä ole vielä keksinyt yhtään syytä, minkä vuoksi niitä ei voisi istuttaa lisää. Pionien kukinta on lyhyehkö, mutta ylenpalttinen. Ne ovat terveitä, kestäviä ja helppohoitoisia. Suuressa puutarhassa ne ovat näyttäviä.

Moni lukija saattaa päätellä, että pionit ovat lempikukkiani, ja oikeassa onkin. Niiden lisäksi rakastan kaikkia muitakin samanmuotoisia kukkia, kuten kulleroita, pionimaisia tulppaaneja ja unikoita.

9

VUOTTA ODOTUSTA

Vuonna 2014 istutin parsoja, mutta puolet pitkästä rivistä jäi vielä puuttumaan. Joka kevät suunnittelin, että ostaisin puuttuvat parsat, mutta aina se jäi. Parsoja ei myydä monessa paikassa ja ne ovat kalliita. Sitä paitsi niiden istuttamisessa on kova työ. Ne pitää istuttaa syvään, kivettömään maahan. Pitkät hujopit menevät helposti poikki, joten senkään puolesta niiden istuttaminen ei ole lempipuuhaani.

Tänä keväänä päätin tarttua härkää sarvista. Aika oli siinä mielessä otollinen, että viereinen mansikkamaa purettiin ja alue uudistettiin. Etsin netistä puutarhamyymälän, jossa niitä oli tarjolla juuri minun tarpeisiini. Pari tainta hyllyyn taisi vielä jäädäkin. Uoma oli kaivettu valmiiksi, joten istutus kävi helposti. Tosin matalia taimia ei vielä voinut peittää, vaan se työ jäi syksyksi.

Samassa rytäkässä uudistettiin koko vanha potager. Mitä veikkaatte, montako vuotta menee, että saan kivien tilalle ympyrään puuttuvat palaset? 

 

65

METRIÄ KOIVUANGERVOAITAA

Yksi onnistuneimmista ratkaisuista puutarhassamme on muotoon leikattu koivuangervoaita. Se tuo tarpeellista ryhtiä muuten niin ryöpsähtelevään puutarhan ilmeeseen. Talvella koivuangervojen punertavanruskeat oksat tuovat näyttävyyttä paljaaseen pihaan. Jutun koivuangervoaidastamme löydät täältä.

Alun alkaen koivuangervot tulivat puutarhaamme tuolloin 8-vuotiaan poikamme ihastuttua niihin jossakin puutarhamyymälässä. Silloin minäkin huomasin niiden kauneuden: raikkaan vihreät pyöreät lehdet ja kauniin muodon. Onneksi pidän myös pensasleikkurin heiluttamisesta, sillä pitääkseen aidan kauniina sitä on leikattava parhaimpana aikana kerran viikossa.

1 + 5

KUKKO JA VIISI KANAA

Viuhti-kukko ja kääpiökanat – Floora, Lilli, Lyydia, Minette ja Lumikki – tuovat ihanaa maalaisidylliä pihaan ja puutarhaan. Turvallisuussyistä ne viettävät aikansa suuressa katetussa tarhassa. En halua ottaa sitä riskiä, että haukka tai kettu vie rakkaan lemmikkimme. Sopukin säilyy, kun ne eivät myllää kukkapenkkejäni eivätkä sotke terasseja. Minä kasvatan niille vesiheinää ja kerään sitruunamelissaa, orvokkeja sekä apilaa. Kesän edetessä hemmottelen niitä marjoilla ja luumuilla. Viuhti kutsuu kanasensa syömään, kun näkee jo kaukaa minun tulevan.

Etualalla arvon rouva, Floora, vanhin kanasemme.

Väljässä tarhassa kasvaa kolme suurta mustaherukkapensasta, joiden alla on parven lempipaikka. Siellä saa suojan paahteelta ja sateelta. Tarhassa on myös tilaa hiekkakylvyille. Kanat voivat kulkea sisään ja ulos mielensä mukaan. Kesäiltaisin ja rankkasateella ne seisoskelevat avoimen ikkunaluukun edessä selvästi haaveillen pulleista kastemadoista ja muista kesän ihanuuksista.

2012

PUUTARHAN ALKU

Meillä oli tontti metsän laidassa pelto- ja järvimaiseman äärellä, mutta ei ajatustakaan rakentaa sille taloa. Mieheni mielestä tontti oli aivan liian syrjässä – kouluun ja kauppaan olisi kolme kilometriä. Kävimme tontilla retkeilemässä, paistamassa makkaraa ja lettuja sekä haaveilemassa. Minä haaveilin puutarhasta. Paikassa, johon puutarhaani havittelin, kasvoi suuria kuusia, joitakin lehtipuita ja muutamia komeita katajia. Niin ja tietysti heinää, apilaa ja ahomansikkaa.

Kului pari vuotta. Jonakin syyskuun puolivälin tienoon iltapäivänä 2012 istutin ensimmäiset vuorenkilvet katajan juurelle. Siinä se puutarhan syntymä sitten oli, päivää en tullut laittaneeksi ylös. Ensimmäinen palanen puutarhaa sai nimekseen Alkukulma. 

Alkukulma ei ollut suuren suuri, muutama neliö vain, mutta se oli haaveitteni täyttymys. Ja koska asioilla on taipumus järjestyä, saimme myöhemmin kodin puutarhan reunaan.

Alkukulma kymmenkunta vuotta myöhemmin.

5

SUURTA PROJEKTIA, JOTKA ODOTTAVAT TOTEUTTAMISTAAN

Lampea ympäröivän nurmikon reunustaminen tiilillä (aloitettu)

Kesäkeittiön rakentaminen (perustus valettu)

Pylväiden muuraaminen portin pieliin (tiilet hankittu)

Katseita kestävän ratkaisun keksiminen ja toteuttaminen polttopuiden varastointiin (toivoton tapaus)

Polkujen leventäminen (haaveilun asteella)

Joitakin polkuja on mahdoton leventää, kun pitäisi siirtää puu tai perennapenkki. Ei innosta kumpikaan.

424

LAJIA TAI LAJIKETTA

Teen vuosittain kirjanpitoa puutarhamme lajeista ja lajikkeista. Lisään uudet hankinnat ja vähennän talvella menehtyneet tai ystäville annetut. Sen tosin olen oppinut, että en poista lopullisesti minkään kasvin tietoja. Ne saattavat yllättäen herätä henkiin. Ensimmäinen kärhöni ’Miss Bateman’ piileskeli maan uumenissa viisi vuotta.

Vääränväristen, liian villisti leviävien tai kitukasvuisten kasvien perään en itke. Ei kasveista luopuminen tosin aina helppoa ole. Kahdeksan vuotta katselin vääränväristä päivänliljaa ennen kuin annoin sen pois. Onneksi sille löytyi hyvä koti, vanhan koulun pihapiiri, johon se passaa täydellisesti. Jotkut kasvit puolestaan eivät suostu lähtemään. Valkoista kyläkurjenpolvea hävitin neljä vuotta, ja tänä vuonna vihdoin sain poistaa sen luettelosta.

Tällä hetkellä lajeja tai lajikkeita on yhteensä 424 ja rikkakasvit kaupan päälle. Menetyksistä huolimatta määrällä on taipumus kasvaa, vaikka en keräilijä olekaan. Jos jotakin keräilen, niin kestäviä, helppoja, terveitä ja hyvin menestyviä kasveja, jotka lisääntyvät sopivassa määrin. En ole kiinnostunut talvisuojausta tai muuta erityiskohtelua vaativista hienohelmoista.

Pionilajikkeita on kertynyt eniten, yhteensä kolmekymmentäkaksi. Kuunliljalajikkeita on seitsemäntoista, erilaisia pensasruusuja kuusitoista. Erilaisia kurjenpolvia on kolmetoista, pensasangervoja tusina ja päivänliljoja kymmenen.

Kurjenpolvi 'Laura' on hillitysti leviävä, kerrottu lajike, josta haaveilin useita vuosia.

Kärhöjä on vain neljää eri lajiketta. Niiden suhteen en ole oikein kokeilunhaluinen. Ostin juuri uuden kärhön, mutta turvauduin tuttuun ’Hagley Hybridiin’. Se ainakin pärjää minun hoidossani / hoitamattomuudessani.

Kun erilaisia kasveja oli 357, kirjoitin jutun tänne.

Olisi hauska kuulla sinun puutarhaelämäsi numeroista. Mitäpä jos seuraavana sadepäivänä kirjoittelisit jutun sinulle merkityksellisestä luvuista?