PUUTARHAHARRASTAJAN MATKAVINKIT: NUUTAJÄRVI, PUNKALAIDUN, URJALA

Pirkanmaan pieniltä paikkakunnilta löytyy aihetta kiireettömälle maaseutuajelulle.  Itse pidän erityisen paljon pienistä paikkakunnista ja niiden pienistä nähtävyyksistä. Turistirysät ovat toisia varten. 

Aukioloajat kannattaa tarkistaa netistä.

NUUTAJÄRVI

NUUTAJÄRVEN LASIKYLÄ

Nuutajärvellä on puhallettu lasia jo vuodesta 1793. Alueen 1850-luvulta peräisin olevissa rakennuksissa toimii pajoja, myymälöitä, kahviloita ja ravintoloita. Lasinpuhaltajien lisäksi kylällä työskentelee keraamikkoja sekä metalli- ja kultaseppiä.

Lasikylä on idyllinen ja hyvin pidetty kokonaisuus eikä kaupallisuus hypi silmille. Pääosin rakennukset ovat hyväkuntoisia.

Voit katsella käsityöläisten työtä ja kokeilla itsekin lasin tai raudan työstämistä, jos varaat ajan etukäteen.

Pruukinraitti 15 Nuutajärvi 

PUNKALAIDUN

Punkalaitumen pitäjän keskusta on valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Punkalaitumella on kauniita peltomaisemia. Kannattaa ajella rauhassa, jotta ehtii niitä ihailemaan. Kuviin en maisemia saanut sellaisenaan.

PUNKALAITUMEN PAPPILA

Jos haluaa käydä Punkalaitumen pappilassa, kannattaa jättää auto kirkon pihaan ja kävellä sieltä riippusillan yli pappilaan. Pappilan pihaan pääsee autollakin, mutta kävely sillan yli on vaivan arvoinen.

Ei ole suotta sanottu, että Punkalaitumen pappila on yksi Suomen suurimmista. Upeat tuijat sopivat täydellisesti pappilarakennuksen eteen. Rakennusta ympäröi nuorehkolta vaikuttava puutarha.

Pappilan takaa alkaa vanha kuusimetsä, johon on merkitty puolen kilometrin mittainen luontopolku. Olisi ollut ihanaa pujahtaa sammaleiseen, satumaiseen metsään, mutta en olisi pystynyt kävelemään siellä. Onneksi metsän edessä kasvoi tatteja. Ne näyttivät oikein viehättäviltä.

Pappilan uusrenessanssityylinen päärakennus valmistui vuonna 1897. Pappila on peruskorjattu vuonna 1977. Pappilan suunnitteli vammalalainen rakennusmestari Kaarle Kulmala.

Kirkolta pääsee kulkemaan riippusillan yli pappilaan pyörätuolilla, mutta maasto on mäkinen. Pappilan pihapiirissä on helppo kulkea pyörätuolilla.

Kostilantie 67 Punkalaidun


METSÄPOLKU

Metsäpolku alkaa pappilan parkkipaikan vierestä ja päättyy pappilan takapihalle suuren tammen lähistölle. Noin puolen kilometrin merkitty polku kiemurtelee vanhan metsän ikikuusten ja mustikkamättäiden lomitse. Matkan varrella on kosteita paikkoja, hakkuuaukean reunaa, maahan kaatuneita ja osittain maatuneita puita sekä suuria haapoja, joiden latvat kurkottelevat kohti taivaita. Taukopaikan penkeillä on hyvä kaivaa eväät repusta.

Kostilantie 67 Punkalaidun

RIIPPUSILTA PAPPILAAN

Punkalaitumen kirkolta johtaa jokisilta Punkalaitumen pappilaan. Alkuperäinen jokisilta rakennettiin vuonna 1931 riippusiltamalliseksi kävelysillaksi. Silta uusittiin vuonna 1955, mutta se jouduttiin korjaamaan perusteellisesti Punkalaitumenjoen ruoppaustöiden ja vuoden 1966 kevättulvien jälkeen.

Pysäköimme Punkalaitumen kirkon pihaan ja kävelimme hautausmaan poikki alas rantaan. Kävelytietä reunustaa koivukuja. Tummavetisen joen yli johtaa kaunis, valkoinen riippusilta. Sillan sanotaan johtavan pappilalle, mutta sitä ei näkynyt. Aprikoimme josko tuo punainen maatilalta näyttävä talo olisi sittenkin pappila, vaikka ei siltä vaikutakaan. Yllätys oli melkoinen, kun mäen yläosasta alkoi pilkistää vaaleankeltaista. Komea näkymä avautui kulkijalle pikkuhiljaa. Ihana!

Lauttakyläntie 20 Punkalaidun

PUNKALAITUMEN KUNNANTALO

Punkalaitumen kunnantalo on otettu käyttöön vuonna 1925. Jugend-henkinen kaksikerroksinen puurakennus on erittäin kaunis. Ensimmäinen kerros on hirsirakenteinen. Sen toinen kerros on laajan mansardikaton peittämä ja sen katonharjaa koristaa pieni torni.

Punkalaitumen Sanomissa ihmeteltiin perustamistöiden alkaessa sen "erikoista suuruutta" mainitsemalla: "Siitä tulee valtava palatsi ja sitäkin suureellisempi kun se on suunniteltu kaksikerroksiseksi." Taloon sijoitettiin kunnankanslia, kunnankirjurin asunto, valtuustosali, alakoulu ja opettajan asunto. Talon suunnitteli arkkitehtitoimisto Eränen & Autere Tampereelta.

Talossa on vuosien varrella tehty useita muutoksia ja huonejärjestelyitä. Kunnantalon huoneet ovat tilavia. Ikkunat, erkkerit ja muut syvennykset, kaunis parkettilattia ja hienot kattovalaisimet viimeistelevät kokonaisuuden.

Itse rakennus ja sen ympärillä olevat istutukset ovat näkemisen arvoiset.

Vesilahdentie 5 Punkalaidun

URJALA

PÖLKINVUORI (touko – lokakuun kohde)

Pölkinvuoren metsäpuutarha on parhaimmillaan keväällä ja alkukesästä, kun metsäpuutarhan tuhannet tulppaanit ja narsissit loistavat koivujen katveessa. Nähtävää riittää syksyyn saakka. Voit kulkea luontopolulla ja ihastella eri vuodenaikojen maisemia. Polku nousee näköalapaikalle, josta näkee yli 40 km yli suomalaisen metsämaiseman. Eväsmäestä löytyy kota ja ulkokalusteet.

Puistoon on pääsymaksu. Puiston yhteydessä on puutarhamyymälä, josta saa kukkia, puita ja pensaita. Kahvila palvelee kesäaikaan. Avomaalta saa tuoreet vihannekset suoraan maasta.

Ikaalantie 105 Urjala as.
p. 0400505073

PUUTARHAHARRASTAJAN MATKAVINKIT: NOKIA, SASTAMALA

Tällä kertaa esittelyvuorossa ovat Nokian ja Sastamalan kohteet. Molemmista löytyy käymisen arvoisia, upeita puutarhakohteita ja muutakin pientä kivaa.

NOKIA

PITKÄNIEMEN SAIRAALA-ALUE

Pitkäniemen mielisairaala-alue ja varsinkin sitä ympäröivä puistoalue on näkemisen arvoinen paikka. Sen rakentaminen on ollut yksi valtion suurisuuntaisimmista rakennushankkeista 1800-luvun viimeisinä vuosina. Sairaalaympäristö on säilynyt alkuperäisessä asussaan lukuun ottamatta lisärakentamista. Sairaala on toiminut psykiatrisena sairaalana näihin vuosiin asti. Nykyään alueella on kehitysvammaisten palveluita.

Sairaala on rakennettu Pyhäjärven niemelle. Pihaan johtaa koivukuja. Valkoiseksi rapatut tiilirakennukset sijoittuvat sisäänajotien molemmin puolin. Koivukujan päässä on kaunis hallintorakennus.

Sairaalan ympäristö on istutettu puistoksi, jossa on monilajinen puusto. Sairaalan vanha hautausmaa sijaitsee etäämpänä Nokian ja Tampereen välisen maantien luoteispuolella. Netissä mainittiin, että sairaalan maatila viljelyksineen ja laitumineen on lopetettu ja vuokrattu ulkopuolisille.

Alueelle tullessa näet infotaulun. Siitä näkee miten rakennukset ovat rykelmänä alueen keskellä, ja niiden ympärillä kiertää kävelyreitti veden rantaa mukaillen. Kävelyreittiä ei ole merkitty sanallisesti tauluun. Kävelyreitti on sairaala-alueen kaunein osuus. Sen pääsee kiertämään pyörätuolillakin. Löydät kävelyreitille infotaulun jälkeen vasemmalta. Toisin sanoen jätä auto jonnekin P-alueelle parkkiin. Mene taulun jälkeen seuraavaan risteykseen ja käänny vasemmalle.

Pitkäniementie 91 Nokia

Pitkäniemen sairaalaan kuljetaan Sarpatintieltä Keskiportintielle, josta käännytään Pitkäniementielle. Sairaalan hallintorakennus sijaitsee Pitkäniementien päässä.

 

SIURON KYLÄ JA SIURONKOSKI

Netissä sanottiin, että Siuronkallion tunnelmalliset, kapeat kylätiet houkuttelevat kävelyretkelle ihastelemaan vanhoja puutaloja ja kauniita pihapiirejä. Pitäisi joskus käydä.

Siuron kylä ja Knuutilan kartano ovat Nokian historian kannalta merkittäviä paikkoja. Knuutilan kartanon alue on Pirkanmaan vanhimpia asuinalueita. Sen historia yltää 1400-luvulle asti. Siuron kylä oli puolestaan merkittävä risteyskohta 1890-luvulta alkaen, sillä siellä pakattiin Kyrön paperitehtaalta tulevat toimitukset junalla Porin ja Tampereen suuntaan kuljetettaviksi.

Siuronkoski on nähtävyys vanhoine voimalaitosrakennuksineen ja kivisiltoineen. Upeat koskimaisemat kutsuvat kalastamaan tai melomaan.

Siurontie

SASTAMALA

TYRVÄÄN PAPPILA

Tyrvään Pappila on kaunis, vuonna 1922 valmistunut kivirakennus upeassa miljöössä Sastamalan keskustan tuntumassa. Vanha pappila toimii nykyään tapahtumatalona, joka tarjoaa opastettuja kierroksia, juhlatilaa sekä ravintolapalveluita. Netin mukaan pappilassa on tarjolla myös lounas.

Eniten puutarhaharrastajan sydäntä sykähdyttää kuitenkin hyvin hoidettu, suuri puutarha Liekoveden äärellä. Puutarhassa on helppo kulkea myös pyörätuolia käyttäen. Siellä täällä on penkkejä istahtamista varten. Laaja valikoima kasveja on nimetty ja puutarhassa on esillä teoksia seitsemältä eri taiteilijalta. Puutarhasta on saatavilla myös kartta.

Asemakatu 4 Sastamala
p. 010 4190 290

TORIKELLO

Jos liikkuu Sastamalassa, kannattaa käydä katsastamassa torikello, joka on saanut teemansa Mauri Kunnaksen Koiramäki-kirjoista. Torikello on toteutettu tyylikkäästi. Puutarhaharrastajaa ilahduttivat lisäksi kauniit kesäkukkaistutukset torikellon ympärillä.

Torikatu 1 Sastamala

 
KANGASKAUPPA (NOKIAN KAUPPAHUONE)

Tämän kangaskaupan valikoima on niin laaja, että se on jo itsessään nähtävyys. Kannattaa poiketa ihmettelemässä.

Kauppakaari 6 Sastamala

KISKOKABINETTI

Kiskokabinetti on huoltoasema, jonka pihassa erikoisuutena on niin sanottu Marskin salonkivaunu. Oli kiva elämys käydä tässä vaunussa.

Salonkivaunussa, joka talvisodan puhjetessa muutettiin Mannerheimin käyttöön soveltuvaksi, on sodan aikana vietetty monia merkittäviä tilaisuuksia. Suurin ja juhlallisin niistä oli 4.6.1942 vietetty Suomen marsalkan 75-vuotispäivä. Muiden muassa silloinen Saksan valtakunnankansleri Hitler saapui tervehtimään Suomen marsalkkaa tähän salonkivaunuun. Ennen Hitlerin vierailua Suomen presidentti Risto Ryti ilmoitti samassa salonkivaunussa myöntäneensä Mannerheimille Suomen marsalkan arvonimen.

Hitlerin vierailu oli täysin yksityisluontoinen, joskin keskustelu kosketteli suurpoliittisia kysymyksiä. Suomen silloisesta ulkopolitiikasta ei silloin keskusteltu.

Mannerheimin salonkivaunuja on Suomessa kaksi ja ne ovat olleet osa samaa junaa. Mikkelissä sijaitseva vaunu oli Mannerheimin henkilökohtainen makuu- ja toimistovaunu, kun taas Kiskokabinetin vaunu toimi ravintolavaununa.

Salonkivaunu on joutunut marsalkan junan mukana moniin vaarallisiin tilanteisiin mm. Helsingissä helmikuun lopussa 1944, jolloin kaupunkia pommitti 600–700 viholliskonetta. Vaunu selviytyi kuitenkin kaikista vaaratilanteista vaurioitta.

Aseman perustaja, Kauko Keihänen, hankki Marskin salonkivaunun vuonna 1969. Kiskokabinetille vaunu kuljetettiin maantiekuljetuksena Jalasjärveltä, jossa se oli toiminut kahvilana. Tuntuu uskomattomalta, että kahvioyrittäjä oli aikoinaan pelastanut vaunun romutukselta. Tuohon aikaan Suomen sotahistoriaa ei arvostettu kuten nykyään.

Vaunu on museokäytössä kesäaikaan. Vaunuun on ilmainen sisäänpääsy.

Pirkanmaantie 1057 Sastamala  

PUUTARHAHARRASTAJAN MATKAVINKIT: KANGASALA, PÄLKÄNE, VALKEAKOSKI

Pirkanmaalta löytyy upeita puutarhakohteita, jonne kannattaa tulla kauempaakin. Kaikissa niistä en ole itsekään vielä ehtinyt käymään, joten kuvat puuttuvat. Lisään kuvia kun niitä saan otettua. Puutarhakohteiden lisäksi olen listannut muita kauniita tai muuten vain kiinnostavia kohteita. Listalla on jopa automuseoita, sillä hoksasin nostalgisten autojen miellyttävän kauneutta rakastavan silmää.

Pidän itse erityisen paljon kauniista maisemista ja rauhallisesta maaseutuajelusta sekä pienistä nähtävyyksistä. Hyvä kahvila tai ravintola matkan varrella on piste i:n päällä.

Aukioloajat kannattaa tarkistaa netistä.

KANGASALA

LIUKSIALAN KARTANO & KAPPELI

Jos pidät kauniista maalaismaisemista, kannattaa etsiytyä kartanoiden läheisyyteen, vaikka itse kartanoon tai sitä ympäröivään puutarhaan ei pääsisikään tutustumaan. Liuksialan kartano on juuri tällainen paikka. Se sijaitsee Roineen rannalla ja kartanolle johtaa pari kilometriä pitkä koivukuja.

Aikoinaan Liuksialan kartano on omistanut maat Hämeenlinnaan saakka, joten mistään pienestä kartanosta ei ole kysymys. Liuksialan kartanon tunnetuin asukas on ollut kuningas Eerik XIV:n leski, Kaarina Maununtytär (1577–1612), joka on ainoa Suomessa asunut kuningatar.

Helposti tulee ajateltua, että Kaarina Maununtytär (Kustaa Vaasan miniä) eleli helppoa ja ylellistä elämää kartanossa, mutta pitkä ja raskas on ollut Kaarinan matka Liuksialan kartanoon ja vielä sen jälkeenkin. Hänen puolisonsa Eerik XIV (1533–1577) nousi hallitsijaksi, mutta Eerikin nuorempi veli Juhana (1537–1592) nappasi kruunun, vangitsi isoveljensä ja pysyi kuninkaana kuolemaansa asti. Eerik XIV joutui vankilaan ja käsittääkseni vaihtoi vankilaa useampaan kertaan, joten vaimon lapsineen piti seurata mukana, jopa Kastelholmaan Ahvenanmaalle.

Kun Juhana lopulta tapatti veljensä Eerikin, hän kaikesta huolimatta kohteli veljensä vaimoa tämän arvon mukaisesti. Juhana osoitti Kaarinan asuttavaksi vauraan Liuksialan kartanon. Sinne Kaarina sai Turun linnasta vapauduttuaan asettua Sigrid-tyttärensä kanssa. Poikansa Gustaf karkotettiin Puolaan.

Viimeiset 200 vuotta kartano on ollut Meurmannin suvun omistuksessa. Liuksialan kartano on yksityiskäytössä ja sitä voi katsella vain hieman kauempaa.

Koivukujalta pääsee jonkin matkaa ennen kartanoa kääntymään Liuksialan kappelille, joka on rakennettu vuonna 1917. Samalla paikalla sijaitsi aikoinaan Kangasalan ensimmäinen kirkko 1400-luvulla. 

Liuksialan kartanolta pääsee Leipintietä pitkin rauhallisessa maalaismaisemassa oikoreittiä kohti Vehoniemenharjua. En testannut tätä reittiä, mutta näin netissä sanottiin.

Kappelikuja 19 Kangasala

ÄIJÄLÄ-TALO

Koivukujalta voi poiketa katsomaan myös karjalaisen kulttuurin historiaa esittelevän Äijälä-talon. Juhlatilana toimivan rakennuksen kirjastossa pääsee tutustumaan karjalaiseen historiaan. Avoinna sopimuksen mukaan. 

Itse kävin vain pihalla. Jäi sellainen tunne, että päärakennus oli taidettu remontoida alkuperäisasusta kovin poikkeavaan tapaan.

Liuksialankuja 33 Kangasala  

RAVINTOLA PAAKARI

Ravintola Paakari on nimensä mukaisesti aloittanut konditoriatoiminnasta. Kangasalan keskustassa sijaitsevaan Paakari on valittu Suomen viidenkymmenen parhaimman ravintolan joukkoon sijalle 39.

Paakarissa voi käydä arkisin lounaalla tai syödä kolmen ruokalajin illallisia. 

Ruutanantie 3 Kangasala

SUSHI-RAVINTOLA KONNICHIWA

Tässä hyvätasoisessa ravintolassa on tarjolla monipuolinen sushibuffet ja muita aasialaisia ruokia useine jälkiruokineen kaikkineen. Kaiken kaikkiaan paikka on siisti ja miellyttävä.

Kirkkojärventie 6 Kangasala

MAISEMATIET

Yksi maisemareiteistä suuntautuu Kangasalan keskustasta kohti Kuohunharjua, jonka päältä pilkottaa näkymät Vesijärven suuntaan. Kuohunharjun jälkeen matka jatkuu Kaivannon kanavan yli Vehoniemenharjua kohti. Kovin hulppeita näköaloja autosta ei näe ellei pysähdy niitä varta vasten katsomaan. 

Vehoniemenharjulla on näköalatorni ja museon kahvilan terassilta on myös kaunis näköala (kuva yllä).

Toinen Kangasalan maisemareiteistä jatkuu Kuohunharjun jälkeen kohti Sahalahtea ja Kuhmoista. Tältä reitiltä löytyy Längelmäveden ylittävä Pelisalmen sillat, joka on maisemiltaan kauneudessaan monen mieleen.

Valkeakoskelta Ranta-Koivistoon tuleva Kaarina Maununtyttären tie tarjoaa reilun 20 kilometrin verran mutkikasta maalaistietä.

SAARIKYLÄT

Saarikylät maalaismaisemineen on mukavaa seutua Roineen rannoilla. Saarikylät koostuvat seitsemästä saarilla olevasta pikkukylästä. Yhdyskuntaa on sanottu Sisä-Suomen Ahvenanmaaksi. Aika pitkä pätkä Saarikylientiestä kulkee metsä- ja peltomaisemissa, mutta jossain kohtaa vesistöäkin näkyy.

Saarikylät, Heikin leipä: Saarikylientie 886

SAARIKYLIEN TUULIMYLLY

Haavistoon naitu nuori emäntä Hanna sai tuulimyllyn myötäjäisinä kotitalostaan Kangasalan Heponiemen Huikkolasta. Morsian sai valita, ottaako hyvän hevosen vai myllyn. - Valitsin tuulimyllyn. Toin kyllä mukanani viisi lehmääkin, hän sanoi. Mylly siirrettiin nykyiselle paikalleen vuonna 1902, ja se oli käytössä vuoteen 1929. 

Myllyn yhteydessä on Haaviston oma kotimuseo. Vanhoja vekottimia voi katsella ainakin Myllypäivien aikaan.

Saarikylientie

Lisätietoja: Pirjo Veckman, 040 552 6460

MOBILIA - AUTON JA TIEN MUSEO

En etukäteen tajunnut, miten paljon pitäisin automuseossa käymisestä. Pääsylipun hinta (14 e vuonna 2024) tuntui kalliilta, joten kävimme vain Vehoniemen automuseossa, jonne oli ilmainen sisäänpääsy. Siellä oivalsin, miten kauniita vanhat autot ovatkaan ja päätin käydä täällä vielä jonakin päivänä.

Kustaa Kolmannen tie 75 Kangasala

VEHONIEMEN AUTOMUSEO JA KAUNIS NÄKÖALA

Vehoniemen Automuseossa on esillä loistoautoja, käyttöautoja, erikoisuuksia sekä moottoripyöriä vuosikymmenien varrelta. Kauneutta rakastavana ihmisenä huomasin viihtyväni museossa oikein hyvin.

Museokahvila on tunnettu herkuistaan ja hienoista järvimaisemistaan, joita voi ihailla suurelta lasitetulta terassilta. Museon naapurissa on vuonna 1927 rakennettu Vehoniemenharjun näkötorni, josta avautuvat kansallismaisemat Roineelle ja Längelmävedelle. Jos näkötorni ei ole sinun juttusi (liikuntarajoite tai joku muu syy), ihaile maisemia kahvilan terassilta tai jatka matkaa Pälkäneelle, josta löydät Pälkäne-portaat ja autolla saavutettavat hulppeat maisemat.

Museokaupasta, Leilan lelukaupasta, voi ostaa autojen pienoismalleja, leluautoja, autokirjoja sekä Kangasalla valmistettua posliinia ja kädentaitajien tuotteita.

Jatkuvasti vaihtuvaan näyttelyyn on vapaa pääsy.

Vehoniemen Automuseo sijaitsee Vehoniemenharjun luonnonsuojelualueella. Hyväjalkaisille on tarjolla luontopolkuja.

Vehoniemenharjuntie 92 Kangasala

VEHONIEMEN ALAMAJAN KARTANOKAHVILA

Alamaja rakennettiin 1800-luvun lopulla Joutsiniemen kartanon kesäpaikaksi. Nykyään Alamaja toimii kahvilana ja tilausravintolana. Kahvila sijaitsee järvimaisemissa Kaivannon kanavan kupeessa.

 
Tarkistathan aukioloajat Facebook-sivuilta.

Alamajantie 90 Kaivanto
Puh. 040 526 3878

TAIDEKESKUS KUHMALAHDEN TAIDEPAPPILA

Taidepappilan rakennus toimi Kuhmalahden seurakunnan pappilana jo vuodesta 1651, jolloin Pietari Brahe lahjoitti sen papin virkataloksi. Vuonna 1971 pappila siirtyi keramiikkataiteilija Teemu Luodon omistukseen, ja siitä muotoutui tunnettu taide-elämän keskus kesäkursseineen ja tapahtumineen.

Vuotuisen vaihtuvan näyttelyn lisäksi Taidepappilassa on esillä pysyvä näyttely Teemu Luodon veistoksia sekä puutarhassa kiertävä taidepolku.

Taidetie 19 Kangasala
+358 40 0268966

PÄLKÄNE

PYHÄN MIKAELIN RAUNIOKIRKKO

Rauniokirkossa voi piipahtaa oman aikataulun mukaan. Pälkäneen Pyhän Mikaelin rauniokirkko osuu viehättävän matkailureitin, Pirkanmaan läpi kulkevan 12-tien varteen. Keskiaikaisen harmaakivikirkko rakennettiin todennäköisesti vuosien 1495–1505 välisenä aikana ja vuonna 1740-luvulla kirkon rakenteet alkoivat pettää. Nyt kirkosta on jäljellä enää rauniot, joiden lomassa järjestetään vihkimistilaisuuksia, jumalanpalveluksia ja konsertteja.

Raunioita ympäröi viljavat pellot ja maalaismaisema.

Rauniokirkontie 16 Pälkäne

SYRJÄNHARJU JA PÄLKÄNE-PORTAAT

Pälkäne-portaat ja varsinkin sen ylätasanne on juuri sinulle, joka haluat nähdä hulppeita maisemia, mutta näkötornit tai portaiden kiipeäminen eivät ole sinun juttusi (liikuntarajoite, tiukka aikataulu tai jokin muu syy). Näköalatasanteelle pääsee autolla ja näköalat ovat huikeita. 

Portaat ovat toki myös sinulle, joka haluat kuntoilla. Halutessasi voit aloittaa reippailun Aapiskukko-huoltoasemalta, kiivetä 210 askelmaa ja palkita itsesi kauniilla näköaloilla.

Syrjänharjuntie kulkee nimensä mukaisesti korkealla harjulla ja molemmin puolin tietä pilkistää vesistö. Harjun laelta aukeavat kauniit maisemat Pälkäne- ja Mallasvedelle.

Portaiden alapää: Tervapirtintie 7 Pälkäne
Portaiden yläpää ja näköalatasanne: Syrjänharjuntie (vähän ennen Syrjänharjun vesitornia)

VALKEAKOSKI

VISAVUORI

Visavuori on kuvanveistäjä Emil Wikströmin (1864–1942) taiteilijakoti ja ateljee. Lisäksi Visavuoresta löytyy Kari-paviljonki, jossa on esillä pilapiirtäjä Kari Suomalaisen töitä ja ajoittain vaihtuvia näyttelyitä. Taiteilija Kari Suomalainen (1920–1999) oli Helsingin Sanomien ja koko maan tunnetuin pilapiirtäjä. Wikström oli hänen isoisänsä.

Kuvanveistäjä Emil Wikström rakensi ainutlaatuisen hirsilinnansa, Visavuoren, Sääksmäelle 1900-luvun alussa. Visavuoressa ovat paikallaan alkuperäiset huonekalut ja mm. isännän itsensä suunnittelemat takat. Talon urut ja tähtitorni kertovat mestarin monista mielenkiinnon kohteista. Veistoksia on esillä noin sata.

Huvilan entisöity puutarha on nähtävyys. Alueella on myös museopuoti ja kahvila.

Visavuorentie 80 Tarttila
Museo on auki ympäri vuoden, tarkista aukioloajat netistä.

VOIPAALAN TAIDEKESKUS

Voipaalan kartanon taidekeskuksessa järjestetään nykytaiteen näyttelyitä ympäri vuoden. Näyttelyn yhteydessä on avoinna myös kartanokahvila. Kartanon läheltä löytyy myös 500 vuotta vanha Sääksmäen kirkko.

Voipaalan kartanolla on 1700-luvun barokkimainen puutarha. Barokkimainen puutarha hedelmäpuineen oli harvinaisuus 1700-luvun Suomessa. Maanviljelyksen kehittämisessä kartanolla on ollut merkittävä rooli: Suomen ensimmäinen sokeritehdas oli Voipaalassa.

Voipaala on avoinna ympäri vuoden. Kahvila ja wc ovat pääsymaksutonta aluetta.

Kuvaaminen näyttelyssä on sallittua, kun kuvaat yleisnäkymää tai itseäsi/ystäviäsi teosten jäädessä taustalle. Kuvaaminen on luvanvaraista, jos kuvaat yksittäistä taideteosta. Valokuva, jossa on yleiskuva tiloista, on sallittu jakaa somessa. Myös kaikki selfiet Voipaalassa ovat jopa suositeltavia.

Alueella on laaja pysäköintialue. Päärakennuksen vieressä on tilaa parille lyhytaikaiselle pysäköinnille, mm. inva-paikka. Alueen rakennukset ovat vanhoja, peräisin 1700–1900-luvulta. Esteettömyys pyritään huomioimaan tilojen perusparannusten yhteydessä.

Laajat parkkipaikat ja pihatiet ovat esteettömiä, mutta sorapäällysteisiä. Voipaalan pihasta lähtee ulkoilureitit Rapolanharjulle, jonka maastokierros ei sovellu liikuntarajoitteisille.

Sääksmäentie 772 Sääksmäki


KAUPPILANMÄEN MUSEOALUE (kesäkohde)

Kauppilanmäen museoalueella on viisi asuinrakennusta, jotka kuvaavat paperityöläisten asunto-oloja 1800-luvun lopulta 1900-luvun alkupuolelle. Alueelta löytyy myös työväentalo, savusauna, aitta sekä vanha sahakone.

Kauppilanmäen piha-alue on yleinen puisto, jonka viihtyisässä miljöössä on miellyttävä ulkoilla ja vaikkapa syödä eväitä. Alue on osittain mäkinen ja siellä on hiekkateitä ja polkuja. Yläpihalla on tasaista nurmikkoaluetta. Maasto ja rakennukset ovat siis osittain vaikeakulkuisia. Museorakennuksiin on portaita.  Alueella ei ole inva-wc:tä.

Museon parkkipaikka: Kauppilankatu 11–13. Myös Rinnekadun varressa on syvennys, jossa voi pysäköidä.

Opastus kuuluu pääsylipun hintaan. Opastukset tasatunnein Työväentalolta.

Rinnekatu 5 Valkeakoski


TERVAPÄÄSKY PUUTARHAKAHVILA (kesäkohde)

Tämä mustan hirsihuvilan vanha puutarha on saanut historiallisen puutarhan arvonimen neljäntenä Suomessa, tunnuskasvinaan kultaterttuselja (Sambucus racemosa "Aurea"). Huvila on mainittu valtakunnallisesti merkittävien rakennusten luettelossa.

Huvilan puutarha on Th. Renvallin suunnittelema. Puutarhan kasvien värit sointuvat tummaa huvilaa vasten. Ikivanhasta asutuksesta kertovat kulttuuriseuralaiskasvit kuuluvat paikan kasvikerrostumiin Renvallin istuttamien ja uudempien perennoiden seassa. Puutarhan on entisöinyt noin kymmenen vuotta sitten museopuutarhuri Anna Kamara.

Sääksmäentie 825 Valkeakoski
040 5264825 tai 0407154160

Puutarhakahvila Tervapääsky on avoinna vain kesäisin.


KAUNIS TIE TARTTILASTA IITTALAAN

Jos sinulla ei ole kiirettä, kannattaa ajaa Valkeakosken Tarttilasta Iittalaan pientä tietä. Rauhallisesti ajellen näet monia kauniita maisemia ja yksityiskohtia tien varrella. Tie kulkee seuraavien kylien kautta: Tarttila, Saarioispuoli, Sirkankulma, Kuurila ja Pispanmäki.

Tarttilan koulu: Koulukuja 4 Valkeakoski

KOTTIKÄRRYILLÄ PUUTARHAN YMPÄRI Elokuussa

Elokuun 1. päivä

Voi ei! Kesän piti jatkua aina vain, mutta nyt huomaan jo monen puutarhamyymälän sulkeneen porttinsa. Useissa myymälöissä on enää rippeet jäljellä. Onnistumme löytämään yhden pionin, viisi koivuangervoreppanaa sekä pari ketoneilikkaa.

Elokuun 3. päivä

Vanha Rauma kuulostaa juuri sopivan romanttiselta kohteelta hopeahäämatkaa varten. Olen eilen illalla poiminut kimpun päivänliljoista ja vihreistä oksista. Siro hiirenvirnan oksa täydentää kokonaisuuden. Tylsien pusikkoisten taipaleiden varalta on hyvä olla mukana pala puutarhaa. Yön aikana persikkainen kukka on kuihtunut ja kimppu näyttää turhan värittömältä. Teiden varsilla kasvaa runsaasti liloja rantakukkia. Pysähdymme poimimaan muutaman sellaisen ja nyt kimppu näyttää oikein hyvältä.

Pysäköimme Punkalaitumen kirkon pihaan ja kävelemme hautausmaan poikki alas rantaan. Kävelytietä reunustaa koivukuja. Tummavetisen joen yli johtaa kaunis, valkoinen riippusilta. Sillan sanotaan johtavan pappilalle, mutta sitä ei näy. Aprikoimme josko tuo punainen maatilalta näyttävä talo olisi sittenkin pappila, vaikka ei siltä vaikutakaan. Yllätys on melkoinen, kun mäen yläosasta alkaa pilkistää vaaleankeltaista. Komea näkymä avautuu kulkijalle pikkuhiljaa. Ihana! Ei ole suotta sanottu, että Punkalaitumen pappila on yksi Suomen suurimmista. 

Upeat tuijat sopivat täydellisesti pappilarakennuksen eteen. Rakennusta ympäröi nuorehkolta vaikuttava puutarha. Pappilan takaa alkaa vanha kuusimetsä, johon on merkitty lyhyt luontopolku. Olisi niin ihanaa pujahtaa sammaleiseen, satumaiseen metsään, mutta en pystyisi kävelemään siellä. Onneksi metsän edessä kasvaa tatteja. Ne näyttävät oikein viehättäviltä.

Matkalla alkaa sataa. Minusta sade on romanttista, joten sopii hääteemaan oikein hyvin.

Suttilan kylä kauniin maalaismaiseman keskellä kuulostaa niin veikeältä, että sujahdan hetkeksi aivan kuin satukirjaan. Kylätiellä ei näy ketään, mutta täällä täytyy asua puuhakasta väkeä, kun tienoo on pidetty niin siistissä kunnossa.

Vuojoen kartano on suuri ja komea. Kiertelemme sen kauniissa puistossa. Kyllä täällä kelpaa jaloitella ja haukata raitista ilmaa. Orangerian etualalla kasvaa pioneja ja muita istutuksia. Eivät pionit tietenkään nyt kuki, mutta on kuitenkin ihanaa katsella istutuksia peltomaiseman äärellä.

Haluan nähdä Rauman keskustassa olevan puiston, jolla on kiinnostava nimi: Luova puutarha. Puiston sanotaan olevan kaupunkilaisten vihreä keidas, jossa on mahdollisuus jakaa ja luoda kokemuksia. Minun luovuuteni ei nyt puhkea kukkaan.

Seminaarinmäellä katselemme oppilaiden värikylläisiä kukkamaita, hyötykasveja ja muuta puutarhaa. Loppupäivän kuljeskelemme Vanhan Rauman kaduilla ihaillen idyllisiä puutaloja ja kapeita katuja.

Yöksi olemme varanneet tunnelmallisen ullakkohuoneiston Vanhan Rauman kupeesta. Ensivaikutelma on pettymys. Emme jää katselemaan mitä kaikkea muuta pihan rojuläjät sisältävät kuin epämääräisen tiilikasan ja maassa makaavan lahon puutarhakeinun. Sivuille vilkuilematta marssimme yläkertaan kolkkoja portaita pitkin. Sisätilojen aikoinaan puolitiehen jäänyt remontti ei paranna vaikutelmaa. Onneksi yöllä on hiljaista ja nukumme hyvin.


Elokuun 4. päivä

Aamupala ravintola Kapteeninhuoneessa on monipuolinen ja maukas. Haaveilemani museokohteet eivät toteudu vaikeakulkuisuuden vuoksi. Onneksi ne eivät jää harmittamaan. Jopa 1700-luvulta peräisin olevalta Kirstin talolta kuljemme puusillan yli Suomen kapeammaksi kaduksi mainittua Kitukranniä pitkin vanhan kaupungin keskustaan. Kuljeskelemme kauniin kivikirkon ympärillä juuri kirkonkellojen kutsuessa sunnuntaiaamun jumalanpalvelukseen.

Koska olemme näin lähellä kuuluisaa Muurilan näytepuutarhaa ja Vakka-taimen taimistoa, poikkeamme Ihodeen. 

Ei minulla mitään ostettavaa ole, enkä tiedä olisiko myymälä edes sunnuntaina auki, mutta käymme ainakin yleissivistyksen vuoksi. Jättiläismäinen purppuranpunainen karhunputki kukkii parhaillaan ja jää tietysti vaivaamaan mieltäni. Sille olisi paikkakin valmiina. Kauttuan ruukinpuisto Eurassa on yllättävän yhtenäinen, rauhallinen ja kaunis kokonaisuus. Ihmettelen, etten ole aiemmin kuullut siitä mitään. Sade saa meidät kotimatkalle, mutta ei se mitään. Olemme saaneet nähdä ja kokea paljon.

Paluumatkalla pysähdymme vielä Punkalaitumen kunnantalolla. Itse rakennus ja sen ympärillä olevat istutukset ovat näkemisen arvoiset. Onneksi pysähdyimme. Aiomme ottaa tavaksi pysähdellä pikkupaikkakuntien pienissä nähtävyyksissä vastedeskin.


Elokuun 5. päivä

Viemäriputken pää nurmikon laidassa on kauan pistänyt silmääni, mutta nyt se alkaa viimein peittyä koivuangervojen sisään. Onnistuimme ostamaan kaupungin viimeiset koivuangervot ja niistä loput pääsevät Liikenneympyrän aidan jatkeeksi.

Nyt on oikea aika leikata kirsikkapuita. Lammen takaosan rusokirsikoiden leikkaus hoituu iltakävelyn lomassa. Pieniä juttuja, joilla on isot vaikutukset.


Elokuun 6. päivä

Olen tänä kesänä löytänyt päivänliljat leikkokukkina. Tänään kimppuja tulee kuin liukuhihnalta. Teen ne samalla reseptillä, mutta silti ne ovat kaikki erilaisia. Kuunliljoja mansetiksi, reilusti nupullisia päivänliljoja eri lajeja, välivihreäksi kestävää pensasmustikkaa, keskelle jokin korkea (jalolupiini) ja viimeisen silauksen antaa hiirenvirna. Lopputuloksena on pitkäikäinen, dynaaminen kimppu. On jännittävää katsoa, kuinka kimppu muuttuu päivä päivältä.

Ainoa ongelma minulla nyt on, että haluaisin tehdä kimpun murretuilla värisävyillä. Niitä löytyy kivasti päivänliljoista, mutta mitä korkeaksi katseenvangitsijaksi keskelle?


Elokuun 7. päivä

Toivottelen nuorilleni hyvää koulupäivää. Uskottava on, että kesä on auttamattomasti ohitse. Ei auta, vaikka olisi minkälaiset helteet hyvänsä. Koulun alkaessa alkaa syksy. Onneksi syksyllä pääsee tekemään jakolaskuja puutarhassa.

Havahdun myös siihen tosiasiaan, että kanalan suursiivouksessa ei kannata vitkutella. Täksi ja huomiseksi päiväksi on ennustettu lämmintä poutasäätä eikä kukaan haudo, joten nyt töpinäksi. Ylihuomenna saattaa jo ukkostaa. Ensin kalkkivelli tekeytymään, tavarat ulos ja seiniä sekä kattoa pesemään. Kalkitsen tänään seinien yläosat ja katon sekä irralliset osat, kuten alapesät ja laatikot. Niiden kuivuessa puhdistan ikkunat ja kaakelit. Huomenna on tarkoitus sutia orret ja alaosat. Illalla kaikki on valmiina alaosien kalkitusta varten.


Elokuun 8. päivä

On helteinen päivä, juuri sopiva kalkitsemista varten. Kalkitus on valmis hyvissä ajoin iltapäivällä, ja helteessä pinnat kuivuvat nopeasti. Iltapäivällä ehdin vaihtaa vielä pehkutkin eikä huomiseksi jää enää mitään. Puoli seitsemän aikaan ikkunan takana on jonoa, mutta onneksi kanat viihtyvät vielä hyvin ulkonakin.

Kaksi pitkää päivää suursiivouksessa meni, mutta nyt olen onnellinen. Kanat eivät ehkä niinkään. Lattian sävy on kuulemma aivan liian vaalea eikä siihen viitsisi jalallaan astua. Seinät sen sijaan ovat kanojen makuun ja rouvat alkavatkin heti nokkia pintoja ja entisöidä huushollia alkuperäiseen asuunsa. Sainpahan sentään valokuvan silloin, kun lukaali oli melkein siisti.


Elokuun 10. päivä

Yöllä on satanut, aamullakin ripsii. Yhtäkkiä sade lakkaa ja päivä kirkastuu. Ruukkujen pesut saavat jäädä, sillä nyt pääsen puutarhamatematiikan pariin. Yhdestä vadillisesta grönlanninhanhikin versoja tulee yli neliömetrin verran valmista istutusta lammen rantaan. Jakojäännöstä ei jää, kaikki tarvitaan sorareunan peitoksi. Melkein yhtä yllättäen kuin päivä oli kirkastunut, alkaa kaatosade. Ei harmita lähteä sisälle ruuanlaittopuuhiin. Myöhemmin alkaa ukonilma, joka kestää yöhön asti.

 
Elokuun 13. päivä

Kamera, kukkakimppu (vaaleankeltaisia päivänliljoja pallo-ohdakkeiden seurassa), kylmälaukku ja käsilaukku – sitten matkaan. Nuoriso ei ihan ymmärrä, miksi autossakin pitää olla kukkakimppu, mutta miksipä ei.

Haluan näyttää Avillalle Mustialan kylän kauniine rakennuksineen ja puistoineen, mutta ensin minun pitää hoitaa yksi asia pois. Minun pitää tänään voittaa pelkoni. Aion käydä niinkin eksoottisessa paikassa kuin navetan yläkerrassa katsomassa lehmiä pleksilasin takaa. Olen valmistautunut tehtävään kuin avantouintiin: kun päätös kerran on tehty, niin suin päin vain eteenpäin jäämättä keräämään rohkeutta. Näin teen. Kierreportaat ovat tukevat, mutta ilmavat ja navetan yläkerta on aika korkealla. Sinne minä nyt kuitenkin aikailematta kiipeän. Lehmät ovat sivuseikka, mutta helpottuneena katselen, kun ne syövät heinää hännät heiluen. Voitonriemu kestää koko loppupäivän.

Etsimme sopivan piknik-paikan. Avilla kattaa pöytään posliinit ja kauniisti koristellut, herkulliset eväät: perunasalaattia & lohta, tomaatti-mozzarella-salaattia, vihersalaattia sekä broileripiirakkaa. Mikä ihana retkipäivä: kunnon eväät ja upea ilma!

Mustialasta jatkamme Forssaan. Kiertelemme Kalliomäen vanhalla asuntoalueella kirkon kupeessa. Työläisten asuntoalueelta oli lyhyt matka puuvillatehtaalle töihin ja pyhänä kirkkoon. Torillekaan ei ollut pitkästi.

Nyt maistuu vielä jälkiruoka. Etsimme Kehräämön alueelta Yhtiönpuiston eli Wahrenin puiston. Eihän se tietenkään ole yhtä loistelias kuin ennen vanhaan, mutta toisaalta puut eivät kai koskaan ole olleet näin suuria ja ryhmyisiä kuin nyt. Levitämme viltin lehmuksen alle. Minä valitsen varjoisan paikan, Jouko ja Avilla istahtavat aurinkoiseen kohtaan. Avilla tarjoaa meille tuoretta mustikkapiirakkaa vaniljakastikkeen kera sekä hedelmiä. Herkullista ja silmiä hivelevän kaunista!

Forssasta jatkamme matkaa kohti Humppilaa. Humppilan vanha rautatieasema on söpö. Kannatti tulla tänne ja kurkistella asemarakennuksen ikkunoistakin.

Vielä on viimeinen herkkupala jäljellä: mutkikas maantie johdattelee meidät Nuutajärven idylliseen lasikylään. Vanhat tehdasrakennukset ovat todella kauniita ja pääosin melko hyväkuntoisia. Kaikkialla on siistiä ja viihtyisää. Nyt olemme saaneet makeaa mahan täydeltä.

Elokuun 14. päivä

Ohitamme Hämeenlinnan ja Lahden. Maisema alkaa muuttua mäntyvaltaiseksi metsäksi, jota halkoo leveä valtatie. Kymmeniä ja taas kymmeniä kilometrejä suoraa baanaa eteenpäin. Muutama kymmenen kilometriä on valaistua moottoritietä. – Asuuko täällä oikeasti ketään, ihmettelemme. Taloja ei näy mailla eikä halmeilla. Sitten yhtäkkiä olemmekin keskellä kaupunkia, joka vaikuttaa ihan samanlaiselta kuin kaikki muutkin Suomen pikku kaupungit. Vaan eipä olekaan samanlainen, sillä Lappeenrannassa on Linnoitus eli vanha kaupunki ja todella vanha onkin. Jotkut rakennuksista ovat jopa 1700-luvulta.

Ajamme Viipurinportista sisään. Kiipeämme nurmikon peittämille valleille katselemaan näkymää koko kaupungin ja sataman yli. On kaunis ja lämmin ilta. Ilma on kuin linnunmaito. Ihmiset viettävät aikaansa istuskellen valleilla ja kahviloissa. Lapset leikkivät valleilla juoksennellen. Kävelemme mukulakivikatua pitkin ihaillen hyvin pidettyjä rakennuksia ja yhtenäistä ilmettä. Käymme satamassa hämmästelemässä tänä kesänä rakennettua hiekkalinnaa, joka on uskomaton useiden taiteilijoiden yhteistyön tulos teemalla Lappeenranta – Saimaan sydän. Ihastun telttaileviin norppiin.

Ehkä meidän pitää tulla Lappeenrantaan vielä toisenkin kerran, sillä emme tällä kertaa ehdi lainkaan Linnoitusta kiertävälle luonto- ja kulttuuripolulle.


Elokuun 15. päivä

Imatrankoski on suuruudessaan vaikuttava, mutta hämmentävintä minusta kuitenkin on upea linnamainen Valtionhotelli korkealla mäellä, kosken partaalla. En voi käsittää niitä rohkeita rakennusmiehiä, jotka telineillä ovat 1900-luvun alussa keikkuneet!

Elokuun 19. päivä

Hyppään Joukon matkaan venettä hakemaan, sillä tällaisena kauniina päivänä ei voi jättää käyttämättä hyväksi tilaisuutta päästä maaseutuajelulle. Ajelemme Tuulokseen kaunista maisemareittiä pitkin Pälkäneen kautta. Poikkeamme Pälkäneen rauniokirkolla. Hämmästyttävää, miten ihmeessä sellainen rakennus on voitu rakentaa 1400- ja 1500-lukujen taitteessa ja miten seinät voivat yhä pysyä pystyssä. Kirkon ympärillä on useita ikivanhoja lehtipuita ja kaunis peltomaisema. Kannatti tulla.

Elokuun 20. päivä

Elokuun aurinkoiset päivät ovat siitä ihania, että silloin voi toteuttaa haaveitaan. Istuttaa juurrutetut varjoyrtit maahan, siirtää yksittäiset syysleimut suurempiin penkkeihin, jakaa vuorenkilpiä aukkopaikkoihin, levittää ahomansikkaa, siirtää liljat omaksi kokonaisuudekseen. Tällaisina päivinä tuntuu, että puutarha on taas monta askelta lähempänä unelmaani.

Elokuun 22. päivä

Luumut ja omenat kypsyvät. Puutarhakausi alkaa kaartua loppua kohti. Minä istutan loput siementaimet maahan: leikkokärsämöt, tähkätädykkeet ja sormustinkukat. Haikeaa.

Elokuun 23. päivä

Kurjet huutavat. Joko ne pakkaavat matkakamppeitaan – aurinkoenergiaa ja tuulta siiven alle? Minä jatkan kitkemistä.


Elokuun 27. päivä

Hampaita pestessäni kuulen outoa jyrinää. – Mä meen nyt, kaivuri tuli, Jouko huikkaa oven raosta. No, johan nyt, ei sen tänään pitänyt tulla eikä edes tässä kuussa! Ikkunasta näen, että Katajakujalla seisoo kaksi valtavaa kaivinkonetta valmiina haukkaamaan puoli puutarhaa – tai ainakin aikamoisen palan siitä.

Jyrinä vaimenee. Jouko näyttää huhkivan lapion varressa. – Tulen pelastamaan perennoja suojaan, jos niitä joudutaan kaivamaan ylös, sanon hänelle. Olen onnellinen, että tekivät yllätyksen tänään eivätkä huomenna, jolloin aiomme lähteä pienelle lomamatkalle.

Monen tunnin huhkimisen jälkeen valokuidut on asennettu. Kaksi salaojaputken päätä on myllätty, yksi kitukasvuinen lamohietakirsikka kaivettu ylös ja vähän maanpeitekasvillisuutta. Ei lainkaan paha.


Elokuun 28. päivä

Jouko vie vähäisiä matkatavaroitamme autoon. – Onko kukkia, hän kysyy. Oi-joi, olen unohtanut ne kokonaan.

Ensin aion ottaa pelkän maljakon ja poimia siihen matkalta auringonkukkia. Tiedän yhden paikan, josta niitä voi poimia. Muistan sitten vesiämpärissä odottelevat lupiinit. Pensasmustikan oksiakin on. Tekaisemme niistä nopean kimpun. Jouko haluaa hakea vielä ”heiniä” (iiriksen lehtiä). Minusta on ihanaa, että Joukokin arvostaa kukkien kauneutta!

Arvasin, että Liuksialan kartano on kauniilla paikalla. Niinhän kartanot yleensä ovat. Kartanon kappeli on tunnelmallinen avarassa peltomaisemassa. Minä niin nautin näistä pienistä nähtävyyksistä.

Ajelemme Kaarina Maununtyttären tietä ja yritän kuvitella, millaista matkustaminen on hänen aikanaan ollut. Ei olla niin vain lähdetty päivän huviajelulle. Eikä olla Googlesta katsottu, minne mentäisiin.

Hinta saa meidät valitsemaan sushiravintola Konnichiwan idyllisen ranskalaisen ravintola Paakarin sijaan. Täytyy olla tarkkana, että emme syö itseämme liian täyteen. (P.S. Onnistumme, mutta koko loppumatkan aikana ei tee mieli edes kahvilaan.)

Vehoniemen automuseossa hoksaan, että itse asiassa vanhojen autojen katselu viehättää aivan samaan tapaan kuin idyllisissä puutalokaupunginosissa kierteleminen. Nostalgiset, kunnostetut autot ovat todella kauniita.

Olemme etsineet kauniita näköaloja, mutta vesistöt ovat pilkahdelleet vain vähän mäntymetsän välistä. Näkötorniin minulla ei ole asiaa, mutta museon kahvilan terassilta avautuu kaunis maisema. Olemme jo matkalla kotiin, kun huomaamme vielä yhden nähtävyysmerkin. – Syrjänharju. Haluatko käydä katsomassa mikä se mahtaa olla, kysyn Joukolta. Meillä ei ole kiirettä, joten ajelemme mäntymetsää halkovaa tietä yhä ylemmäs. Ah, miten ihanaa: harjun laella on näköalatasanne, josta avautuu hulppea näköala! Myös harjun toiselta puolelta näkyy upea maisema. Mahtavaa, että pääsimme sittenkin näköalapaikalle ilman portaiden kiipeämistä.

Kotona havahdun, että eivät nämä kotoiset maisematkaan hassumpia ole.

PUUTARHAHARRASTAJAN MATKAVINKIT: SATAKUNTA (2) RAUMAN SEUTU

Tällä kertaa olen koonnut itseäni kiinnostavia puutarhakohteita ja muuta mielenkiintoista Raumalta ja sen ympäristöstä: vanhaa kaunista arkkitehtuuria, kiinnostavia kotimuseoita, vähän taidetta, puutarhoja ja puutarhamyymälöitäkin.

EURA

KAUTTUAN RUUKINPUISTO

Kauttuan ruukinpuisto Eurassa on yllättävän yhtenäinen, rauhallinen ja kaunis kokonaisuus. Ihmettelen, etten ole aiemmin kuullut siitä mitään. Ruukinpuisto kuuluu Museoviraston määrittelemiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.

Kauttuan Ruukinpuisto on rakentunut yli 330 vuoden aikana rauta- ja paperiteollisuuden ympärille. Kesäisin alueella järjestetään monenlaisia näyttelyitä ja Tallinmäen tapahtuma-aukio toimii vilkkaana tapahtumapaikkana.

Vuonna 1802 rakennettu Kauttuan Ruukinkartano on hotelli ja ravintola.

Sepäntie 3 Kauttua

RUUKIN LINTU

Taidekäsityömyymälä Ruukin Linnussa on Marja-Liisa Ala-Siuru-Aaltosen tuotteita. Myymälästä löytyy muun muassa kirjailtuja neuleita, räsymattoja, pöytäliinamekkoja ja tauluja. Ruukin Linnussa on myös elämyksellinen Nukkekoti- ja Pienoismallinäyttely.

Sepäntie 2 E 1 Kauttua

RUUKIN SYDÄN

Ruukin Sydän on herkkukahvila, josta voit hakea uunituoreet makeat ja suolaiset herkut mukaan tai nauttia tunnelmallisessa kahvilassa tai ulkona terassilla. Kahvilassa tarjoillaan lounasta.
Kahvilassa sijaitsee myös alueen Info-piste.

Sepäntie 4 Kauttua

EURAN SYREENIPUISTO

Euran syreenipuisto on osa Kansallisen kasvigeenivaraohjelman varmuuskokoelmaverkostoa, jolla turvataan Suomessa pitkään viljelyssä olleiden, ilmastoon sopeutuneiden arvokkaiden kasvikantojen geeniperimän säilyminen.

Syreenipuistoon on istutettu 14 syreenikantaa tai -lajiketta. Jalosyreenit ovat perinteisestä pihasyreenistä jalostettuja lajikkeita, joiden kukanväri ja kerrannaisuus vaihtelevat. Jalosyreenit kukkivat kesäkuussa. Puistosyreenit ovat leveitä, tuuheita, pystyoksaisia pensaita, joiden suuret kukinnot aukeavat kesä-heinäkuun vaihteessa. Isabellansyreenien, kaarisyreenien ja villasyreenien kasvutapa ja kukanväri vaihtelevat lajikkeittain. Nämä lajit aloittavat kukintansa kesäkuun puolivälissä tai loppupuolella.

Puistoon on istutettu myös Kauttuanruusuja, Ahlströmin pioneja sekä “Vaaniin Herkku” -perunaa.

Syreenipuisto sijaitsee Eurantiellä Esihistorian opastuskeskuksen kanssa samassa pihapiirissä, Lounasravintola Idyllin päässä olevan parkkipaikan vieressä.

EURAJOKI

VUOJOEN KARTANON PUUTARHA

Vuojoen Kartanon puutarhaan voi mennä vapaasti milloin tahansa nauttimaan upeasta kartanomiljööstä. Talvipuutarhan eli Orangerian seinustalla kasvaa runsaasti pioneja. Puutarhassa on myös ruusupensaita sekä hyötykasveja, kuten omenapuita, raparperia ja marjapensaita.

Kartanontie 28 Eurajoki

KÖYLIÖ

SEPÄN PUUTARHATILA

Sepän Puutarhatilan valikoimissa on niin yksivuotisia kuin monivuotisiakin kasveja. Mielenkiintoista olisi käydä katsastamassa tämä maaseudulla sijaitseva taimitarha, jos joskus kasvukaudella siellä päin liikun.

Korpitie 57 Tuiskula
p. 050 377 5012

RAUMA

LUOVA PUUTARHA

Halusin nähdä Rauman keskustassa olevan puiston, jolla on kiinnostava nimi: Luova puutarha. Puiston sanotaan olevan kaupunkilaisten vihreä keidas, jossa on mahdollisuus jakaa ja luoda kokemuksia. Minun luovuuteni ei nyt puhjennut kukkaan.

Alfredinkatu 1 Rauma


RAUMAN SEMINAARIN PUUTARHA

Rauman Seminaarin puutarha on osa Turun yliopiston toimintaa. Siellä ammentavat puutarha-alan oppejaan niin pikkukoululaiset kuin opiskelijatkin. Puutarhasta löytyy satoja lajeja erilaisia kukkia, puita ja pensaita.

Satamakatu 5 Rauma
p. 050 341 8007


VILLA VAAHTOKARKKI

Purkki Aitta on käsityöpuoti vanhassa navetassa, jota ympäröi puutarha. Puutarhaan ovat vieraat tervetulleita. Talo on rakennettu vuonna 1932. Pihapiiri on maalaishenkinen. Puutarhassa kasvaa parikymmentä omenapuuta. Pihalta voi bongailla koriste-eläimiä.

Aitassa on myynnissä mm. metallijätteestä valmistettuja purkkeja, käsinmaalattuja kivipöllöjä, heinäseivästikkaita ja erilaisia saunatonttuja.

Santtahkontie 1 Rauma
045–1396960
Pihapiirin ja käsityöpuoti Purkki Aitan aukiolot: purkkiaitta.fi


HELISTÖN SIIRTOLAPUUTARHA

Helistön siirtolapuutarha on verrattain uusi ja vielä pieni siirtolapuutarha alue Raumalla.

Salavaveheen tie


VANHA RAUMA

Vanha Rauma on elävä ja hyvin hoidettu vanha puukaupunki ja se on yksi Unescon maailmanperintöluettelon kohteista. On kiehtovaa ajatella, että tässä historiallisessa paikassa yhä asutaan ja tehdään työtä ympäri vuoden. Alueella on runsaasti kahviloita sekä yli sata putiikkia. Myös useat taiteilijat työskentelevät vanhassa kaupungissa.

Vanhassa Raumassa on keskiajalle tyypillisiä kapeita, mutkittelevia katuja ja kujia sekä epäsäännöllisiä tontteja. Talot on rakennettu tiiviisti. Niissä on komeat portit ja lauta-aidat.

Rauma on tunnettu pitsinnypläysestä. Raumalla vietettävien pitsiviikkojen aikana monet puutarhat avaavat ovensa vierailijoille. Ajankohta kannattaa tarkistaa netistä.

Raumalla sanotaan olevan nähtävää joka vuodenaikana. Talvella ja varsinkin joulunaikaan vanhassa kaupungissa on erityistä tunnelmaa.

Vanhassa Raumassa kannattaa välttää autoilua. Alueella on vain muutamia parkkipaikkoja. Vanhan Rauman reuna-alueilla on neljä isohkoa parkkialuetta, joista on lyhyt kävelymatka Vanhan Rauman kohteisiin.

KATUTAIDETTA

Vanhan Rauman alueella on ainakin yksi patsas, joka kuvaa tavallista kaupunkilaista istumassa penkillä tai muuten vain aikaa viettämässä kaupungilla. Joskus läheisessä rannassa oli naisia, jotka olivat menossa uimaan. Nyt en heitä löytänyt.

KITUKRÄNN

Kuninkaankadun ja Kauppakadun välissä on Suomen kapeimmaksi mainittu katu, Kitukränn. Sen varrella on hauska kieltotaulu. 

VANHA RAATIHUONE

Kauppatorin laidalla sijaitsee vuonna 1776 rakennettu Vanha Raatihuone, joka toimii museona. Museossa on esillä pitsinnypläykseen liittyvää esineistöä sekä vaihtuvia näyttelyjä. Vanhalla Raatihuoneella on myös museokauppa Kistupuad.


KERAMOS

Raumalla on paljon taiteilijoita ja ateljeita. Erilaisia ateljeita on niin paljon, etten pysty niitä kaikkia tässä mainitsemaan. Otin vain esimerkiksi yhden paikan. Täällä on tarjolla eri taiteilijoiden keramiikkaa, veistoksia ja muita töitä.

Isokirkkokatu 1 Rauma
p. 044 272 9662


RAUMAN TAIDEMUSEO

Rauman taidemuseo toimii Vanhassa Raumassa Pinnalan talossa. Museon rakennukset ja pihapiiri muodostavat idyllisen kokonaisuuden. Museossa voit tutustua erilaisiin taiteen ilmiöihin nykytaiteesta taiteen historiaan. Museossa on vaihtuvia näyttelyitä, tapahtumia ja työpajoja.

Kuninkaankatu 37 Rauma
p. 02 822 4346


KIRSTIN KOTIMUSEO

Kirstin koti pihapiireineen on peräisin 1700-luvun ja 1800-luvun alkupuolelta. Talo on ollut 200 vuotta saman suvun omistuksessa ja sen omistajina on ollut merimiehiä, työmiehiä ja käsityöläisiä. Museossa voit nähdä omistaja- ja vuokralaisperheiden asumista 1900-luvulla.

Kirsti on Rauman museon kesäkohde.

Pohjankatu 3 Rauma
p. 044 793 3529


MARELA

Marela on kauppias- ja laivanvarustajasukujen koti 1800-luvun lopulta. Tuolloin talon omisti porvari Gabriel Granlund. Museossa voit nähdä sen aikaista vaurautta: koristeellisia kaakeliuuneja ja ovia, kattomaalauksia sekä panelointia. Olisikin hauska käydä ja kuvitella, millaista vanhan laivanvarustajaperheen elämä on tuolloin ollut.

Kauppakatu 24 Rauma
p. 044 567 9183


PYHÄN RISTIN KIRKKO

Aivan Vanhan Rauman kupeessa on todella kaunis kirkko. Kirkon rakensivat alun perin fransiskaaniveljet luostarinsa kirkoksi 1500-luvun alussa. Kirkon katto- ja holvimaalaukset esittävät tiivistetysti koko raamatullisen pelastushistorian. 

Kirkon läheisyydessä sijaitsee tilava parkkipaikka, "kirkkoparkki". Luostarinkatu 2

Luostarinkatu 1 Rauma

 
TERESIA JA RAFAEL LÖNNSTRÖMIN KOTIMUSEO

Raumalaisen tehtailijapariskunnan, Teresia ja Rafael Lönnströmin, museoitu edustuskoti taidekokoelmineen vaikuttaa kiinnostavalta tutustumiskohteelta.

Syväraumankatu 41 Rauma
p. 045 261 0504

VUORELAN PUUTARHA

Vuorelan puutarha on perinteikäs taimisto Raumalla. Katsoin sen valikoimaa netistä ja vaikutti laajalta: ainakin kesäkukkia, perennoja (lähes 300 erilaista), havuja ja pensaita. Kovin erikoista sieltä ei välttämättä löydy, mutta ei koskaan voi tietää… Ja ainahan puutarhaihmisen sydäntä lämmittää bongata uusia puutarhamyymälöitä matkan varrelta.

Nällimäentie 90 Vasarainen
Puh: 02-823 6461
Puutarha palvelee keväästä myöhäiseen syksyyn asti.


RAVINTOLA KAPTEENINHUONE

Kävimme nauttimassa aamupalan tässä merellisessä ravintolassa. Aamupalan hinta oli edullisimmasta päästä, mutta valikoima monipuolinen ja hyvä.

Kalliokatu 25 Rauma

AVOIMET PUUTARHAT -TEEMAPÄIVÄ

Kerran kesässä vietetään valtakunnallista Avoimet puutarhat -teemapäivää. Jos satut olemaan liikkeellä tuona päivänä, avautuu sinulle runsaasti lisää mahdollisuuksia tutustua satakuntalaisiin puutarhoihin. Puutarhat avaavat porttinsa vaihtelevasti eri vuosina, joten katso ajankohtainen tarjonta Avoimet puutarhat -verkkosivulta.

BONUKSENA

Vinkkaan vielä yhden kiinnostavan matkakohteen, joka on Rauman lähellä, mutta Varsinais-Suomen puolella.

VAKKA-TAIMI

Vakka-Taimi on erikoistunut harvinaisten puuvartis­ten ja perennojen kasvatukseen. Tämä puutarhaharrastajien keskuudessa hyvin tunnettu herkkukauppa sijaitsee Rauman lähellä.

Näytepuutarhoissa on satoja harvinaisia puita, pensaita, köynnöksiä ja muita perennoja. Ruusuja ja pionejakin on runsaasti. Esittelypuutarhoihin voi omatoimisesti tutustua milloin tahansa eikä alueelle ole pääsymaksua.

Vakka-Taimi, Muurila Gardens
Polttilantie 102 Ihode