Jalopähkämön siirsin tänne tarkoituksella. Nyt kyllästyin, sillä se leviää ainakin täällä aivan liian aggressiivisesti. Jos mieleni muuttuu, ei hätää. Jalopähkämö on sitkeä kasvi, joka putkahtaa paikasta jos toisestakin ja voin vielä vuoden kuluttua pelastaa sen ja istuttaa johonkin rajattuun paikkaan.
Jalopähkämölläni on maineikas tausta. Kuvataiteilija Emil Wikström on aikanaan tuonut sen Visavuoreen ulkomailta. Minä sain jakopalan siskoni työskennellessä Visavuoren puutarhassa. Voiko niin historiallista perennaa mennä hävittämään? Ehkä ei.
Päätin heti suosiolla turvautua pipettipulloon.
Päätin heti suosiolla turvautua pipettipulloon, sillä Vieraslajit.fi:n sivuilla luki seuraavaa: "Tatarten hävittäminen on osoittautunut hyvin hankalaksi. Pelkkä kitkeminen tai varsien katkaiseminen ei riitä, sillä tattaret lähtevät helposti uuteen kasvuun. Niitä ei myöskään yleensä pysty hävittämään kaivamalla, sillä tattaret lähtevät uuteen kasvuun pienestäkin maahan jäänestä juurakon kappaleesta. Pienialaisten kasvustojen hävittäminen voi onnistua leikkaamalla kasvusto ensin kokonaan alas ja peittämällä se sitten mustalla muovilla 3–4 vuoden ajaksi."
Tattaren kasvattamista omassa puutarhassa ei ole kielletty, mutta päätin silti luopua siitä.
Tippa raakaa glyfosaattia kasvin lehdelle.
Suikeroalpi ei tosin helposti luovuta,
mutta en luovuta minäkään.
Suloinen suikeroalpi on myös mustalla listalla. Suikeroalpi on kaunis kasvi, mutta en halua keltaista yleisväriä puutarhaan sen kukinnan aikaan. Sillä nimittäin ei ole aikomustakaan noudattaa minun suunnitelmiani tai toiveitani. Suikeroalpi ei tosin helposti luovuta, mutta en luovuta minäkään.
Onneksi suikeroalpi ei täällä kasva näin runsaana. Kuva on edellisestä puutarhastani.Sitten on vielä yksi kasvi, josta aion luopua. Ostin päivänlilja 'Kartanon' kun kauppias vakuutti sen olevan vaaleanpunainen. Ei ihan ollut. Annan sen ystävälleni, joka pitää tiilenpunaisesta ja oranssista.
Päivänlilja 'Kartano' ei istu puutarhani värimaailmaan.
Oikein hyvää elokuun jatkoa sinulle!
Minä olen luopunut joistain kasveista, joista en vain ole oppinut pitämään. Luopuisin elämänlangasta mielellään, mutta se vaatii meillä jo kunnon sotaa.
VastaaPoistaNiin, eihän kaikista kasveista tarvitse tykätä omassa puutarhassa. Joskus sama kasvi on toisen puutarhassa kiva, mutta itsellä ei. Vähän niin kuin vaatteetkin.
PoistaMinä osasin olla elämänlangan kanssa varuillani täällä jo heti alkuun, joten taisin voittaa sodan. Toivottavasti sinäkin voitat!
Minulla on ikuinen sotatila tiettyjen kasvien kanssa. Pahimpana pidän vuohenkelloa. Ehkä kokeilen sille neuvomaasi tippakonstia. Se on ihan kokeilematon vinkki vielä. Pirun luja se on kitkemiselle ja lopulta maan vaihtamisellekin. Vain mitättömän pieni pätkä juurta riittää.
VastaaPoistaJoo, tuo vuohenkello kuuluu niihin, joihin käytän epäröimättä tippakonstia. Sain senkin, siis sen vuohenkellon, Emil Wikströmin puutarhasta. Visavuoressa ei tippoja käytetä kun ei Vikströmkään käyttänyt, mutta minun on pakko. Näin syksyllä se ei enää tepsi, mutta ensi keväänä sitten.
PoistaKyllä! Lähtöpasseja jakelen aika auliisti, mutta toistaiseksi kaikki ovatkin olleet edellisen asukkaan virhearviointeja. Olen aika tarkka siitä, mitä kasveja otan puutarhaani. Kaikki holtittomasti varsinkin juurillaan leviävät saavat lähteä. Joku roti sitä pitää olla kasveillakin! Onnea elämänlangan hävitykseen. Sinulla on siinä ja japanintattaressa kyllä aikamoinen työmaa. Vähän niin kuin minulla tuoksuvatun kanssa... tosin siihen on ratkaisu tulossa toivon mukaan pian ;)
VastaaPoistaKuulostaa tutulta, tosin minun virhearviointini ovat aivan omaa syytäni. Aluksi otin vastaan kaikki kasvit, joita tarjottiin. Sittemmin olen löytänyt enemmän oman tyylini.
PoistaTuo on ihan hyvä linjaus, ettei mitä tahansa holtittomasti leviäviä kasveja kannata ottaa. Olen senkin suhteen tullut tarkemmaksi. Ihan kaikkia sellaisia en ole karsinut pois. Tulevaisuus näyttää, olisiko sittenkin pitänyt karsia jo heti alkuun.
Elämänlanka eikä kyllä tatarkaan ole täällä ehtinyt ongelmaksi asti. Onneksi tajusin reagoida heti. Elämänlangan luulen jo hävittäneeni, mutta valppaana pitää silti olla. Onneksi tatar on juurimaton sisällä. Ehkä pääsen siitäkin eroon.
Onnea sinulle tuoksuvatun voittamiseen!
Täältä pihalta ei tatarta eikä elämänlankaa löydy, vuohenkello minullakin on eniten haastava. Toisaalta muutama ruusu, joka tekee sivuversoja, on aika lähellä poistoa ollut jo muutaman kerran.
VastaaPoistaEivät nuo elämänlanka ja tatar onneksi meillä ole isoksi riesaksi asti päässeet. Vuohenkellon sain salamatkustajana ja sen kanssa joudun kyllä olemaan tarkkana. Ruusujen kanssa olen yrittänyt olla tarkkana ja istuttanut niitä pohjattomiin saaveihin. Saapa nähdä miten ne niissä pysyvät.
PoistaElämänlangan kans on jatkuva sotatila, vuahenkellosta oon saanu selekävoiton. Jotaki tatarta kasvoo navetan eres, jota piti kaivaa ja myrkyttää monena kesänä ennenku hävis.
VastaaPoistaHieno homma, että taistelu vuohenkelloa ja tatarta vastaan on tuottanut tulosta! Eiköhän se elämänlankakin joudu jossain vaiheessa luovuttamaan. Pidän peukkuja sun puolesta :)
PoistaPieniä elämänlangan taimia ilimestyy tuohon hiekkasärkkään, mihin oon istutellu noita kivikkokasveja. Ooon suanu ne vielä kitkemällä pois. toivottavasti ei riehaannu. Jalopähkämö on männy pahannäköseks lehiltään, oon miettiny mitä sen kanssa tekis! Pilvikirsikan kanssa otettiin raundapit käyttöön, tek niin paljon juurvesoja. Nyt syksyllä kuajetaan puu pois vesoineen, Joskus pittää turvautuu noihin myrkkylöihin
VastaaPoistaMeillä ei ole pilvikirsikkaa, mutta kyllä Inkeroisten kuulasmarjakin on aika kova tekemään vesoja. Katson sitä silti läpi sormien, sillä se on tosi kaunis, pallolatvuksinen puu. Muu perhekin varmaan nostaisi äläkän, jos ehdottaisin sen kaatamista :)
PoistaMeidän entisessä puutarhassa elämänlanka oli niin ovela, että se teki versoja tosi kauas alkuperäisestä paikasta. Oli maan alla salaa matkustellut :( Toivottavasti saat voiton siitä heti alkuunsa.
Jalopähkämön kohtalo on täälläkin mietinnässä. Riina (alla) antoi hyvän vinkin, että se sopisi johonkin laidalle. Voi olla, etten sitä hävitäkään ihan kokonaan :)
Vuosien saatossa jokunen kasvi on saanut meilläkin lähtöpassit. Joskus johonkin tontin reunamille ja joskus ihan kokonaan pois koko tontilta.
VastaaPoistaMulla on jalopähkämö tuolla rinteen alapäässä. Siellä se saakin rehottaa ja peittää maata. Nurmikko rajaa toiselta puolelta ja rinteeseen se ei jaksa kovin riehakkaasti kiivetä, joten on pysynyt aika aloillaan. Pienempään kukkapenkkiin sillä ei ole kyllä asiaa.
Ei ole sellainen paraatipaikan kasvi.
Vuohenkelloa olen joutunut repimään oikein olan takaa ja aina sitä vaan jostain tupsahtaa.
Kokemuksesta oppii ja kasvin paikan valinta on oleellinen tekijä. Jotkut ovat paraatipaikan kasveja, jotkut taustalla oleviksi paremmin soveltuvia.
Kiitos, Riina! Sainkin nyt sinulta idean, että voisin katsella jalopähkämölle paikkaa muurin vierestä tontin laidalta. En sitä toisaalta raaskisi hävittääkään. Jos vaikka kanalan reunalle istuttaisin... Kanat tuskin antaisivat sen valloittaa koko maata ja muuri olisi toisella puolella esteenä. Se on niin voimakkaan värinen, että näkyisi riittävästi kauempaakin. Minä menin aluksi istuttamaan sen paraatipaikalle, mutta eihän se tosiaan sovi sellaiseen.
PoistaJoo, vuohenkelloja tupsahtelee meilläkin, vaikka joka ikisen kitken heti ennen kuin ehtii kukkaan. Onneksi se on vain yhden alueen ongelma eikä ole levinnyt koko puutarhaan.
Niin. Muutaman kerran kun haksahtaa oikein kunnolla, niin oppii varomaan ;) Uusia kasveja hankkiessa tarkistan nykyään aina, ettei olisi liian innokas leviämään.
Haluaisin lähtöpassit vuohenkellolle ja maahumalalle. Ei myöskään haittaisi, jos muutama iso koivu lähtisi kävelemään. Juuri annoin lähtöpassit muutamalle hurmehappomarjalle, jotka olivat jostain pihaan tupsahtaneet. Myös rivistö kituvia pensashanhikkeja pääsi vanhempieni puutarhaan. Välillä vaan huomaa, ettei jotkin kasvit sovikaan omaan puutarhaan. Onneksi kasveille on yleensä helppo löytää uusia koteja.
VastaaPoistaVuohenkello ja maahumala eivät lähtöpasseista taida välittää :( Koivut ovat onneksi helpompia saada lähtemään.
PoistaMinä muuten mietin kauan maahumalan kohtaloa, sillä pidin siitä, mutta pelkäsin sen liiallista leviämistä. Sitten päätin, että se saa kuulua puutarhaan ja levitä, jos on levitäkseen. En aktiivisesti sitä istuta minnekään, mutta se saa peittää aukkoja kasvien välissä. Tulevaisuus näyttää, teinkö oikean vai väärän päätöksen...
Niin, joskus on vaan myönnettävä tehneensä vikahankinnan ja luovuttava siitä. Yksi sellainen oli ripsialpi, jonka lehdistön alaosa näytti aina rähjäiseltä. Sille en edes yrittänyt hankkia uutta kotia. Keltainen pioni oli jo lähdössä kun mieheni pelasti sen itselleen autotallin tienoille :)
Vuohenkello on kaikkein inhottavin: sen rullalankamaisia juuria ei pysty millään poistamaan jostakin kohteesta. Iso maa-aineksen vaihto on ainoa keino. Jalopähkämö ja toinen valloittaja, tarha-alpi on mahdollista pitää rajoissa. Kesäpikkusydänkin lähtee joskus liian innokkaaseen etenemiseen ... mutta toisaalta, onhan hyvä katsoa vahvaa kasvua!
VastaaPoistaNiin, vuohenkellon juuria on ihan mahdoton saada pois. Onneksi se ei sentään siemennä ympäri pihaa. Se vielä puuttuisi.
PoistaTarha-alpi minulla onkin juurimaton sisällä kun tiesin sen kovaksi leviäjäksi. Kesäpikkusydän oli jo ostoslistalla, mutta jäi hankkimatta kun kuulin sen valloitushalukkuudesta.
Onhan se vähän taiteilua kun pitäisi saada runsasta kasvua, mutta ei liian runsasta :)
Ikinä en mitään tatarta pihaani enää huoli, sillä jättitatarista eroon pääseminen näyttää olevan vuosien työläs projekti. Sen juuristo työntyy voimallisesti syvälle ja pitkälle. Monta pienempää inhokkia pihastani edelleen löytyy, mutta eivät sentään tatarin kaltaisia päänsärkyjä.
VastaaPoistaPari päivää sitten tehtiin Ukkokullan kanssa kävelylenkki tarkistaaksemme alueen tieremontin valmistumisastetta. Erään kujan pientareella oli jättimäinen elämänlankakasvusto. Kasvi kiipeili talon pihan aidassa ja tuijissa ja peitti alleen isoja alueita. Muutama vuosi sitten kunnan tontilta oli meille tulossa elämänlanka ja silloin tein kaikkeni pienten kasvustojen hävittämiseksi. Nähtyäni kävelylenkillä elämänlankapaljouden, olin tyytyväinen, että jaksoin omaa pihaa uhkaavan vaaran torjua. Isoksi päästyään se varmaan tarvitsee dynamiittia kuollakseen.
Huh, onneksi tatar kasvaa juurimaton sisällä, niin vältyn pahimmalta päänsäryltä!
PoistaVoi kauheaa sitä elämälankakasvustoa! Siinä on varmaan peli jo menetetty :( Tai sitten pitäisi pistää mustan muovin alle koko piha moneksi vuodeksi. Ei kiva! Ei olisi myöskään kiva asua ihan siinä naapurissakaan. Siitähän olisi jatkuva riesa. Tosi hyvä kun sinä sait vaaran torjutuksi, vaikka varmasti kova työ siinä on ollut.
Tuttuja ei toivottuja kasveja. Elämänlangan kanssa käydään vielä taistelua, uusia taimia ilmestyy sieltä sun täältä. Tatarin sentään taisin jo päihittää. Sama taktiikka kuin sinullakin, mutta käytin pensseliä. Suurin osa suikeroalpista katosi kun uusimme nurmikot. Kukkapenkkeihin se ilmestyy silti aina jostain. En oikein ole osannut päättää missä antaisin sen olla ja missä kitken pois. Jalopähkämö on kaunis, mutta juuri leviämisen takia en ole sitä halunnut hankkia.
VastaaPoistaNäköjään elämänlankaa vastaan taistellaan vähän siellä sun täällä. Minä onneksi sain sen häviämään. En ehkä ihan lopullisesti, mutta hyvin kuitenkin. Pipettipullo kädessä juoksen heti, jos yksikin lehti pilkistää jostain. Toivoa siis on kunhan on pensseli valmiina :)
PoistaSuikeroalpi olisi lehdistöltään niin nätti ja kukkakin on söpö, mutta se on ihan liian villi minulle. Minä olen päättänyt kitkeä sen kokonaan, mutta ymmärrän kyllä jahkailusi sen suhteen :) Minä jatkan jahkailua jalopähkämön kohtalosta...
Mielenkiintoista, että muillekin on tullut virhevalintoja tai virhelahjoituksia.
VastaaPoistaMinulle tuli viime keväänä syysleimuna sitä saippuakukkaa! Ja niin vain liukkaasti lähti nyt penkistä pois.
Jalopähkämö on saanut passit ja on pysynyt tietämättömissä.
Mökillä harmittaa kun pireijaa siis sellaista pensasta, johon tulee valkea kukka, alkaa olla liian paljon. Leviää kuin kulovalkea.
Tuota saavi-istutusta kokeilin nyt. Tai itseasiassa otin amppeliruukkuja ym kippoja ja poistin pohjan niistä. On nimittäin niin sitkeää juolavehnää siellä. JOsko kukat säilyis rauhassa niissä raameissa.
On tämä mukavaa hommaa. Tuolla pihalla tulee hyvästeltyä mennyt kesä ja petattua tulevaa. :)
Viime aikoina olen kokenut senkin, että tilatun kasvin tilalle on tullut jotakin ihan muuta. Viimeisimmäksi sain valkoisen kyläkurjenpolvi 'Lauran' tilalle lilan syysleimu 'Lauran'. En ilahtunut, sillä ne eivät sovi aiottuun paikkaan. Saippuakukka olisi vielä huonompi sattuma, koska sitä ei viitsisi jättää puutarhaan lainkaan.
PoistaMinä vielä jahkailen jalopähkämön kanssa. Yhtenä päivänä se on lähdössä ja toisena päivänä jäämässä...
Tuo pireija on minulle outo, mutta varmasti harmittaa kun se leviää liikaa. Kauniskin kukka menettää hohtonsa, jos se alkaa valloittaa koko puutarhan. Minusta elämänlangan kukka oli alussa tosi kaunis, mutta enää siinä ei ole samaa hohtoa. Onneksi se ei ole enää täällä kukkinutkaan kun olen poistanut kaikki pienimmätkin versot.
Niin, saavi-istutustahan voi kekseliäästi käyttää noinkin päin :)
Nyt minäkin suuntaan puutarhaan. Kovasti on jo ensi kesä mielessä. Samalla nautin täysin siemauksin syysilmasta, sen äänistä ja tunnelmasta. Mukavaa tosiaan!
Jättitatar vaikuttaa sitkeältä, toivottavasti pääset siitä eroon. Jalopähkämö ei meillä riehaannu ollenkaan, vaikka vähän toivoisinkin, että se edes vähän leviäisi. Ei ole selvästikään optimaalisessa kasvupaikassaan.
VastaaPoistaInhokkeja meillä on lähinnä mahdottomasti leviävät luonnonkasvit, kuten kielo, villivadelma, sananjalka. Jos ei ole kunnolla reunustanut kukkapenkkiä juuriesteellä, niin tästä kolmikosta vähintään yksi on heti paikalla.