PUUTARHAPÄIVÄKIRJANI MUN Kesäkuussa

Kesäkuun 2. päivä

Sataa reippaasti vettä ja minä seison letkun jatkeena suihkuttamassa vastaistutettuja parsantaimia. Tuntuu niin kesältä. Kesä, sade ja puutarhapuuhat kuuluvat yhteen. Seitsemän parsaa maassa – yhdeksän vuoden haaveilun tulos. Taas on aihetta koko illan kestävään juhlaan.

– Kunpa minun ei tarvitsisi luopua tästä, ajattelen ja heilutan pensasleikkuria edestakaisin koivuangervoaidassa. Sade kastelee vaatteeni. Käki kukkuu. On palkitsevaa nähdä työnsä jälki, vaikka aita onkin leikattu vähän sinne päin.

Kesäkuun 5. päivä

Leikkaan kirsikkapuun vesoja. Kuuntelen käen monotonista laulua. Pelkkää kertosäettä. – Eikö sillä ole mitään muuta sävelmää, pohdin.

Kesäkuun 8. päivä

Asuntovaunu on kytketty auton perään ja navigaattori näyttää reitin pikkuteitä pitkin Tiipiläntielle Lietoon. Kotipihassa on kylmää ja sateista, mutta matkalla on poutaa. Aurinkokin pilkistelee. Kanojen rehusäkki auton perään ja sitten nokka kohti Turkua.

Olen vuoden ajan haaveillut vaaleanpunaisesta ruususta kanalan edustalle, mutta viime päivinä olenkin alkanut unelmoida vaaleankeltaisesta kanadalaisesta ruususta nimeltä ’J. P. Connell’. Se kukkii parhaillaan. Yksi taimi riittää.  

Ostoslistallani on myös pioneja, joista olen päättänyt valita kolme vaaleanpunaisen / aprikoosin väristä ’Pink Hawaiian Coralia’. 

Jouko hoputtaa syömään. Vielä nopeasti tiibetinkoirankielen siemenet ja kassalle. Silloin tulee tenkkapoo. Käytävän varrella on köynnöskehikoita tarjouksessa. Hinta ei ole paha, mutta ne ovat ruosteen värisiä. Minulle kävisi paremmin musta tai harmaa, mutta löydänkö tähän hintaan yhtä hyviä muualta? Harmittelenko seuraavassa kaupassa, jos jätän tämän ostamatta… Mietin pää sauhuten, mutta Jouko ratkaisee asian. – Ota tämä, ei meillä ole enempää aikaa, hän sanoo kärsimättömästi ja niin menemme maksamaan.

Kortteliravintola Navetta on viihtyisä ja ruoka herkullista. Napa ritisten lähdemme seuraavaa puutarhamyymälää kohti. Tarhapäivänlilja ’Barbara Mitcheliä’ ei valitettavasti ole, mutta kärhö ’Hagley Hybrid’ löytyy. Poimin ostoslistan mukaan kolme ’Miss America’ -pionia. En jää fiilistelemään, vaikka kiirettä ei olekaan. Istutettavaa on jo ennestään niin paljon, että on paras edetä kassalle silmälaput silmillä.

Olen saanut keväällä sähköpostia, jossa kanta-asiakkaalle luvataan leikkokukkatiskiltä yllätys. Floristi kysyy lempiväriäni ja poimii sitten kauneimman vaaleanpunaisen pionin lasivitriinistä. En sano mitään, rupeaisin pian kyynelehtimään. Saan kaupan upeimman pionin, jonka myyjä sitoo kimpuksi suuren neilikan, pienempien täytekukkien ja vihreiden kanssa.

Mielihyvin annan juomapulloni maljakoksi. Kääräisen vaaleanpunaisen silkkipaperin kukkien ympäriltä ja asettelen lasipullon juomatelineeseen. Kukkakimppu nostaa auton viihtyvyyden aivan uudelle tasolle. Ehkä minun tarvitsee poimia kukkakimppu joka kerta reissuun lähtiessämme.

Kesäkuun 9. päivä

Uudenkaupungin vanha puutaloalue on yhtenäinen ja laaja. Kadut ovat yllättävän leveät. Suurin osa pihoista on umpinaisia. Korkeat lautaportit takaavat asukkaille täydellisen rauhan. Aitojen yli kurkottelevat syreenit. Siellä täällä portti on jätetty auki ja voin kadulta nähdä pilkahduksen pihaa.

–En varmaan mitään kimppua ole katsellut näin paljon, sanon Joukolle paluumatkalla. Pioni on auennut kauniiksi röyhelöpalloksi.


Kesäkuun 12. päivä

–Tasan kuusikymmentä senttiä, totean, tämä on riittävä. Mitään ei jätetä arvailun varaan. Nyt ei nimittäin olla istuttamassa mitä tahansa peruspuskaa. Nyt järjestetään parhaat mahdolliset hotelliolo-suhteet hienohelma ’Hagley Hybridille’. Tehdään kaikki pilkulleen sydän syrjällään ja ollaan olevinaan, että tämä nyt on meillä ihan käytäntö näin.

Köynnösruusun juurakko ranteenvahvuisine juurineen on kiskottu ylös. Kaunotar H.H. saa salaojan, parhaat herkut, runsaasti multaa sekä lopuksi vielä hiekkaa. Varpaiden peitoksi istutan mirrinmintut. Sydäntä särkee, kun leikkaan kärhön kukkanuput pois. On maltettava vielä.


Kesäkuun 13. päivä

Olin haaveillut, että tänään istuttaisin pioneita. Ehkä yhden tai jos hyvin käy niin kaksi. En voi uskoa, että nyt minulla onkin kuusi tainta nätisti maassa! Sain avuksi sellaiset supervoimat, että homma oli valmis jo puolilta päivin. Kolme ’Miss Americaa’ ja kolme ’Pink Hawaiian Coralia’.

Illemmalla Avilla kattaa hakkeella vanhan Potagerin viimeisen lohkon. Miten päin tässä osaa ollakaan, kun on niin mahtava fiilis!

Kesäkuun 16. päivä

Kuuma on, mutta saan silti kaksi ruusuangervoa maahan. Helteen painaessa päälle tuntuu hyvältä, että osa pensaista jäi löytymättä. Kaksikymmentäkolme pensasta odottaa vielä.

Kesäkuun 21. päivä

Pioni 'My Love'

Painan kasvoni pionin kukkaan. Minun täytyy tehdä se varovaisesti, sillä en halua joutua silmätysten muurahaisten ja mustien pikku ötököiden kanssa. Pionin tuoksu on hurmaava. Kunpa voisinkin jäädä tähän tuoksuun. En kuitenkaan voi, sillä minun on maistettava ahomansikoita ja jatkettava valokuvaamista. Kaikki tapahtuu niin nopeasti.

Kesäkuun 22. päivä

Hartaasti odotettu sade alkaa aamulla ja jatkuu koko päivän. Iltapäivällä menen ulos. Tuntuu kuin olisin astunut Kuala Lumpurin lentokentälle. Ilma on kostea ja kuuma kuin kasvihuoneessa.

Ah, ’Jalkavaimo nousee kylvystä’ -pionin tuoksu on koukuttavan ihana. Ahomansikat maistuvat kesältä. Märkä kasvillisuus kastelee sukat, mutta ei haittaa. Kukkarunsaus saa huokailemaan. Puutarhassamme ei ole ikinä ennen ollut näin paljon kukkia.


Kesäkuun 23. päivä

On juhannusaatto. Kitkemiskierroksen jälkeen istahdan viileään varjoon ja katselen, nooh, töitä. Huvinsa kullakin. Nautin töiden suunnittelusta. Kaikkein ihaninta on, kun työ on valmis – ja pääsen suunnittelemaan uusia töitä.

Iltaa kohti huvit vain hauskenevat. Jouko aikoo istuttaa pensaita vallille ja pyytää minua näyttämään niille paikkoja. Avilla alkaa kattaa pensaiden ympäristöjä pahveilla ja hakkeella. Noeli hurauttaa angervoaidat muotoonsa ja tarttuu sitten trimmeriin. Minä hypin ja pompin ilosta, mutta vain mielessäni. Jaloistani ei siihen ole.

Ilta-auringon ollessa parhaimmillaan, valokuvaan. Kuvattavaa on kaikkialla. Sisältä kantautuvat kauniit Kuutamosonaatin sävelet. Sinella kerää pioneita maljakkoon. Kukkineen hän on kuin suoraan puutarhalehdestä. – Onkohan puutarha nyt kauneimmillaan, ihastelen Joukolle. Juhannustunnelma on täydellinen. Ilta huipentuu muurinpohjalettuihin. Ihan parasta on nukahtaa keittiöstä kuuluvaan nuorison hyväntuuliseen rupatteluun.

Kesäkuun 26. päivä

Menetin melkein yöuneni: ei ole oikein, että maksaruoho ahdistelee ja verikurjenpolvi syleilee pionit henkihieveriin. Sellaisesta läheisriippuvuudesta on tultava loppu! Revin kottikärryllisen kasveja kompostiin. Nyt sekä minun että pioniparkojen olo alkaa helpottaa. Pikkutalvio ja rönsyleimu saavat jäädä. Peittokurjenpolvi saa odottaa syksyyn asti.

Jouko istuttaa lammen taakse neljätoista angervoa. Eilisten yhdeksän pensaan lisäksi saavutus on huikea. Tulee ihan juhlallinen olo.

 

Kesäkuun 27. päivä

Puutarhaintoilijan elämä on ruusuilla tanssimista – tai ainakin kuivien ruusunoksien leikkaamista ja juurialueen kitkemistä. On se toki vähän muutakin, kuten parsojen lannoittamista, trimmeröintiä, kivien keräämistä, kukkineiden lupiinien ja nukkapähkämöiden leikkaamista sekä pionien poimimista maljakkoon.

Tässä vaiheessa kesää toivon todellakin, että kesä- ja heinäkuun välissä olisi se Rea Peltolan mainitsema pelakuu. Olisi aikaa tehdä kaikki odottavat hommat ennen kuin on jo aika jakaa kasveja.

TULPPAANIEN TULOSRAPORTTI

Jonakin vuonna hullaannun tulppaaneista ja jonakin toisena vuonna ne tuntuvat turhilta – ainakin syksyllä, kun ne pitäisi istuttaa maahan. Nyt on yksi niistä keväistä, jolloin olen villinä näistä ihanuuksista. Erityisen vaikutuksen teki tällä kertaa se, että tulppaanit kukkivat juuri silloin, kun pikkusipulikukat olivat lopettamassa eivätkä herttavuorenkilvet olleet vielä ehtineet täyteen loistoonsa.

Kukkia ei koskaan voi olla liikaa, mutta sipuleita voi. Siispä kukkien määrä pitää maksimoida ja sipuleiden määrä minimoida. Jotta viitsisin nähdä istuttamisen vaivan, yhdestä sipulista pitäisi saada kukkia monena vuonna.

Olen vasta viime vuosina löytänyt pitkäikäisiä tulppaaneja, ja niitä aion istuttaa ja etsiä lisää. Kauneimmat, herkullisimman väriset ja upeimman muotoiset kukat löytyvät kerran kukkivilta. Niinpä tietysti. Voihan niitäkin pussillisen tai pari vaivoikseen syksyllä hankkia, mutta perusväriloisto luodaan Darwineilla ja muilla yksinkertaisilla, mutta vuosikausia kukkivilla lajikkeilla. Alussa ajatus pelkistä yksinkertaisista tulppaaneista tuntui lattealta. Kun ne pääsivät vauhtiin ja massaistutuksen parhaat puolet tulivat esiin, unohdin alun ennakkoluulot. More is more.

Parhaan tuoton suhteessa vaivannäköön sain Pohjoispihan Darwin-tulppaanien massaistutuksilla. Niitä tuli katseltua eniten, koska Pohjoispihan poikki tulee kuljettua monta kertaa pitkin päivää. 

Katseita vetivät puoleensa niin Hääpukupenkki kanatarhan edustalla kuin Suihkulähteen viereinen istutuskin. Kuva on vuodelta 2022.

Hääpukupenkissä pionien väleissä kukkivat aniliinit Darwin-tulppaanit ’Mystic van Eijk’ ja vaaleanpunaiset ’Lady van Eijk’. Ne kukkivat jo toista kertaa runsaasti.

Suihkulähteen takana jalolupiinien väleissä kukkivat jo toista kertaa Darwin-tulppaanit ’Salmon Impression’. Vähimmillään sipuleita pitäisi istuttaa tämän kokoiselle alueelle 20–40 kappaletta.

Pohjoispihalla tuotto oli paras myös sipulien ja kukkien suhdetta ajatellen. Darwinit kukkivat runsaina jo toista kevättä. Tästä innostuneena aloin suunnitella massaistutuksia myös muualle. Välitilan pionien väleihin voisin tehdä suuren istutuksen vaaleanpunaisilla, valkoisilla ja aniliineilla tulppaaneilla. Köynnösikkunan pohjoispuolelle voisi istuttaa paljon perustulppaaneja, sillä niiden varret peittyisivät poimulehtien suojiin. Myös kanalan edustalla, pihlajan alla olisi poimulehtiä peittämään kuivuneita varsia. Vielä yksi vapaa paikka Pohjoispihalla olisi muurin edessä kahden tuijan välissä. Pioniryhmät Länsireunalla olisivat oivallisia paikkoja laajoille massaistutuksille. Mitä enemmän väriä sitä parempi. Lajikkeilla ei niinkään olisi väliä. 

Huonoin tuotto oli Suihkulähteen istutuksella. Syksyllä 2020 istuttamani ’Apricot Parrot’ -tulppaanit kukkivat vain kerran. Ne olivat kuitenkin huikean kauniita, joten panostus kannatti. Persikkaiset papukaijat kaipasivat taakseen massaistutusta, joka olisi valokuvauksellisesti ollut näyttävä. Voisinkin suunnitella Suihkulähteelle istutuksen perusdarwineista ja istuttaa vuosittain etualalle näyttäviä papukaijoja. Yksinkertaisia saisi olla paljon, mutta erikoisempia riittäisi vähäinenkin määrä, kunhan ne kukkisivat yhtä aikaa yksinkertaisten kanssa.

’Apricot Parrot’

Kuva on vuodelta 2021.

Tänä keväänä eniten valokuvia tuli otettua Hyvän yön puutarhan tulppaani-istutuksesta, jossa on monipuolisin lajikevalikoima. Purppuraa, tummanpurppuraa ja valkoista.

Niilan kirsikkapuun katveen istutus tuotti iloa kohtuullisen määrän. Tulosta voisi parantaa istuttamalla pitkäikäisiä yksinkertaisia tulppaaneja paljon lisää. Ne näyttäisivät erityisen viehättäviltä kirsikkapuun kukinnan aikaan.

Darwin-tulppaanit ’Pink Impression’ kukkivat toista kertaa Niilan kirsikkapuun alla.

Vanhojen tuttavien penkin istutus syysleimujen väleissä ja kuunliljojen alla kukki kahden kukan voimin. Huonomminkin olisi voinut käydä. 

En muista, mitä olen tänne istuttanut ja milloin.  Olisikohan ollut Darwin-tulppaanit ’Apricot Impression’ vai olinkohan edes istuttanut mitään.

Alkukulman tulppaani-istutusta pitää erikseen käydä ihailemassa. Siksi en ole siihen kovin paljon panostanut. Ja jos ei panosta, ei tuottokaan ole ihmeellinen. Vanhat sipulit nousevat kukkimaan, jos muistavat.

Kuvassa oleva tulppaani taitaa olla 'Angelique’, joka kukkii useita vuosia. Taantuu kyllä, mutta kerrotuista tulppaaneista on varmaan yksi pitkäikäisimmistä.

KAIKKIEN AIKOJEN PARHAAT TULPPAANIT PUUTARHASSAMME

Darwin-tulppaani ’Mystic van Eijk’ yksinkertainen vaaleanpunainen

Darwin-tulppaani ’Lady van Eijk’ yksinkertainen aniliini

Darwin-tulppaani ’Pink Impression’ yksinkertainen vaaleanpunainen

Darwin-tulppaani ’Salmon Impression’ yksinkertainen vaaleanpunainen

KIINNOSTAVIA TULPPAANILAJIKKEITA KOKEILTAVAKSI

Darwin-hybridit 

•  'Hakuun' on yksi harvoista valkoisista Darwin-hybrideistä. Korkeus on 55 cm. 

 

Raitatulppaanit (Tulipa greigii) ovat pitkäikäisiä tulppaaneja. 

• ’Fur Elise’ on kaunis vaalean persikanvärinen. 

Papukaijatulppaanit 

• ’Air’ Hurmaava, ilmavan kevyt ja pastellinroosa sävy on saanut särmää limenvihreästä. Kukkii touko-kesäkuussa. Kasvukorkeus 35–45 cm.
• 'Libretto Parrot' Vaaleasävyinen.
• ’Super Parrot’ tuo puhdasta kauneutta valkoisella kukinnallaan. Kukassa on vihreä raita. Kukkii touko-kesäkuussa. Kasvukorkeus 40 cm.
• ’Diana Ross’ Hieno papukaijatulppaani, jonka herkullisen pinkit kukat saavat lämmintä hehkua oranssista sävystä. Kukkii touko-kesäkuussa. Kasvukorkeus: 35–45 cm.
• ’Pinkvision’ kukkii voimakkaan vaaleanpunaisin kukin, joissa on vihreä raita.
• 'Green Wave' on todella persoonallisen näköinen kaunotar, joka kukkii toukokuussa vaaleanpunaisin kukin, joissa on vihreä raita. Kukkii toukokuussa. Kasvukorkeus 50 cm.
• ’Mysterious Parrot’ Upea sävy ja kukan muoto! Röyhelömäiset, höyhenmäiset terälehdet tuovat särmää tulppaanien joukkoon. Täyteläisen viininpunaiset kukat sopivat erinomaisesti valkoisten ja vaaleanpunaisten tulppaanien kumppaniksi. Kukkii touko-kesäkuussa. Kasvukorkeus: 35–45 cm.
• 'Amazing Parrot' Jotain erilaista kukkapenkkiin tarjoaa papukaijatulppaani 'Amazing Parrot', joka kukkii vaaleanpuna-oranssein kukin touko-kesäkuussa.

Triumph-tulppaanit (keskivarhaisia, ainakin osa niistä on aika kestäviä) 

VIIME VUOSINA ISTUTTAMANI TULPPAANIT

2022:

• Papukaijatulppaani ’Parrot Prince’ 12 kpl purppura, hyvin suuri, melko aikainen tulppaani Hyvän yön penkissä
• Tulppaani ’Mount Tacoma’ 8 kpl valkoinen, kerrottu, melko myöhäinen tulppaani Hyvän yön penkissä
• Tulppaani ’Queen of Night’ 10 kpl Hyvän yön penkissä
• Liljatulppaani ’Johan Cruijff’ 5 kpl valkoinen, melko myöhäinen tulppaani Hyvän yön penkissä

Tulppaani ’Mount Tacoma’ on upea kuin pioni, mutta tuskinpa on vuosien ilo.

2021:

• Darwin-tulppaani ’Apricot Impression’ Vanhojen tuttavien penkissä syysleimujen väleissä ja kuunliljojen alla. Nämä eivät ehkä nousseet kovin runsaslukuisina enää toisena vuonna tai en vain tunnistanut.
• Darwin-tulppaani ’Mystic van Eijk’ Hääpukupenkin pionien väleissä. Yksinkertainen vaaleanpunainen, kukki jo toista kertaa runsaana.
• Darwin-tulppaani ’Lady van Eijk’ Hääpukupenkin pionien väleissä. Yksinkertainen aniliini, kukki jo toista kertaa runsaana.
• Darwin-tulppaani ’Pink Impression’ Niilan kirsikkapuun alla. Yksinkertainen vaaleanpunainen, kukki jo toista kertaa.
• Darwin-tulppaani ’Salmon Impression’ suunnittelin Hedelmäpuutarhaan Suihkulähteen taakse lupiinien väleihin. Yksinkertainen vaaleanpunainen, kukki jo toista kertaa runsaana.
• Papukaijatulppaani ’Madonna’ Hyvän yön puutarhassa. En tiedä, onko näitä vielä.

Darwin-tulppaani ’Salmon Impression’

2020:

• Papukaijatulppaani ’Apricot Parrot’ erittäin upea herkullisen värinen tulppaani, mutta kukki vain yhtenä keväänä.
• Tulppaani ’Black Parrot’ nousi ainakin muutaman kukan voimin kolmantenakin keväänä.
• Papukaijatulppaani ’White Parrot’ Kukki ehkä vain yhtenä keväänä. 
• Kasvitieteellinen tulppaani (Tulipa polychroma)  Toisena keväänä nousi vain yhden kukan voimin.

Tulppaani ’Queen of Night’

PUUTARHAPÄIVÄKIRJANI MUN Toukokuussa

Toukokuun 2. päivä

Ilma on jäätävän kylmä ja sataa taukoamatta. Sade tekee luonnolle hyvää, mutta minun mieltäni kirvelee jättää istutuspuuhat tältä päivältä.


Toukokuun 3. päivä

Tasaan laarin pintamultaa. Se tuntuu viileältä. Viivähdän lapsuuden hiekkaleikeissä. Kurapullia, voikukkasalaattia ja kalkkimaitoa. Oi, tuota lapsuuden onnea! Tämän päivän onneni ovat yhdeksän koivuangervoa Potagerin toisessa lohkossa, köynnöspinaatti uudessa paikassa sekä niitylle siirretty purtojuuri. Vielä kun saan ilmasipulin ja ruohosipulit istutettua tähän laariin, leikkini ovat tältä päivältä tässä.

Toukokuun 4. päivä

Tarvitsen puutarhaan talvitakin ja hanskat, mutta aurinko paistaa ja linnut laulavat. Kalsea sää ei himmennä iloa yhdeksän koivuangervon saamisesta maahan. Lepään ja lämmittelen hetken ja istutan vielä orvokit.

Kuva on otettu 22.5.2023.

Varpaat jäisinä kurkin uusia istutuksia ikkunasta illallakin. Siellä pensaat nököttävät kauniissa riveissä. Ai että! 

Toukokuun 5. päivä

Nostan toppatakin kaulusta ylemmäs. Ilma on vielä hyytävämpi kuin eilen. Saan kuitenkin loput kuusi koivuangervoa maahan. Vielä Ferramolit varmuuden vuoksi ja kastelu. Silloin kuulen taivaanvuohen äänen ensimmäistä kertaa. Aika hienoa!

Toukokuun 9. päivä

Miten nautinnollista voikaan pienen viivan vetäminen olla! Tänään sain yliviivata To do -listaltani syysleimujen siirtämisen ja nukka-pähkämöiden jakamisen. Muut hommat jäivät kesken.


Toukokuun 11. päivä

– Jos haluat tuijan aurinkoiseen paikkaan, sen kannattaa olla ’Holmstrup’. Mitään muuta lajiketta en aurinkoon istuttaisi. Siskoni kirjoittaa lajikkeen kännykkäänsä. – Varmaan myöhemmin ihmettelen, että kuka tämä Holmstrupin Tuija on, siskoni naurahtaa. Olen neuvonut, että kukkapenkissä kannattaa olla runkoa ja ryhtiä, joku kiintopiste.

Siitä siis lähdetään ja siskoni mielestä Tuikkeli on oikein hyvä talveakin ajatellen. – Entä mitä Tuikkelin kainaloon, kysyn ja ehdotan tarhakurtturuusua. – Sopisiko ’Lac Majeau’ teidän kartanoympäristöönne (vanha kansakoulu), tiedustelen, olisiko se tarpeeksi hienostunut? Niitä minulla on purkeissa juurtumassa. Hienostorouva sopii. Sitten siirrytään kaivuutöihin.

Kottikärryyn lastataan syysleimuja, iiriksiä, jättipoimulehtiä ja peittokurjenpolvea. Yritän livauttaa jakopalojen sekaan kourallisen puutarhaintoilun siemeniä, niitä villisti leviäviä. Mielenkiinnolla jään odottelemaan kukkapenkin kuulumisia.


Toukokuun 15. päivä

Pelkäämäni liljakukot ovat saapuneet puutarhaamme. En tiennyt, että ne pitävät kirjopikarililjoista. En tiennyt sitäkään, että ne vikisevät. Meinaan luovuttaa heti kättelyssä, mutta sitten muistan lapsilta äitienpäivälahjaksi saamani liljan. Sen takia minun täytyy jaksaa taistella kukkoja vastaan.

Toukokuun 16. päivä

Tänään on aihetta juhlaan: Jouko saa kylvettyä nurmikon. Koko päivän fiilistelen tulevaa vihreyttä. Juhlan kunniaksi lämmitämme saunan, jonka tosin lämmitämme muutenkin melkein joka ilta. Saunan jälkeen herkuttelen suklaalla ja vedän juhlallisesti viivan To do -listalleni.


Toukokuun 18. päivä

Jääkalikkana räpsäisen muutaman kuvan tulppaaneista ja ’Baby Doll’ -vuorenkilvistä. Nautin niistä mieluummin sisällä lämpimässä kuin tässä luihin ja ytimiin käyvässä tuulessa.

Toukokuun 19. päivä

Kuu ei taida olla kohdallaan, mutta käyn silti ämpäreitä kalistellen urhoolliseen puolustustaisteluun rikkakasveja vastaan. Iltapäivällä nautin illuusiosta, että olen voittanut taistelun. Tiedän, etten ole. Haluan silti kuvitella niin, edes tämän ohikiitävän hetken.

Voikukat ovat siirtyneet sissisotaan. Matalina ne lymyävät nuppuineen valmistautuen salaa lennättämään valkoiset siemenhahtuvapallot kaikkialle maailmaan.  Enkä edes halua tietää, mitä rikkanenätit tekevät juuri tällä hetkellä. Vääjäämättä.

 

Toukokuun 24. päivä

Jotkut haaveet toteutuvat ainoastaan lapiovoimin. Irrotan mehitähdet maasta ja lapioin kortteiden valtaaman kasvualustan metsän laitaan. Asennan juurimaton ja puhtaan, hiekkaisen mullan. Aurinko porottaa. Kastelen istutetut mehitähdet huolellisesti ja peittelen hellästi harsolla. Jospa ne pärjäisivät.

 

Toukokuun 30. päivä

Kävelen puutarhamyymälässä kuin ruokakaupassa. Ei mitään ylimääräisiä sydämentykytyksiä, ei huokauksia, ei riemunkiljahduksia. Mielessäni on vain kolmen lajin ostoslista: täältä muutama ruusuangervo ’Froebelii’, seuraavasta kaupasta pari ’Joan Senioria’ ja kolmannesta vielä parsan taimet.

Angervot löytyvät ja kierroksen lopulla tapahtuu sentään jotakin sykähdyttävää, vähän niin kuin ennen vanhaan. – Eiköhän oteta sinulle parikymmentä tainta, kun nämä ovat niin halpoja, sanon Joukolle, saataisiin vihdoinkin mustat muovit pois. Jouko valitsee topakimmat rinne-, verho- ja koivuangervot. Kolmen pensaan sijaan kärryyn on lastattu kaksikymmentäkolme puskaa.

KEVÄTPUUTARHA 2023

Kaksi vuotta sitten tarkastelin puutarhaani kevätkukinnan näkökulmasta. Kävin läpi muutostarpeet ja heittelin ilmaan ideoita. Sitten panin tuulemaan. Vanhan jutun pääset lukemaan täältä.

Kauden alkutunnelmaa 16.4.2023

Onko puutarhan kukinta-aika mahdollisimman pitkä?

Viimeksi tulin siihen tulokseen, että kukinta-aikaa voisi pidentää varmaankin kuukaudella. Minultahan puuttuvat kaikki sellaiset, jotka kukkivat jopa lumen keskellä tai pian lumen sulettua: näsiä, lumikello, talventähti, varhaisimmat krookukset ja sinivuokko.

Nuppuinen jouluruusu ilahduttaa pitkin talvea. Kuva on otettu 16.4.2023.

Tänä keväänä en kaivannut mitään näistä, jouluruusu riitti. Aluksi lunta oli valtavina kasoina enkä edes kierrellyt puutarhassa. Yhtäkkiä lumet olivat melkein kokonaan poissa ja silloin krookukset tulivat esiin. 

Pian krookusten vanavedessä tulivat kevättähdet ja sinililjat. Olin myyty. Olin satsannut valkoisiin, sinisiin ja vaaleanpunaisiin pikkusipulikukkiin. Satsaus kannatti. 

Jouluruusu kukki yhtä aikaa pikkusipulikukkien kanssa ja samaan aikaan aloittelivat Eteläreunan kylmänkukat. Kauan ei tarvinnut odotella myöskään ensimmäisten kevätkaihonkukkien sinisiä silmiä. Erilaista kukintaa riitti koko kevääksi. Lajeja en kaipaa lisää (ellei oteta lukuun jotakin ihanaa kukkivaa puuta), mutta määrällisesti kukkia saisi olla enemmän. Esimerkiksi kevätkaihonkukkia voisi istuttaa myös koivuangervoaidan sisäpuolelle.

Huhtikuu vaihtui toukokuuksi. Silloin ilmaantuivat ensimmäiset amerikankullerot, esikot ja helmililjat. Kulleroita ja esikoita ei nykyisillä paikoillaan voi olla liikaa. Helmililjatkin ovat ihania isoina määrinä paikoissa, joissa niiden kuivuvat lehdet eivät haittaa.

Rusokirsikan kukinta on yleensä kevään kohokohta. Tällä kertaa tosin sen kukinta oli hyvin niukkaa. Imeläkirsikka, hapankirsikka sekä luumu kukkivat rusokirsikan perässä vähän ajan päästä. 

Kevätkaihonkukan ja 'Baby Dollin' onnistunut liitto. 18.5.2023

Toukokuun puolenvälin tienoilla kukkivat tai ainakin aloittelevat ’Baby Doll’ ja herttavuorenkilpi, kirjopikarililja, ruusuleimu, sinileimu, pikkutalvio sekä lamohietakirsikka. Erityisesti ’Baby Doll’ - vuorenkilven kukinta yllätti iloisesti. Vaaleanpunainen kukinta oli runsasta ja näyttävää. Matalien leimujen värivalikoimaa laajensin tänä keväänä niin Etelämerelle kuin Risteysalueellekin. Mielenkiintoista on myöhemmin nähdä, onko lopputulos onnistunut.

Tulppaanit kukkivat riippuen siitä, olenko niitä edellisenä syksynä istuttanut. Tällä kertaa olin. Onneksi olen istuttanut jonkin verran Darwineita, jotka ovat muita uskollisempia kukkijoita. Ilman tulppaaneja yleisilme olisi vähän vaisu. Kannattaa siis jaksaa istuttaa edes muutama pussillinen joka syksy. Tänä syksynä niitä kannattaa istuttaa erityisesti Suihkulähteen ympärille. Varsinkin syysleimujen sekaan tulppaanit sopivat erityisen hyvin, koska leimut peittävät niiden kukkineet varret.

Narsissit eivät viihdy meillä. Harmi. Niiden kohdalla olen jo luovuttanut, samoin kevätkurjenmiekkojen.

Perhosorvokki, rotkolemmikki ja sarviorvokki kukkivat pieninä määrinä siellä täällä. Maahumala kukkii laajoina mattoina. Särkynytsydän hävisi, sitä kaipaan.

Toukokuun lopussa kukkivat kielot, akileijat, mirrinminttu ja aronia sekä kaikkein odotetuimpina arovuokot. Rönsytiarellatkin kukkivat, mutta ne saavat joka talvi siipeensä keittiön ikkunan alla.

Näkyvätkö kevään kukkijat sisälle?

Satsasin kevätkukkien määrään varsinkin talon länsi- ja pohjoispuolella. Istutin niitä plänteiksi sinne tänne ja nyt huhtikuussa sain nauttia ihanista väripilkuista niin ikkunoista kuin pihaltakin katsellen. Varsinkin kevättähtisekoitukset ovat olleet loistavia. Kannattaa edelleen istuttaa joka syksy vähäsen: krookuksia, sinililjoja ja kevättähtiä. Jos vastaan tulee jotakin erikoisempaa – vuokkoja tai koiranhampaita – niin voihan niitäkin jokusen pussin kokeilla, mutta nopeammin näyttävää saa noilla peruskukilla.

Kodinhoitohuoneen ikkunasta näkyy kauniisti Kanalan värikäs kolmio. Vaatimatonkin kukinta  on ruskeassa ympäristössä upea.

Mihin tahansa niitä laittaakin, kaikki näyttää kivalta. Muotopuutarhaan ja Välitilaan pionien väleihin, Köynnösikkunan pohjoispuolelle, koivuangervoaidan sisäpuolelle pensaiden alle, Avaruuteen, Grönlantiin… Mitä enemmän sitä parempi. 

Talon eteläpuolella kevätkukat ovat lisääntyneet itsekseen, mikä on tietysti lisännyt niiden näkyvyyttä mukavasti. 

Ei suotta sanota, että kevätsipulikukat viihtyvät pensaiden alla. Jos olen istuttanut niitä paljaan taivaan alle, ne kipittävät pienillä jaloillaan pensaiden juurelle suojaan. Herukkapensaiden alla olisi vielä oikein sopivasti tilaa.

Rusokirsikan ihana, vaaleanpunainen kukinta näkyy keittiön ikkunasta, vaikka olisi vähäinenkin niin kuin nyt. Kevätkaihonkukan pitkä ja upea sininen kukinta vilahtelee eteisen kapeista ikkunoista. Jos vielä istuttaisin kevätkaihonkukkaa koivuangervoaidan sisäpuolelle, näkymä ikkunoista olisi vielä upeampi.

Onko päivittäisten kulkureittien varrella riittävästi kevätkukkijoita?

Kanalan polkua pitkin kuljen päivittäin. Nyt oli ihanaa, kun kanalan kolmio kukki sinisenä, vaaleanpunaisena ja valkoisena. Muotopuutarhan krookuksetkin näkyivät mukavasti, mutta eihän niitä koskaan liikaa ole.

Vaaleanpunaisina ostamani lilat krookukset ilahduttavat talon puoleisessa päädyssä. Ne ovat ihana väripilkku, vaikka ovatkin liloja. 

Toivottavasti aiemmin istuttamani perhosorvokit menestyvät ja leviävät.

Tulppaanien kukinnan aikaan on nautinto mennä kanalaan. Niiden ei tarvitse edes olla kovin lähellä polkua. Suuret tulppaaniryhmät näkyvät kaukaakin. Darwineita ehdottomasti.

’Baby Dollit’ ovat runsastuneet laattakäytävän varrella. Kevätkaihonkukan sininen loisto on häikäisevän hieno. Se sopii todella hyvin 'Baby Doll' -vuorenkilven seuraan. Kuljen usein Muotopuutarhan lävitse, joten sininen idänsinililjameri ei olisi pahitteeksi. 

Pohjoisterassiin kannattaa satsata, sillä sen näen aina lähtiessäni ja palatessani. Orvokit toimivat aina. Haaveissani siintelee myös vanhoista tiilistä muurattu istutusallas autotallin eteen. Sen näkisin joka kerta autolle mennessäni.

Löytyykö keväisestä puutarhasta materiaalia kimppuihin ja asetelmiin?

Olen harvoin keväällä tehnyt kukka-asetelmia tai -kimppuja, mutta puutarhasta löytyisi kyllä varhain keväällä jo ainakin vihreää: varjoyrttiä, pikkutalvion rönsyjä, vuorenkilven lehtiä, sitruunatimjamia, tuijaa ja havuja sekä muratin oksia. Niillä voisi hyvin täydentää tulppaanikimppua tai muuta vastaavaa.

Onko kevätkukkijoita riittävästi ympäri puutarhaa?

Kevätkukkien lajivalikoima on ihan passeli, mutta määrällisesti kukkia saisi olla enemmän. Isossa puutarhassa kaikkea pitää olla paljon. 

Ostoslistalla saavat jatkaa kevättähdet, krookukset ja erityisesti sinililjat. Kevätesikoita voisin jakaa samalle paikalle, jossa ne kasvavat.

Krookukset ovat suosikkejani.

 

Eräänä vuonna istutin Ruusuportille vaaleankeltaisen etelänkevätesikon. Viime kesän kuivuudessa luulin sen jo menettäneeni, mutta se olikin vain hypähtänyt eri paikkoihin.

Uutta ovat amerikankullerot, joita ostin kokeeksi kaksi. Ne menestyvät hyvin, joten ehkä niitä jossakin vaiheessa pääsee jakamaan nykyiselle paikalle laajaksi kasvustoksi. Valkoinen ruusuleimu on saanut seurakseen väriä ‘Candy Stripes’ sammalleimusta. Aika näyttää, onko värin lisäys ollut riittävä.

Kevätkaihonkukat ovat jakamisen myötä lisääntyneet kiitettävästi, mutta vieläkin niitä voi jakaa. Niille voisi keksiä uusiakin paikkoja puiden katveesta. Arovuokkoja on aiempaa enemmän. Ojakellukoitakin on useampaa lajia. Odottelen niiden lisääntyvän edelleen.

Perhosorvokkia, rotkolemmikkiä, tiarellaa ja pikkutalviota pitää lisätä heti kun mahdollista.

Mitä kevätpenkille kuuluu?

Pari vuotta sitten suunnittelin kevätpenkin ja valitsin sen paikaksi Avaruuden. Se näkyy keittiön terassin ovesta ja on muutenkin melko keskeisellä paikalla. Avaruudesta olen kirjoittanut jutun otsikolla Kuu, maa ja tähtisumu sekä uudemman jutun nimellä Avaruus.

Kevään kukinnan aloittaa vaatimattomasti jouluruusu. Pian sen jälkeen kukkaan puhkeavat sinililjat ja kevättähdet, jotka kasvavat ’New Moon’ -kulleroiden sekä loistotädykkeiden välissä sekä vähän kauempana syyshortensian läheisyydessä. Niitä aion lisätä. 

Seuraavana ovat vuorossa näyttävät amerikankullerot. 13.5.2023

Arovuokot saavat levitä koko Avaruuden takaosaan. Nyt on jo ihan kiva tähtitaivaan alku.

Sinne tänne matalan maanpeitekasvuston väliin olen istuttanut kellukoita. Kellukat ’Mai Tai’, ’Peach’ ja ’Pink Fluffy’ saisivat lisääntyä villisti arovuokkojen väleissä.

Etualalla on hopeahärkkiä, joka saisi vallata alaa sitruunatimjamilta. Hopeahärkin lomaan voisin istuttaa krookuksia. Krookusten lehdet katoavat sittemmin jälkiä jättämättä. Lisäksi siihen sopisivat vaaleankeltaiset koiranhampaat, ehkä rusokoiranhammas 'White Beauty'. Multavaan kohtaan voisin  joskus kokeilla sinivuokkoa. Sinivuokon lehdet säilyvät vihreänä läpi kesän.

Tulppaaneja ja narsisseja en tälle alueelle kaipaa, mutta jouluruusuja saisi olla enemmän. Oikeastaan kaikkea muutakin saisi olla enemmän: syysmaksaruohoa, virginiantädykettä ja pallo-ohdakkeita, mutta ne ovatkin sitten jo syksyn kukkijoita. Koreakärsämö olisi kiva ja sitten myöhäisemmäksi kukkijaksi siperiankärsämöä, joka toisi väriä heinäkuusta alkaen.

Voisin kokeilla, saisinko pikkutalvion leviämään puun juurella. Tuskin olisi haittaa, vaikka se leviäisi sieltä laajemmallekin.

PUUTARHAPÄIVÄKIRJANI MUN Helmi-, maalis- ja huhtikuussa

Tämä ei ole varsinainen yhteistyöpostaus, mutta sisältää puutarhakuvien ohella kuvia putiikistani sekä linkin. 

Helmikuun 8. päivä

Puutarhassa on märkää ja harmaata. Oikeastaan en edes huomaa pilvistä päivää. Minä järjestelen ja siivoan putiikkia. Kannan sieltä sisälle työkaluni, siemenpussini, ruukkuni ja muut omat tavarani. Niitä eri puolille huushollia ripotellessani mietin aikaa, jolloin haaveilin puutarhavarastosta. Hymähdellen muistelen, kuinka asettelin unelmieni varaston hyllyille lannoitepussit ja kaiken muun tarpeellisen kauniisiin purkkeihin ja koreihin. Ripustin verhot ja taulut. Raahasin sisään rottinkituolin ja nautin. Istuskelin ja nautin varaston puutarhamaisista tuoksuista ja tunnelmasta.

Nyt olen palannut lähtöruutuun. Minulla ei ole enää puutarhavarastoa. Se on muuttunut putiikiksi. 

Puutarhatyökalut ja sen sellaiset ovat komerossa, yläkerrassa, eteisessä, osa terassilla ja missä lie.  Istun samalla rottinkituolilla ja nautin. Putiikissa leijuvat kukkaisat ja hedelmäiset tuoksut sekoittuen metsäisiin ja itämaisiin aromeihin. Nyt on hyvä näin. Vain muutos on pysyvää.

Helmikuun 9. päivä

Putiikin siivous jatkuu. Pensasleikkuri ja trimmeri muuttavat meille. Toinen saa kodin vaatekomerosta ja toinen ulkovaatenaulakosta. Hyvä on tässä iässä järjestää itselleen muistiharjoituksia. Keväällä saa tosissaan käyttää aivonystyröitään, jotta muistaa mihin on kätkenyt puutarhan työvälineet ja kaiken muun tarvittavan.

Helmikuun 15. päivä

Kulkiessani putiikin ja kodin väliä nautin lintujen laulusta. Tuo kevättalven harvinainen herkku saa tunteet tulvahtamaan. Sydämeni täyttyy lapsuusajan muistoista ja tunnelmista, joille ei löydy sanoja. Niin mielelläni pujahtaisin tunnelmaan sisälle kuin lämpimään syliin ja jäisin sinne pitkäksi aikaa.

Kuitenkin jo muutaman askeleen päässä, putiikin ovella, olen täysin nykyhetkessä. Innoissani alan järjestellä puutarhalapioita, pikkutalikoita ja möyhentimiä naulakkoon. Ah, miten kauniilta ja houkuttelevilta ne näyttävät!

Maaliskuun 23. päivä

Apua, nurmikolla näkyy jo suuria vihreitä laikkuja enkä minä ole vielä ehtinyt odottaa kevättä! Intoilin keväästä jo tammikuussa, mutta se innostus meni ohi. Kevättä pitäisi saada odottaa pitkään ja hartaasti, ihan väsyksiin asti. En minä osaa odottaa nopeasti.

Maaliskuu on ollut sateinen, loskainen ja välillä liukaskin. Puutarhaa enemmän minua ovat innostaneet puutarha-aiheiset peltikyltit ja muut ihanat taulut, joita sain putiikin valikoimiin.

Pääsiäisen juhlapöydän ja kukka-asetelmien ideointi on vielä pahasti vaiheessa. Olen odottanut pääsiäistä jouluaatosta asti, mutta nyt kun se on kulman takana, se tuntuu olevan aivan liian lähellä. Auttaisikohan, jos menisin sohvalle makaamaan ja keskittyisin ainoastaan odottamiseen? Tai jos kylväisin rairuohot ja katselisin, kuinka ne itävät? Aion kokeilla, ainakin tuota ensimmäistä.

Maaliskuun 26. päivä

Niin turhasta murehdin! Juuri olin huolissani siitä, että kevät tulee liian nopeasti. Seuraavana päivänä satoi 20 cm lunta ja sitä seuraavana vielä lisää. Ei tullut kevät. On hanget korkeat nietokset…

Aurinko paistaa, hanget hohtavat, linnut visertävät. Tänään olisi hyvä alkaa odottaa kevättä, mutta nautin nyt ensin tästä talvesta.

Huhtikuun 9. päivä

Vien kanoille tomaattia. Samalla kerron hyviä uutisia: ihan pian, ehkä jo huomenna, pääsette hetkeksi ulos. Kunhan on riittävän lämmintä, etteivät varpaat palellu. Saan riemullisen vastaanoton. Kanalasta lähtiessäni huomaan krookukset. Hätkähdän. Taisin viime syksynä istuttaa ne tuohon kolmioon.

Tie on sula. Kävelen kesäkengillä paljain säärin. Mikä tunne! Töyhtöhyypät kurvailevat pellon yläpuolella. Kuuntelen niiden siipien suhinaa ja kirkumista. Kevättä. 

Huhtikuun 12. päivä

Tuija tuoksuu. Linnun laulu kuuluu pensasleikkurin säksätyksen välistä. Metsäkyyhky huhuilee. Aurinko kuumottaa selkää. Tuntuu ihanalta, kun sain keväästä kiinni heti alkuunsa. 

Läntiset pallotuijat on jo leikattu.

 

Huhtikuun 14. päivä

Hiukseni ovat kuin harakanpesä. Olen leikannut pensaita kovassa tuulessa. Ei paras mahdollinen sää, mutta onpahan homma hyvällä alulla. Kevät etenee niin vauhdikkaasti, että yhtään ei voi vitkutella. Heti aloitin, kun puutarhaan pääsi lumien puolesta kävelemään. Nyt köynnöskuusama aukoo jo silmujaan.

Huhtikuun 16. päivä

Asla huomaa minut kanalan nurkalla. – Pyöriikö sukat jaloissa, kun puutarhakausi on alkanut, Asla kysyy. – No, tottakai, naurahdan.  Uudet puutarhasuunnitelmat surisevat päässäni kuin kimalaiset krookusten ja jouluruusujen kukissa.

Huhtikuun 17. päivä

Tuijan omaleimainen tuoksu täyttää pihan. Jouko on siistinyt kauriiden kaluamat tuijat. Nyt ne törröttävät paikoillansa kuin pureskellut puuvärikynät. Minä puolestani leikkaan omenapuun, loput koristepensaat ja perennojen varret. Suunnittelen uutta leikattavaa Potageriin ja vanhalle mansikkamaalle.

 

Huhtikuun 18. päivä

Oura ilmoittaa lämpötilani kohonneen. Lienee puutarhakuumetta. Tekee mieli ulos, vaikka väsyttääkin.

Vietän ruusuista päivää. Leikkaan kaikki tarhakurtturuusut. Varsinkin muurin päällä leikkaaminen on hankalaa. Mielessä käväisee, että tajuaisinkohan olla hankkimatta lisää ruusuja. Lopputuloksena on kuusi ruusunvesaa juurtumassa purkeissa.

Kanat nauttivat keväästä. Eivät vielä iltaseitsemältäkään malta mennä sisälle, niin että saisin luukun kiinni. Seisovat ikkunalaudalla ja seilaavat edestakaisin.

 

Huhtikuun 19. päivä

Kompostorit tyhjennetty. Iloa himmentää tosin se, että samalla tuli särjettyä yhden hiiriperheen onni.

 

Huhtikuun 27. päivä

Pysäköidessämme autoa puutarhamyymälän edustalla olevaan ruutuun ehdin aistia urbaania kevätvilinää. Ilmassa on innostusta ja tekemisen meininkiä.  Aasialaistaustainen nainen tulee kassalta harsopaketti kädessään. Liekö hänellä mielessään pak choin kasvatus? Vanhan papan paperikassista pilkistävät räikeänaniliinit pelargonit. Hän suojannee ne tottuneesti pakkasöitä varten. Keski-ikäinen rouva on lastannut kärryihin isoja säkkejä. Haketta varmaan moderniin puutarhaansa. Toinen rouva kävelee autollensa thermoruukku kainalossa katse tiiviisti ostoskuitissa. Hänen puutarhansa ei ole moderni, vaan siellä räiskyvät värit ja monet tyylit kukoistavat iloisesti sikin sokin.

Minun mielessäni ovat ’Holmstrup’-tuijat, pionit, Teresanruusu sekä luujauho. Jouko pelkää, että löydän jotakin. Auto on täynnä, sillä olemme jo kolmannessa puutarhamyymälässä. Minun mielestäni auto vain näyttää täydeltä. Sinne on lastattu kolmekymmentäkolme koivuangervoa, kolme rinneangervoa, marja-aronia, harokataja, kolme sinisinä ja vaaleanpunaisena kukkivaa sammalleimua, kolme vaaleanpunaista ’Prinzessin Victoria Louise’ -idänunikkoa sekä orvokkeja. Lohdutan häntä, että emme ole ensimmäistä kertaa taimiostoksilla.

Orvokit ja aronia mahtuvat takakonttiin, luujauhot apukuskin jalkatilaan. Muuta emme löytäneet, sillä kaikki taimet eivät olleet vielä tulleet. Olen juhlatuulella.

Huhtikuun 28. päivä

Aamu on pilvinen ja kolea, mutta koivuangervot kutsuvat. Mikäpä niitä on istutellessa: maa on mureaa, linnut laulavat ja lopulta aurinko paistaa. Yhdeksän pensasta ensimmäisessä Potagerin lohkossa hivelee mieltä.