PUUTARHAPÄIVÄKIRJANI MUN Kesäkuussa

Kesäkuun 2. päivä

Sataa reippaasti vettä ja minä seison letkun jatkeena suihkuttamassa vastaistutettuja parsantaimia. Tuntuu niin kesältä. Kesä, sade ja puutarhapuuhat kuuluvat yhteen. Seitsemän parsaa maassa – yhdeksän vuoden haaveilun tulos. Taas on aihetta koko illan kestävään juhlaan.

– Kunpa minun ei tarvitsisi luopua tästä, ajattelen ja heilutan pensasleikkuria edestakaisin koivuangervoaidassa. Sade kastelee vaatteeni. Käki kukkuu. On palkitsevaa nähdä työnsä jälki, vaikka aita onkin leikattu vähän sinne päin.

Kesäkuun 5. päivä

Leikkaan kirsikkapuun vesoja. Kuuntelen käen monotonista laulua. Pelkkää kertosäettä. – Eikö sillä ole mitään muuta sävelmää, pohdin.

Kesäkuun 8. päivä

Asuntovaunu on kytketty auton perään ja navigaattori näyttää reitin pikkuteitä pitkin Tiipiläntielle Lietoon. Kotipihassa on kylmää ja sateista, mutta matkalla on poutaa. Aurinkokin pilkistelee. Kanojen rehusäkki auton perään ja sitten nokka kohti Turkua.

Olen vuoden ajan haaveillut vaaleanpunaisesta ruususta kanalan edustalle, mutta viime päivinä olenkin alkanut unelmoida vaaleankeltaisesta kanadalaisesta ruususta nimeltä ’J. P. Connell’. Se kukkii parhaillaan. Yksi taimi riittää.  

Ostoslistallani on myös pioneja, joista olen päättänyt valita kolme vaaleanpunaisen / aprikoosin väristä ’Pink Hawaiian Coralia’. 

Jouko hoputtaa syömään. Vielä nopeasti tiibetinkoirankielen siemenet ja kassalle. Silloin tulee tenkkapoo. Käytävän varrella on köynnöskehikoita tarjouksessa. Hinta ei ole paha, mutta ne ovat ruosteen värisiä. Minulle kävisi paremmin musta tai harmaa, mutta löydänkö tähän hintaan yhtä hyviä muualta? Harmittelenko seuraavassa kaupassa, jos jätän tämän ostamatta… Mietin pää sauhuten, mutta Jouko ratkaisee asian. – Ota tämä, ei meillä ole enempää aikaa, hän sanoo kärsimättömästi ja niin menemme maksamaan.

Kortteliravintola Navetta on viihtyisä ja ruoka herkullista. Napa ritisten lähdemme seuraavaa puutarhamyymälää kohti. Tarhapäivänlilja ’Barbara Mitcheliä’ ei valitettavasti ole, mutta kärhö ’Hagley Hybrid’ löytyy. Poimin ostoslistan mukaan kolme ’Miss America’ -pionia. En jää fiilistelemään, vaikka kiirettä ei olekaan. Istutettavaa on jo ennestään niin paljon, että on paras edetä kassalle silmälaput silmillä.

Olen saanut keväällä sähköpostia, jossa kanta-asiakkaalle luvataan leikkokukkatiskiltä yllätys. Floristi kysyy lempiväriäni ja poimii sitten kauneimman vaaleanpunaisen pionin lasivitriinistä. En sano mitään, rupeaisin pian kyynelehtimään. Saan kaupan upeimman pionin, jonka myyjä sitoo kimpuksi suuren neilikan, pienempien täytekukkien ja vihreiden kanssa.

Mielihyvin annan juomapulloni maljakoksi. Kääräisen vaaleanpunaisen silkkipaperin kukkien ympäriltä ja asettelen lasipullon juomatelineeseen. Kukkakimppu nostaa auton viihtyvyyden aivan uudelle tasolle. Ehkä minun tarvitsee poimia kukkakimppu joka kerta reissuun lähtiessämme.

Kesäkuun 9. päivä

Uudenkaupungin vanha puutaloalue on yhtenäinen ja laaja. Kadut ovat yllättävän leveät. Suurin osa pihoista on umpinaisia. Korkeat lautaportit takaavat asukkaille täydellisen rauhan. Aitojen yli kurkottelevat syreenit. Siellä täällä portti on jätetty auki ja voin kadulta nähdä pilkahduksen pihaa.

–En varmaan mitään kimppua ole katsellut näin paljon, sanon Joukolle paluumatkalla. Pioni on auennut kauniiksi röyhelöpalloksi.


Kesäkuun 12. päivä

–Tasan kuusikymmentä senttiä, totean, tämä on riittävä. Mitään ei jätetä arvailun varaan. Nyt ei nimittäin olla istuttamassa mitä tahansa peruspuskaa. Nyt järjestetään parhaat mahdolliset hotelliolo-suhteet hienohelma ’Hagley Hybridille’. Tehdään kaikki pilkulleen sydän syrjällään ja ollaan olevinaan, että tämä nyt on meillä ihan käytäntö näin.

Köynnösruusun juurakko ranteenvahvuisine juurineen on kiskottu ylös. Kaunotar H.H. saa salaojan, parhaat herkut, runsaasti multaa sekä lopuksi vielä hiekkaa. Varpaiden peitoksi istutan mirrinmintut. Sydäntä särkee, kun leikkaan kärhön kukkanuput pois. On maltettava vielä.


Kesäkuun 13. päivä

Olin haaveillut, että tänään istuttaisin pioneita. Ehkä yhden tai jos hyvin käy niin kaksi. En voi uskoa, että nyt minulla onkin kuusi tainta nätisti maassa! Sain avuksi sellaiset supervoimat, että homma oli valmis jo puolilta päivin. Kolme ’Miss Americaa’ ja kolme ’Pink Hawaiian Coralia’.

Illemmalla Avilla kattaa hakkeella vanhan Potagerin viimeisen lohkon. Miten päin tässä osaa ollakaan, kun on niin mahtava fiilis!

Kesäkuun 16. päivä

Kuuma on, mutta saan silti kaksi ruusuangervoa maahan. Helteen painaessa päälle tuntuu hyvältä, että osa pensaista jäi löytymättä. Kaksikymmentäkolme pensasta odottaa vielä.

Kesäkuun 21. päivä

Pioni 'My Love'

Painan kasvoni pionin kukkaan. Minun täytyy tehdä se varovaisesti, sillä en halua joutua silmätysten muurahaisten ja mustien pikku ötököiden kanssa. Pionin tuoksu on hurmaava. Kunpa voisinkin jäädä tähän tuoksuun. En kuitenkaan voi, sillä minun on maistettava ahomansikoita ja jatkettava valokuvaamista. Kaikki tapahtuu niin nopeasti.

Kesäkuun 22. päivä

Hartaasti odotettu sade alkaa aamulla ja jatkuu koko päivän. Iltapäivällä menen ulos. Tuntuu kuin olisin astunut Kuala Lumpurin lentokentälle. Ilma on kostea ja kuuma kuin kasvihuoneessa.

Ah, ’Jalkavaimo nousee kylvystä’ -pionin tuoksu on koukuttavan ihana. Ahomansikat maistuvat kesältä. Märkä kasvillisuus kastelee sukat, mutta ei haittaa. Kukkarunsaus saa huokailemaan. Puutarhassamme ei ole ikinä ennen ollut näin paljon kukkia.


Kesäkuun 23. päivä

On juhannusaatto. Kitkemiskierroksen jälkeen istahdan viileään varjoon ja katselen, nooh, töitä. Huvinsa kullakin. Nautin töiden suunnittelusta. Kaikkein ihaninta on, kun työ on valmis – ja pääsen suunnittelemaan uusia töitä.

Iltaa kohti huvit vain hauskenevat. Jouko aikoo istuttaa pensaita vallille ja pyytää minua näyttämään niille paikkoja. Avilla alkaa kattaa pensaiden ympäristöjä pahveilla ja hakkeella. Noeli hurauttaa angervoaidat muotoonsa ja tarttuu sitten trimmeriin. Minä hypin ja pompin ilosta, mutta vain mielessäni. Jaloistani ei siihen ole.

Ilta-auringon ollessa parhaimmillaan, valokuvaan. Kuvattavaa on kaikkialla. Sisältä kantautuvat kauniit Kuutamosonaatin sävelet. Sinella kerää pioneita maljakkoon. Kukkineen hän on kuin suoraan puutarhalehdestä. – Onkohan puutarha nyt kauneimmillaan, ihastelen Joukolle. Juhannustunnelma on täydellinen. Ilta huipentuu muurinpohjalettuihin. Ihan parasta on nukahtaa keittiöstä kuuluvaan nuorison hyväntuuliseen rupatteluun.

Kesäkuun 26. päivä

Menetin melkein yöuneni: ei ole oikein, että maksaruoho ahdistelee ja verikurjenpolvi syleilee pionit henkihieveriin. Sellaisesta läheisriippuvuudesta on tultava loppu! Revin kottikärryllisen kasveja kompostiin. Nyt sekä minun että pioniparkojen olo alkaa helpottaa. Pikkutalvio ja rönsyleimu saavat jäädä. Peittokurjenpolvi saa odottaa syksyyn asti.

Jouko istuttaa lammen taakse neljätoista angervoa. Eilisten yhdeksän pensaan lisäksi saavutus on huikea. Tulee ihan juhlallinen olo.

 

Kesäkuun 27. päivä

Puutarhaintoilijan elämä on ruusuilla tanssimista – tai ainakin kuivien ruusunoksien leikkaamista ja juurialueen kitkemistä. On se toki vähän muutakin, kuten parsojen lannoittamista, trimmeröintiä, kivien keräämistä, kukkineiden lupiinien ja nukkapähkämöiden leikkaamista sekä pionien poimimista maljakkoon.

Tässä vaiheessa kesää toivon todellakin, että kesä- ja heinäkuun välissä olisi se Rea Peltolan mainitsema pelakuu. Olisi aikaa tehdä kaikki odottavat hommat ennen kuin on jo aika jakaa kasveja.