PUUTARHAPÄIVÄKIRJANI MUN Toukokuussa

Toukokuun 2. päivä

Ilma on jäätävän kylmä ja sataa taukoamatta. Sade tekee luonnolle hyvää, mutta minun mieltäni kirvelee jättää istutuspuuhat tältä päivältä.


Toukokuun 3. päivä

Tasaan laarin pintamultaa. Se tuntuu viileältä. Viivähdän lapsuuden hiekkaleikeissä. Kurapullia, voikukkasalaattia ja kalkkimaitoa. Oi, tuota lapsuuden onnea! Tämän päivän onneni ovat yhdeksän koivuangervoa Potagerin toisessa lohkossa, köynnöspinaatti uudessa paikassa sekä niitylle siirretty purtojuuri. Vielä kun saan ilmasipulin ja ruohosipulit istutettua tähän laariin, leikkini ovat tältä päivältä tässä.

Toukokuun 4. päivä

Tarvitsen puutarhaan talvitakin ja hanskat, mutta aurinko paistaa ja linnut laulavat. Kalsea sää ei himmennä iloa yhdeksän koivuangervon saamisesta maahan. Lepään ja lämmittelen hetken ja istutan vielä orvokit.

Kuva on otettu 22.5.2023.

Varpaat jäisinä kurkin uusia istutuksia ikkunasta illallakin. Siellä pensaat nököttävät kauniissa riveissä. Ai että! 

Toukokuun 5. päivä

Nostan toppatakin kaulusta ylemmäs. Ilma on vielä hyytävämpi kuin eilen. Saan kuitenkin loput kuusi koivuangervoa maahan. Vielä Ferramolit varmuuden vuoksi ja kastelu. Silloin kuulen taivaanvuohen äänen ensimmäistä kertaa. Aika hienoa!

Toukokuun 9. päivä

Miten nautinnollista voikaan pienen viivan vetäminen olla! Tänään sain yliviivata To do -listaltani syysleimujen siirtämisen ja nukka-pähkämöiden jakamisen. Muut hommat jäivät kesken.


Toukokuun 11. päivä

– Jos haluat tuijan aurinkoiseen paikkaan, sen kannattaa olla ’Holmstrup’. Mitään muuta lajiketta en aurinkoon istuttaisi. Siskoni kirjoittaa lajikkeen kännykkäänsä. – Varmaan myöhemmin ihmettelen, että kuka tämä Holmstrupin Tuija on, siskoni naurahtaa. Olen neuvonut, että kukkapenkissä kannattaa olla runkoa ja ryhtiä, joku kiintopiste.

Siitä siis lähdetään ja siskoni mielestä Tuikkeli on oikein hyvä talveakin ajatellen. – Entä mitä Tuikkelin kainaloon, kysyn ja ehdotan tarhakurtturuusua. – Sopisiko ’Lac Majeau’ teidän kartanoympäristöönne (vanha kansakoulu), tiedustelen, olisiko se tarpeeksi hienostunut? Niitä minulla on purkeissa juurtumassa. Hienostorouva sopii. Sitten siirrytään kaivuutöihin.

Kottikärryyn lastataan syysleimuja, iiriksiä, jättipoimulehtiä ja peittokurjenpolvea. Yritän livauttaa jakopalojen sekaan kourallisen puutarhaintoilun siemeniä, niitä villisti leviäviä. Mielenkiinnolla jään odottelemaan kukkapenkin kuulumisia.


Toukokuun 15. päivä

Pelkäämäni liljakukot ovat saapuneet puutarhaamme. En tiennyt, että ne pitävät kirjopikarililjoista. En tiennyt sitäkään, että ne vikisevät. Meinaan luovuttaa heti kättelyssä, mutta sitten muistan lapsilta äitienpäivälahjaksi saamani liljan. Sen takia minun täytyy jaksaa taistella kukkoja vastaan.

Toukokuun 16. päivä

Tänään on aihetta juhlaan: Jouko saa kylvettyä nurmikon. Koko päivän fiilistelen tulevaa vihreyttä. Juhlan kunniaksi lämmitämme saunan, jonka tosin lämmitämme muutenkin melkein joka ilta. Saunan jälkeen herkuttelen suklaalla ja vedän juhlallisesti viivan To do -listalleni.


Toukokuun 18. päivä

Jääkalikkana räpsäisen muutaman kuvan tulppaaneista ja ’Baby Doll’ -vuorenkilvistä. Nautin niistä mieluummin sisällä lämpimässä kuin tässä luihin ja ytimiin käyvässä tuulessa.

Toukokuun 19. päivä

Kuu ei taida olla kohdallaan, mutta käyn silti ämpäreitä kalistellen urhoolliseen puolustustaisteluun rikkakasveja vastaan. Iltapäivällä nautin illuusiosta, että olen voittanut taistelun. Tiedän, etten ole. Haluan silti kuvitella niin, edes tämän ohikiitävän hetken.

Voikukat ovat siirtyneet sissisotaan. Matalina ne lymyävät nuppuineen valmistautuen salaa lennättämään valkoiset siemenhahtuvapallot kaikkialle maailmaan.  Enkä edes halua tietää, mitä rikkanenätit tekevät juuri tällä hetkellä. Vääjäämättä.

 

Toukokuun 24. päivä

Jotkut haaveet toteutuvat ainoastaan lapiovoimin. Irrotan mehitähdet maasta ja lapioin kortteiden valtaaman kasvualustan metsän laitaan. Asennan juurimaton ja puhtaan, hiekkaisen mullan. Aurinko porottaa. Kastelen istutetut mehitähdet huolellisesti ja peittelen hellästi harsolla. Jospa ne pärjäisivät.

 

Toukokuun 30. päivä

Kävelen puutarhamyymälässä kuin ruokakaupassa. Ei mitään ylimääräisiä sydämentykytyksiä, ei huokauksia, ei riemunkiljahduksia. Mielessäni on vain kolmen lajin ostoslista: täältä muutama ruusuangervo ’Froebelii’, seuraavasta kaupasta pari ’Joan Senioria’ ja kolmannesta vielä parsan taimet.

Angervot löytyvät ja kierroksen lopulla tapahtuu sentään jotakin sykähdyttävää, vähän niin kuin ennen vanhaan. – Eiköhän oteta sinulle parikymmentä tainta, kun nämä ovat niin halpoja, sanon Joukolle, saataisiin vihdoinkin mustat muovit pois. Jouko valitsee topakimmat rinne-, verho- ja koivuangervot. Kolmen pensaan sijaan kärryyn on lastattu kaksikymmentäkolme puskaa.