KESKIKESÄN PUUTARHA 2023

Puutarhan suunnittelu on mielestäni parasta ja vaikeinta. Tarkkailin heinäkuussa puutarhaani sillä silmällä ja kirjasin huomioita ylös talvea varten.

Mitä puutarhassa tapahtuu keskikesällä?

Kesäkuun taittuessa heinäkuuksi puutarhassa kaikki menee hyrskyn myrskyn. Upeasti kukkineet pionit alkavat vääjäämättä rupsahtaa. Puutarhan ilme räjähtää yhä enemmän, kun eri puolilla alkaa törröttää kurjenkelloja, malvoja, sormustinkukkia ja kuunliljojen kukkavarsia. Ne vähät jaloritarinkannukset, joita minulla on, ovat vielä nupuillaan. Onneksi peittokurjenpolvet kukkivat yhä suurina mattoina.

'Elsa Sass' kukkii vielä hyvin, mutta sade on piiskannut kukkavarret.

Seuraavaa näytöstä odotellessani siistin pionipuskat. Pallo-ohdakkeet, rantatädykkeet ja kiiltoleimut ovat jo nupuillaan. Muutama punahattukin kukkii jo.

Heinäkuun puolivälin tienoilla puutarhassa on villi tunnelma. Poluilla on vaikea kulkea ja aiemmin siisti ilme on räjähtämäisillään. Kaukasianmaksaruoho kukkii valtavina mattoina ja surina on sen mukainen. Ei tee mieli laittaa kättään tai jalkaansa maksaruohopenkkiin.

Puutarhan räjähtänyt ilme saa minut viettämään Tässä ei ole mitään järkeä -teemapäivää. Ongelmana eivät niinkään ole rikkakasvit, vaan liian rehevät istutukset, jotka tekevät puutarhasta viidakon. Ryhdyn suunnittelemaan toimenpiteitä. Päivänliljat eivät ainakaan riistäydy käsistä. Leimutkin pysyvät paikoillaan. Kaukasiantörmäkukat ovat näyttäviä suurina ryhminä ja kukkivat pitkään. Vaikka rantatädykkeet siementävät kaikkialle, ne sulautuvat maisemaan luontevasti tai ainakin paremmin kuin kurjenkellot.

Kirkkaankeltainen tarha-alpi kukkii, mutta ei se näytä kivalta jättipoimulehden lähellä. Voin aivan hyvin antaa sen jollekin. Keltajapaninangervo olisi aika ihana. Päivänlilja tai kaukasiantörmäkukkakaan ei ehkä olisi hassumpi. Ehkä kuitenkin joku vaaleanpunainen matala puska.

Arovuokot ovat tehneet jo siemenhahtuvansa. Kaukasiantörmäkukat kukkivat täyttä päätä. Jalopähkämöt, tulikukat, peurankellot, puna- ja koreakärsämöt, pensasangervot, kärhöt, ruusut ja tähtiputket kukkivat. Kärsämöihin olen vallan ihastunut.

Pallo-ohdakkeet, rantatädykkeet, kurjenpolvi ’Rozanne’ ja kiiltoleimut aloittelevat kukintaansa.

Koko kuukauden alkupuoli on kulunut odotellessa suurta näytöstä. Jaloritarinkannukset ovat kukkineet jo jonkin aikaa, mutta minulla niitä on aivan liian vähän, jotta siitä saisi mitään suurta spektaakkelia. Kuun loppupuolta kohti mentäessä alkavat ruusumalvat ja syysleimut päästä vauhtiin. Kärhöt ja monet ruusut kukkivat. Jättipoimulehdet alkavat pikkuhiljaa lopetella kukintaansa.

Heinäkuun loppupuoli onkin sitten syysleimujen, päivänliljojen, rantatädykkeiden, kärsämöiden ja kaukasianmaksaruohojen juhlaa. Mielenkiintoisena yksityiskohtana sanottakoon, että ’Elsa Sassit’ kukkivat viimeisillä sivunupuillaan. Eipä se pionien kukinta-aika niin lyhyt ollutkaan: juhannuksesta melkein heinäkuun loppuun.

Alkukesän hillitystä ilmeestä on vain rippeet jäljellä. Nyt puutarhassa on villi meininki.

Miellyttääkö puutarhan värimaailma?

Puutarhan värimaailma miellyttää aiempaa enemmän, kun olen saanut lisättyä vaaleanpunaista ja karsittua vaaleanlilat. Nyt vaaleanpunainen, sinisen ja lilan sävyt, valkoinen, vaaleankeltainen ja tietenkin erilaiset vihreät tulevat hyvin toimeen keskenään. Hillitystä värimaailmasta poikkeaa vesiaiheen äärellä kasvava tarha-alpi. Siitä aion nyt viimein luopua.

Vaaleanpunaista voisi vielä lisätäkin. ’Leningradin mustan’ lähelle valkoisen saksankurjenmiekan kaveriksi voisin istuttaa 'Vanity' -saksankurjenmiekkaa. Sillä on kauniit hempeän vaaleanpunaiset ja röyhelömäiset kukat, mutta kukinnan ajankohdasta en ole varma. Sitä voi olla vaikea saada, mutta muukin vaaleanpunainen käy. Minnehän minä punasävyistä (pioni)unikkosekoitusta heittelisin?

Värimaailmaa ajatellen kannattaa muistaa paikallaan pysyvät päivänliljat. 'Lacy Doily' on mielenkiintoinen, vaaleanpunainen. ’Catherine Woodbury’ -lajikkeella on suloiset vaaleanpunaiset kukat keltaisella nielulla. Tämä erittäin kestävä, 60 cm korkea päivänlilja kukkii heinä-elokuussa. Kiinnostavia lajikkeita olisivat myös aprikoosinväriset 'Siloam Little Girl' ja 'Forty Secens Street' (Blomqvistin taimistolta). Tarhapäivänlilja ’Barbara Mitchell’ jäi keväällä saamatta. Sille olisi paikka Välitilassa.

Heinäkuun lopulla värimaailma muuttuu melko radikaalisti, kun jättipoimulehtien kukinta loppuu. Jään kaipaamaan limenvihreää. Purppuraheisiangervon viereen kävisi jokin limenvärinen pensas, esimerkiksi keltajapaninangervo ‘Yan’ Double Play®.

Kuukauden lopussa värimaailmaa hallitsevat hillityt valkoiset syysleimut. Vaaleanpunaisia syysleimuja voisi lisätä sinne tänne pieniksi ryhmiksi. Kannattaa kuitenkin muistaa, että minun syysleimuni ovat aika räväköitä.

Miten saada puutarhaan lisää ryhtiä?

Kuten jo alussa mainitsin, keskikesällä puutarhan ilme räjähtää. Ensisijaisesti se johtuu kuunliljojen, malvojen ja kurjenkellojen kukkavarsien nousemisesta. Kuunliljojen kukkavarsia täytyy vain ahkerasti leikata. Pohjoispihalla ilme säilyy jokseenkin yhtenäisenä, kun malvat kukkivat runsain määrin yhdellä isolla alueella Hedelmäpuutarhassa. Alussa ne näyttävät sojottavan hassusti, mutta kukinnan edetessä vaikutelma muuttuu yhtenäisemmäksi. Kurjenkellot eivät luontevasti sovi matalien kasvien seuraan. Sen sijaan niityllä ne saavat levitä mielin määrin. Syysleimujen ja myskimalvojen keskelle ne piiloutuvat.

Pohjoispihalla leikattu koivuangervoaita pelastaa tilanteen. Lieriöksi leikattu tuija auttaa asiassa myös. Välitila näyttää kaikkein sekavimmalta, mutta siihen tulevaisuudessa auttanee kesäkeittiön rakentaminen. Nyt täytyy tyytyä leikkaamaan akileijat ja muut hankalasti törröttävät kasvit pois.

Itäpihalla tuijat ja kuuset yrittävät antaa jämäkkää vaikutelmaa. Näkymä selkenee, kunhan kuusten alaoksat pääsee leikkaamaan pois ja kun tuijat toipuvat peurojen tuhotöistä.

Isohko patsas tuo kiintopisteen ja ryhtiä.

Eteläpuolella nurmikko rajauksineen sekä kärhökaari antavat selkeät raamit. Kunhan Vanhan potagerin pensaat kasvavat täyteen mittaansa ja ne voidaan leikata, ilme selkiytyy entisestään. Eteläreuna selkiytynee sitten, kun pensaat kasvavat.

Talon kulmalla ilme yhtenäistyisi, jos loistosalvian seuraan istuttaisi tähtiputkia. Sekä vaaleanpunainen  että valkoinen sopisivat. Valkoisen loistosalviankin voisi siirtää tänne ja istuttaa sen tilalle tulikukan.

Länsireunalla laarit tuovat vähän selkeyttä ilmeeseen, mutta ne eivät riitä. Jotakin muutakin tarvitaan. Ehkä jokin havuryhmä: kapea kuusi seuralaisineen? Köynnöstuki? Patsas? ’Ritausman’ kaveriksi voisi istuttaa ehkä päivänliljoja.

Länsipihalla aion tehdä muutamia pieniä muutoksia. Vuorenkilpi näyttää selkeämmältä isohkona kolmiona kulmassa kuin nykyinen maanpeitekasvusto. Polun pään pioniryhmän eteläpuolelle sopii päivänlilja, ehkä vaaleanpunainen. Sivupolun varrelle voisin istuttaa syysleimuja, jotta kaunopunahatut eivät näyttäisi niin yksinäisiltä. Pari huonoa tuijaa voisin siirtää muualle, kun vain keksisin niille varjopaikan. Muitakin muutoksia vielä tarvitaan, mutta niitä pitää miettiä talvella kaikessa rauhassa.

Tarvitaanko leikkoja lisää?

Pioneja olen poiminut maljakkoon ja ne ovat olleet todella kauniita. Niiden avulla pionien kausi tuntuu pidemmältä. Pienetkin sivunuput aukeavat sisällä kauniisti ja kestävät pitkään. Persikanvärinen pioni kimpussa olisi aivan ihana. Olenkin jo istuttanut 'Coral Sunset' -pionin ihan sitä varten.

Muita leikkokukkia en ole kaivannutkaan. Tähän aikaan puutarhasta löytyy ainakin todella kauniita isotähtiputkia, rantatädykettä ja korea- ja siankärsämöä. Kärsämöitä täytyy kyllä lisätä, jotta niitä raaskii poimia.

Millaisilta päivittäiset kulkureitit ja oleskelualueet näyttävät?

Kulkureitit ylipäätään ovat liian ahtaita. Haaveenani on, että vaihtaisin kivet pelkkään hiekkaan ja leventäisin uomaa kaikkialla siellä, missä se suinkin on mahdollista. Sitä varten aion tänä kesänä siirtää ainakin Keittiön kulman kuunliljoja sisemmälle kukkapenkkiin. Alkukulman huonon kuusen voisi vaihtaa kapeampaan ja siinä yhteydessä leventää polun.

 

Keväällä ei osaa kuvitellakaan, miten suuriksi kuunliljat kasvavat.

Tiilipolkujen välit aion täyttää grönlanninhanhikilla. Se pitää ne siistimpänä. Grönlanninhanhikkia voisi kokeilla myös Risteysalueen polkuihin kivien väleihin.

Eteläterassi näyttää kovin paljaalta. En yksinkertaisesti ehdi somistamaan sitä, kun puutarhassa on niin paljon muutakin työtä. Sitä paitsi aurinkoisella terassilla kasvit tarvitsisivat paljon kastelua. Kauniit pöytäkoristeet – kivet, metallikoristeet ja/tai liinat – riittävät normaalioloissa aivan hyvin. Juhlakesänä voi sitten tehdä jotakin näyttävämpää istutusta.

Pohjoisterassilla olen perinteisesti pitänyt puksipuita. Kahden pallon kaveriksi olisi kiva saada yksi kartio ja kaikille yhtenäiset ruukut. Lisäksi varjoisalle pohjoisterassille olen yleensä hommannut orvokkeja. Ne ovat aina yhtä ihania. Väreiksi ovat valikoituneet vaaleansininen, valkoinen ja vaaleankeltainen. Mitäpä sitä vaihtamaankaan? Valkoinen verenpisara olisi ihana. Sitä en ole koskaan tullut hankkineeksi. Terassin edessä on ollut kaksi ulkomurattia. Ne voisi nyt uusia, kun juhlatkin ovat tulossa. Putiikin terassille täytyy ensi keväänä hankkia vaaleanpunaisia pelargoneja ja jotakin hieman roikkuvaa siihen somisteeksi.

Mikä tekee keskikesän penkistä täydellisen? Voisinko toteuttaa sellaisen?

Penkki on silloin täydellinen, kun sen kukintaa odottaa odottamalla ja hyvästelee haikeana. Jaloritarinkannukset ovat heinäkuun päätähtiä, joten suunnittelen täydellisen penkin niistä. Pitäisi keksiä sellainen paikka, jossa ne voisivat kuihtua rauhassa ja siementää. Ellen jaksa katsella ränsistyviä kukkavarsia, eivät ne myöskään uudistu/lisäänny. Silloin ne pitäisi jakaa*, mutta siinä olen laiska.

Eräässä kirjassa ehdotettiin yhdistämään jaloritarinkannus, pioni ja ruusu samaan penkkiin. Mitäpä jos istuttaisin entisen mustapäivänhatun kehikkoon ’Summer Skies’ -jaloritarinkannuksia? Pioni ’Elsa Sass’ olisi siinä vieressä jo valmiina ja ruusujakin lähistöllä. Jättipoimulehdet sopisivat hyvin ympärille. Nekin ovat jo valmiina. 

*Otin netistä Pentti Alangon ohjeen jakamiseen: ”Ritarinkannukset tarvitsevat runsaasti ravinteita kasvaakseen ja kukkiakseen uhkeasti. Siksi ne on syytä istuttaa uudestaan, kun kukinta vähentyy. Kasvi voidaan siirtää joko aikaisin keväällä tai syyskesällä. Keväällä siirto onnistuu parhaiten, kun silmut alkavat näkyä. Taimet kaivetaan maasta ja jaetaan terävällä veitsellä pienemmiksi taimiksi, joissa on kussakin vähintään yksi silmu. Näin saadaan aikaan näyttävä uusi ryhmä ja taimet juurtuvat parhaiten. Syyskesällä paras siirtoaika on silloin, kun kukinta päättyy ja varret alkavat kuihtua. Taimi jaetaan samoin kuin keväällä. Uuden istutusalueen maaperä kunnostetaan kompostilla ja tarvittaessa muulla lannoituksella. Näin ritarinkannus saadaan viihtymään.”