ALKUKESÄN PUUTARHA 2023

Kesäkuussa puutarhassa on kukkien yltäkylläisyyden aika. Juhannuksen tienoilla tuntuu, että mitä muuta enää voisi toivoakaan. Joka puolella on toinen toistaan upeampia ryhmiä. Mennäänpä kuitenkin katsomaan mitä kaikkea siellä on ja onko jotain, mitä voisi muuttaa.


Mitkä kasvit kukkivat alkukesällä?

Pikkuisten kevätsipulikukkien suloiset sävelet aloittivat kauden kukkien sinfonian. Kesäkuun alussa upea alkusoitto kaikuu vielä korvissa, mutta sävelet liukuvat pois. Tulppaanit muutamia lajikkeita lukuun ottamatta lakastuvat, kevätkaihonkukkien sini himmenee ja lopulta sammuu. Jännityksellä odotan seuraavan osan esitystä.

Arovuokot, herttavuorenkilvet, lemmikit ja ruusuleimut jatkavat toukokuussa alkanutta iloista kukintaansa, pihlaja yhtyy säveliin. Joku yksinäinen siperianunikkokin on jo vauhdissa. Pian niiden mukaan tulevat ensimmäiset rikot, japaninakileijat ja kellukat. Ilmassa on odotusta. Tummanpurppuraiset lehtoakileijat virittävät bassojaan. Jo tässä vaiheessa päätän rekrytoida heitä lisää. Pioni ’Henry Bockstoce’ aikoo näköjään ehtiä ennen ’Claire de Lunea’. (P.S. Ei ehtinytkään.)

Kun ensimmäiset kesäisen lämpimät tai jopa helteiset päivät tulevat, joka puolella puutarhaa intoillaan: iirikset, jalolupiinit, Nilsinruusu, morsionruusut, ’J. P. Connell’, pensasangervot, vuorikaunokit, neilikat, grönlanninhanhikit, kurjenpolvet, kullerot ja idänunikot aloittelevat kukintaansa. Köynnöskuusama panee parastaan, ja viimeiset tulppaanit sinnittelevät vielä. Huh-huh, tätä menoa!

Juhannuksen lähestyessä on idänunikoiden vuoro loistaa päätähtinä eteläpihalla. Pohjoispuolella puolestaan loistavat lupiinit ja iirikset. Monet ruusut kukkivat runsaina, kärhö ’Miss Bateman’ aloittelee, loistosalvia on komeimmillaan, yhä useammat kurjenpolvet kukkivat.

Juhannuksen mentyä juhlat vain paranevat. Nyt on vaikea edes luetella mitkä kaikki kasvit kukkivat. Niitä on niin paljon. Tänä vuonna pionit aukaisivat ensimmäiset kukkansa jo juhannukseksi ja lisää tuli vauhdikkaasti. Jättipoimulehdet, tarhasarjaliljat, sormustinkukat, tulikukat, tarha-alpi, kärhö ’Arabella’, malvat, kärsämöt… 

Peittokurjenpolvet kukkivat valtavina mattoina.

Mitään ei kehtaa edes toivoa lisää.

Miellyttääkö puutarhan yleisilme?

Kesäkuun alussa puutarhassa korostuvat graafiset muodot ja vihreän sävyt. Maa alkaa peittyä kasvillisuuteen, mutta muodot eivät vielä ole menneet lomittain toistensa kanssa. Yleisilme miellyttää kyllä, mutta varsinaista ilotulitusta odotellessa voisi olla jotakin lisää. Unikoita ei koskaan voi olla liikaa eikä joku särkynytsydän olisi pahitteeksi.

Kesän vähän edettyä yleisilme on yltäkylläisen runsas. Siitä pitävät huolen muun muassa jalolupiinit, iirikset, erilaiset ruusut, pionit ja peittokurjenpolvi, jotka kukkivat suurina alueina. Niitä täydentävät monet muut kasvit, jotka puolestaan kasvavat pienempinä ryhminä siellä täällä.

Näkymät miellyttävät itseäni muuten, mutta Ameriikka vaatii vähän uudelleenjärjestelyjä. Polun reunaan riviin istutetut jättipoimulehdet eivät näytä luonnollisilta. Ainakin ne täytyy siirtää. No, taustatyötä täytyy toki tehdä myös: siistiä jollakin ilveellä polttopuupaikka ja muut rönttölät, jotka tällä hetkellä tekevät taustat ikävän näköisiksi.

Vaikka yleisilme on runsas, tietyt elementit – leikattu koivuangervoaita, rajattu nurmikko ja puutarhan rakenteet – tekevät puutarhasta selkeän. Suuret puut ja kookkaat kivet tuovat puutarhaan ryhtiä. Ryhtiä olen pyrkinyt tuomaan myös köynnöskehikoilla. Kukkalaarit tuovat ryhtiä länsipihalle.

Kolmen pallomaisen makeasinikuusaman ryhmä näyttää yllättävän hyvältä. Voisin korostaa niiden graafista ilmettä karsimalla viereisen kuusen alaoksista muutamia niin, että runko jäisi enemmän näkyviin. 

Oikeastaan tänä kesänä puutarha on laajentunut myös lammen taakse. Nurmikko vihertää ja mustia muoveja on saatu vähemmäksi. Vielä kun saisimme istutettua loput pensaat  vallille sekä rusokirsikkapuiden ympäristöt täyteen perennoja, olisi oikein hyvä. Tähän aikaan kukkivia olisivat ainakin peittokurjenpolvet, iirikset, unikot ja jättipoimulehdet. Etureuna odottelee matalaa maksaruohoa.


Millainen puutarhan värimaailma on? Miellyttääkö se?

Värimaailma on mukavan tasapainoinen: sinisen, vaaleanpunaisen ja vaaleankeltainen sävyjä, ripaus aniliinia sekä valkoista ja tietenkin vihreää eri vivahteissaan. Viime aikoina olen pyrkinyt lisäämään hempeää vaaleanpunaista, mikä on alkanut tuottaa tulosta. Neidon- ja espanjankurjenpolvea on jo lisätty Etelämeren reunalle. Köynnösikkunassa kiipeilee ’Hagley Hybrid’ -jalokärhö. Kuupuutarhaan istutin vaaleankeltakukkaisen ruusun ’J.P.Connell’. Olen varovasti lisännyt myös persikkaisia sävyjä: ojakellukoita ja pioneja. Odotan mielenkiinnolla niiden kasvua.

Jos jotakin vielä haluaa lisätä, kannattaa muistaa seuraavat kaksi mielenkiintoista lajiketta. Lehtoakileija ’Tower Light Blue’ kukkii kesä-heinäkuussa laventelinsinisin kukin. Korkeus 60–70 cm. Valovaatimus: aurinkoinen-puolivarjoinen. Siperiankurjenmiekalla nimeltä ’Moon Silk’ on valkoinen-kermankeltainen kukinta kesä-heinäkuussa. Helppohoitoinen, hiljalleen leviävä tuoreen maan laji. Korkeus 90 cm. Lehdet pitkät ja kapeat. Kasvatettu Suomessa 1800-luvun lopulta alkaen.

Värimaailma miellyttää todellakin. Tosin voimakkaanpunaisia jalolupiineja aion vähentää reippaasti. Ja kunhan ’Henry Bocstoce’ muuttaa lammen taakse, niin värimaailma on suorastaan täydellinen. Ihme ja kumma: myös kirkkaankeltaiset tarha-alpi ja syyspäivänlilja miellyttävät, kun olen antanut vaaleanlilat kukat ystäville.


Saako puutarhasta tähän aikaan riittävästi leikkokukkia?

Kesäkuun lopulla on pionien aika, joten niistä saa upeita kimppuja. Vasta nyt olen tajunnut, että pioneja kannattaa tuoda sisälle mahdollisimman runsaasti. Kaikki lamoavat varret kannattaa leikata maljakkoon ja ripotella maljakoita niin pöydille kuin terasseillekin. Näin pioniajasta saa kaiken mahdollisen ilon.

Leikkokukkia on muutenkin yllin kyllin, mutta monet koen vähän vaikeiksi käyttää, esimerkiksi iirikset, lupiinit ja kurjenpolvet. Iiriksien käyttämistä helpottaisi se, jos niitä laittaisi pieniin maljakoihin ryhmäksi.

Jättipoimulehdistä saa ihanaa runsautta, isorikot ovat kauniita ja helppoja, isotähtiputki on kaunis ja kestävä. Kurjenkello kärsämöt, loistosalvia, neilikat, malvat. Onhan näitä, kunhan vain ehtisi kimppuja sitomaan.


Ovatko terassit ja päivittäiset kulkureitit viihtyisiä?

Kulkeminen puutarhassa vaikeutuu päivä päivältä, kun puiden oksat levittäytyvät yhä kauemmas ja perennat runsastuvat tehden polut ahtaiksi. Koska polkuja on vaikea siirtää ja puitakaan ei voi, on vain tyydyttävä hankaluuksiin. Alkukulmaan johtavan polun varrella oleva kuusi varmaankin vaihtuu joskus kapeampaan.

Tänä vuonna kulkureitin varrella olevat betonipystit jäivät ilman kasveja. Onneksi nuo ruukut ovat kauniit ilman kasvejakin. Keväällä ruukkuihin täytyy istuttaa jotakin rippijuhlia varten. Tuija ’Holmstrup’ olisi toivelistalla.

Terassit ovat tärkeitä syksystä kevääseen, mutta kesällä niiden merkitys vähenee. Ympärillä on niin paljon kaikkea muuta, ettei terasseille kaipaa kovin paljon erityistä. Puksipuut sekä muratit ovat kivoja ja tietysti pienet patsaat. Muratit pitäisi uudistaa juurruttamalla versoja ensi vuotta varten. Pohjoisterassin orvokit kuuluvat Pakko saada -kategoriaan, ne kukkivat iloisesti vielä tähänkin aikaan. Eteläterassi saa olla ilman kukkia. Hyvä, etten tänä keväänä istuttanutkaan sinne mitään. Olisi ollut kova työ kastella niitä. Kun pöydillä on kauniit asetelmat kivistä ja puutarhakoristeista, kukkien puuttumista ei edes huomaa. Pioneiden aikaan kannattaa kaikki lakoontuvat varret pelastaa maljakoihin terasseille. Ne saavat yllättävän paljon huomiota.

Mitä alkukesän penkeille kuuluu?

Hyvän yön puutarha

Minulla on muutamia istutusalueita, joiden kukintaa erityisesti odotan kesäkuussa. Niitä ovat pionipenkit sekä Hyvän yön puutarha. Pionipenkkejä on syytä hieman uudistaa ja poistaa liian tiheästi kasvavaa maanpeitekasvillisuutta, jotta pionit jaksavat kasvaa ja kukkia.

Tänä vuonna Välitilassa kasvava ruusu ’Sävel’, iirikset, pionit ja kullerot muodostivat niin upean kokonaisuuden, että myös sitä tulen varmasti odottamaan joka vuosi.

Kuupuutarha saa uuden ilmeen, kunhan tänä keväänä istuttamani ruusu ’J.P.Connell’ vähän kasvaa. Alkukuuhun täydennykseksi mietin unikoita. Unikoiden seuraksi voisi laittaa kenties arovuokkoja ja ehkä morsiusleinikkiäkin. Ne saisivat vapaasti levitä. Häivyttäisiköhän morsiusleinikki unikoiden kuihtuneiden lehtien rupsahtanutta ilmettä?