ONNELLISTEN KANOJEN TARHA

Ajattelin, että kun Milli saa hautoa ja hoitaa tipunsa, se elisi onnellisena elämänsä loppuun asti – tai ainakin kevääseen. Sitten sama härdelli alkaisi alusta. Ja katin kontit! Milli oli nippa nappa saanut vierotettua tiput tai oikeastaan delegoinut loput hommasta Myylle ja oli jo hautomassa uusia. Toivoton tapaus!

Yritimme houkutella Milliä pesästä vaikka millä. Tytär nosteli sitä ulkotarhaan, kasteli jopa vatsanalushöyheniä saadakseen sen lopettamaan hautomisen. Kana ei kuulemma märkänä menisi munien päälle. – Hautokoot, jos se kerran niin kivaa on, tytär puuskahti. Ei tässä muukaan auta, mutta munat kerään pois. Voi Milliä!

Olin toivonut

äitienpäivälahjaksi

kanaverkkoa.

Olin toivonut äitienpäivälahjaksi kanaverkkoa. Sain sen. Tiesinhän minä, ettei verkkorulla jää rullaksi. Jouko nikkaroi verkosta ja laudoista komean kanatarhan. Oikeastaan verkko ei ole kanaverkkoa, vaan paljon pienisilmäisempää (19 x 19 mm) rappausverkkoa. Se on turvallisin tipuille. Eivät myöskään pääse pikkupedot sisälle.

Koko konkkaronkka samassa kuvassa: Viuhti-kukko, kanat Myy, Floora ja  Milli sekä tiput Rekku, Lyydia, Lilli ja Aliisa.

– Minähän jopa innostuin tästä kanatarhan tekemisestä, mieheni sanoi ja sen kyllä huomasi. Hän rakensi tarhan niin tunnollisesti, että kanaparven voi huoletta jättää ulos. Ne pääsevät vapaasti kulkemaan sisään ja ulos, paitsi öisin. Ja kanat toden totta nauttivat tarhasta. Eräänä iltana menin sulkemaan luukkua puoli kymmeneltä. Kaikki muut olivat jo menossa nukkumaan, mutta Floora seisoi luukulla ja katseli ulos. Ymmärrän. Kauniina kesäiltana ei millään malttaisi mennä nukkumaan.

Minulla oli hupaisaa seuraa istuttaessani tarhaan mustaherukkapensaita. Kanat seurailivat tarkkaan puuhiani ja kommentoivat työn etenemistä. Kanat ovat uteliaita ja haluavat olla aina siellä missä tapahtuu. Siinä sivussa saattaa saada herkkupalan.

En minä ihan tällaista tarkoittanut.

Kanatarhassa on viihtyisää, vaikka mustaherukat ovat vielä pieniä. Pensaista kanat saavat aikanaan aurinkosuojan ja vihreä tuo viihtyisyyttä.

Valitsin kanatarhan herukkalajikkeeksi voimakkaan ja kestävän ’Mortin’. Istutusleikkaus tehtiin välittömästi innokkaiden apulaisteni toimesta. En minä ihan tällaista tarkoittanut. Taisi tulla pieni informaatiokatkos. 

Emme ole vielä päässeet yksimielisyyteen mustaherukoiden katteista. Minun  mielestäni sanomalehtien tulisi olla hakkeen peitossa kun taas kanat haluavat niiden olevan esillä. Kanat ovat niin määrätietoista väkeä, että minä olen se, joka joustan. 

Kanatarhassa on hiekkaa aurinkokylpyjä varten. Osa tarhasta on katettu hakkeella. Kate pitää maan muhevana. Osa on mulloksella. Sieltä voi lapiolla käydä kaivamassa matoja.

Mieleni tulvahti täyteen rakkautta kun näin Joukon saunalla ikkunan ääressä. – Katson miten tämän sälekaihtimen saisi siirrettyä kanalan ikkunaan, hän sanoi. Oi, minun rakas mieheni ikkunan ääressä miettimässä, miten kanojen olot saisi vieläkin paremmiksi! Tosiaan, saunan ikkunassa sälekaihdin on turha, mutta kanalan pienessä etelänpuoleisessa ikkunassa se suojaisi pahimmalta paahteelta.

Jouko tietää, että kaikki kanojen eteen tehty työ tulee korkojen kanssa takaisin. Vaimo on onnellinen ja se on koko perheelle onneksi.

Tervetuloa lukijakseni Marika`s Marjakuja –blogista! Toivottavasti löydät täältä mieluisia asioita ja saat iloa jutuistani ja kuvistani.